Oikein kärsin mieheni pojan puolesta kun hänellä on tuollainen avovaimo. Poika on yrittäjä ja tekee pitkää päivää ja vapaa aikana rakentaa taloa. Tietysti tämä on paha tuolle vaimokkeelle kun toinen on niin paljon pois. Mutta kyllä ihmettelen miksei mene mukaan rakennukselle. Pitkän päivän jälkeen neitiä pitäisi auttaa kotitöissä.
Neidille on ostettu auto, että pääsee kulkemaan ja mistään muusta ei yhteisessä huushollissa tarvi maksaa kuin ruuasta eikä aina siitäkään.
Laiska ihminen ku mikä ja mikä pahinta hän on ilkeä suustaan. Huutaa ja raivoaa(olemme itse kuulleet)mutta koskaan en ole sanonut pahasti hänelle mutta eiköhän tuo poika potkase kohta koko vaimokkeen pellolle. Alkaa olla hänelläkin mitta täys.
Neidille on ostettu auto, että pääsee kulkemaan ja mistään muusta ei yhteisessä huushollissa tarvi maksaa kuin ruuasta eikä aina siitäkään.
Laiska ihminen ku mikä ja mikä pahinta hän on ilkeä suustaan. Huutaa ja raivoaa(olemme itse kuulleet)mutta koskaan en ole sanonut pahasti hänelle mutta eiköhän tuo poika potkase kohta koko vaimokkeen pellolle. Alkaa olla hänelläkin mitta täys.
Vastaukset 26
Vanhimmat
asia, miten elää elämänsä. Olet juuri sarjassamme niitä anoppeja mistä täällä aina puhutaan. Onko sulla niin pienet piirit ja elämäsi tylsää, että täytyy puuttua toisten elämään?
En ole sanonut koskaan mitään pahaa tuolle vaimokkeelle. Elikä miten olen puuttunut heidän elämäänsä??? Mutta olen toki keskustellut mieheni kanssa asiasta kun hän on minulle mieltään purkanut ja onhan minulla korvat ja silmät päässä..
Antakaa vaan toisten elää omaa elämää.
Taidat olla se laiska miniä ja haluat vaan jatkaa rauhassa makeaa elämääsi?
Kyllä olisi hyvä, että joku nyt puuttuisi tuohon pojan asiaan, että pojalla silmät avautuisivat.
Eiköhän pojan silmät avaudu ihan itsestään, jos se on tarpeen?
Mitä jos poika onkin onnellinen juuri noin?
Minut on kasvatettu aikoinaan työtä tekemään ja niin olen kasvattanut omanikin. Vielä selvyydeksi, että asumme maatilalla missä jokaisen panos on tarpeen. Tuollaiset prinsessat on tarkoitettu varmaan kaupunkiin eikä tänne passattavaksi.
Onneksi tuo poika on kuulemma antanut viimeisen varoituksen ja sitten tuo vaimoke lähtee.
Kunnon poika ansaitsee samanlaisen ja ahkeran vaimon.
No tähän kyllä sanoisin, että "puoli anopilla" on kyllä jo varmasti niin paljon elämänkokemusta, että näkee sen todellisen "lusmun", siinä poikapuolensa avokissa. Ja eihän hän mitenkään ole pojan asioihin puuttunut. Kertoi vain oman mielipiteensä ko. neidistä. Eli, älä ala "mouruamaan" tyhjästä.
Näitähän riittää, passattavia rinsessoja. He ottavat miehen lakeijakseen, joka
a) kantaa rahaa rinsessalle kottikärryittäin
b) palvelee kaiken nenä eteen.
Lakeijan pitäisi omistautua täydellisesti, ja olla saatavilla hetimiten.
Meidän rinsessa vaatii, että mies vaikka kesken työpäivän ryntää palvelemaan.
Jossain ihme rinsessatehtaalla tuotetaan näitä neitokaisia, laiskoja kuin lötjäkkeet, mitään eivät ole ikinä tehneet, eivät ponnistelleet minkään eteen.
Veimme kerran rinsessamme marjametsään, ei ollut ikinä käynyt, oli hälle täysin uusi kokemus.
Marjanpoimurikin vallan kumma väline, vaan ei pysynyt hienoissa näpeissä.
