Onko kokemusta isovanhempien "määräilystä" miten lapsi pitäisi kasvattaa??
Mieheni vanhemmat sanovat kuinka meidän pitäisi lastamme hoitaa ja kasvattaa. Perustelut ovat sitä luokkaa, että ennenkin tehtiin näin.
Olen omalle äidilleni sanonut, että kasvatusohjeita on turha antaa ellei niitä kysytä ja hän on tämän ymmärtänyt. Sekin ärsyttää, että mieheni vanhemmat eivät näitä asoita sano minun kuulteni vaan sanovat miehelleni, joka sitten kertoo minulle... Olen heille sanonut, että kaikki mikä liittyy lapseemme liittyy myös minuun joten voisivat sanoa mielipiteensä suoraan!
Heidän mielestään minun pitäisi mennä jo töihin ja lapsemme hoitoon(lapsi 9kk). Itse en vielä laittaisi tuon ikäistä hoitoon koska minulla on mahdollisuus ja haluan olla kotona. Minulle riitää se, että mieheni hyväksyy kotonani olon.
Tottakai ymmärän että me mieheni kanssa päätämme lapsemme kasvatuksesta mutta neuvominen ja "määräily" ärsyttää. Jokaisella on oikeus sanoa meilipiteensä mutta on joitakin asioita joita ei ole asiallista sanoa. Mieheni isä myös laukoo todella loukkaavia asioita! Esim. kun tuli puhetta toisesta lapsesta, sanoin, että minun puolesta saa tulla niin monta mihin mieheni suostuu, niin mieheni isä kysyi mieheltäni, että no miltä tuntuisi maksaa elatusmaksua vaikka 4 lapsesta! Todella törkeää minun mielestäni!
Kokemuksia ja miten olette "selviytyneet"!?
Mieheni vanhemmat sanovat kuinka meidän pitäisi lastamme hoitaa ja kasvattaa. Perustelut ovat sitä luokkaa, että ennenkin tehtiin näin.
Olen omalle äidilleni sanonut, että kasvatusohjeita on turha antaa ellei niitä kysytä ja hän on tämän ymmärtänyt. Sekin ärsyttää, että mieheni vanhemmat eivät näitä asoita sano minun kuulteni vaan sanovat miehelleni, joka sitten kertoo minulle... Olen heille sanonut, että kaikki mikä liittyy lapseemme liittyy myös minuun joten voisivat sanoa mielipiteensä suoraan!
Heidän mielestään minun pitäisi mennä jo töihin ja lapsemme hoitoon(lapsi 9kk). Itse en vielä laittaisi tuon ikäistä hoitoon koska minulla on mahdollisuus ja haluan olla kotona. Minulle riitää se, että mieheni hyväksyy kotonani olon.
Tottakai ymmärän että me mieheni kanssa päätämme lapsemme kasvatuksesta mutta neuvominen ja "määräily" ärsyttää. Jokaisella on oikeus sanoa meilipiteensä mutta on joitakin asioita joita ei ole asiallista sanoa. Mieheni isä myös laukoo todella loukkaavia asioita! Esim. kun tuli puhetta toisesta lapsesta, sanoin, että minun puolesta saa tulla niin monta mihin mieheni suostuu, niin mieheni isä kysyi mieheltäni, että no miltä tuntuisi maksaa elatusmaksua vaikka 4 lapsesta! Todella törkeää minun mielestäni!
Kokemuksia ja miten olette "selviytyneet"!?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jospas nämä isovanhemmat näkevät, ettei suhteessanne menekkään niin hyvin kun SINÄ luulet, vaan miehesi puhuukin vanhemmilleen ihan toista? Mahtaako Sinussa olla jotain vikaa? (laiskuus?) (köyhyys?) (seksi surkeeta?) Miksi he muutoin olisivat sitä mieltä? Mahtoiko ensimäinen lapsi olla vahinko miehen puolelta?
Kuulostatkin strutsilta joka panee päänsä hiekkaan, jos kerran asiallisesta kysymyksestä jo vedit herneet nenään: Neljästä lapsesta elatusmaksujen maksaminen EI OLE KIVAA. -Pitää siitä voida edes puhua. Appiukkosi kuulostaa vain elämän realiteetit huomioivalta ISÄLTÄ. Miehesi on hänen poikansa elämänsä loppuun asti, halusit tai et. Sinä taasen et ehkä ole hänen vaimonsa, vaan ex-vaimonsa, Ex-poikia ei ole olemassakaan.
Meillä menee mieheni kanssa hienosti joka parisuheen alueella. Molempien mielestä! Lapsi ei ollut vahinko. Mieheni vanhemmat ovat sanoneet ettei heillä ole mitään minua vastaan. En ole laiska, olisin töissä jos mieheni ei olisi. Joka asiasta pystyn puhumaan mutta suorat vihjaukset että mieheni kanssa eroaisimme ovat loukkaavia. Minulle ei tulisi mieleenkään sanoa kenellekkää tuollaista! Vaikka mieheni isä olisikin vain pojastaan huolissaan, eikö ole omituista, että aikuista ihmistä kohdellaan kuin jotain teini-ikäistä? Ylihuolehtivaisuutta? Kyllä minun mielestäni!
Kyllä se on niin että jokainen ikäkausi elää omaa elämäänsä.Jokainen tekee omat päätöksensä (ovat ne sitten oikein tai väärin--> eihän sitä voi koskaan tietää?)Miltäs mahtaisi miehen vanhemmista tuntua jos sinä lähtisit heitä neuvomaan?
Pidä puolesi!
T.mummuke
Kyllä, asiasta on hyvin omakohtaista kokemusta. Tarinoita olisi vaikka kirjaksi asti. Mielestäni vanhempien kuuluu kasvattaa lapset, eikä muilla siihen pitäisi olla nokan koputtamista. Meillä sama tilanne päällä, mutta tiedätkö mitä? Ellei sinun tai miehesi sana mene isovanhemmille perille ja haluat tehdä kiusasta lopun, voit ottaa yhteyttä kotipaikkasi lastenvalvojalle. He auttavat mielellään, eikä sinun asemasi siitä heikkene, jos rohkenet pyytää apua, päinvastoin.
Hei!
Miehesi on tässä jutussa nyt avainasemassa. Kenen puolella hän on? Toki on hänelle vaikeaa varmaan olla kahden tulen välissä, mutta on hänen tehtävänsä pitää teidän yhteisen parisuhteen ja perheen puolia. Miksei hän sano vanhemmilleen, mitä mieltä HÄN on lastenkasvatuksesta? Ei kai se kasvatus muutenkaan pelkästään äidin homma ole, ja teillä varmaan on kutakuinkin yhteiset pelisäännöt keskenänne sen asian suhteen? Luulen, että appiukon ja anopin suun voi tukkia ainoastaan heidän oma poikansa. Jos miehesi ei ole vielä täysin itsenäistynyt vanhemmistaan, nyt olisi aika! Minun mielestäni sinun ei kuuluisi kuulla mieheltäsi selän takana haukuttuja juttuja. Jos miehesi rakastaa sinua (kuten varmasti tekee), hän puolustaa sinua, kun kerrot hänelle, miten pahan olon hänen vanhempansa sinulle aiheuttavat. Toki saat itsekin lisäksi pitää puoliasi! ;)