Heips kaikki!
Mulla on suuren suuri ongelma ja tahtoisin tietää että löytyykö muita saman ongelman kanssa painioita.Siis olen kihloissa onnelisesti mieheni kanssa ja seksiä riittää kyllä ...mutta mutta ..silti tekee mieli vieraisiin.Ja kyllähän sitä on muutamaan otteeseen vieraaseen sänkyyn hypättykkin, nautittu hetki ja unohdettu.Rakastan miestäni todella paljon enkä tahtoisi että näin tapahtuisi..mutta liha on heikko!en missään nimessä tahtoisi menettää rakastani mutta ei näinkään pysty elämään..joku viisaampi siis neuvokaa mua.!!mitä tehdä?
Mulla on suuren suuri ongelma ja tahtoisin tietää että löytyykö muita saman ongelman kanssa painioita.Siis olen kihloissa onnelisesti mieheni kanssa ja seksiä riittää kyllä ...mutta mutta ..silti tekee mieli vieraisiin.Ja kyllähän sitä on muutamaan otteeseen vieraaseen sänkyyn hypättykkin, nautittu hetki ja unohdettu.Rakastan miestäni todella paljon enkä tahtoisi että näin tapahtuisi..mutta liha on heikko!en missään nimessä tahtoisi menettää rakastani mutta ei näinkään pysty elämään..joku viisaampi siis neuvokaa mua.!!mitä tehdä?
Vastaukset 28
Vanhimmat
tietää rakkaudesta yhtikäs mitään. Kun ihminen todella hullaantuu toiseen, ei tule muut mieleen; ei tosiaan. Ilmeisesti pidät miehestäsi, mutta se on eri asia kuin SUURI RAKKAUS. Kaikille sen kokemista ei ole suotu.
Lukiko tuo Kesäkuun Harlekiinissa ?
Itse alkuperäiseen kysymykseen vastatakseni, olen sitä mieltä, että sinun pitäisi pistää nykyinen suhde poikki ennen hyppäämistä muiden kanssa sänkyyn. Paitsi, jos miehesi hyväksyy tuon toiminnan.
Totta kai ihmistä houkuttaa seksi muidenkin kanssa, kuin sen elinkumppanin. Eri asia on sitten toteuttaa tuota himoa toisen selän takana.
Olen samaa mieltä.
Jos rakastaa ja rakastaa aidosti, ei sitä edes kaipaa/mieti/tarvitse muita.
Rakasta rehellisesti tai lopeta koko suhde!!!!!!
Ihan samaa mieltä olen. Tyttö hyvä jos rakastut olet niin onnellinen ja et edes muita miehiä huomaa. Aina vain tekee mieli omaa kultaa. Joten ilmeisesti tykkäät mutta et rakasta. Älä kuitenkaan anna seksin sotkea suhteitasi.
Mistähän SinäMinästä nuo mielipiteet ovat kotoisin. Tottahan se tietenkin on, että kun on oikein rakastunut, ei muista jaksa juuri kiinnostua. Parisuhteet kuitenkin jatkuvat kuumimman ihastumisen jälkeenkin, ja sen jälkeen vasta punnitaan todellinen rakastaminen ja välittäminen. Kun rakastumisen tunne on ohi, alkaa tietenkin taas huomata muita ihmisiä ympärillään, eikä oma kultakaan enää ole niin täydellinen.
Käsittääkseni noin puolessa suomalaisista pitkistä suhteista esiintyy jonkinlaista pettämistä. Lukemani arviot tosin vaihtelevat 30% ja 80%:n välillä. Syrjähyppyjen ja ihastumisen syitä on varmasti vaikka kuinka, mutta eiköhän niillä yritetä tyydyttää suhteellisen rajallista määrää tarpeita. Esimerkiksi oman suhteen puutteita tai omaa näkemystä paremmasta seksistä tai kauniimmasta petikaverista tai jotain sellaista. Minun mielestäni se vasta on tosi rakkautta, joka kestää syrjähypytkin. Itse en tosin sellaiseen pysty, mutta kyllä se kertoo ihan erilaisesta pyyteettömyydestä kuin SinäMinästä opitun kaavanmukainen teinipihkaantuminen.
On niin helkkarin helppo olla täällä netissä oikeamielinen moralisti. Kokonaan toinen asia on kohdata omat mielihalunsa ja moraalinäkemyksensä ja niiden ristiriitaisuus konkreettisissa elämäntilanteissa. Yksi minua hiukan tunnetumpi tyyppi totesi jotain siihen suuntaan, että se joka ei ole pahaa tehnyt, saa heittää ensimmäisen kiven. Muistaakseni samainen jannu sanoi samassa tarinassa, että mene, äläkä tästedes syntiä tee.
