Hmm, mulla on tämänlainen "ongelma" että oon pohdiskellut ihannemiestäni ja nyt on pari vaihtoehtoista tyyppiä...Äh, no kuvaillaampa:
Yleensä ihastun tummiin, pitkiin ja harteikkaisiin miehiin. Sanalla sanoen alfauroskomistuksiin. Sellaisessa miehessä katse lepää, kelpaa katsella. Luonne vähän vaihtelee, ne joita olen tavannut ovat olleet hieman kunnianhimoisia, ehkä jopa ylpeitä kerskailijoita? (ei hyvä)
No niin, nyt olen kiinnostunut kiltistä, hellästä, sympaattisesta ja kaikin puolin mukavasta pojasta. Hän on anteeksiantavainenja hyväsydämminen, aivan ihana ihminen.
Ja se ongelma:
Meillä on ollut jotain pientä ilmassa, ja aattelin tuumailla tätä aihetta ennen kuin mitään peruuttamatonta on tapahtunut. Hän ei ole yhtä komea kuin nämä ihannetyypin alfaurokset ja se ehkä hivenen vaivaa mua. Toisinaan hän on kyllä oikein komea mutta toisinaan näyttää kovin resuiselta. Hänellä on epäsiisti tukka, ja rumat silmälasit jotka vääristävät hänen kasvojen mittasuhteitaan. Itse pidän silmiä kauneimpana ominaisuutena ihmisessä, ja siksi nuo hieman häiritsevät. En tiedä teenkö kärpäsestä härkäsen, mutta en keksi miten ihmeessä asialle voi tehdä jotain, en tiedä kehtaanko ehdottaa että käyttäisi piilolinssejä tai jotain, meneekö henkilökohtaiseksi... Että pidän kyllä susta mutta tee näin ja näin niin sitten on hyvä. :p
Hän on kieltämättä sielunkumppaniaineista, mutta nämä ulkoiset seikat vaivaavat. Katseeni haikailee edelleen niitä alfauroksia... Tiedän että sellainen ei johda välttämättä kovin pitkälle, sielunkumppanuus on se jota vaaditaan kestävälle suhteelle, mutta kai pitää olla fyysinen viehätyskin? En ymmärrä. Ehkä olen vain pinnallinen paskiainen. Vaikka oikeasti olenkin kovia kokenut ja herkkä ihminen. Neuvoja?
Yleensä ihastun tummiin, pitkiin ja harteikkaisiin miehiin. Sanalla sanoen alfauroskomistuksiin. Sellaisessa miehessä katse lepää, kelpaa katsella. Luonne vähän vaihtelee, ne joita olen tavannut ovat olleet hieman kunnianhimoisia, ehkä jopa ylpeitä kerskailijoita? (ei hyvä)
No niin, nyt olen kiinnostunut kiltistä, hellästä, sympaattisesta ja kaikin puolin mukavasta pojasta. Hän on anteeksiantavainenja hyväsydämminen, aivan ihana ihminen.
Ja se ongelma:
Meillä on ollut jotain pientä ilmassa, ja aattelin tuumailla tätä aihetta ennen kuin mitään peruuttamatonta on tapahtunut. Hän ei ole yhtä komea kuin nämä ihannetyypin alfaurokset ja se ehkä hivenen vaivaa mua. Toisinaan hän on kyllä oikein komea mutta toisinaan näyttää kovin resuiselta. Hänellä on epäsiisti tukka, ja rumat silmälasit jotka vääristävät hänen kasvojen mittasuhteitaan. Itse pidän silmiä kauneimpana ominaisuutena ihmisessä, ja siksi nuo hieman häiritsevät. En tiedä teenkö kärpäsestä härkäsen, mutta en keksi miten ihmeessä asialle voi tehdä jotain, en tiedä kehtaanko ehdottaa että käyttäisi piilolinssejä tai jotain, meneekö henkilökohtaiseksi... Että pidän kyllä susta mutta tee näin ja näin niin sitten on hyvä. :p
Hän on kieltämättä sielunkumppaniaineista, mutta nämä ulkoiset seikat vaivaavat. Katseeni haikailee edelleen niitä alfauroksia... Tiedän että sellainen ei johda välttämättä kovin pitkälle, sielunkumppanuus on se jota vaaditaan kestävälle suhteelle, mutta kai pitää olla fyysinen viehätyskin? En ymmärrä. Ehkä olen vain pinnallinen paskiainen. Vaikka oikeasti olenkin kovia kokenut ja herkkä ihminen. Neuvoja?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Minun mielestäni tällaisessa viesteissä on jotain vastenmielistä, olkoonkin, että on sävyltään asiallinen. Naiset puhuvat siitä, kuinka miehet katsovat vaan ulkonäköä ja ovat laskelmoivia ja kylmiä. Kun näitä lukee, niin empä ole enää varma, miten se menikään. Näillä palstoilla kun kuuntelee naisten vaatimuksia siitä, millainen miehen pitää olla, niin on lista kyllä aika pitkä verrattuna siihen, mihin monet miehet naisessa tyytyvät. Olen aika varma, että miehet ovat valmiimpia hväksymään naiset omina itseinään helpommin kuin naiset miehet.
