Olen jo pidemmän aikaa silloin tällöin pohtinut erästä asiaa.Suomessahan on erittäin vahva feminismi ja naisasia liike,naisen pitää olla tasavertainen miehen kanssa.Moni tavallisista naisista(äärifeministit oma lukunsa) lähes vihaa asiaa jos mies on talon isäntä selkeästi.
Silti samat tavalliset naiset hakevat ulkomailta machopoikaystävän joka laittaa naisen ruotuun hyvin nopeasti jos hän ei automaattisesti ymmärrä paikkaansa.Loppuuko tasa-arvo vouhotus miehen kansallisuuden vaihtuessa?
Silti samat tavalliset naiset hakevat ulkomailta machopoikaystävän joka laittaa naisen ruotuun hyvin nopeasti jos hän ei automaattisesti ymmärrä paikkaansa.Loppuuko tasa-arvo vouhotus miehen kansallisuuden vaihtuessa?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tuskinpa ne niitä samoja naisia on. Meitä suomalaisiakin naisia kun on monenlaisia - kuten varmaan suomalaisia miehiäkin.
Tuskin ne tosiaan niitä samoja naisia ovat, jotka pauhaavat feminismiaatteen puolesta ja naivat ulkomaalaisen machon. ;o)
Itse kannatan toki "tavallisia tasa-arvon asioita", eli sama palkka samasta työstä sukupuolesta huolimatta jne., mutta minusta tasa-arvo ei vaadi sitä ettei kodissa missään nimessä saisi olla tietyt sukupuoliroolit. Olen aivan tyytyväinen siihen, että mies likaa itsensä auton alla maatessa, eikä minun tarvitse edes tietää miten renkaat vaihdetaan (vaikka tiedänkin). En myöskään pidä pahana sitä että minä teen viikkosiivouksen, hoidan pyykit ja teen pääasiassa ruoan taloudessamme. Jos molemmat suhteen osapuolet hoitavat lapset kutakuinkin yhdessä ja huolehtivat yhdessä arkisesta siiteydestä (jälkien siivoaminen, roskien vienti yms.), olen täysin tyytyväinen, että muissa asioissa saadaan olla ihan vain mies ja nainen. Ja olen aina ollut tätä samaa mieltä...
Tosin tuo minulla vähän särähti korvaan, että "machomies laittaa naisen ruotuun hyvin nopeasti, jos hän ei automaattisesti paikkaansa ymmärrä"... En ole aivan varma mitä tällä tarkoitat, koska minusta korkeintaan koira "laitetaan ruotuun", ei puolisoa. Väkivaltaa en hyväksy, enkä minkäänlaista henkistä ylivaltaa. Hyvässä parisuhteessa puolisot arvostavat toisiaan niin paljon, ettei mitään ruotuun laittamisia tarvita. Nainen haluaa jo automaattisesti olla hyvä miehelle ja toisinpäin.
Raamatun mukaan:
Niin kuin ei laivassakaan voi olla kahta kapteenia tai kahta peräsintä, ei perheessäkään voi olla kahta päätä, kahta johtajaa. Siksi Jumala osoitti perheen pään aseman vain toiselle osapuolelle: miehelle. Miehelle annettiin asema perheen päänä ja johtajana, ja naisen tuli tunnustaa tämä asema ja olla siten miehelle alamainen (1. Moos. 3:16).
Raamattu puhui asiaa ja muslimeilla aivan oikea ote asioihin.Ei naisen muuta tarvitsekaan olla kuin siivooja,kokki ja hyödyke suvunjatkamiseen.Kristityt voisivat seurata tarkemmin pyhän kirjansa ohjeita.
raamatun- tai koraaninlauseita minun elämänkatsomukseeni. :o) Ovat sen verran antiikinaikaista ajatusmaailmaa, ettei kolahda minuun. Olemme molemmat mieheni kanssa uskonnottomia - emme ateistejä, koska uskomme tuolla jossain jonkun korkeamman voiman olevan, mutta mihinkään uskontokuntaan emme halua kuulua. Usko on henkilökohtainen asia, johon ei tarvita instituutioita.
