Taustatietojani olen parisuhteessa elävä, lapsiakin siunaantunut, työ, raha, terveys, yms. asiat mallillaan. Hyvä avioliitto kaikin puolin. Olemme siis olleet jo vuosi yhdessä, lapsetkin jo aika isoja. No, kaiken pitäisi mennä hyvin. Eräs ihminen on antanut elämääni vaihtoehtoja, ja kyseenalaistanut onneni yms. Itsekin rupesin ajattelemaan, tässäkö se nyt on? Tätä rataa eteenpäin jne. Olen miettinyt että olisiko paikallaan joku hemmotteluloma kahdestaan, vai pitäisikö viettää sinkkuelämää jonkun aikaa. Johtuuko kaikki vain siitä että on pitkä liitto takana? Keksikää piristyskeinoja arkeen!
Mitä haluaa elämältä
kommentteja
6774
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Taukokin voi tehdä hyvää jotta näkee asiat selkeämmin ja osaa olla taas onnellinen siitä mitä on saanut koska se joka on onnellinen siitä mitä hänellä jo on ja mitä on saavuttanut, on maailman onnellisin ihminen. Hän haluaa sitä mitä hänellä on. Älä tee mitään radikaalia. Tee vain pieniä muutoksia. =)
Keksi jotain tekemistä, harrastuksia tms. Ei se parisuhteen telakalle laitto auta pitemmällä aikaväillä mitään, samat ongelmat on kumminkin edessä.
Jos sinkku on onneton, niin ohje kuuluu että teepäs jotain elämällesi. Jos seurusteleva on onneton, niin ohje kuuluu että vaihda kumppania/ryhdy sinkuksi.
Vaikka fiksumpaa olisi kummassakin tilanteessa tehdä elämälleen jotain! Oma onnettomuus on erittäin harvoin kumppanin syytä.
se eräs on todennäköisesti mies... Älä tee mitään mitä kadut jälkeen päin ja minkä kanssa et voi elää. Kaikissa parisuhteissa on varmasti "haaleita" aikoja. Jos miehesi ei ryyppää, lyö tai petä sinua, niin ole onnellinen ja nauti elämästä! Ei elämä eronkaan jälkeen välttämättä ole yhtään sen kummempaa ja saatat katua eroakin monta kertaa ja entäs sitten, jos paluuta ei enää olekaan? Voit tosiaankin keksiä itsellesi jotain tekemistä/harrastuksen tai voittehan myös yhdessä harrastaa jotain.
Ollaan seurusteltu 2v.3kk ja meillä on yhteinen lapsi joka 1v.2kk eli raskaus on ollu kummallekin yllätys ja ihmetttelyä lapsen hoidosta ja mieheni käy armeijaa.Haluan mennä kihloihin mutta hän ei vielä. Pitääkö minun odottaa että hän on käynyt armeijan?olen kyllä sanonut etten jaksaisi odottaa.Hän on sanonut että "ehkä"intin jälkeen,hänellä on kyllä vaikeeta puhua suoraan asioista!!
kyse on sitten enemmän siitä että osaa olla kiitollinen siitä mitä on! Kumma kun ei olla mihinkään tyytyväisiä. Jos on terve, hyvä avioliitto jne, niin mun mielestä siinä pitäis olla enemmän kuin tarpeeksi olla kiitollinen omasta elämästä!