Jos puhuu valinnasta kahden ihmisen välillä perustuen ulkonäöllisiin eroihin, niin ei tunteet voi kovin syviä olla. Ei ihastuminen/rakastuminen ole mikään auton osto tilanne, että "tuo on tyylikkäämpi, mutta tässä toisessa on ilmastointi ja vakionopeudensäädin".
Mieti, miltä tästä "resuisesta" pojasta tuntuisi, kun lukisi tämän ja tietäisi, että tässä puhutaan hänestä. En tiedä, kuinka kaunis itse olet, mutta jos mies yhtä tarkasti keskittyisi omiin vikoihisi (joita kaikista löytyy kun oikein etsitään) ja toteaisi, että joo, olet ihan kiva, mutta kun mä en oikein pidä sun xxxx, niin on nyt vähän vaikea valinta edessä. Miltä tuntuisi?
ihannenainen palstalla? Kyllä siellä on miehillä listaa puolet pitemmästi kuin naisilla täällä.
Kyllähän naisetkin saa katsoa ulkonäköä, miehet jopa valitsee naiset ulkonäön perusteella. Olen aivan varma, että lopulta naiset antavat miehille enemmän anteeksi ulkoiset seikat.
Olen käynyt. Ja miten niin, "Antaa anteeksi" ?! Voiko sanoa olevansa syvästi rakastunut toiseen jos omasta mielestä silmälasit ei oikein sovi, mutta tuskallisen harkinnan ja asian puimisen suomi24:n keskustelupalstan käyttäjien kesken tulee siihen tulokseen, että "ehkä sen voisi antaa anteeksi"?
Jaah, no eihän se tietty kivalle tuntuisi. Kyllä mulla paljon on vikoja ja puutteita, ei siinä mitään.
Minua on sanottu kauniiksi ja kysyntää näyttäisi olevan, myös näiden alfaurhojen taholta, mutta kuten jo sanoin, epäilen että heillä on vain pissaa pää täysi...ollaan niin olevinaan jotain hienoa, huh huh.
Tämä nörtähtävä poika taas... en tiedä hän on mukava mutta ei sellainen josta "syttyisi", kai suhteessa pitää olla intohimoa, pitääkö?
Onko vaihtoehdot todella niin mustavalkoiset: komeus&kusipäisyys ja rumuus&hyvä luonne? eikö ole sellaisia jotka ois samassa paketissa? hyvä luonne ja huoliteltu ja komea ulkonäkö?
Joo, niin tunteet eivät ole kovin syvät, kun en juurikaan tunne tätä "resuista" poikaa, hän vaikuttaa oiken mainiota luonteeltaan. Ja mietin oiskohan hänestä potentiaalia muodonmuutosleikkiin, tiedä sitten.
Omalla tavalla samaistun aika pitkälti sun ajatusmaaimaan, vaikka olenkin mies. Olen huomannut itsestäni, että jos näen ympärilläni naisia niin helposti sieltä erottuu ne tietyt, jotka vain nousevat yli muiden. Sitten suuri osa on sellasia neutraalin näköisiä naisia, joissa on paljon hyvää, mutta jokin pienehkö juttu ei vaan satu yhteen muun ulkomudon kanssa, esim nenä, suu, kasvot, hiukset... Harmikseni joudun myöntämään, että sitten on ne naiset, pienehkö määrä, jotka eivät ole ulkonäöltään viehättäviä.
Jos voisin valita niiin valitsisin sellaisen, joka yksinkertaisesti erottuu muista eli tuon eka ryhmän naisen.
Jos kuitenkin olisi sattunut niin, että olisi kerennyt tutustumaan tälläiseen "neutraaliin" naiseen ja hänessä luonne, harrastukset, mielipiteet yms. täsmäisivät. Niin luultavasti ottaisin hänet. Koska itse pitkän parisuhteen kokeneena huomasin, että pienet viat, häviävät jos oikeesti rakastaa sitä omaa kultaansa. Vioista tulee mielenkiintoisia ominaispiirteitä.