Lisäämpä vielä, että feministinen teologia on jo asettanut miehen pääaseman kyseenalaiseksi monilla Raamatusta löytämillään ihmisten yhdenvetaisuutta käsittelevistä jakeista (tosin uuden testamentin puolelta taisivat olla).
Omastakin mielestä kaikkia perinteisiä rooleja ei tarvitse murtaa m,utta miehen osallistunminen lapsenhoitoon muutakin kuin kaukaisena henkilönä tai holtittomana peterpan-isänä (heikko isyys ja passiivinen isyys) parantaa lapsen ja isän suhdetta. Isät valitettavasti jättäytyvät lapsen tärkeimpinä vuosina taka-alalle esim työn tai harrasteiden takia ja sitten kun olisi aikaa luoda lapseen suhdetta se voi olla myöhäistä.
Myöskin naisten palkka pitäisi saada miehen palkan tasolle ja lasikatto ilmiö poistaa.
Vastottain tuli tutkimus jossa ilmeni nais johtajien olevan tehokkaampia kuin vastaavat miehet, tämä voi johtua jo siitä että mies pääsee luonnostaan johtajaksi olipa miten tuhelo tahansa... Kun taas naisen pitää olla paras ja vieläkin parempi ja tosissaan näyttää kaikille ennen kuin häntä (kiitos sukupuolen ja siihen liittyvien stereotypioiden) aletaan pitää johtajapotentiaalina.
Sitten ei saa unohtaa kolmannen maailman feminismiä eli globaalifeminismiä, jossa usein lähdetään aivan perus asioista. Meillä Suomessa taistellaan palkan tasa-arvoistamiseksi ja muualla maailmassa jo naisten astuminen työelämään voi olla iso kompleksinen kysymys.
Yksilöt, jotka eivät hyväksy vallitsevia käytäntöjä ovat usein myös niiden uudistajia. Mainittakoon nyt vaikka homotutkimuksen vaikutus kriittiseen mies tutlkimukseen ja kritiikkiin maskuliinisuuden hegemoniaa kohtaan.
Esimerkiksi tytöt jotka haluavat tehdä käsitöitä ja pojat jotka haluavat tehdä puutöitä eivät ole ongelma (eivät ainakaan osoita ongelmaa... tämä on kirjattu koulun piilo-opetussuunnitelmaan) mutta jospa yksi tyttö haluaakin tehdä puutöitä ja joku poika mennä käsitöihin. Tällöin he poikkeavat odotuksesta ja aiheuttavat ympäristössään mietintää
(Etenkin poika joka tahtoo mennä "naisten hommiin" sillä mies, joka astuu naisten alueelle menettää usein osan arvostustaan kun taas puolestaan naisen joka astuu miesten alueelle status kasvaa. Siksi naisten tuleminen miehisenä pidetyille aloille (poliisi, koulun ylin johto tms.) on yleisempää kuin miesten vastaava rynnistys esim hoivatyöhön tai sihteereiksi;D)
Kaikkialla maailmassa on yksilöitä, jotka eivät tyydy yhteisön määrittelemään rooliin tavat ottaa tämä sopeutumaton voivat sitten olla joko hyväksyviä tai hyvinkin kielteisiä... mutta aina joku tavanomaisesta poikkeava muuttaa käsitystä ja maailmaa ja vaikuttaa uusiutumiseen.
"Myöskin naisten palkka pitäisi saada miehen palkan tasolle ja lasikatto ilmiö poistaa."
Ihan miehisenä sivuhuomautuksena tähän, että samalla pitäisi tasa-arvon nimissä poistaa naisilta lasilattia, tai pikemminkin saada sellainen myös miehille. Nimittäin aivan pohjalle, ohi kaikkien turvaverkkojen pudonneita naisia on yhtä lailla vähän kuin aivan huipulle kohonneitakin. Niitä heikosti pärjääviä on naisissakin, mutta niitä ei niin helpolla päästetä vapaaseen pudotukseen. Kuten ei ketään pitäisikään.
Aivan ... Aina ei tule muistaneeksi, että vaikkakin Suomen rikkaimmat ja menestyneimmät johtajat ovatkin miehiä myöskin enemmistö Suomen syrjäytyneistä, asunnottomista, alkoholiongelmaisista ja köyhistä ovat miehiä.