Itikata alkoivat kiusata tätä marisevaa neitokaista.
Katsoimme kellosta, tasan 15 minuuttia rinsessa pystyi kestämään kauheassa metsässä, yhtään mustikkaa ei saanut poimittua.
Poikamme piti viedä onneton neito kotiin.
Me vanhukset keräsimme pari ämpärillistä, kesän mittaan 70 litraa.
Kyllä ne talvella ovat miniä-rinsessalle maistuneet nuo mustikat, varsinkin kun keittää sopan ja piirakat valmiiksi.
Hän vallan tykkää kovasti niistä.
Enkä kyllä tajua noin tyhmää ihmistä, että viettää kesänsä mustikassa. Helpommalla pääsee kun hakee mustikat ihan kaupan pakastealtaasta =P
Jos eka kerran menee mustikkaan, niin 15 min on ihan tarpeeksi. Jos ikänsä on kaupungissa ollut, ei maallaolo olekaan niin riemukasta, kuin vanhat väittävät.
Tänään juuri puhuttiin telkussa, että pojat eivät pärjää armeijassa, kun ei ole leirielämästä mitään hajua.
Ei ole ikinä kirvestä käyttänyt. Ei osaa hiihtää. Ei jaksa liikkua.
Minkäs teet? Ennen olivat isovanhemmat maalla, nyt he ovat kaupungissa ja työelämässä marketeissa ja virastoissa.
Kosketus maallaolemiseen puuttuu jo suurelta osalta suomalaisia.
Inhoan mustikassa käyntiä sydämestäni.
Itikat syövät ja risut pistelee.
Ostan marjani torilta.
Lapsena ja nuorena olin kova käymään marjassa.
Nyt ei kestä selkäkään moista.
Jos joku tykkää ja jaksaa niin siitä vain.
En ole maalta kotoisin, vaan ihan kaupungista ja silti käyn mustikassa.
En toki vaadi miniää mustikkaan. Ihan mieluusti keitän sopat ja piirakat hällekin.
Tää oli vain tällainen hauska kuriositeetti, kuinka maailma muuttuu ja luonto käy vieraammaksi.
Jos tulisi luonnon katastrofi ja kaikkea ei saisi kaupasta, niin nälkään kuolisimme me kaikki uusavuttomat.
Toisaalta, NAUTIN mustikassa olosta ja metsässä samoilusta.
Silloin TUNTEE kesän.
Kivempi mustikassa kuin hikisessä kuntosalissa!
Minä olen maalta kotoisin, en silti tykkää rämpiä metsässä eikä se asia silti ainakaan minusta laiskaa tee. Olen myös tälläinen paljon puhuttu "siivellä eläjä". Tarkemmin sanottuna kotiäiti. Monikaan anoppi ei tunnu tajuavan sitä, että vaikka se miniä täällä kotona on, että rahaa tulee silti (työttömyys korvaus, kotihoidon tuki, äitiys raha)Minä ainakin saan sen verran rahaa, että pystyn todella hyvin elättämään itseni ja maksamaan omat henkilökohtaiset laskuni. Moni anoppi ajattelee, että se miniä "vaan makaa" kotona kun se kulta mussukka raataa töissä. Meillä minä nousen joka aamu (vkon loppuina nukutaan pidempään) klo 7.00, laitan aamupalan miehelle ja lapselle, ja katson, että kaikki on valmiina lapsen koulupäivää varten.
Kun sitten talo hiljenee, niin alkaa siivous, pyykinpesu sekä ruoan laitto,kaupassa käynti yms.
Kun lapsi tulee koulusta on ruoka valmiina ja sitten läksyjen tekoon.
Mies pääsee klo:16 ja taas ruoka valmiiksi.
voin päivän aikana hemmotella itseäni tai iltaisin katsomalla salatut elämät.
Meillä mies ei tee kotona mitään, makaa sohvalla juuri siihen asti kun mennään nukkumaan.
Kesäisin tähän listaan vielä kuuluu nurmikon leikkaukset ym. talvisin lumen kolaaminen, tänä talvena ei silti ole tarvinnut kolata =)
Myös lamppujen vaihto kuuluu hommiini, myös jos vaikkapa vessan lavuaari on tukossa niin sen avaan ihan ilman miehen apua.
