Olen avioliitossa elävä mies ja vaimoni toimesta olen hänen sukunsa silmissä leimattu väkivaltaiseksi, koska olen kerran lyönyt vaimoani. Vaimo tosin "unohti" kertoa sukulaisilleen, että ennen lyöntiäni, hän löi minua useamman kerran, sekä osui myös (vahingossa tosin) puolivuotiaaseen lapseemme, jota pidin sylissäni. Kun vaimoni osui lapseemme, löin häntä ja sanoin, ettei hän jumalauta löisi lastamme. No, vaimo jatkoi lyömistäni, lähdin pois huoneesta, hän tuli perässä ja jatkoi lyömistä. Minulla siis koko ajan lapsi sylissä. Lopulta vaimoni otti lapsen sylistäni, jolloin pääsin pukemaan ulkovaatteet päälleni ja lähdin pois.
Nyt, lähes vuotta myöhemmin, vaimoni väittää minun lyöneen häntä ensin, jonka jälkeen hän löi minua kerran. Eikä missään vaiheessa ole osunut lapseemme. Omaa "versiotani" hän pitää mielisairaan kuvitelmina ja sanoo, että uskoakseen tarinaani, minulla pitäisi olla lääkärin lausunto hänen lyöntiensä jäljistä. Arvatkaa onko?
Nykyään pahinta on, että vaimoni haukkuu minut väkivaltaiseksi ja mielisairaaksi (koska keksin yllä olevan kaltaisia juttuja). Tätä hän myös kertoo sukulaisilleen ja ihmettelee, miksei kukaan enää ota meihin pariskuntana yhteyttä.
Ratkaisuna tilanteeseen avioero kyllä houkuttelisi, mutta vaimoni on uhannut tekevänsä kaikkensa, jotta en tapasi lapsiani (koska hänen mielestään en ole kykenevä vanhemmaksi). Parisuhdeterapiaakin olen miettinyt, mutta en oikein tiedä, miten kukaan pystyy meitä tällaisessa tilanteessa auttamaan.
Onneksi tuon tilanteen jälkeen fyysistä väkivaltaa ei kuitekaan enää ole esiintynyt. Olen vaan niin loputtoman väsynyt tilanteeseen ja syntipukin rooliin. Tsemppiä kuitenkin pitäisi jostain löytää, edes lapsen takia.
-Z-
Nyt, lähes vuotta myöhemmin, vaimoni väittää minun lyöneen häntä ensin, jonka jälkeen hän löi minua kerran. Eikä missään vaiheessa ole osunut lapseemme. Omaa "versiotani" hän pitää mielisairaan kuvitelmina ja sanoo, että uskoakseen tarinaani, minulla pitäisi olla lääkärin lausunto hänen lyöntiensä jäljistä. Arvatkaa onko?
Nykyään pahinta on, että vaimoni haukkuu minut väkivaltaiseksi ja mielisairaaksi (koska keksin yllä olevan kaltaisia juttuja). Tätä hän myös kertoo sukulaisilleen ja ihmettelee, miksei kukaan enää ota meihin pariskuntana yhteyttä.
Ratkaisuna tilanteeseen avioero kyllä houkuttelisi, mutta vaimoni on uhannut tekevänsä kaikkensa, jotta en tapasi lapsiani (koska hänen mielestään en ole kykenevä vanhemmaksi). Parisuhdeterapiaakin olen miettinyt, mutta en oikein tiedä, miten kukaan pystyy meitä tällaisessa tilanteessa auttamaan.
Onneksi tuon tilanteen jälkeen fyysistä väkivaltaa ei kuitekaan enää ole esiintynyt. Olen vaan niin loputtoman väsynyt tilanteeseen ja syntipukin rooliin. Tsemppiä kuitenkin pitäisi jostain löytää, edes lapsen takia.
-Z-
Vastaukset 14
Vanhimmat
onhan se kokeilemisen arvoista.
Valitettavasti minäkään en nyt ihan usko sinua tuossa lyömis jutussa, mikset laskenut lasta selkäsi taakse suojaan, vaan kilpenä pidit raukkamaisesti?
(Itse olisin poistanut pienimmän sotatantereelta)
Eli jokin tuossa jutussa mättää.
Varmaankin vaimosi mätki sinua aivan syyttä? Ja varmaankin nyrkillä? vai olisikos ollut kyse läpsimisestä, sellaisesta josta nyt hyttynen kuolisi jos alle osuisi? Yleensä se vain on niin että kun isompi lyö pienempää se kyllä muistetaan. Koskapa on niin suuri ylivoima puolellaan.
Pitäisi kuulla molenpien kanta asiaan, tänne kun saa kirjoitella mitä soopaa tahansa.
