Kun luen tai keskustelen ihmisten kanssa heidän suhteistaan niin joka toinen sanoo syyksi miksi ollaan yhdessä oli mies tai nainen: raha, yhteinen asunto, yhteinen lapsi, ei osaa olla yksin tai pelkää yksinäisyyttä, miten pärjää rahallisesti itse, tottunut olemaan vaan yhdessä, yhteinen kaveripiiri ja tutut tai ei oikein tiedä miksi ei olisi yhdessä.
Eikö kukaan ole enää yhdessä siitä syystä, että rakastaa toista ihmistä ja tuntee perhosia vatsassa
Eikö kukaan ole enää yhdessä siitä syystä, että rakastaa toista ihmistä ja tuntee perhosia vatsassa
Vastaukset 13
Vanhimmat
minä olen yhdessä miehen kanssa joka saa niitä perhosia vatsanpohjaan! ollaan oltu jo pari vuotta yhdessä, niin tai ei oikeastaan yhdessä, kaukosuhteessa. mutta yritetään molemmat järjestää asioita niin että päästäisiin vielä yhteen. minä viimeistelen opintoni täällä ja mies ostaa taloa kotimaassaan...
monta kertaa on kyllä tullut mieleen, että ehkä elämässä pääsisi helpommalla jos ei seuraisi sydäntään vaan ottaisi sen ok, rikkaan tai toimeentulevan suomalaisen perustyypin miehekseen. vaikka jonkun omasta vanhasta kaveripiiristä tai koulusta.. mutta olisiko se elämä sitten elämisen arvoista? =) kyllä se on se rakkaus ja intohimo jota en ikinä ikinä ikinä vaihtaisi mihinkään muuhun.
yleensä loppuelämää. Tutkimusten mukaan intohimo alkaa tasaantua viimeistään kolmen vuoden päästä, minkä jälkeen suhde usein alkaa arkipäiväistyä. Siinä vaiheessa monella on jo perhettä, lapsia, yhteinen kaveripiiri, vahva tunneside toiseen ihmiseen. Ylipäänsä elämä on ehtinyt muokkaantua "yhteiseksi" ja siitä on vaikea lähteä - tai edes ajatella, että elämä voisi olla toisenlaistakin (parempaa?).
Oon huomannut omassa kaveripiirissäni saman, että monet on yhdessä vaan tavan vuoksi. Mutta tunnen myös pareja, joilla on rutkasti rakkauttakin jäljellä.
Kyllä se perhosten lepattelu loppuu viimeistään 5 vuoden tienoilla. Ja jos tuohon mennessä ei ole muuta yhteistä kuin se entinen lepattelu, kaatuu suhde tai siitä jää jäljelle vain kulissi. Pitkä ja harmooninen yhdessäolo vaatii todellista rakkautta (ei sama asia kuin rakastuminen, joka kestää 3-6 vuotta), kunnioitusta ja toisen pitämistä parhaana ystävänä. Varsinkin seksiin perustuvat toisilleen liian erilaisten ihmisten suhteet kaatuvat hyvinkin nopeasti tai vaihtuvat tyhjäksi tavan takia olemiseksi.
Tämän takia ei pitäisi tehdä lapsiakaan ennenkuin on oltu se 5 vuotta yhdessä. Siinä sitä jo alkaa tietämään, onko tämä aitoa rakkautaa, jota alkuhuuman loppu ei riko. Ihmiset nyt sattuvat tekemään lapsia itsekkäistä syistä, eivätkä ajattele, mitä avioero ja rikkonainen perhe lapselle aiheuttavat. Ihmiset eivät myöskään tiedä, miten elämä muuttuu kun saa lapsen. Siinä ei enää olekaan aikaa toiselle samalla tavalla kuin ennen. Arki tulee käsinkosketelvaksi ja jopa ahdistavaksi. Siitä selvitään ehjänä perheenä vain hyvän perusparisuhteen ja yhteisen tahdon avulla. Luovuttaa ei voi tai kaikki hajoaa käsiin.
