Olen mies, yli 50 v. Perheellinen, ukki jo. Kaikki pitäs olla ok. on oma talo kesämökki oma yritys ja perhe. Lapsenlapsikin jo. Mitäkö vielä valitan?
Mulla on psukoottisesti sairas vaimo, joka minua toki rakastaa ja jota minä rakastan, silti tilanne ei minua tyydytä. Psykoottisuutensa lisäksi, vaimoni todettiin psygolookisiissa testeissä heikkolahjaiseksi. Näin ollen vaimoni ei voi minua tyydyttää älyyllisesti eikä seksuaalisesti. Näistä minä kärsin.
Tulimme juuri eräästä kylpälästä, jossa olimme viikonlopun. Minä nautin suunnattomasta urheilusta, uiminen on ykkösjuttujani. Sillä aikaa kun vaimoni löhösi kipeine jäsenineen huoneessamme minä uin altaassa. Itärajalla kun asumme, kylpylässä oli runsaasti venäläisiä pariskuntia. Kuinka kaiholla minä katselin niitä rakastavaisia, jotka rohkeasti altaassa näyttivät tunteitaan. Tyttö meni hajareisin pojan syliin, suukottelivat ja nauttivat toisistaan. Tätä näkyä minä katselin ja pahoitin mieleni. Miksi minulle ei annettu tätä kaikkea, miksi minun on kärsittävä puutteesta, vaikka vaimo minulla on.
Mulla on psukoottisesti sairas vaimo, joka minua toki rakastaa ja jota minä rakastan, silti tilanne ei minua tyydytä. Psykoottisuutensa lisäksi, vaimoni todettiin psygolookisiissa testeissä heikkolahjaiseksi. Näin ollen vaimoni ei voi minua tyydyttää älyyllisesti eikä seksuaalisesti. Näistä minä kärsin.
Tulimme juuri eräästä kylpälästä, jossa olimme viikonlopun. Minä nautin suunnattomasta urheilusta, uiminen on ykkösjuttujani. Sillä aikaa kun vaimoni löhösi kipeine jäsenineen huoneessamme minä uin altaassa. Itärajalla kun asumme, kylpylässä oli runsaasti venäläisiä pariskuntia. Kuinka kaiholla minä katselin niitä rakastavaisia, jotka rohkeasti altaassa näyttivät tunteitaan. Tyttö meni hajareisin pojan syliin, suukottelivat ja nauttivat toisistaan. Tätä näkyä minä katselin ja pahoitin mieleni. Miksi minulle ei annettu tätä kaikkea, miksi minun on kärsittävä puutteesta, vaikka vaimo minulla on.
Vastaukset 20
Vanhimmat
ja lopettaisin tuon itsesäälin...
Oon iteki miettiny toimintaa samantapasessa tilanteessa. Tai no sinänsä kyllä tosi erilaisessa, nimittäin jos vaikka minä tai kumppani loukkaantuis onnettomuuessa niin, ettei aivotoiminta pelais enää läheskään samalla tavalla kun ennen, mitä tekisin tai hän tekis. Tilanne ois siis se, että toinen taantuis aika pahasti, hänestä tulisi huollettava eikä olisi enää kumppani. Toki rakkaus ja kiintymys säilyis, mutta jos ite oisin se onnettomuuden uhri, haluisin toisen löytävän jossain vaiheessa uuden, normaalin miehen ja naisen välisen suhteen, mutta silti pitävän huolta ja välittävän myös minusta. En tiiä, minkälainen vaimosi on ja mikä hänellä on, eikä tä mun esimerkkikään ehkä liittyny teiän tilanteeseen, mut tee niinkuin susta näyttää oikeelta ja tuntuu hyvältä.
En minä ole katkeroitunut, en liioin marttyyrin kruunua tavoittele. Olen päätökseni tehnyt jo avioliittolupauksessa, sekä myötä, että vastamäessä...
Eihän elämässä kaikkea voi saada, mitä toivoisi se olisi liikaa vaadittu. On minulla niin hyvä kokonaispaketti olemassa, moni kadehtiikin. Ihan ihana ja rakastava vaimokin on, minkäs hän sille voi jos on joitain puutteita, sitä paitsi itse on eniten joutunut puutteellisuudestaan kärsimään. En ole tullut palstallenne salarakkaita etsimään, en liioin kaksoiselämän toivossa kun en kunnolla saa eletyksi edes yhtäkään.
sulla sentään on vaimo. Oletko koskaan ajatellut, että sä saatat aiheuttaa sille sitä psukoottisuutta.
Näytät miettineen asiaa kauan. Olin tunnistavinani sinut aikaisemmasta kirjoituksesta toisella palstalla.