Muutama asia, joita nostaisin esiin vastauksestasi:
"kilpenä pidit raukkamaisesti"
Kerroinko pitäväni kilpenä, vai teitkö tulkinnan ihan itse?
"Varmaankin vaimosi mätki sinua aivan syyttä?"
Onko väliä, mistä syystä hän minua löi?
"olisikos ollut kyse läpsimisestä, sellaisesta josta nyt hyttynen kuolisi jos alle osuisi?"
Ei ollut, vaikka kyllä hyttynen olisi kuollut alle. Miksi kuvittelet minun ahdistuneen läpsimisestä niin, että kirjoitan siitä vuotta myöhemmin?
ja vielä lopuksi kirjoitit: "Pitäisi kuulla molenpien kanta asiaan, tänne kun saa kirjoitella mitä soopaa tahansa."
Kanssasi en tule jakamaan elämääni tämän enempää. Kuulostat siltä, että pidät vain miehiä väkivaltaisena ja naisten väkivaltaisuutta hyväksyttävänä oireena miesten käytöksestä. Kenties et pysty asettumaan asemaani ja ymmärtämään tuskaa, jonka tapaus aiheutti. Ikävää, että kaltaisesi käytti aikaansa vastaamiseen.
Vastaan nyt sinulle, kun sinäkin vastasit minulle ja toisten elämäähän on helppo neuvoa, miten pitäisi tehdä...
Olen samaa mieltä kuin sinäkin eli ei ole mitään merkitystä kuka lyö tai millä tavalla tai miten lujaa tai muuta vastaavaa. Väkivalta on väkivaltaa, oli sen aiheuttaja sitten mies tai nainen ja oli sitten väkivalta millaista tahansa.
On ikävää että lapset joutuvat kärsimään väkivallasta. Itsekin olen muutaman yön pohtinut, mitä teen jos mies alkaa taas käyttäytymään väkivaltaisesti. Ahdistaa ajatella että kaksi pientä lasta joutuu pakenemaan omaa isäänsä ja lähtemään omasta kodista sen takia ettei siellä ole enää turvallista olla. Lapset ovat vielä niin pieniä etteivät he tule vuosiin ymmärtämään, mistä pois lähteminen johtuu. Asia on varmasti myös sinun kohdalla samantapainen... Lapsiraukoille kun molemmat sekä äiti että isä ovat yhtä tärkeitä ja tuskin osaisivat tai pystyisivät valitsemaan, kumman luona olisi parempi olla ja vanhempien kilpailutilanteeseen joutuminen on varmasti kamalaa kaikkien kannalta.
Itse jäin miettimään tuota sinun tapaustasi lähinnä vaimosi kannalta (äiti kun itsekin olen)ja yritän katsoa tilannetta "neutraalisti". Jäin miettimään sitä että minkälainen tilanne ajoi vaimosi käyttäytymään väkivaltaisesti? Tarkoitan siis sitä että oliko esim. alkoholilla osuutta asiaan vai oliko tapahtuma vain kasaantuneiden asioiden summa. Teidän lapsi oli vielä kovin pikkuinen, onko vaimollasi ollut mitään masennukseen tms. liittyviä oikeita. Synnytyksen jälkeinen masennus kun voi oireilla hyvinkin monilla eri tavoilla ja muistan kyllä omastakin kokemuksesta kuinka synnytyksen jälkeen hormonit hyrräsivät välillä hyvinkin masentavissa ajatuksissa.
Sinulle ehdottaisin samaa, mitä sinä ehdotit minulle eli olisi varmaankin hyvä jos juttelisit asiasta jonkun ulkopuolisen kanssa. Kyllähän hyvä olisi että käsittelisitte asian myös vaimosi kanssa. Mikään parisuhde ei tule kestämään jos siellä pohditaan tällaisia asioita, mutta ei ns. nosteta kissaa pöydälle. Itsekin olet huomannut että vaimosi käytös eristää teidän perhettä ystävistä ja sukulaisista. Perheneuvola voisi olla hyvä ajatus, koska siellä teillä olisi apuna keskustelussa puolueeton henkilö.
Itse ajattelin keskustella omasta tilanteestani seuraavalla lastenneuvolakäynnillä eli ensi viikolla. Jotenkin tuntuu että on vaan pakko saada purkaa tätä vyyhtiä jollekin...
Erittäin ikävä kuula että vaimosi kohtelee sinua noin...tilanteesi on hankala, sillä ikävä kyllä erittäin usein nainen saa huoltajuuden (suomi kun on täynnä aivan oikeasti pahoin pideltyjä naisia)
Toivoisin kuitenkin että asiat muuttuisivat enemmän lapsi ystävällisempaan suuntaan, eli tukisi molempien vanhempien oikeuksia eron jälkeen...