Kulissiavioiliitot perustuvat vääriin toiveisiin, tavoitteisiin ja ihmisiin. Ihmiset eivät ole sopineet yhteen, mutta yhteen on pitänyt mennä. On toivottu, että toinen muuttuu avioliitossa, vaikka ei kukaan muutu. Tavoitellaan täydellistä elämää, joka on utopia ja petytään kun sitä ei voi saada. Niin se menee.
"Oon huomannut omassa kaveripiirissäni saman, että monet on yhdessä vaan tavan vuoksi."
Voiko toisten elämästä tietää, ettei niillä kahdenkesken ollessaan ole rakkautta? Sekin vaihtelee, mitä toiset näkee rakkautena.
"Tämän takia ei pitäisi tehdä lapsiakaan ennenkuin on oltu se 5 vuotta yhdessä. Siinä sitä jo alkaa tietämään, onko tämä aitoa rakkautaa, jota alkuhuuman loppu ei riko."
-Noinhan se on. Mieheni ja minä ollaan oltu naimisissa 6 vuotta eikä lapsia ole vieläkään. Se on siksi, että haluamme varmistaa suhteemme lujuuden, rahallisen tilanteen, yms kaikki mahdolliset jutut. Tietenkin lapsen tulo muuttaa asioita, mutta on eri asia hankkia lapsi 7 vuoden yhdessäolon jälkeen kuin heti pari kk tuntemisen jälkeen. Erän hyvä ystäväni meni viime kesänä naimisiin pojan kanssa jonka oli tuntenut noin vuoden. Ystäväni tuli heti raskaaksi (halusivat heti lapsen), ja kieltämättä vähän hirvittää ajatella miten heidän suhteen tulee käymään koska eivät olleet kokeneet yhdessä asumista ollenkaan. Tai tietty asuvat vielä kaksin kun lapsi ei oo syntynyt, mutta silti.
aika yleistä nykyään että ollaan yhdessä tavan vuoksi. Mulla on pari kaveria jotka asuu miestensä kanssa (eivät naimisissa) ja molemmat on yhdessä vaan sen takia kun ei osata olla erillään. Toisella on kyllä lapsi, ja on ollut miehensä kans jo vuosia yhdessä vaan sen lapsen takia vaikka ei voi kestää miestään. Toinen kaveri on vaan väärällä tavalla riippuvainen miehestä vaikkeivät rakasta toisiaan. El itämmöstä on, ikävä kyllä. Onneks se mun toinen kaveri on nyt laittanu miehensä kanssa poikki (se jolla lapsi) koska hommasta ei vaan tullut mitään. Mies ei suostunu hakeen apua, on peliriippuvainen, valvoo yöt ja nukkuu päivät.
"Tämän takia ei pitäisi tehdä lapsiakaan ennenkuin on oltu se 5 vuotta yhdessä. Siinä sitä jo alkaa tietämään, onko tämä aitoa rakkautaa, jota alkuhuuman loppu ei riko."
Kyllä lapsen voi minusta tehdä aiemminkin kuin 5 vuoden päästä. Joillakin alkuhuuma loppuu jo puolen vuoden päästä, joillakin kahden, joillakin kolmen. Nopeallakin aikataululla voi tietää, onko tämä se ihminen, jonka kanssa haluaa loppuelämänsä viettää.
noissa suhteissa elävistä toinen osapuoli on hyvä kaverini, joka on kertonut minulle asioistaan mm. siitä, ettei tunnetta enää ole. Siihen perustan tämän mielipiteeni.
Paljon ollaan suhteessa vääristä syistä. Ei tarvi pitkälle katsoa kun sellasia näkee. Jos ei oo aitoo rakkautta toista kohtaan, niin ei voi olla onnellisia sellasessa suhteessa.
