olen kohta vuoden vanhan pienen pojan äiti. ikää mulla om 22 vuotta. Ongelmana on vastuuton isä. mua ihmetyttää että mikä näitä miehiä vaivaa, vai onko kyse vaan mun äijästäni. lasta hankittiin yhdessä, odoteltiin, kärsittiin keskenmeno, taas odoteltiin, suhteessa kaikki ok. kun sitten yhdessä toivottu lapsi saapui, kaikki muuttui. minä jäin lapsen kanssa kotiin, kun melkein jokaviikonloppu oli jotain humalahaukuista menoa. en saa isää ottamaan vastuuta lapsesta, minä päätän yksin kaikki lapseen liittyvät asiat, alkaen siitä koska vaipat vaihdetaan ja mitä syödään ja koska syödään. ja siihen vielä kaikki kotityöt päälle. ärsyttää tosi paljon, haluaisin enemmän käytännön apua lapsenhoitoon. poikmme on ihana, kaunis ja vaativa lapsi. olen monesti yrittänyt puhua miehelleni tästä aiheesta, kerran jopa lähdimme lapsen kannssa pois melkein viikoksi. lupaa parantaa tapansa ja sanoo että olemme tärkeimmät ihmiset hänelle. ja sitten kaikki on hyvin n. kaksi viikkoa ja sama meno jatkuu. lopulta viimeviikonloppuna (taas yhden reissun jälkeen) annoin tulla täydeltä laidalta. huusin ja itkin kaikki pahat mielet, sanomattomat asiat, vanhat kaunat. kaikki asiat puitiin ja mietittiin. mieheni sanoi ettei ollut ymmärtänyt minua aikaisemmin. onko se todella niin, ettei miehet ymmärrä ennen kuin vääntää rautalangasta? voinko luottaa muuttumiseen? rakastan pikkuperhettämme niin kovasti, että ajatuskin erosta salpaa hengen. nyt mies on ollut kuin se sama mies jonka kanssa iloisena odottelin vauvaani. voi sanokaa mulle että onnistumme yhdessä perheenä. Huoli on silti kova.
ahistaa,onnistuuko?
calypso
4761
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sopikaa että vaihdatte rooleja viikoksi, mies siis tekee hommasi ja sinä hänen hommansa. Meillä toimi ja ukko tajusi mikä homma minulla oli. Älä suostu kotiapulaiseksi ja palvelijaksi.
Tässä hyvä testi miehellesi (edellinen mielipide). kyllä luulis 30-vuotiaan miehen tajuta missä mennään. Jos sama meno jatkuu niin lähde ajoissa pois, älä jää kärsimään tai kohta huomaat että 10 vuotta on mennyt ja tilanne on sama. Saattaa olla tietysti että lapsen tulo oli miehellesi "kova" pala eli ei osaa sopeutua siihen. Mikä oli tilanne ennen lapsen syntymää? Minulla on 3 1/2 vuotias tyttö jonka kannssa nautin olosta, olin jopa vuoden hoitovapaalla joten tiedän vaipanvaihdosta ym. kaiken. Nyt on uhma päällä...tempperamenttinen tyttö. Näyttää siltä että kaikilla on ongelmansa, meillä taas se että vaimoa ei seksi oikein kiinnosta josta tullut ongelma...kai kaikista ongelmista lopulta selviää tavalla tai toisella. Onneksi maalaisjärki / vaistot on tallella. PAKOTA siis miehesi ottamaan ohjat käsiinsä lapSENNE hoidossa. Hän on varmaan tuudittautunut siihen että "kyllä vaimo hoitaa". Kapakka reissut huono homma, muutama olut ystävien kanssa OK mutta ei mitään perseitä ellei ole valmis olemaan skarppina silloin kun lapsi vaatii hoitoa, ja "perseet voi ottaa vain jos asiasta sovittu etukäteen eli seuraava päivä on jo suunniteltu etukäteen eli kuka hoitaa lasta. Mieti tarkkaan asioita ja kerro miehellesi, hän on saanut 22-v prinsessan ja lapsen joten sitä on syytä vaalia! t: 37v isukki
Miehesi on nyt parantanut tapansa. Luota häneen. Anna hänelle mahdolliuus - hän varmasti yrittää kovasti.. On kuluttavaa, kun itse yrittää parhaansa ja puolisosta huokuu epäluottamus. Lopulta sitten saattaa päättää että olkoot, ja palaa takaisin rellestämään..
Tuossa oli muuten hyvä neuvoja, vaihtakaa rooleja viikoksi. No, ihan kaikki miehen hommat eivät taida naiselta kuin naiselta sujua, esim. auton korjaus tms. :)
Ettei tilanne taas mene siihen samaan kuin nyt, että sinä uupuneena huudat kaiken vanhankin ulos, kannattaisi jutella asioista. Aivan kaikesta. Mitä pelkää, mitä toivoo. MIkä on hyvää toisessa, parisuhteessa. Jne.
Ei voi tietää mitä toinen ajattelee tai tuntee; siitähän teillä oli aiemmin kyse: miehesi ei tajunnut että tarvitset häntä jne. Joten kannattaa jutella, ottaa asiat puheeksi vielä kun ne ovat "pieniä" etteivät pääse paisumaan isoiksi ongelmiksi.
Parisuhteen eteen on tehtävä töitä. Nyt miehesi yrittää. Luota siis häneen.
kiitos tuesta ja vastauksistanne. meillä on mennyt nyt todella hyvin, mieli on kummllakin hyvä, ja uskomme tulevaisuuteen yhdessä. kiitos vielä, oli mukava kuulla teidän mielipiteitä.
=)