Meillä miehellä paloi pinna ja kävi kiinni kurkkuun. Aiemminkin on tällaista tapahtunut, viimeksi kolmisen vuotta sitten. Ajattelin silloin vain että syytä oli minussakin, mies ei muistanut tekemäänsä ja mies katui tavallaan sitä mitä teki ja asia sai olla.
Silloin meillä ei ollut lapsia ja jotenkin ajattelin että kun saamme lapsia, niin perhe-elämä jotenkin rauhoittaa tilannetta (tyhmästi ajateltu, tiedetään...) Nyt meillä on kaksi alle kolmivuotiasta lasta ja en tiedä mitä tämän tilanteen kannalta tekisin. Haluaisin ottaa lapset ja lähteä, mutta kuinka kaikki tämä tapahtuu käytännössä? Miten lasten huoltajuus menee, jos eroamme. Olemme avolitossa ja aikoinaan sovimme yhteishuoltajuuden lapsillemme. Voinko siis menettää lapset miehelleni, vaikka mies on väkivaltainen ja humalassa ei muista tekojaan? Minulla ei ole mitään todisteita miehen väkivaltaisuudesta. Ainoastaan minun sana miehen sanaa vastaan... Miten tässä siis todennäköisesti käy? Mieheni on ihmisten mielestä ns. hyvä ja rento tyyppi ja pelottaa että kukaan ei usko minua.
Silloin meillä ei ollut lapsia ja jotenkin ajattelin että kun saamme lapsia, niin perhe-elämä jotenkin rauhoittaa tilannetta (tyhmästi ajateltu, tiedetään...) Nyt meillä on kaksi alle kolmivuotiasta lasta ja en tiedä mitä tämän tilanteen kannalta tekisin. Haluaisin ottaa lapset ja lähteä, mutta kuinka kaikki tämä tapahtuu käytännössä? Miten lasten huoltajuus menee, jos eroamme. Olemme avolitossa ja aikoinaan sovimme yhteishuoltajuuden lapsillemme. Voinko siis menettää lapset miehelleni, vaikka mies on väkivaltainen ja humalassa ei muista tekojaan? Minulla ei ole mitään todisteita miehen väkivaltaisuudesta. Ainoastaan minun sana miehen sanaa vastaan... Miten tässä siis todennäköisesti käy? Mieheni on ihmisten mielestä ns. hyvä ja rento tyyppi ja pelottaa että kukaan ei usko minua.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kannattaa varmaan ottaa yhteyttä perheneuvolaan tai jos meinaat suoraan eroa hakea, niin sosiaalivirastoon. Ite kirjoitin äsken oman kokemukseni miehenä, ja voin sanoa, että nainen kyllä helpommmin saa lapset itselleen, varsinkin jos on duunia eikä päihde- tai mielenterveysongelmaa ole tiedossa. Mut puhuminen ylipäätään aiheesta ja omista kokemuksista luottamuksellisesti jonkun kanssa varmaankin olis tässä kohtaa parasta, selkeyttäisi omia ajatuksia aivan varmasti ja auttaisi jaksamaan.
Tsemppiä
en osaa neuvoa mitenkään mutta kehoitan lasten takia lähtemään... itse jouduin lapsena seuraamaan useasti kuinka isä pahoinpiteli äitiä yms ja se oli todella vaiettu asia.. lopulta asia selvisi sukulaisille, onneksi. mutta joo, jos jotain olisin lapsuudessani saanut toivoa niin vanhempien eroa! tässä tapauksessa se olisi ollut paras vaihtoehto.. meitä oli 3 lasta, nyt jo aikuisia ja vanhemmat ovat vieläkin kaikesta huolimatta yhdessä.. näiden tapahtumien takia kaikkien meidän lasten suhde isään on hyvin etäinen, siis yritämme "esittää" normaaleja mutta tosiasiassa kannamme hänelle vieläkin kaunaa.. ei näistä asioista pääse yli! lapsuudessamme saimme kokea niin paljon pahoja asioita että joskus tuntuu myös siltä, että äiti olisi ajatellut vain itseään! siis äiti on monesti sanonut että jäi suhteeseen vain meidän lasten takia, mutta hän ei koskaan tiennyt että me oikesti olisimme tahtoneet pois isän luota.... asia vaivaa vieläkin.. että neuvona, tee lapsillesi palvelus ja lähde!
oman kuntanne perheneuvojalle. Tiedän tilanteesi,mutta usko minua sieltä saa todella konkreetista apua.En tiedä onko nämä yksittäisiä tapauksia, eli olisiko mahdollista yhdessä käydä asioita läpi? Saat yksin tai yhteishuoltajuuden ihan kunka itse haluat.Itse kävin keskustelemassa turvakodissa... uskomatonta kuinka tajusin, että sama kaava kaikissa... sitä vaan ei ymmärrä kun ei tapahtuneesta puhu kenenkään kanssa. En kuitenkaan usko ettei miehesi muista? Ei hän sinua varmaan kaltoin kohtele muiden aikana? eli silloin hän pystyy kontolloimaan käytöstään....eli myös muistaa!Kaikkea hyvää sinulle.