Tärkeämpi ja rakkaampi kuin lapsi!Puoliso valitsee onko hän suhteessa vai ei,puoliso on aikuinen ja voi itse vaikuttaa asemaansa ja siihen miten häntä kohdellaan,tai ei kohdella!Lapsi ei voi valita mitään,vaan on täysin kasvattajiensa armoilla,hän ei voi mennä minnekkään vaikka kohtelu olisi millaista,hänellä ei myöskään ole aikuisen välineitä kertoa tahdostaan ja tarpeistaan!Lasten on noista syistä johtuen oltava rakkaampia ja tärkeämpiä kuin puoliso.Se ei tarkoita etteikö puoliso olisi myös rakas tai tärkeä.
Puoliso ei
saa olla!
111343
0Äänestä
Vastaukset 11
Vanhimmat
Puolisoa suojelee hänen oma älynsä ja aikuisen elämäntaidot,jos hän tulee väärin kohdelluksi,tai hänen tarpeitaan ei kotona huomioida ja kunnioiteta...lasta suojelee vai vanhemman rakkaus.Rakkaus lapseen saa tajuamaan lapsen tunteet ja tarpeet silloinkin kun hän ei itse osaa tuoda niitä julki!
Äidin ja isän parisuhde on se, mikä pitää perheen koossa ja antaa lapsille parhaan mahdollisen kasvuympäristön: rakastavan perheen. Tottakai lapsi on tärkeä, biologia ja hormonit kyllä huolehtivat, että lapsi on usein se ykkönen. Mutta: äitien ja isien pitää panostaa erityisesti omaan parisuhteeseensa, sen pitää olla perheen suhteista se ykkönen, jonka varassa koko perhe elää tai kuolee. Jos äiti/isä alkaa pelkäksi vanhemmaksi ja unohtaa puolisonsa on perheen loppukin lähellä. Tämä mielipiteeni koskee ydinperheitä, ei uusperheitä, joista oskus kuulee karmaisevia juttuja, kun uusi puoliso ei hyväksy vanhoja lapsia ja äiti/isä valitsee uuden puolison edun lapsen edun sijasta.
kyse ei ole siitä, kuka on tärkein, vaan mikä on tärkeää elämässä eli siis hyvät ihmissuhteet. Silloin ei edes tarvitse kysellä moisia asioita, koska toisen kunnioitus, rakastaminen ja hyvä kohtelu ovat itsestäänselvyyksiä.
Siis kukaan ei ole ykkönen.
sääntö pätee ihan yhtälailla uusperheessäkin.
Siellä jopa enemmänkin koska ne entiset puolisot uusperheellisen liittoon haluavat joka tavalla puuttua...kun on perheessä minun,sinun tai yhteiset lapset..vaatii se HYVINKIN kypsää aikuisuutta olla joukossa vanhempana...ohjaamassa ja opastamassa.
Ydinperhe ei ole millään tavoin tahrattomampi tai "pyhempi"kuin uusperhekkään,se nyt on vain eräs perhemuoto muiden joukossa!
että monissa perheissä puoliso ei ole sama kuin lasten isä tai äiti. Alkuperäinen puoliso on heitetty pellolle ja etsitty uusi. Tämä uusi parisuhde ei ole lapselle hyväksi, vaan päinvastoin hänelle haitallinen.
aloittako, tästä samasta asiasta riitelyä, mitä käydään tuolla alempana varmaan viidensadan viestin voimin.. ei tähän asiaan ole yhtä selkeää, oikeaa vastausta - olkoon lopputulos se, että kaikki VARMASTI rakastavat KAIKKIA läheisiään, oli sitten lapsi taikka puoliso. Ja PISTE.
HALLELUUJAA sille,että joku puhuu asiaa!Näin juuri asia on ja jos joku muuta väittää on hän täysin kykenemätön ja kylmä äidiksi.PISTE!!
käsitys tuo, että lapsi pitää olla ykkönen! Minulla on kokemusta, mies pitää tytärtämme ykkösenä, hänelle pitää antaa periksi joka asiassa, kieltää ja käskeä ei saa. Lapsi nukkuukin meidän välissä.
Voitte arvata, ettei tämä ole parisuhteelle hyväksi, ja kun asiat oikein huonosti menevät, on seurauksena ero, ja sekö sitten on lapsille hyväksi??
Ja kaikki vain siksi, että annetaan lapsen kävellä parisuhteen yli.
Vanha sanonta kuuluu: äidin ja isän suhde on lasten koti. Kun vanhemmilla menee hyvin, on lapsillakin perheessä hyvä olla.
Taidat nyt sekoittaa asiat..kuvailit juuri tilannettanne ja sehän on selvää auktoriteetin puutetta.Lapsi voi siis olla tärkein ja siltikin hyvinkäyttäytyvä ja tottelevainen.Sen ei suinkaan tarvitse tarkoittaa sitä,että lapsi päättää aikuisten asioista!Lapsi tuntee olonsa turvallisimmaksi silloin,kun aikuinen asettaa rajat(päättää siis milloin nukutaan,mitä syödään,mitä puetaan päälle jne)Teidän tehtävä on myös rakastaa lasta ehdoitta ja olla turvallisia aikuisia!
Minä näen sen että on hyvä tiedostaa jo lapsen saadessaan, että on saanut itselleen kovin rakkaan ja arvokkaan LAINAN eli ihmisen, jota on etuoikeus vaalia, rakastaa ja kasvattaa aikansa, mutta jonka tulee parinkymmenen vuoden päästä nousta omille siivilleen ja jatkaa omaa itsenäsitä elämäänsä, jossa äiti ja isä ovat vain (toivottavasti positiivisia) alaviitteitä.
Parisuhde sen sijaan on koko elämänmittainen tietoinen satsaus suhteeseen joka kestää todellakin "kunnes kuolema erottaa".
Parisuhde on myös se perusta, jolle perhe ja koti rakennetaan - eli lasten kasvamis- ja kasvatusympäristö.
Minusta viestisi on turhanpäiväistä sanahelinää ja vouhotusta. Ei rakkaus ole mitattavissa oleva asia ja puolison rakastaminen on muutenkin aivan erilaista kuin lapsensa rakastaminen. Itseasiassa en edes kykene kuvittelemaan tilannetta jossa tulisi vastaan tuollainen "kumpi on rakkaampi" -valintatilanne.
"Lapsi ei voi valita mitään,vaan on täysin kasvattajiensa armoilla,hän ei voi mennä minnekkään vaikka kohtelu olisi millaista,hänellä ei myöskään ole aikuisen välineitä kertoa tahdostaan ja tarpeistaan!"
Kyllä tuollaisella 20-vuotiaalla ylioppilaalla on jo välineitä kertoa tahdostaan ja tarpeistaan... lapsi on paljon muutakin kuin sylivauva. Ja tässä haluan tuoda myöskin esille tätä aikaskaalaa... hyvä parisuhde jatkuu vielä silloinkin kun se oma lapsi tuo lapsenlapsia mummulaan kylään.