mutta haluan kertoa teille tämän...
Lapseni menehtyi 22-vuotiaana viime tammikuussa.
Hän sairasti Duchennen lihasdystrofiaa ja tiesin äitinä odotttaa loppua mutta se tuli kuitenkin yllättäen ja liian aikaisin. Iski suru valtava. Elin tämän tiedon kanssa vuodesta 1987 kun poikani sairaus diagnostoitiin.
Rakkaus, suru, luopuminen, kaikki harmaan sävyt.
Kaiken tämän keskellä yritin rakentaa elämää ja ennenkaikkea jatkoa elämälleni kun tiesin että rakkaimmastani joudun luopumaan.
Tapasin onnekseni nykyisen rakkaan aviopuolisoni.
Perustimme yhdessä yrityksen ja saimme kaiken toimimaan ihan hyvin. Mutta.. työntekijämme päättivät perustaa oman yrityksen. Eikä siinä mitään, mutta houkuttelivat meidän asiakkaat uuteen omaan yritykseensä valehtemalla meistä ja levittämällä perätöntä tietoa.. Kyseessä 12-15 vuotiaat asiakkaat. Mitä tässä tehdä enää?
Lapseni menehtyi 22-vuotiaana viime tammikuussa.
Hän sairasti Duchennen lihasdystrofiaa ja tiesin äitinä odotttaa loppua mutta se tuli kuitenkin yllättäen ja liian aikaisin. Iski suru valtava. Elin tämän tiedon kanssa vuodesta 1987 kun poikani sairaus diagnostoitiin.
Rakkaus, suru, luopuminen, kaikki harmaan sävyt.
Kaiken tämän keskellä yritin rakentaa elämää ja ennenkaikkea jatkoa elämälleni kun tiesin että rakkaimmastani joudun luopumaan.
Tapasin onnekseni nykyisen rakkaan aviopuolisoni.
Perustimme yhdessä yrityksen ja saimme kaiken toimimaan ihan hyvin. Mutta.. työntekijämme päättivät perustaa oman yrityksen. Eikä siinä mitään, mutta houkuttelivat meidän asiakkaat uuteen omaan yritykseensä valehtemalla meistä ja levittämällä perätöntä tietoa.. Kyseessä 12-15 vuotiaat asiakkaat. Mitä tässä tehdä enää?
Vastaukset 2
Vanhimmat
anteeksi pyytele! Olet tehnyt parhaasi, mutta joskus pahoja asioita vain tapahtuu. Ja sinulla on täysi oikeus olla vihainen entisille työntekijöillenne.
Bisneksessä en osaa neuvoa, mutta vaikka sillä puolella varmasti on nyt rankkaa, niin kannattaa myös pitää hyvää huolta teidän parisuhteestanne niin jaksatte patemmin eteenpäin. Teillä on vielä paljon hyvää elämässä, joten älä ihmeessä luovuta! Myös poikasi varmasti toivoisi sinun vielä iloitsevan elämästäsi. Olisi hyvä, jos sinulla olisi myös aikaa levätä ja käydä läpi tunteitasi ihan rauhassa, mutta ymmärrän että yrittäjä harvoin voi valita. Voimia ja halaus!
Tuttu tunne toi otsikko.
Itsekkin olen viimeksi eilen kai ihmetellyt miksei vastoinkäymiset lopu ikinä.
Toisaalta kun on oman lapsensa menettänyt ei oikein kukaan voi lyödä kovempaa ja takookin kovilla.
Itse ajattelen niin, että kyllä jos oma ammattitaito ja palvelu on ollut hyvää se kyllä huomataan. Tulee uusia asiakkaita. Tai sitten vanha avaa ovia uusiin mahdollisuuksiin. Ymmärrän tilanteesi kaikkineen synkin tuntein ja värein koristeltuina.
Kaiva sieltä jostain se sama päättäväisyys ja voima mikä oli kuin aloititte.
Itse en oikein edes tiedä mitä odotan elämältä enää, toisaalta ei sillä kai ole väliäkään. Olen niin monesta sopassa keitetty jo.
Itsekkin yrittäjä. Toki alat ovat vaihtuneet . Tiedän jo nyt ettei se mitä nyt tee ole se minun juttuni, vaikka tulot vielä minut siinä pitää.