En voi käsittää enää mihin maailma on menossa. Tuntuu että vasta äsken seurustelu ja sen käsite on muuttunut totaalisesti. Ennen sitä ihastuttiin ja tykästyttiin ja alettiin vain seurustelemaan toisen kanssa.
Nykyisin, ehei, semmonen käsite ei tule kuuloonkaan. On hoitoa, säätöä, hengailua, avointa suhdetta, vakavaa suhdetta ja ei-niin vakavaa. Kuka näitä keksii ja miksi? Annetaanko näillä eri käsitteillä ja muodoilla vain uutta saraa pettämiselle? Säästyy omantunnon tuskilta?
Helppoahan se on kuin mikä. Olin ystäväni kanssa baarissa eräs ilta. Hän on tiivisti tapaillut erästä miestä ja luulin että he ovat jo tosissaan mutta baarissa sitten vonkasi, kiehnäsi ja flirttaili. Olin hämmästynyt. Kysyin että mitenkäs hänellä menee miehensä kanssa ja eikait hän ole pettämään aikomassa. Vastaukseksi sain; "no eihän se ole ku mun säätö vaan."
Typerää. Tuntuu vain että noilla eri nimityksillä annetaan syytä pettämiselle. Varsinkin jos toinen osapuoli elättelee muita toiveita suhteen saralta. Olen itse kokenut saman enkä voi sietää sellaista. Joko sitä ollaan tai sitten ei. Jos haluaa olla sinkku ja hypätä kukasta kukkaan niin siitä vaan, ei kannata pelata koska siinä voi satuttaa itsensä ja mikä pahinta, toista ihmistä. Panokaverinkin voi hankkia itselleen kunhan kumpikin tietää missä mennään.
Nykyisin, ehei, semmonen käsite ei tule kuuloonkaan. On hoitoa, säätöä, hengailua, avointa suhdetta, vakavaa suhdetta ja ei-niin vakavaa. Kuka näitä keksii ja miksi? Annetaanko näillä eri käsitteillä ja muodoilla vain uutta saraa pettämiselle? Säästyy omantunnon tuskilta?
Helppoahan se on kuin mikä. Olin ystäväni kanssa baarissa eräs ilta. Hän on tiivisti tapaillut erästä miestä ja luulin että he ovat jo tosissaan mutta baarissa sitten vonkasi, kiehnäsi ja flirttaili. Olin hämmästynyt. Kysyin että mitenkäs hänellä menee miehensä kanssa ja eikait hän ole pettämään aikomassa. Vastaukseksi sain; "no eihän se ole ku mun säätö vaan."
Typerää. Tuntuu vain että noilla eri nimityksillä annetaan syytä pettämiselle. Varsinkin jos toinen osapuoli elättelee muita toiveita suhteen saralta. Olen itse kokenut saman enkä voi sietää sellaista. Joko sitä ollaan tai sitten ei. Jos haluaa olla sinkku ja hypätä kukasta kukkaan niin siitä vaan, ei kannata pelata koska siinä voi satuttaa itsensä ja mikä pahinta, toista ihmistä. Panokaverinkin voi hankkia itselleen kunhan kumpikin tietää missä mennään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Amen.
Puhtaat panokaverit ovat eriskeen, mutta jos olen kiinnostunut naisesta, otan viimeistään kk kuluttua ensitapaamisesta puheeksi sen missä mennään. Ja kun sitten sovitaan että aletaan seurustelemaan, se on sitten ensimmäisestä hairahduksesta loppu, olipa se hairahdus vaikkapa pelkkä hidas tanssi.
Mulla on kokemuksen muovaava tiukka linja tämän suhteen. Enkä tosiaankaan tykkää siitä, että kiehnätään toisten kanssa silloin kun ollaan edelleenkin tapailu- ja tutustumisvaiheessa.
Kyllä asioista pitää sopia ajoissa. Jos toinen kertoo selvästi ettei halua kuin seksisuhteen, on se oltava selvillä myös vastapuolelle. Jotkut eivät vain halua kunnon suhdetta, sillä elämäntilanne voi sen estää, esim. vasta eronneet, jolloin haetaan satunnaislohtua.Sitten on tietysti niitäkin, jotka eivät vain halua normaaliin perinteiseen parisuhteeseen. Meitä ihmisiä on niin moneksi. Tärkeintä on että asioista puhutaan ja sovitaan, missä mennään.
Itse elelen jo viidettä kuukautta suhteessa josta en tiedä, mitä tämä on. Itsehän olen sillä kannalla, että seurustelua tämä on, mutta miehen käytös on alkanut ihmetyttää. Tajuan kyllä, että ei naisia pyydetä miesten illanistujaisiin, mutta siiten saan myöhemmin kuitenkin kuulla, että paikalla on ollut naisia. Miksi minua ei sitten kutsuttu?
Pitäisi varmaankin sitten itse kysyä, mikä on homman nimi, kun mies ei itse osaa/uskalla ottaa asiaa puheeksi.
Mies sanoi suhteen alussa, että haluaa edetä hitaasti. Ymmärrän sen, sillä olen aina ollut hitaan tutustumisen kannalla, muuta kun aikaa on kuitenkin kulunut näin kauan, alkaa epäilyttää mikä tässä on homman nimi.