Itse useita pahoinpitelyjä kokeneena halveksun naisia jotka valehtelevat ja liiottelevat asioita
vain manipuloidakseen lähimmäisiään...kuitenkaan en tällä tarkoita että teit oikein lyödessäsi,sillä se on aina väärin, mutta en tuomitse koska jos omaa lastani vahingoitettaisiin
vahingossa vastaavassa tilanteessa...en voi tietää miten itse toimisin.puhukaa asiasta ja kerro miten paljon loukkaa kun hän leimaa omaa miestään(ilman syytä), anteeksi pitää antaa kunnolla tai lähteä eri suuntiin jotta molemmat voisitte elää täysipanoista elämää. hyvää jatkoa teille:)
syyllistäminen ja mustamaalaaminen vaikuttaa narsismilta..puuttuuko vaimoltasi empaattisuus? jos hän on narsisti ei hän näe silloin itsessään mitään vikaa. hän haukkuu puolisioaan hulluksi ja sekopääksi ja tekeytyy aina uhriksi.
mies ei valitettavasti pärjää äidille huoltajuuskiistassa..olen vierestä seurannut kuinka narsisti voi manipuloida kaikkia ihmisiä ympärillä..tsemppiä!
omin sanoin,
hän löi minua useamman kerran, sekä osui myös (vahingossa tosin) puolivuotiaaseen lapseemme, jota pidin sylissäni. Kun vaimoni osui lapseemme, löin häntä ja sanoin, ettei hän jumalauta löisi lastamme. No, vaimo jatkoi lyömistäni, lähdin pois huoneesta, hän tuli perässä ja jatkoi lyömistä. Minulla siis koko ajan lapsi sylissä.
Kuinka pidät lasta RAUKKAMAISESTI KILPENÄ.
"tykkäävän" tästäkään ikävästä totuuden toitottamisesta? Tuskin miellyttää.
Totuus sattuu.
Aika uskomatonta syyllistämistä!
Kirjottajan on pakko olla nainen. Suoraan sanoen vittumainen nainen, joka itse käyttäisi tai on käyttänyt vastaavia aliarvoisia mustamaalauskeinoja parisuhteessaan. Taitaa omatunto hieman kolkuttaa.
Alkuperäiselle kirjoittajalle: moni mies joutuu kokemaan vastaavaa. Naisen on niin helppo fyysisesti heikompana kääntää tilanne toisin päin ja syyttää miestä. Tuntuu, että elämme naisten yhteiskunnassa ja tämä on taipuvainen laittamaan miehet tähän väkivaltaiseen muottiin heti naisen vähänkin näin sanoessa.
Kyse on äärimmäisen raukkamaisesta toimintamallista, joka tuskin ainakaan kokonaan loppuu jatkossa. Voiko tälläisen syyllistäjän kanssa elää? Voiko häntä edes kunnioittaa?
En tiedä, pariterapia varmasti paikallaan.
kolkuta, eikä järki sano.
Joo joo, samahan se on kun fyysisesti isompi lyö heikompaa. joo joo. Lapsistakin jos kymmen vuotias lyö kolmivuotiasta "kun kolmivuotias aloitti" eikös joo...???
Kaltaisiasi idiootteja tää maa tarvitseekin. joo.
Eikö ole niin, ettei kumpikaan puoliso saa olla toista kohtaan väkivaltainen?
Tämän viestin kirjoittaja onkin niin hieno ihminen, että hänen mielestään naisen mieheensä kohdistama väkivaltaisuus on hyväksyttävää, koska nainen on miestä pienempi! Onko jopa suositeltavaa?
Aivan uskomatonta tekstiä!
Kyllä on aivan sekaisin tämä nainen! Toivottavasti sulle ei ole miestä, jos on säälin sitä raukkaparkaa!
Ku luin tän jutun nii sain sellasen kuvan että sun akkas taitaa itse olla pahoinpitelijä ja mielisairas.Monella naisella on sellainen kuvitelma että ne saavat pieksää ukkoaan kuin vierasta sikaa mutta mies ei saisi edes puolustus mielessä lyödä takaisin.En nyt puolusta mitenkään naistenhakkaajia mutta itse olen suhteemme alkuvaiheessa ollut väkivaltainen nainen,mieheni on kerran kuristanut minua kun yritin raapia hänelta silmiä päästä.Jos naisesi ei ymmärrä että syytä on molemmissa,nii miksi jäisit kuuntelemaan tuollaista paskaa?!