Toiset meistä joutuvat joka päivä taistelemaan ihastumista ja sivusuhteiden syntymistä vastaan, jotkut eivät ehkä koskaan. Jokainen voitto on voitto omalle suhteelle, jokainen tappio satuttaa myöhemmin. Kyse on ehkä jonkinlaisesta riippuvuudesta.
No, mistäpä minä tietäisin miten asiat ovat, olen vain tavallinen ukko sähläämässä keskustelupalstalla. Siitä olen kuitenkin varma, että ihan noin yksinkertainen tämä asia ei ole, kuin nuo edelliset vastaukset antavat ymmärtää.
Oli se sitten tosirakkautta tai ei, ei rakkaus voi edellyttää sitä että vain odottaa sitä ukko- tai akkakultaa reissuiltaan palaavaksi ja sitten toivottaa sen tervetulleeksi seksiseikkailuiltaan.
Ei rakkaus ole sitä, että pitäisi sietää koko ajan henkistä (tässä tarkoitan nimenomaan pettämisestä aiheutunutta) tai muutakaan kärsimystä. Jos henkilö toista aidosti rakastaa, ei hän halua tuottaa tälle sellaista tuskaa.
Joo joo, jokaisessa parisuhteessa on aallonharjoja SEKÄ -pohjia, ja juuri vaikeina aikona se veri punnitaan. Ja kuka sinä olet mitään oikeamielisistä moralisteista mupisemaan, jokainenhan tekee itse niinkuin parhaaksi näkee, ja toisille se on sitä että kun tulee se aika vastaan jolloin itsekin pitäisi jaksaa sitä, ettei se puoliso hurmaakaan aina ja kaikkialla niin tilannetta helpotetaan jonkun toisen lakanoiden välissä. Toisille se puolestaan on sitä, että sitä yritetään sitten vaikka hampaat irvessä, katsotaan toisia silmiin yhä uudestaan ja ajan kanssa löydetään se yhteinen nuotti taas kerran. Ei se ole mitään moralisoimista, se on toimimista sen mukaan, mikä on oikein.
Kun kerran Ison Kirjan tähän peliin vedit, niin kurkkaapas vaikka Matt. 5:27-32, Matt. 15:18-20, Matt. 18:7-9, sekä Luuk. 16:10-13. Näin alkuunsa. Viimeisimmässä puhutaan uskollisuudesta mammonan suhteen, mutta eikös se niin mennyt, "Minkä te olette tehneen kaikista vähäisimmälle, sen te olette tehneet minulle".
Pitääkö tännekin noita maailmansuurimman vitsikirjan jakeita ladella? Siihenhän löytyy ihan oma saitti täältä..U:n kohdalta.
Minä olen sitä mieltä, että elämä on elämistä varten. Ja elämästä täytyy nauttia! Jos nauttii jonkun muun kuin sen oman mussukkansa kanssa, niin so what? Keneltä se muka on pois? Ei ainakaan siltä mussukalta. Syrjähypyt nimittäin vain piristävät muuten niin paikallaanjunnaavaa kaavoihinkangistunutta pitkän parisuhteen seksielämää. Ja mitä mussukka ei tiedä, se ei myöskään satuta. Eli kaikki osapuolet saavat nauttia!
mutta silti olen sitä mieltä, että alkuperäisen kysymyksen esittäjä ei RAKASTA miestään. Suomessa ei saa puhua eroamisen puolesta vaan hampaat irvessä pitää pysyä avioliitossaan. Kysyn vaan MIKSI. Eikö tuonkin tytön kannattaisi lähteä lentelemään kukasta kukkaan?
Kuules nyt, pikkulikka, onko sulla pienintäkään käsitystä siitä kuinka moni täällä ja chatissa nauroi itsensä kipeäksi siitä sun ja sen jonkun vitun untamon keskustelusta? Entä kuinka moni (untamon ja parin muun keskenkasvuisen kakskymppisen lisäksi) tosissaan vastasi siihen sun taannoin aloittamaan keskusteluun? Niinpä niin...
Mä en edes yritä selittää tästä mitään sulle, koska se ei selvästikään mene jakeluun. Sitä vain ihmettelen, että tässä vastauksessa sä et missään vaiheessa polkenut moralisteja, ehkä sä sitten tosiaan annat arvoa toiminnallesi. Minä puolestani olen kiitollinen siitä, ettei mun tartte olla missään tekemissä kanssasi, tämä vastauskin oli puoliksi turha.