Kannattaa ehkä miettiä, että onko se pieni/keskikokoinen vika sellanen, että joka ikinen päivä sulla palaa omassa mielessä pinna, että Voi Saa**na, kun näet tuon vian. Ihmisen mieli pystyy venymään aika uskomattomasti, mutta on silläkin rajansa. Pahinta tollasessa suhteessa saattaa olla, että tiedostamatta saattaisit purkaa tuota vian tuomaa ärsytystä muissa asioissa. Eli alkaisit nalkuttaa, jostain turhanpäiväisestä asiasta, että saisit oman pahanmielen pois. Sellasesta suhteesta ei tule muuta kuin ruumiita, siis pitemmän päälle.
Asioista kannattaa yrittää puhua ja keskustella. Aloittaa kenties siitä, että mitä sellasia pikkuasioita on mistä toinen ei tykkää toisessa. Esim että pitää haarukkaa väärällä tavalla, useat tollasista pikku ärsytyksistä saattaa olla jopa hupaisia. Tärkeää kuitenkin olisi huomata ja löytää, että molemmissa on joitakin piirteitä, jotka hieman kummastuttavat, vähän ärsyttävät. Sitten jatkaa sitä vähän isompiin asioihin, kunnes lopulta pääsee niihin asioihin, mitkä mainitsit viestissäsi. Tossa kannattaa kuitenkin olla tarkka, että molemmissa on vikoja ja viat olisi edes jossakin määrin samanarvoisia. Eli tulee luotua yhtenvertaisuuden tunne. Koska toinen voi hautautua täysin maan alle jos huomaa, että toinen on täydellinen ja itse on täysin viallinen.
kolahtaa niin ulknäön voi aina muuttaa. Varsinkin jos mies ei ole aivab huonoimmasta päästä jo itsestään. Hiljaa hyvää tulee.
Sitä sielujen sympatiaa kokee niin harvojen kanssa että kannattaa tarttua tilaisuuteen kun se tulee vastaan!
Siis mikä ongelma tässä nyt on? Hän on mielestäsi ihan hyvän näköinen, ja luonteeltaan juuri sellainen ihminen mitä etsit kiinnostunut sinusta, mutta et ole ihan varma voitko olla hänen kanssaan kun olet nähnyt komeampiakin miehiä?! Kyllä kuulostaa todella pinnaliselta. Jos et tuollaisesta pääse yli, niin tuskin löydät kovin onnellista/pysyvää suhdetta ilman uskomatonta tuuria.
Noista silmälaseista, voit toki sanoa hänelle että sinusta olisi kiva jos hän käyttäisi piilolinssejä, tuskin siitä loukkaantuu. Muista kuitenkin että piilarit ovat huomattavasti hankalammat kuin normaalit lasit.
No johan nyt taas on oikein perusnainen, niin pinnallista että huh! O_o
Et ansaitse tuota kilttiä, hellää, mukavaa ja sympaattista poikaa. Anna hänen olla ja etsi itsellesi ihannoimasi superkomistusmachomies ja elä onnellisena sellaisen kanssa.
No siis, ongelma onkin siinä että tunnen vetoa näihin "superkomistusmachomiehiin", mutta en sellaiseen resuisuuteen... Ja toisaalta uskon että nämä komeat pojat eivät voi olla sisältäpäin kovin laadukkaita, että tulee ongelmia parisuhteessa ja ties mitä vaimon hakkaamista yms, ei siis voisi olla onnellinen.
Mutta olisiko sekään onnea olla ihanan luonteisen ihmisen kanssa ja haikailla niiden komeiden perään?
Sellaista, tasan ei käy onnen lahjat.
että ehkäpä et ole vielä valmis vakituiseen parisuhteeseen. Kun kunnolla ns. kolahtaa, niin sinunkaan ei tarvitse enää pohdiskella kultasi silmälaseja.
Tapasin aikoinaan miehen, jonka ulkonäkö ei viehättänyt lainkaan, mutta luonne oli hyvä. Ilmoitin hänelle haluavani hiukan lisäaikaa ja parin kuukauden kuluttua olinkin jo paremmin kai sisäistänyt hänen ulkonäkönsä ja hänen seurassaan olikin jo huomattavasti luontevampaa olla. Kului toiset pari kuukautta ja ne epämiellyttävät ulkoiset piirteet esiintulleet ikävät luonteenpiirteet alkoivat häiritä liikaa.
Kului vajaa vuosi ja ne hänen hyvät luonteenpiirteensä alkoivat mielessäni tuplaantua ja triplaantua ja jälleen päädyimme yhteen. Silloin ei enää mikään niistä ulkoisista"vioista" enää häirinnyt ollenkaan. No, suhde kesti muutaman kuukauden ja päättyi lopulta hänen tahdostaan.