Minulla ainakin on niin kiire työtahti päivällä, etten sinne mustikkaan edes kerkeisi, eipä silti halutakkaan.
Kun kuulin että auto ajoi pihaan kaivoin imurin esiin ja aloin imuroida, näin mieheni luuli että olin innoissani koko päivän siivonnut. Kehui aina että onpas meillä puhdasta. Tosiasiassa olin siivonnut vain yhden huoneen kerrallaan per päivä.
No tehän olette sitten aivan täydellisiä ihmisiä kun se marjapoimurikin pysyy kädessä! Ja oikein 70 litraa!!
Minkä hiton takia se eukko piti roudata sinne marjametsään sitten kun jo kerran edeltäkin pystytte ounastelemaan että tuollainenhan se on?
Luuletteko todella että siitä koulimalla saatte kelpoihmisen pojallenne? Onko poikanne niin munaton että tarvitsee vanhemmat opettamaan tytön marjametsäkelpoiseksi? jos marjanpoimijaa kaipaa niin ei ole sitten sopiva tyttö pojallenne, mutta oletteko tulleet ajatelleeksi että eipä se poikanne mitään marjanpoimijaa välttämättä ole hakemassakaan? Oletteko ikinä kuulleet hyväksymisestä? Ja millainenkos on oma parisuhteenne, miehesi varmaan tekee kaiken niin kuin sinä sanot?
Oma avokkini on "maalta" ja itse olen kaupungista. Ei hänen vanhemmat mitään navettaa omista mutta muutamista asioista olen saanut kuulla itsekin epäilyjä että mitenkähän kykenen... ja sekös ärsyttää! ei kaikkien todellakaan tarvitse viihtyä itikoiden seassa päivätolkulla metsäpuita latomassa tms. ei avokkini ole kanssani tai naimassa minua siksi että olisin täydellinen metsänhoitaja tai kalastaja. Ihan on kuule muut syyt ja vaikka en olekaan esimerkkinne patalaiska, niin minulla todellakin on muita hyödyllisiä taitoja joita esimerkiksi ANOPILLA EI OLE, enkä minä sano niistä puutteista huomautellen hänellekään.
Joten josko antaisit olla? Syöthän itsekin mieluusti vaikka sisäfilettä vaikka et itse ole sitä elukkaa tappanutkaan?? Vaikka hyvinä menneinä aikoina akat tappoi ne lehmätkin ja ihan omin käsin. Mummosi/äitisi varmaan niin teki mutta etpä taida sinä kyetä - taidat olla huonompi kuin mummosi. Sinäkin.
pakaste altaaseen kävelevät? Kyllä ne joku on sinne poiminut? Ootko tyhmä vai ilkikurinen?
Suurin osa varmaan poimii mustikoita omaan pakastealtaaseensa, harraste- ja hyötymielessä. Ne, jotka myyvät saalinsa, se on heille bisnestä. Tuskinpa kaikki pakastealtaiden marjat ovat muuten edes suomalaisia, suomalaisten anoppien, äitien poimimia. Saarioisten.
Jokaisella on omat harrastuksena, toiset tykkäävät metsistä, toiset kaupungista, kaupunkilaisia tarvitaan ostamaan niitä maalla asuvien poimimia marjoja ja sieniä.
En oleta, että anoppi pitää minun harrastuksestani. Enkä oleta hänen olevan ihmisenä jotenkin huonompi jos ei pidä jostakin ajanvietetavastani, mistä minä taas pidän. Toivottavasti sama pätee myös anoppiini, tosin hänellä on eläkeläisenä ja maalla asuvana enemmän aikaa ja mahdollisuuksia samota metsiä kuin minulla työläisenä kaupungissa.
En koe mustikkametsäilyä mitenkään miniä/vaimokokeena, mieheni ei kysellyt ensitreffeillä, käynkö usein metsässä?
Tässä nyt kuullaan taas pelkän anopin tarina ja heti puhutaan laiskoista ja paskoista miniöistä.