Olikohan se nyt 1970 vai 80-lla kun suomessa tehtiin suuri elämäntapatutkimus, jonka tulokseksi saatiin juuri naitä miehisyyttä kurjistavia piirteitä (alettiin puhumaan kurjista alkoholisoituneista ja syrjäytyneistä suomalaisista miehistä). Tästä sai kimmokkeen erilaiset miesten seurat. (Adonis, Jätkäsakki tms... Mitä kuuluu Väinö tapahtuma)
Myöskin kriittinen miestutkimus ponnistaa näistä lähtökohdista.
En sitten tiedä miksi kehnosti toimeen tuleva nainen pärjää yhteiskunnassa kuitenkin jotenkuten, vaikka syrjäytyneet miehet tippuvat niin sanotusti maanrakoon (montako naista olet nähnyt nukumassa puistonpenkillä tai asunnottomana veneen alla?). Väkivalta tilastoissa miehet ovat naisia useimmin sekä tekijöinä että uhreina (paitsi seksuaalirikoksissa).
Naismaahanmuuttajissakaan ei taida olla niin paljon moniongelmaisia kuin miesmaahanmuuttajissa, lisäksi naiset oppivat kielen helpommin, eikä heille tuota muutenkaan ongelmia sopeutua.
Johtuuko tämä sitten yhteiskunnan ajattelusta (stereotypioista), jotka osaltaan helpottavat naismaahanmuuttajien sopeutumista vai onko naisissa ja miehissä "luontaista" eroa sopeutumisen suhteen.
(Naisilla ainakin on todistetusti miehiä korkeampi kipu kynnys että jotakin eroa on olemassa vaikka miten pyrittäisiin tasapäistämään sukupuolia.)
Nythän näyttää olevan vallalla ideologia, joka maskuliinistaa naisia eli siis naismaisilla feminiinisillä piirteillä ei pärjää työelämässä. Tämä tietysti vaikuttaa perhe-elämän mutokseen. Vastaavasti taas miehistä yritetään tehdä feminiinisiä kiinnittämällä heitä enemmän perheen hoitoon. (Tämä vähän kärjistetysti kirjoitettuna)
Tasa-arvoon pyrkiminen ei ole helppoa, koska edes kaikki naiset tai kaikki miehet eivät ole omassa sukupuolisessa ryhmässään tasa-arvoisia.
On hyvä että naiset saavat tehdä työtä, jota haluavat ja miehet saavat myös viettää perhe-elämää näin tahtoessaan (sitten kun tasa-arvo viimein toteutuu, nyt ainakin miesten perhe-elämän vietto on monilla työpaikoilla kyseenalaista, pomot tuskin antavat miehille mielellään isyyslomia toisin kuin raskaana oleva nainen tuupataan melkein heti ulos virasta).
Ongelmaksi jää miten konservatiivisiin malleihin tottuneet ihmiset kestävät muutosta ja onko kaiken pakko muuttua ja miksi siitä muutoksesta pitää pitää meteliä;D
Yksioikoisen logiikkasi mukaan 100% suomalaisista naisista on siis feministejä ja 100% suomalaisista naisista avioituu ulkomaalaisen machopoikaystävänsä kanssa.
Sori vaan, jos elämässäsi on ollut pelkästään kamalia suomalaisnaisia. Ehkä et ansaitse / saa parempaa? Itselläni ei ole mitään valittamista suomalaismiehistä. Kaikki elämäni tärkeimmät miehet isästä veljen kautta poikaystäviin ovat olleet loistotyyppejä! Jopa siskon miehen lasken parhaimpiin kavereihini.
ymmärtäminen hukassa?
Olin melko tavallinen suomalainen vaimo vielä reilu 10 vuotta sitten, nalkutin miehelleni poissaoloista ja siivoamatta jättämisestä ym. Erohan siitä tuli, mieheni petti minua ja vei kaiken omaisuuden mennessään. Jäin puille paljaille. Kaiken päätteksi hän pahoinpiteli minut pahasti puoli vuotta eromme jälkeen mustasukkaisuuspuuskassa.