Kiitos viestistäsi!
Voi hyvinkin olla kyse siitä etten ole valmis parisuhteeseen. Vaikka ihastuksia tulee ja niitten myötä halu uskoa että no nyt, no nyt, no nyt ainakin.
Olen kovin kriittinen ja etsin aina vaan parempaa vaihtoehtoa... voi kuulostaa karulta...
Vaan mistä tietää kun olisi valmis vakituiseen parisuhteeseen?
Tietenkin toisen ulkonäön pitää miellyttää omaa silmää, mutta pelkästään sen varaan ei hyvää suhdetta rakenneta. Pitkässä juoksussa toisen sisin on paljon tärkeämpää kuin ulkonäkö, ja sen voin omasta kokemuksesta sanoa.
Itsekkin kuulun näihin mainitsemiisi superkomistuksiin. Kauniita naisia pyöri ympärillä, mutta kemiat eivät sopineet yhteen. Opiskelujen aikana sitten tutustuin erääseen naiseen, joka ulkonäöllisesti ei heti kunnolla sytyttänyt. Kuukausien kuluessa kuitenkin huomasin hänen ihanan luonteensa, ja lopulta olin totaalisen ihastunut. Eräissä bileissä sitten kerroin hänelle tunteistani, eivätkä ne olleet yksipuolisia. Nyt ollaan oltu yhdessä melkein kuusi vuotta, emmekä voisi olla onnellisempia.
Ja mitä ns. ongelmaasi tulee, normaalisti kehottaisin tuollaisessa tilanteessa katsomaan kortit loppuun asti tämän mahdollisen sielunkumppanin kanssa. Sinua kuitenkin neuvoisin keskittymään näihin "superkomistusmachomiehiin", sillä et ole selvästikkään vielä lopullisesti sisäistänyt sitä mikä toisessa on tärkeintä, eikä se ole ensiluokkainen ulkonäkö.
" Sinua kuitenkin neuvoisin keskittymään näihin "superkomistusmachomiehiin", sillä et ole selvästikkään vielä lopullisesti sisäistänyt sitä mikä toisessa on tärkeintä, eikä se ole ensiluokkainen ulkonäkö."
Jaa, meinaatko että pitäisi "saada turpiinsa" tarpeeksi näiltä "superkomistusmachomiehiltä" niin että rupeaisi enemmän arvostamaan hyvän luonteen omaavia miehiä? Eikä enää haikailisi ns. kusipäiden perään?
Olet tehnyt maailmastasi vähän kärjistettynä mustavalkoisen, kun päättelet miehen luonteen sen mukaan, minkä näköinen hän sattuu olemaan. Voin kyllä väittää, että komeat miehet eivät ole keskimäärin sen enempää kusipäitä kuin muutkaan. Mutta sinä ilmeisesti tarkoitatkin näillä " superkomistusmachomiehillä" miehiä, joiden ympärillä pyörii naisia kiusaksi asti, ja jotka sitten ottavat tilanteesta kaiken irti, vai? Nämä tapaukset voivatkin sitten olla sinun kannaltasi katsottuna kusipäitä.
Jos siis tarkoitit "superkomistusmachomiehellä" tuollaista miestä, niin onnea vain jahtiin. Voit hyvällä tuurilla saada miehen loppu elämäksi, mutta todennäköisemmin jäät vain yhdeksi valloitukseksi muiden joukossa. Jos taas et, niin siitä vaan tutustumaan silmääsi miellyttäviin miehiin, persoonia on näet yhtä monta kuin on ihmistäkin. Voit löytää sen miehen, joka on sinulle sekä henkisesti että fyysisestikkin mieleen, tai sitten et.
Tekstistäsi paistavan epävarmuuden johdosta siis kehotan vielä jatkamaan etsintää, koska tällöin ainakin pojan sydän säilyy ehjänä.
Mielestäni pohdiskelusi ovat oikeutettuja, ei ulkonäkö ole sellainen seikka joka tulee ohittaa, jos itse välittää siitä.
Mielestäni huoliteltu ulkonäkö kertoo jotain luonteesta. Enkä tarkoita huolitellulla sitä että pitää olla joku supermallimies. Minusta on hyvä jos miehellä siisti tukka (itse pidän kun se on lyhyt), siistit ja hieman muodikkaat vaatteet (mutta ei tartte näyttää siltä kuin olisi kävellyt ulos jostain musiikkivideosta). Miehen ei tarvitse olla mikään bodari, mutta hyväryhtisen ja sopusuhtaisen olemuksen katson ehdottomasti plussaksi. Ylipaino ei ole minun silmääni viehättävää ja tarkoitan nyt sellaista yli 15 kg ylimääräistä talvivarantoa kropassa, pienet jenkat ei pahitteeksi ole.