Toivotan onnea valitsemallasi tiellä. Mutta onko tussun jakaminen kaikille, helpon maineen saaminen ja poikaystävän/puolison/minkälieneekään maineen vetäminen lokaan sinun käsityksesi elämästä?
Voi tyttörukka, eipä tainnut vanhempiesikaan avioliitto ruusuinen olla... ettet sä vain sattuisi olemaan se pahainen peetu?
Olipa mukava lukea kirjoitustasi. Asiaa joka sana! On totta se, että tosi rakkaus kestää syrjähypytkin. Eihän kaikkea sitä vuosien aikana koettua voi kerralla roskakoppaan heittää, jos vieraan kanssa sänkyyn hairahtaa. Puhun kokemuksesta. Meillä on vain yksi elämä elettävänä, miksi tehdä sitä toinen toisillemme vaikeammaksi kuin se todellisuudessa on?
Kiitos vaan kohteliaista sanoistasi! Olen iloinen, etten vielä näin kolmekymppisenä ole kasvanut aikuiseksi. Pikkulikka on hyvä termi. Itseasiassa silloin oikeasti pikkulikkana olin samanlainen moralisti kuin sinä, mutta elämä opettaa ja tajusin, ettei sitä tarvitse ottaa niin mustavalkoisesti. Kyllä sinäkin sen varmasti vielä opit, kun isoksi kasvat!
...katso sitä mitä on korvien välissä. Tunnen monta alle kaksikymppistä, jotka ovat henkisesti (teksteihisi nojautuen) sinua paljon korkeammalla. Ovat kaiketi saaneet elämässään sinua enemmän hengen ravintoa.
Ole hyvä vain. :) Olen iloinen, että edes jotakin meni perille. Minun ei ollut aluksi tarkoitus olla niin pahansuopa, mutta luulin Pahattaren tuntevan tuskan ja ymmärtävän yskän. Ja itsehän sen sanoit, et tosiaankaan ole vieläkään kasvanut aikuiseksi, ja siitä se kenkä taitaakin puristaa.
Mitä tarkoitit sanomalla "elämä opettaa"? Saitko joltakulta niin pahasti siipeesi että nyt myöhemmin kostat hänelle muiden kautta? No sillä lailla.
Ja siinä se tuli. "Moralisti". Koko teksti kirkuu epävarmuutta. Painu muualle haavojasi nuolemaan.
... nimenomaan katsotaan, millä mielellä ollaan mukaan lähdetty (ja aikuisena naisena varmaan tajuat tämän).
Mutta ei tosirakkaus voi edellyttää sitä että antaa automaattisesti syrjähypyt anteeksi. Luulisi tosirakkauden nimenomaan ESTÄVÄN muissa lakanoissa pyörimisen! Ja nimenomaan hairahtaja heittää roskakoppaan kaiken vuosien aikana koetun, jos ei itseään pysty hillitsemään, pettäminenhän on vakikumppanin täydellistä hylkäämistä vain sen vitun viisitoistaminuuttisen (tai pahimmissa tapauksissa viisitoistavuotisen) takia.
"Miksi tehdä sitä toinen toisillemme vaikeammaksi kuin se todellisuudessa on?" Niinpä, miksi pettää? Mitä sillä voittaa? Kenen pisteitä se korottaa? Miksi hajottaa jo säröilevä vaasi? Oman navanalustan takia? No sillä lailla, jo on arvot kohdallaan...
voi antaa juuri siksi, että yksi viisitoistaminuuttinen ei todellakaan voi särkeä pitkää suhdetta. Ei kukaan voi mennä itsestään vannomaan, etten minä koskaan erehdy. Rakkaus ja seksi on tässä tapauksessa ihan eri asia! Se kuinka paljon tuntee itsensä loukatuksi on paljolti itsetuntoasia. Jos minä olen varma siitä, että toinen rakastaa minua, niin mitä siinä on minulta pois, jos lipsahtaa yksi viisitoistaminuuttinen? Ja arvoista: En ole todellakaan mikään moraaliton, itse en ole koskaan pettänyt puolisoani, mutta toista ihmistä ei voi vangita eikä omistaa...Laita lieka löysemmälle, niin hän ei edes vedä sitä kireälle....