Anoppi unohti kertoa montako lasta perheellä on? Mistä Anoppi tietää mitä miniä maksaa? Minun anoppi eikä myöskään äitini tiedä että maksan talovelasta ja kaikesta puolet. Soosoo, et kai ole udellut? Onko poikasi koskaan pyytänyt vaimoa auttamaan rakennukselle? Meillä kun rakennettiin niin sanoivat että parempi kun minä pysyn kotona, saan vaan tuhoa aikaan kun siivoilin välillä väärissä paikoissa :DD
Ja onpas muuten tosi kiva kun pojan kanssa juoruatte vaimon selän takana kuinka vituttaa. Miksi poikasi ei sano vaimolle mikä mättää? vaan sinulle? MIKSI he rakentavat taloa jos poika on heittämässä vaimon ulos?
En tosiaan tajua sinua.
Ensinnäkään kuten jo alussa kerroin, poika ei ole minun vaan mieheni. Onneksi miehelläni ja hänen pojallaan on niin hyvät välit, että pystyvät "juoruilemaan" keskenään. Mieheni etupäässä kertoo asioita minulle ja minulla on kyllä hyvät välit kumpaankin nuoreen. Säälin vaan miestäni kun hän kärsii tahollaan.
Mieheni poika rakentaa taloa tontille minkä on saanut isältään ja vaimokkeella ei ole osuutta ei arpaa taloon. Mutta sen verran voisi tehdä jotain kun ei maksa mistään.
ihan itse!! "vaimokkeella ei ole osuutta ei arpaa taloon" Mitä vielä vikiset??
Luin vielä toistamiseen uudelleen kertomasi, ja en yhtään ihmettele miksei vaimokkeella ole mielenkiintoa ko. rakenteluun.
Paskaaskos mäkään toisten omaisuutta työlläni
kartuttaisin, ei kiitos, hullu saa olla muttei tyhmä!
Ja epäilen ettei vaimoke taida olla lopullinen.
Kuten vastauksista voi päätellä, täällä palstalla käy todella moni narsistisesti vammautunut, tai sitten humalainen tai persoonallisuushäiriöinen henkilö: kiihkeitä ja kiukkuisia kommentteja tilanteeseen, josta ei kuitenkaan mitään voi tietää.
Olen itsekin "anoppipuoli", kuten sinäkin, mutta suht tyytyväinen kaikin puolin tilanteeseemme tällä hetkellä. Sinähän et tuossa tilanteessa oikein muuta voi kuin yrittää tukea miestäsi tekemään oikeita siirtoja - tai olemaan tekemättä vääriä. Nuoren parin tilannetta on mahdoton tietää sivusta. Miehesi voi kai vain toisaalta luottaa poikansa harkintakykyyn, tai ainakin luottaa poikansa kasvuprosessiin, ja antaa pojalle isänä moraalista tukea, miehen mallia, ja itseluottamustakin. Toivottavaa tietysti on, ettei poika roiku suhteessa siksi että pelkää yksin olemista, tavan vuoksi tai mistään muusta ns. huonosta syystä. Mutta miten asia todella on, sitä ei voi pojan raksamarinoista tietysti ihan varmasti tietää. Jos pojan ja avovaimonsa suhde päättyy eroon, niin sitten se päättyy.
Ehkä aikuisempina ihmisinä tärkein neuvo nuorelle parille voisi olla että mikä ei ole auvoa kahden kesken, siitä ei synny auvo lapsenkaan kautta. Eli jos vielä mahdollista niin etteivät hätiköisi jälkikasvun hankkimisessa.
Ja voihan olla kuule että molemmat nuoret käyvät nyt vaan läpi omia kasvukipujaan, ja päätyvät sitten kuitenkin kasvamaan yhteenpäin. Näin meidän pojalle (lue miehen) ja vaimokkeelleen näyttää käyneen: milloin on toinen tyytymätön toiseen ja milloin toinen toiseen. Ja kumpikin tietysti tekee välillä virheitä, kuka ei. Mutta joku liima niillä sitten on, joka heitä auttaa kriiseistä yli, olisko rakkaus...
Poikani, joka on yrittäjä tekee KAIKKI kotiyöt, koska avo-vaimo käy nyt töissä. Miten nämä koulutetut naiset huutavat tasa-arvoa, mutta vain KEITTIÖSSÄ, kun pitäisi laittaa ruokaa! Te miniät voisitte tasa-arvon nimissä mennä autotalliin vaihtamaan kesä/talvirenkaat. Leikkaatte ruohon/ pensasaidan, huoltaa KAIKKI kodinkoneet, ja hoitaa KAIKKI laskut! Kyllä keittiössä sillä aikaa ruoka valmistuu, ja kauppareissuhan on itsestään selvyys.
