olen 61v ja elänyt vaikeassa avioliittossa 43v olen aina pelännyt miestäni.Nyt haluaisin vanheta rauhassa,mutta en tiedä miten? meillä ei ole avioehto eikä muita sitovia velvoiteita,mutta mieheni sanoo aina että en omista mitään joten vaikeuksia tulisi jos lähtisin.Voinko myydä omaa osuutani pankille velattomasta talosta.hänen kanssaan ei ole koskaan voinut puhua,koska käytäytyy aina uhkaavasti,ja huutaa, en jaksaisi enää.Help me!
vanha ja väsynyt
murr61
91267
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tervehdys!
Satuin selailemaan näitä sivuja ja luin tekstisi. Onko miehesi ollut väkivaltainen myös? Mielestäni siinä tapauksessa kannattaa kyllä laittaa asialle ainakin viimeistään stoppi. Kannattaa käydä esim. sosiaalityöntekijän luona ja keskustella tilanteesta ja vaihtoehdoista. Jokaisella on oikeus turvalliseen elämään :)
Minulla samanlainen tilanne, tosin mies ei ole väkivaltainen - henkistä väkivaltaa on kyllä ollut.
Jos suinkin jaksat/pääset niin käy juttelemassa sosiaalityöntekijän kanssa, hän auttaa sinua ihan varmasti, ja taloudellisista seikoistä osaa myös neuvoa.
Minä olen sinua 2 vuotta nuorempi ja minulle myös riitti: avioero saa lainvoiman parin kuukauden päästä.
Hae apua, soita vaikka ensin sosiaalityöntekijälle ja kysy, miten kannattaa menetellä.
Ihan turhaan annat vuosiesi mennä ohitsesi.
Tsemppiä sinulle kanssasisar.
ja ihmettelen joitakin ihmisiä kun sanovat että nyt elät yksin vanhuuden?
Mutta he ei ole kokenut elämää väkivaltasen kanssa,sillä vanhetessa piirteet voimistuu ja ei ole voimaa enää niin paljon kun nuorempana.
Sitä vaan ei jaksa enää,silloin olisin todella yksin jos olisin jäänyt väkivaltasen komennon alle loppuiäksi.
Voimaa ja olen itsekkin selvinnyt.
Jos se asunto toimii miehesikin kotina. silloin tarvitaan myös hänen allekirjoituksensa vaikkei hän omistaisi talosta latiakaan.
Se miten kannattaisi toimia on ehkä, se että muutat vuokralle pois, ja laitat avioeron vireille, (mielummin niin samaan aikaan kuin voit, siis tämä muuttaminen ja avioeronhaku) ja haet oikeudelta pesänjakajaa, joka pistää mökin sitten väkisin myyntiin, ukkos ei voi tilanteelle yhtikäs mittään.
Tarvittaessa voit sitten tilanteen mukaan harkita, haetko lähestymiskieltoakin. Tsekkaa nyt kuitenkin lähin rietti turvakotiin varmuuden varalta. Sinne voi soittaakkin ja jutella, selvitellä vähän selustoja, jos tulee äkkilähtö.
Onnea koettelemukseen, ja voimia.
Jaetaan tasan, niin omaisuus kuin velatkin, siis ilman avioehtoa. Jos sinulla tilanne taloudellisesti niin hyvä, että teillä velaton asunto niin et jää pulaan mikäli päädyt hakemaan avioeroa. Oletteko koskaan käyneet parisuhdeterapiassa?
tuossa tilanteessa mihinkään terapiaa kannata. Ero vireille ja jakaja paikalle.
> Oletteko koskaan käyneet parisuhdeterapiassa?
Mikä ihmeen pakkomielle ihmisillä on tuota parisuhdeterapiaa tuputtaa joka käänteessä? Omakohtaisen kokemukseni perusteella en suosittele kenellekään. Ilman parisuhdeterapiaa olisin pistänyt erohakemuksen vireille jo pari vuotta aikaisemmin ja olisin saanut elämäni takaisin ja asiani järjestykseen jo ajat sitten. Nyt tuhlasin aikaa ja voimavaroja täysin turhaan jaaritteluun, jonka lopputuloksen oli että meidän on paras erota. Asia jonka toki tiesin jo ennen kyseisen terapian aloittamistakin, mutta kuuntelin "viisaampien" neuvoja. Ei olisi kannattanut enkä suosittele parisuhdeterapiaa kenellekään muullekaan. Jos avioliitossa on paha olla niin ainoa oikea ratkaisu on avioero.
Velat on sen, jonka nimissä ne ovat. Niitä ei jaeta. Ne vain vähennetään kumpaisenkin omasta omaisuudesta.
Vähän tuntuu siltä, ettei ap. kirjoittajaa mikään parisuhdeterapia auta... Siihen tarvitaan molempien vahva tahto jatkaa liittoa.
onkohan kunnallasi ilmaista lakiavustajaa? (useimmillahan sellainen on)
Käy hakemassa tietoa toimiaksesi oikein että saat taloudellisesti oikeuttavan osuuden tuleville vuosille.