Kiitos monille sympatiasta. Kirjoittaminen (vaikeastakin aiheesta) on siitä mukavaa, että se tasoittaa kummasti tunnetiloja. Lisäksi saamani ymmärrys helpotti omaa oloani, joten kiitos vielä siitä. Kaikkien vastausten lukeminen ei kuitenkaan ollut kovin mieltä ylentävää, mutta sallittakoon ihmisille mielipiteensä, herättäähän tämä teema paljon ajatuksia myös minussa. Erityisen ikävää oli ´kuitenkin lukea kommentteja, joissa minun väitettiin pitäneen lasta sylissä kilpenä. Syy, miksi pidin lasta sylissä ei ole tämä, enkä ala enempää tapauksesta kertomaan. Väite kuitenkin antaa vahvoja viitteitä kirjoittajan näkemyksestä, josta mielelläni esitän myös oman tulkintani:
Kuinka monet väkivallan kohteiksi joutuvista ihmisistä käyttävät lastaan suojautuakseen väkivallalta? Lapsen käyttäminen tällaiseen tarkoitukseen herättää varmasti lapsen mukaan vetäneessä henkilössä syyllisyyttä varsinkin, kun lapsen kärsimys kyseisessä tilanteessa on melko itsestään selvää. Kuulostaa siltä, että henkilö, joka syyttää minua lapsen käyttämisestä kilpenä, käy itse läpi kyseisen toiminnan herättämiä ahdistavia tunteita, jotka hän siirtää minuun. (Tätä kutsutaan myös projektioksi, joka on eräs psyyken puolustusmekanismi.) Valitettavasti kyseisellä toiminnalla oma oloni ei helpotu, enkä usko kirjoittajankaan saavan hetkeä pysyvämpää helpotusta omaan ahdistukseensa.
Kirjoittamani tilanne oli kuvattu irrallaan meidän elämästämme eikä kaikkia tilanteeseen vaikuttaneita motiiveja (väsymystä, kellonaikaa, selvinpäin oloa [eli alkoholilla ei osuutta asiaan], omaa jaksamista, mielialaa tms.) ollut mahdollista kuvata. Kuitenkin, näin loppukaneetiksi omalle osallistumiselleni keskusteluun kirjoittajana, toivon, että ihmiset anonyymin syyttelyn sijaan keskittyisivät tukemaan toisiaan, kuten osa teistä tekikin. Kaikkea hyvää teille, jotka painitte vastaavien ongelmien kanssa.
Aika tyypillinen kommenntti tuo, että vaaditaan lääkärintodistusta. Pahoinpitelijän logiikan mukaan pahoinpitelyä ei ole tapahtunut ellei sitä ole.
Puolisosi on vaikeasti häiriintynyt ja olet kusisessa paikassa. Yksi vaihtoehto on, että alat nyt kerätä todisteita kaikessa hiljaisuudessa ja kun olet valmis laitat eron vetämään ja vaadit yksinhuoltajuutta.
Näin voisitkin tehdä, jos puolisosi olisi jatkuvasti väkivaltainen, mut käsitinkö oikein et näin ei ole? Vaan tämä oli yksi kertainen asia, josta hän on syyt vain laittanut sun niskoille?
Olen itse nainen ja tiedän et naiset osaavat olla niin kieroja ettei miehet ikinä.
Olet varmaan koittanut puhua vaimosi kanssa asiasta? Koska faktahan on että te kaksi tiedätte 100 varmasti mitä silloin tapahtui, ei kai hän sinulle päin naamaa sano että sinä löit ensin, eikä hän ole osunut lapseenne? Kahden ollessanne?
Inhottava miltei fakta on että erotessa sinä et saa lasten huoltajuutta. Ainahan voit sitä yrittää, tapaamiset joka toinen viikonloppu joka tapauksessa tulet saamaan. Ne ovat sinun oikeutesi, ja koska naisellasi ei ole sen enempää varmaan lääkärintodistuksia sinun lyönnistäsi, ei hän niitä voi sinulta evätä.
Missään nimessä sinä et voi tuollaiseen suhteeseen jäädä. Sinun ei tarvitse alistua syntipukiksi, muttalohduttaudu illä, että luultavasti naisesi perhe/suku tietää asian todellisen laidan, tai ainakaan ei usko naisesi selitystä tapahtuneesta täydellisesti: on hän varmasti yrittänyt samoin elkein aikaisemminkin elämässään piilotella omia tekemisiään ja vierittää syitä toisten harteille. Jopa omien perheen jäsentensä.
Tsemppiä sulle ja risuja noille joillekin vastaajille. Väkivalta on väkivaltaa vaikka se joka lyö painaisi 40kg ja uhri 140kg. Ja kyllä jokaisella on oikeus puolustaa itseään!!!!!!!! Ja lastaan!