Olen tapaillut ihanaa miestä ja välimatkaa on niin paljon että näemme pari kertaa kuukaudessa.
Emme vain osaa puhua puhelimessa. En ole oikeastaan ikinä osannut. Joten mesen kautta keskustellaan joka ilta ja viestejä. TOki silloin tällöin soitellaan. Sitten taas kun nähdään juttu luistaa mainiosti aiheesta kuin aiheesta.
JOtenkin minua vain häiritsee tuo että puhelimessa höpöttely ei onnistu, en tiedä miksi. Kai sitä kuulee aina muiden tarinoita kun ovat puhuneet poikaystävänsä kanssa tuntikausia.
Emme vain osaa puhua puhelimessa. En ole oikeastaan ikinä osannut. Joten mesen kautta keskustellaan joka ilta ja viestejä. TOki silloin tällöin soitellaan. Sitten taas kun nähdään juttu luistaa mainiosti aiheesta kuin aiheesta.
JOtenkin minua vain häiritsee tuo että puhelimessa höpöttely ei onnistu, en tiedä miksi. Kai sitä kuulee aina muiden tarinoita kun ovat puhuneet poikaystävänsä kanssa tuntikausia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
omanlaisensa suhteet.Jollain toisella on jotain toista ja toisella toista. Emmehän me ihmisetkään ole toistemme klooneja. Siis nauti omasta suhteestasi ja ole onnellinen, että olet löytänyt hyvän miehen itsellesi :)
Jos ne yhteiset hetket sujuvat ongelmitta, en huolehtisi sitä, että ette puhu puhelimessa. Sitä paitsi etkös sanonutkin, että juttelette messengerissä päivittäin? Jokainen tavallaan. Sitä paitsi tuleehan se halvemmaksikin noin *hym*
Itse elän sellaisessa suhteessa, että näemme viikonloppuisin. Viikon aikana emme oikeastaan juttele puhelimessa. Tekstiviestejä vaihdetaan kyllä päivittäin, mutta ei niitäkään kovin paljoa - kaksi tai kolme päivässä. Joskus alkusyksystä, kun opiskelupaikkakuntani ahdisti minua enemmän, soittelimme useammin. Puhelimessa puhuessa nyt ei ole mahdollista koskettaa toista tai olla vain hiljaa. Soittelu on jäänyt vähemmäksi, vaikka muuten olemmekin tulleet toisillemme läheisiksi.
Joten en tosiaan sinuna huolehtisi. Eiköhän se ole kaikkein tärkeintä, että tuntuu itsestä (ja toisesta kanssa) hyvältä ja oikealta.