Riideltiin ekan kerran koko suhteen aikana. Asiat saatiin kyllä sovittua, kun en jaksanut enää pitää mykkäkoulua, mutta anteeksipyyntöä en kuullut. Nyt mun olo on jotenkin surkea. Hänestä paljastui ensi kerran huonoja puolia (jotka oli tosin jollain lailla aistittavissa jo aiemminkin...) Mietin, että tuleeko tästä sittenkään mitään? Onko nää normaaleja tuntemuksia riidan jälkeen?
Ekat riidat
surullinen'
8725
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
on normaaleja tuntemuksia. eikös oo kiva kun ootte taas sovussa ja vielä riidankin jälkeen yhdessä? =)
Ehkä hänen mielestään ei tarvitse pyytää anteeksi ja ehkä näin onkin? Oliko hän täysin väärässä, kohtuuton ja epäoikeudenmukainen, vai oliko kyseessä jokin näkemysero joka saatiin hiottua molemmille käsitettäväksi asiaksi joka ei jatkossa hierrä? Sillonhan asia on hoidettu hyvin ja eikun eteenpäin. Ei munkaan mies joka riitaa anteeksi pyytele enkä minäkään, ellei oikeasti ole aihetta. Riidalla on yleensä aina kaksi osapuolta. Ratkaisevaa on se, osaako sen selvittää ja onko lopputulos hyvä.
Kyllähän mun rakkaallani on semmosia puolia mistä en aina niin riemastu ja samaten on minussakin asioita mitä hän ei niin kovasti fanita, mutta ei ne ole ylitsepääsemättömiä asioita ja tavallaan niitä piirteitä on oppinut rakastamaankin koska ne on osa häntä, sitä tärkeää ihmistä. Hän ei olisi se mikä on ellei olisi semmonen jääräpäämörökölli toisinaan. Rakas mörökölli :)
Olisi varmaan helkkarin tylsää jos kaikki menisi aina "putkeen". Sillon jompikumpi ei olisi täysin rehellinen toiselle ja itselleen ja jossain vaiheessa voisi tulla sanomista että kun "sä aina teet sillain kun mä olisin tehny tällain" ja toinen on ihan pihalla kun on luullut että kaikki on mennyt just hyvin.
myöhään, meinaan ensimmäinen riita - koska riitoja tulee kuitenkin.
Jos parisuhteessa aikoo elää on parempi tottua siihen, että kiistoja, erimielisyyksiä ja jopa riitoja tulee aina silloin tällöin.
Osa vakavampia ja osa harmittomia, mutta kaikki ne pitäisi sopia eikä vain hiljaisuudessa haudata.
Muuten tulee joskus todella kova riita jossa kaivetaan kaikki käsittelemättömät riidat esiin ja se ei ole kovin mukavaa. Tuttu pariskunta riiteli ensimmäisen kerran kun olivat olleet aviossa yli 15. vuotta, riita oli sen verran tulinen, että ero tuli ja yhteen eivät ole palanneet. Erostakin on jo liki kymmenen vuotta. Ei ole hyvä kerätä paineita.
Yhdessä olen tärkein asia on toisen kunnioittaminen ja arvostaminen, ei saa alistaa toista eikä käyttää hyväkseen toisen heikkouksia, rakkaus on klisee mutta kyllä sitäkin tarvitaan.
heh aika hassua meilläkin äijän kanssa kävi juurikin samalla tavalla. ekat puol vuotta ei ollu edes erimielisyyksiä kunnes tuli eka "riita". eikä tällöinkään hän pyytänyt anteeksi. syy tosin oli se että itse anteeksi pyytäminen ei ollut hänen mielestään tarpeeksi hyvä tapa saada mut tajuumaan kuinka pahoillaan se on.. kysyppäs jos tälläsestä oli kyse ? :)"riita" kyllä puhdisti ilmaa ihan todenteolla ja sain elämäni ensimmäistä sovintoseksiäkin :D enpä olis uskonu et siitä mitään tulee juuri kun on känkänny aikansa..
Huonot puolet on nousseet esille. Mietitkö sitä koskaan?
se onkin sitten mun ongelma, miten kestää toisen huonot puolet vaikka tietää, että itselläkin niitä on (uskoisin, että enemmänkin kuin miehellä). On niin vaikeaa olla vaikea ihminen.
hyvinkin luontevaa olla vaikea ihminen. Olen sitä luonnostaan joka päivä. Häpeän sitä kyllä, mutta ei se vaikeaa ole.