Kuulehan eikös poika ole kovilla kun rakentaa?
Kehota pitämään huolta ehkäisystä ja anna käyttää tyhjennysastiaa sitä tarvitsee vaikka olisi raskassakin työssä.
Eiköhän nuo silmät aukene, valaise välillä hieno varaseesti.
Kun talo on valmis, jospa poika huomaa arvonsa ja hakee arvoisensa puolison.
Niitä tyhjennysastioitakin tarvitaan, eikä niillä muuta arvoa olekaan.
Naisia on aina ollut kahdenlaisia sitä ei parane sekoittaa.
Miten kehtaat puhua noin naisista? Häpeäisit! Mikä luulet olevasi? Jos olet mies olet sovinistisika ja jos nainen olet muuten aivoton. Jokaisella ihmisellä on oma erityinen arvo. Kyllä naiset on loppupeleissä samanlaisia. Parempi nynfomaani kuin frigidi.
Omakotitalon rakentaminen on avo- ja avioliitolle riski, ero voi tulla. Paineet ovat kovat, henkiset ja taloudelliset. Miehesi poika on varmasti kovilla työpaineiden ja rakentamisen kanssa. Varsinkin jos mies ei ole rakennusalanammattilainen!? Osaamattomuus ja tiedon puute kiristää hermoja. Voi siinä miniäkin välillä hermonsa menettää. Jos miestä ei näy päivätolkulla kotona, iskeehän siinä ikävä!! Myös kustannuksia voi tulla kun ei yksinkertaisesti osaa. Harva naisimmeinen oikeasti on kovin hyödyksi rakennuksella. Itse olin pohjamaalaamassa seiniä, vaikka nuorimmainen oli vasta 3 kuukauden ikäinen. Meillä oli ammattimiehiä töissä ja mies kävi tavaraa siirtelemässä ja ostamassa, siivoamassa, villoja väliseiniin laitteli ja naputti yhteen huoneeseen parketin. Rakentaminen on nykyään sen verran eksaktia hommaa, ettei sitä joka poika, joka on navetan takana mäkiautoa rakentanut ole näin ollen pätevä rakennusmies!!!
Jos asutte maalla, auto taitaa olla aika pakollinen ihan kaikkeen, kauppareissuillekkin. Ei voi olla auto maalla mikään ylellisyystuote kun joku romu hankitaan jo 10-vuotiaille pojille pellon reunaan ja siitä eteenpäin moottoria aina isompaa alle.Vaan oletko kade, pitäiskö sulle olla kanssa oma kärry?
Nykyaikana on aivan tavallista, että mies tekee osansa kotitöistä. Minä en kuori miehelleni pottuja, kanna saunaan puhtaita vaatteita, anna istua autossa könyyttämässä kun minä hikihatussa marketeissa ostan viikon ruokia....kuten äitini ja anoppi tekee. Suurin huoli on näillä muoreilla, että kuolevat ennen ja jäljelle jää mies joka tuskin osaa vielä peräänsä pyyhkiä kun on passattu niin piloille. Minun mies on tehnyt puolet kotitöistä aina ja niin myös tulevaisuudessa. Olin 7 vuotta kotiäitinä (4 lasta) ja "tienasin" varmasti ruuat koko porukalle pöytään, vaatteet kaikille ja paljon muuta!! Nyt olen ollut jo saman verran työelämässä. Mitäs itte olisit mieltä jos miniäsi tulisi kyselemään, paljonko sinä maksat ruokalaskusta...varmaan nuppi alkaisi punottaan. Aikuisten ihmisten raha-asiat eivät kuulu ed. polvelle, eikä päinvastoin.
Jotenkin kirjoituksessasi paistaa jollain tapaa kateus miniää kohtaan ja toive " että lentää pellolle"...miksi olet kateellinen? Uudesta kodista? Miniän nuoruudesta? Myöhemmissä kirjoituksissa melkein kirjoitat isolla tuon talo-sanan...mä luulen, että siitä se korsetti kiristää...