Huomaan, että ihastun sinällään hyvin eri näköisiin miehiin (tummia, vaaleita, pitkiä, lyhyitä), mutta em. kriteerit he yleensä ovat täyttäneet. Eli siis ulkonäöllä on väliä minulle jossain määrin, eikä siinä ole mitään pahaa.
Mainitsit "sielunkumppanistasi" hänen silmälasit ja resuisen olemuksen. Nyt sitten annana sinulle neuvon, jota varmaan monet tulevat paheksumaan: voit mielestäni aivan hyvin vinkata ihastuksellesi silmälaseista ja vaatteista. Teen tämä kuitenkin erittäin positiivisesti, eli jos esim olette vaatekauppoja kiertelemässä niin vinkkaat että "tämä näyttäisi tosi hyvältä sun päällä" ja sitten kun valittu vaatekappale päällä niin vuolaita kehuja peliin. Monet miehet nimittäin oikeasti ottavat tuollaisista vinkeistä onkeensa ja hykertelevät tyytyväisyyttä kun näkevät naisen silmissä syttyvän ihastelevan katseen. Hyvältähän se tuntuu meistä naisistakin, kun näkee miehen katseesta että ulkonäkö miellyttää :)
Seurustelin miehen kanssa jonka pukeutumisessa ei mitään vikaa alunalkaenkaan, mutta seurustelumme aikana hän kyseli usein neuvoja vaatekaupassa, jopa suhteemme päättymisen jälkeen. Samoin minä kyselin hänen mielipiteitään vaatteista.(Juu ja kyseessä ei ollut mikään neitimäinen mies vaan oikein raavas jannu.). Ei ole mitään vikaa, että haluaa miellyttää kumppaniaan tällä tavoin. Sehän on ihana tunne kun voi katsoa kumppaniaan ja miettiä "vau miten upea pakkaus". Eri asia tietysti jos haluat muuttaa kumppanisi joksikin aivan toiseksi ihmiseksi vasten hänen tahtoaan, mutta otaksuisin kirjoituksestasi että näin ei ole.
Voihan olla, että "sielunkummpanisi" ei vain ole ikinä kiinnittänyt koskaan aiemmin sen kummempaa huomiota ulkonäköönsä. Hän voi olla loppupeleissä tosi tyytyväinen vinkeistäsi. Ehkä hän ei vain tiedä miten korostaa hyviä piirteitään ja käy vaateakaupassa kaappaamassa halvimmat/helpoimmat/tms. vaatteet, koska ei yksinkertaisesti osaa miettiä mikä näyttää hänen päällään hyvältä.
Jep, eli jos jos rillejä ja releitä vaihtamalla sielunkumppanisi muuttuu enemmän alfauroksen suuntaan, niin pieniä naisellisia vihjeitä peliin. Voitte yhdessä nauraa tälle kaikelle sitten kun tanssitte häitänne:
- "kyllä minä muistan silloin kun tavattiin kun tällä miehelläni oli ne pullonpohjat.."
-"juu kyllä täytyy sanoa että onneksi tapasin tämän neitokaisen joka vinkkasi, että bill gates-look ei ole enää muodissa, malja rakkaalleni"
PS. Loppuun voisin todeta, että en ole ihminen joka on hysteerisen kiinnostunut omasta tai muiden ulkonäöstä, sanon vain että kiinnitän niihin huomiota. Pystyn kuitenkin käymään meikittä millä tahansa asioilla, en omista rekkalavallista vaatteita tai kenkiä, olen ihan normaali nainen.
Itse olin myos aika tarkka ulkonaosta ennen kun tapasin poikaystavani
Alussa en pitanyt yhtaan siita mita han piti paallaan. Han yritti pukeutua "cololisti" mutta ei se ihan toiminut.
Tulimme kuitenkin mahtavasti toimeen ja meilla oli hauskaa ja romanttista, ja loppujen lopuksi, ajan kuluessa han alkoi kysya minulta ulkomnako/vaatetus mielipidetta. Olemme olleet yhdessa taman nuorukaisen kanssa nyt viisi vuotta, ja joka vuosi hanesta kuoriutuu paremman ja paremman nakoinen mies. Olen niin onnekas! Aloin seurustelemaan henkilon kanssa hanen persoonansa kanssa, ja ian myota sain myos kauniin ulkomuodon:-)