Sain postraumaattisen stressin ja aloin harrastamaan erilaisia kamppailulajeja, opettelin ampumaan erilaisilla aseilla ja harrastin myös voimalajeja. Halusin olla miesten lajeissa yhtä kova kuin hekin, kestää kipua ja vetää kovia treenejä. Vuosikausia rääkkäsin ja piiskasin lihaksiani. Samalla jouduin kuitenkin hoitamaan myös naisten työt. Roolijakoni oli siis ristiriitainen, halusin olla yhtä hyvä miehenä ja naisena, ettei minua enää koskaan sorrettaisi.
Huomasin, että aloin halveksumaan heikkoja suomalaisia miehiä, olin kasvanut henkisesti todella vahvaksi. Todellisuudessa suurin osa suomalaisista miehistä on aivan mukavia ja mukiinmeneviä tyyppejä. En vain sulattanut heikkouksia ympärilläni. Arvoni olivat kasvaneet liian koviksi.
Tavatessani machomieheni ensi kertaa jokin vain suli sisälläni. Hän ei pelännyt minua ja hänelle feminiinen vaimo oli itsestään selvyys. Ystäväni sanoivat, että aloin suorastaan hehkumaan aloitettuani seurustelun.
Uskon vahvasti roolijakoihin ja eräällä tavalla olen sovinistinen. Nyt olen ylpeä naiseudestani,enkä häpeä jollen osaa tehdä jotain miesten työtä.
Naisten kuuluu olla naisia ja miesten miehiä, muutoinhan luonto olisi muotoillut meidät eri tavalla fyysisesti.
"Naisten kuuluu olla naisia ja miesten miehiä, muutoinhan luonto olisi muotoillut meidät eri tavalla fyysisesti."
Tätähän aina hoetaan, mutta harvemmin pohditaan tai eritellään asiaa tarkemmin. On erotettava, mikä on synnynnäistä, biologiaan pohjautuvaa ja mikä taas kulttuurin ja kasvatuksen aikaansaamaa eroavaisuutta. Biologia tai evoluutio ei taatusti määrittele naista tiskariksi tai miestä fillarin korjaajaksi. Synnyttäjäksi ja siittäjäksi kyllä. Suurin osa asioista, joita pidämme naisellisina tai miehekkäinä, ovat opittuja ominaisuuksia, jotka vaihtelevat ajasta ja yhteisöstä toiseen. Ja ei kannata unohtaa, että niiden synnyttämät rakenteet ovat vallankäytön pelikenttiä myös.
Tiesit kai, että naisten ja miesten aivot ovat rakentuneet eritavalla johtuen hormoonimäärästä mitä raskausaikana äiti on lapseensa erittänyt. En allekirjoita sitä, että kasvatus ja kulttuuri pelkästään määräävät käytöksestä. Miten sitten on homojen ja lesbojen laita? Ja jopa heillä on suhteissaan roolijaot. Molemmat eivät ole naisia tai miehiä vaan toinen on enemmän feminiininen kuin toinen.
Koska evoluutio on muokannut kroppaamme ja aivojamme muutaman tuhannen vuoden ajan nykyiseksi ja varsinainen 'sivistyskulttuuri' hieman vähemmän aikaa niin kumpi mielestäsi painaa vaa'assa enemmän? Henkiinjäämisvietti vai käytöstavat? Enkä tarkoita nyt maslowin tarvehierarkian analysointia.
Femakkohan se siinä.
En ole yrittänyt väittääkään, ettei biologia vaikuttaisi ihmisen käyttäytymiseen. Sanon vain, että kulttuuri ja ympäristö vaikuttaa käyttäytymiseen huomattavasti enemmän. Maapallolla on ollut (en tiedä onko näinä kulttuurien yksipuolistumisen aikana enää) kulttuureita, joissa miesten ja naisten roolit ovat olleet melkein tismalleen päin vastaiset kuin meillä. Variaatiota piisaa. Tuntuu kuin kuvittelisit kaikkialla ja kaikkina aikona olleen kuten meillä nyt. Ja miten tuo homot ja lesbot -juttu tähän liittyy? Luuletko ettei kulttuuri vaikuta heihin lainkaan? Kai he niitä malleja ympäriltään imevät siinä kuin muutkin ja ovat alttita muovaamaan käyttäytymistään niiden mukaan. Kultturista ei ole kukaan vapaa.