Tuo on asia, jota voit miettiä täällä "ääneen", mutta ratkaisut sinun on tehtävä kyllä omakohtaisesti.
Itselleni vaikeissa asioissa yleensä teen mind mapin. Keskelle kirjoitan ongelman ja sen ympärille, mitä mieleen tulee asioista.
Pyrkisin hahmottamaan koko ongelman työstämällä sen paperille. Kunhan muistat hävittää ajatuksesi, niin ettei vaimosi näe.
Mitä teetkin. Tee se tyhjältä pöydältä. Ihmisen on oikeus lähteä eteenpäin. On vain yksi elämä. Vältä kuitenkin turhaa loukkaamista lähtiessäsi, jos siihen päädyt.
Täytyy myös muistaa, ettet välttämättä löydä toista naista vaimosi tilalle. Sekin sinun kannattaa ottaa huomioon.
että sitä käyttäisimme, vaikkapa miettimisen työkaluna. Saatanhan minä olla tuttu juttu muualtakin;)
Vaikka minä "ääneen" mietiskelenkin, tokihan ratkaisuni itsenäisesti teen, olen aina tehnyt.
Hyviä pohdiskelumalleja esitit, jotain sellaisia olen varmaan käyttänytkin.
En minä minnekään enää lähde. olisin lähtenyt jo aiemmin jos lähteäkseni olisin ollut. Leipäveitset ja muut teräaseet ovat tätä nykyä astiakaapissa, provopsykoosit kiitos hyvien lääkkeiden takanapäin. Ainut mitä tässä vanhoilla päivillä vielä joutuu vaimon kanssa opettelemaan on rakastelu:) No sehän ei toki vastenmielistä olekkaan.
Tutulta kuullostaa, siis ajatusten kirjoittaminen. Jonkinkaltaista luopumisen tuskaa, joka on vain saatava ulos.
Onneksi olet miettinyt asioita eteenpäin. Pystyt vaikuttamaan, että saat suhteestasi enemmän.
Omalta kohdalta taas olen miettinyt luopumista ajatuksesta toisesta ihmisestä. Tai olen jo niin päättänytkin. Nyt pitäisi vielä ohjelmoida aivot käyttäytymään sen mukaisesti.
Onnea tielläsi! Kyllä me kukin elämästämme selviämme :).
ettei tänä päivänä tarvitse sairauksien ja muiden suurempien järkytysten keskellä olla yksin. On tukiverkosto ja kriisiryhmä heti koossa kun hätä on päässyt yllättämään.
Tulin juuri äsken vaimoni kanssa psykoosia sairastaneiden/sairastavien läheisten omaisten keskusteluryhmäistunnosta, jossa kohtalotoverit jakoivat tukeaan/ajatuksiaan toisille vastaavasta jutusta kärsiville. Oikein hyvä juttu kun ei tarvitse taakkoja tänään kantaa pelkän perheen sisällä.
Kaikesta huolimatta, usko tai älä olen hyvin iloinen, positiivisesti energinen, onnellinen mies:)
Ymmärrän myös sen, että välillä on päästettävä höyryjä, vaikka se järkyttäisi kanssaihmisiä.
Omalta kohdalta meneillään tutustuminen mieheen, jonka voisin ajatella olevan jatkossa kaveri, mutta en muuta.
Jossakin vaiheessa tuli vain vastaan seinä, jonka jälkeen en enää halunnut tutustua kehenkään vakavasti.
Minä poika se höyryjä päästelen niin, että lukijatkin joutuvat hämmennyksiin:)
Mielenkiintoista, et sitten kertoisi mulle siitä seinästä, johon törmättyäsi menetit uskottavuuden vakavampaan tutustumiseen?
Olen jo järkyttänyt niin monia ihmisiä palstoilla mielipiteineni, etten jaksa välittää. Se, mitä en ole ikinä täällä hyväksynyt, on toisen ihmisen mielen pahoittaminen suorilla hyökkäyksillä henkilökohtaisuuksiin menemällä. Olettamalla.
Tuli vain mieleeni. Vaimosi tapauksessa on tärkeintä, että hän ottaa lääkityksensä ja ei kuvittele olevansa parantunut. Elämässä on tullut vastaan ihmisiä, jotka ovat luulleet parantuneensa ja jättäneet lääkityksensä huonoin seurauksin.
Toinen asia on sitten se, että olisiko hyötyä esim. analysoida vaimosi hivenainetilanne. Onko elimistössä puutostiloja? Joskus tullut vastaan tällaisia juttuja. En tiedä, onko hyötyä, mutta voisi olla hyvä juttu katsoa löytyykö uusia tutkimustuloksia esim. netistä.