"Eikö kukaan ole enää yhdessä siitä syystä, että rakastaa toista ihmistä ja tuntee perhosia vatsassa"
Mä oon. Mutta sanotaanko nyt niin, että ei ne perhoset vatsassa ikuisesti lennä. Oon ollu mieheni kanssa naimisissa 6 vuotta, eikä oo enää perhosia, (välillä tulee sellasia ihani romanttisia juttuja joissa kyllä lepattaa perhoset vatsassa ;)) MUTTA rakastan häntä aivan yhtä paljon kuin alussa, tai ehkä vielä enemmän. Se rakkaus syvenee ajan kanssa kun on oikean ihmisen kanssa sekä HOITAA SUHDETTA. Eli ei mikään suhde, vaikka alussa onkin menty rakkauden takia yhteen, kestä, jos sitä ei hoida. Sama kun istuttaa kukan kukkaruukkuun, mutta ei se kukka kauaa siinä kestä jos sitä ei hoideta.
Sillä aloitin tämän keskustelun koska itse ollaan oltu jo kauan naimisissa ja vieläkin aina väliin jos mies on kauemmin pois kotoa on perhosia vatsassa :) eikä se rakkauden tunne oli minnekkää hävinny vaikka tasaantunu tietysti ...enkä käyttäis sanaa laimentunutkaan.
Pusutellaan, halitaan ja osotetaan hellyyttä päivittäin toisille ihan arkisesti. Enkä voi käsittää suhteita joissa ollaan muista syistä.
Sori vaan. Nyt takana 8 vuotta naimisissa oloa ja sitä ennen seurustelua.
Mullakin mies on kotoisin tuolta rapakon takaa, ja välillä ollaan kauankin näkemättä (molemmilla perheet omissa maissaan), ja sitten kun taas nähdään pitkästä aikaa, niin ai että! :D Monet kyselee meiltä ollaanko menty vasta naimisiin ;) Sanotaan siinä sitten että ollaan oltu naimisissa 6 vuotta seurustelut päälle :) Eli toisaalta se että on välillä näkemättä tuo kieltämättä sitä perhostunnetta vatsaan. Mekin pusutellaan, halitaan yms joka päivä, ja sanotaan että rakastetaan toisiamme.
Niin tai sitten ne, jotka on yhdessä rakkaudesta, ei huutele onnestaan.
Itse olen kuudetta vuotta naimisissa, ja perhoset lepattelee edelleen. Ja heti tulee mieleeni viisi pariskuntaa lähipiiristäni, jotka ovat yhdessä rakkaudesta.
tunnen perhosia vatsassani ja odotan ukko kultaani joka päivä töistä kotiin. =)
Rakastun aina uudelleen ja uudelleen mieheeni.
Vaikka kaikki muu maallinen roju elämästäni lähtisi eikä jäisi muuta kuin nämä vaatteet päälle ja mies vierelle,niin se riittäisi.
Tottakai meille oma koti ja siellä olevat asiat lemmikkeineen ovat todella tärkeitä,koska yhdessä kaikkea sitä varten näemme vaivaa ja panostamme.
Mutta luulen todella,että kummallekkaan tämä kotikaan ei olisi mitään ilman sitä omaa armasta :) Jonka kanssa kaikki tuntuu monin verroin paremmalta kuin yksin.
Itseasiassa olin jo myymässä tätä taloa pois,koska ajattelin etten sinkkuna tee näin isolla talolla mitään ja ei se tuntunut enään edes mielekkäältä pitää yksin kaikesta huolta.
Sitten tupsahti tuo uskomattoman ihana ihminen,mies elämääni ja nyt asutetaan yhdessä tätä taloa ja teemme sisutus juttuja ja korjailemme kotia yhdessä. Sekä kohta taas kevään kunnolla koittaessa mennään puutarhaan ja pihaan nakertelemaan yhdessä jotain uutta ja ihanaa. :) Keksimme yhdessä aina jotain mielekästä tekemistä.
En voisi enään nukkua,jos minulla ei olisi mies siellä (tuo mieheni) vieressä köllöttämässä ja hänen selkänsä jota vasten painaa kasvoni ja tuntea hänen ihonsa tuoksu sieraimissani :)Se aina rauhottaa minua ja tulee hyvä uni :)
Jokaisesta päivästä voi löytää jotain uutta ja puolisosta jotain ihanaa :)