Olisi kiinnostavaa tietää, miten tuo mainitsemasi "henkiinjäämisvietti" vaikuttaa arjessa ja sukupuolirooleissa. Miten se näkyy siinä, että on miehekästä vaikkapa avata naiselle ovi? Tai korjata auto? Nämä ovat juuri sen vähättelemäsi kulttuurin vaikutusta. Kuten suurin osa asioista, joita pidämme "miehekkäinä" tai "naisellisina".
"Koska evoluutio on muokannut kroppaamme ja aivojamme muutaman tuhannen vuoden ajan nykyiseksi ja varsinainen 'sivistyskulttuuri' hieman vähemmän aikaa niin kumpi mielestäsi painaa vaa'assa enemmän? Henkiinjäämisvietti vai käytöstavat?"
No tuhansista vuosista ei sentään puhuta, kun puhutaan evoluutiosta. Tuhansissa vuosissahan ei ihmisen evoluutiossa tapahdu vielä mitään. Puhutaan sadoista tuhansista ja miljoonista vuosista. Ja kuten sanoin, evoluutio ei varmastikaan tehnyt naisesta tiskaria tai miehestä fillarin korjaajaa. Totta kai miehet ja naiset ovat erilaisia fysiologisesti, ja tämä vaikuttaa jossain määrin myös henkiseen puoleen. Mutta kyllä se vaikutus on hyvin rajoittunutta kun vertaa kulttuurin vaikutukseen.
Itsekään en väitä ettei kulttuuri vaikuttaisi vahvasti ihmisen käyttäytymiseen, mutta jos vertaa aikaväliä siihen, mitä ihminen on ollut evoluution tuloksena luolamies-tasolta nykyihmiseen, on nykyihminen tallustanut maan päällä vielä melko vähäisen aikaa. Ihmisen aivot ovat siinä mielessä vielä lähellä luolamiesta.
Jos seuraat esim. pikkulapsia, huomaat että tytöt tykkäävät nukeista ja pojat autoista. Tämä suuntautuminen feminiiniseen ja maskuliiniseen jo näin pienenä ennen kuin kulttuuri ja ympäristö on päässyt muokkaamaan käyttäytymistä kertoo jo siitä että aivot ovat erilaiset eri sukupuolilla. Jä näin on hyväkin. Miksi naisten pitäisi olla yhtä vahvoja ja kovia kuin miestenkin? en usko että yksikään nainen,joka joutuu miehen rooliin on kovinkaan onnellinen. esim. yksinhuoltajaäidit, jotka joutuvat vastaamaan perhessään kaikesta ilman miehen tukea ovat ehkä itsenäisiä ja henkisesti vahvoja, mutta epäilen että he ovat onnellisia.
Luulisin, että jo luolamies aikakautena useat äidit joutuivat yksinhuoltajiksi, mutta selvitymisprosentti oli varmasti heillä heikko. Vain vahvimmat perheet selviytyivät, koska roolijako oli selkeä, vaikkakin elinikä oli melko alhainen niihin aikoihin.
Laitan mieheni ruotuun, ja hän oikein tykkää johtajuudestani:)
Mitä käytännössä tarkoittaa "isäntä talossa"?
Valtapeli on miesten hössötystä jossa en halua olla mukana millään tavalla. Mielestäni Suomen naiset ovat jo tarpeeksi tasa-arvoisia. En muista yhtään tilannetta jossa en olisi saanut tahtoani läpi sen takia että olen nainen. Mies joka tietää mitä haluaa on ihannemies, mutta komenteleva mies on kauhistus. Uskon että jos suhteessa molemmat haluavat toistensa parasta niin valtapeliä ei tarvita. Valtataistelu syntyy jos jompikumpi on itsekäs. Mielestäni "isännän" asema on lähinnä muodollinen, sillä harva päätös syntyy ilman yhteistä keskustelua asiasta tai jommankumman tahtoa vastaan (ellei toinen ole itsekäs).