Kun tarpeeksi monta kertaa lyö päätänsä seinää, niin ei enää halua riskeerata itseään. Ei ole voimia joutua tunnemyllerykseen. Taas vaihteeksi tilanteessa, jossa uusi projekti etsinnän alla. Perjantaina oli viimeinen varsinainen työpäivä. Tuntuu, että olen ihminen, jolle työnnetään kaikki toisten ongelmat niskaan :[.
Tapailin miestä, joka muutti ulkomaille. Hänen kanssaan koko ajan oli huopaamista ja soutamista. Toisena päivänä toista mieltä ja toisena toista. Hänestä en saanut selvyyttä koko aikana. Uuden vuoden jälkeen ilmoitti päivää ennen häitään menevänsä naimisiin. Olen iloinen toisaalta hänen puolestaan, mutta olisi voinut toimia tahdikkaammin koko tänä aikana. Tuntuu, että olin jollakin lailla kevyesti hirressä, vaikka tapailin muita hänen muutettuaan muualla. Sovimme olevamme kavereita. Se ei näyttänyt onnistuvan.
Hänen lähdettyään kirjoittelin täällä ja tutustuin mieheen, jolla oli alkoholiongelmia ja itsemurha-ajatuksia. Jouduin taas tukihenkilöksi.
Yritin suhdetta minulle merkityksellisen miehen kanssa, jonka aikoinaan hyllytin, kun hän ei kertonut olevansa naimisissa. Tämä suhde päättyi, kun jäin työttömäksi ja koirani sairastui syöpään.
Joka kerta kun on ollut haku päällä ja käsiin henkilöitä, joista en ole kiinnostunut ja yritän päästä toista satuttamatta eroon.
Tuntuu olleen viimeiset vuodet yhtä farssia. Haluan mukavan, järkevän elämäni takaisin. Voimavaroja tehdä itselleni tärkeitä asioita eteenpäin.
Taitaa olla kolmas kerta nettihistoriassani kun haluan tarjota sähköpostiosoitettani käytettäväksi ajatustenvaihtoon. Olen hyvin intuitiivinen ihminen, joka vaistoaa aidon ihmisen, sellaisen joka ei etsi omaansa, ei leikittele, ei lioin pyri hyötymään toisten kustannuksella.
Jos haluat kirjoitella kanssani s-postitse, ilmoita palautteessasi niin kerron osoitteeni, en sitä omalla nimellä olevaa, vaan sen ituitiivisen.
Jk. Kaikille niille ilkeämielisille panettelijoille tiedoksi, kyllä nykyaikanakin voi vielä kohdata 50 vuotiaan miehen, jolla on muutakin mielessä kuin SE, ajatellen vieraita naisia. Uskokaa tai älkää, joku saattaa etsiä ihmisiäkin massojen joukosta;)
Samoin kuin sinulla, myös minulla on myös epävirallinen sähköpostiosoite. Eli se on ([email protected]).
Huomasin keskustelun kuluessa, että kyseessä on kohdallasi höyryjen päästely. Aikoinaan kun eksyin tänne, asuin pienessä kyläpahasessa ja podin sydänsuruja. Näyttää meillä kaikilla olevan jotakin, joka ajaa kommunikoimaan toisten kanssa netissä.
Ajattelin vain kun et ole vastannut.
En ole saanut. Tuo equisetumissa oleva kirjain on Q. Johtuisikohan siitä? Tuli vain mieleeni.
Kirjoita sinä sitten, osoite on:
[email protected]
Osoite on tietenkin:
[email protected]
sairas vaimo, joka on lisäkz hypotermiassa ja se saa myös välillä ellipsi kohtauksii ja joskus kun ollaan kävelyllä, niin se saattaa saada turbulenssin.
Sille tehtiin vuos sitten lobotomia, mut siitä se vaan innostu! Sen jälkeen se on ollu ihan hybridi vuoteessa..
Itse olet sen heikkolahjaisen naisen valinnut, ja aikanaan paksuksi pannut, ja nyt sitten kun hän ei ole terve, tuntuisi helpommalta vaihtaa nuorempaan?
Minä sinuna menisin saunantaakse, ja häpeäisin nettin *askan kirjoittelujani.
No mikä lie sullakin... Surun lapsen kirjoitus pisti ajattelemaan, ihan asiallinen. Minä varmaan pyrkisin vaihtamaan. Eikö se ole niin, että yhden viiskymppisen akan saa vaihtaa kahteen 25 vuotiaaseen? Vaan että mukava kun täällä voi kirjoitella itseään fiksumpienkin kanssa.