Minä en missään tapauksessa hyväksy pettämistä. Silti ymmärrän, että niin voi käydä, jopa itselleni. Tuollainen 15 min olisi helppo antaa anteeksi, sen tekisin miettimättä. Pahempi olisi sitten 5 vuotta, kun olen näiltä palstoilta lukenut sellaistakin. Ehkä sekin menisi, jos sitä rakkautta nyt muuten siinä suhteessa vielä olisi (kertoohan noin pitkä pettäminen tunteiden kuolemasta?).
itselläni oli sellainen suhde jossa tyttöystäväni kävi jatkuvasti vieraissa. Hän tosin ilmoitti jo suhteen alussa että hän käy vieraissa ja minulla ei ole lupaa moiseen. No, itse suostuin tähän ja pysyinkin hänelle uskollisena koko kahden vuoden seurustelumme ajan. Eikä tuo kumma kyllä suhdettamme haitannut vaikka pari kertaa viikossa jouduinkin sohvalle nukkumaan kun hän toi muita miehiä sänkyymme. Itse moisen hyväksyin ja suhde päättyi vasta tyttöystäväni muuttaessa Englantiin. Enkä usko että tällainenkaan suhde ainutlaatuinen on...
Nyt puhutaankin RAKKAUDESTA!
Jos toisen antaa paneskella makkarissa muita ja itse nukkuu sohvalla, sitten lopulta toivotetaan hyvää matkaa toiseen maahan, se ei ole rakkautta!
Minä seuraisin miestäni maailman ääriin.
Se ei ehkä ole rakkautta SINULLE. EI tarkoita sitä,etteikö se voisi olla sitä jollekkin toiselle.
Rakkaus on vähän ongelmallinen sana, koska sitä ei voi yleisesti määritellä. Sehän riippuu täysin yksilön aivokemiasta, miten sen kokee.
Taivu yhteiskunnan tahtoon. Kristillisen moraalin hiljainen ääni vainoaa sinua kuolemaasi asti jos poikkeat kaavasta. Kiellä oma ihmisyytesi. Älä edes juttele kenekään kanssa. Älä ajattele muita. Miehesi rakastaaa sinua ikuisesti vaikka sinusta tulisikin moraalisi loistava kansikuva, kyllästynyt, elämän haluton, tylsä, tiukkapipo.
Täten saavutat taivaspaikan ja kumppanisi jakamattoman huomion lopun elämääsi.
NOT!!!
Elämä on elämistä varten
Melkoista liioittelua on kirjoituksesi! Aivan kuin uskollisuus olisi jotenkin väärin, vanhanaikaista, uskovaisten touhuja, elämisen lopettamista, tylsyyttä, tiukkapipoista ja muutenkin tyhmää.
Minä en ole koskaan pettänyt. En kuuntele yhteiskunnan tahtoa. Ei kiinnosta. Ei minulla myöskään ole mitään tarvetta kapinoida sitä (jos sitä edes on olemassa) vastaan kuin pahainen teinianarkisti. En ole uskovainen tippakaan, joten kristillinen moraali ei minua ohjaa. Olen ihminen ja inhimillinen. Juttelen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Elämäni on vauhdikasta, rikasta, mielenkiintoista ja täysin tyydyttävää. Olen avoin ja sosiaalinen ihminen. Saan pillua, persettä, tissejä ja suihinottoja aina halutessani niin paljon, että nahka palaa. Minä elän!
On omituista, että ihmiset, jotka valitsevat uskollisuuden luokitellaan hedonistien taholta tylsiksi ja kuiviksi. Aivan kuin nussiminen määräisi ihmisen luonteen ja elämänlaadun. Minusta pelkällä nussimisella elämän ja ihmimillisyyden määrittelevät ovat kuivia ja täysin mielenkiinnottomia. Tunnen pari tällaista ihmistä ja sanon, ettei kuivempaa seuraa juuri ole olemassa. Näillä henkilöillä ei ole muuta puhuttavaa kuin pillu. Aika säälittävää.
Hedonistit tehkööt mitä huvittaa, älkööt sotkeko mukaan sellaisia, jotka eivät samaa elämänkatsomusta noudata tai hyväksy.
Hienosti sanottu!
Tunnen itsekin näitä "elän täyttä elämää"- tyyppejä ja heidän elämänsä vaikuttaa todella kuivalta. Reppanat vaan eivät itse sitä tajua, vaan kuvittelevat olevansa maailman valtijaita, suuria persoonia ja tulevaisuuden toivo.
Voit ihan vapaasti ryhtyä avoimeen suhteeseen, jossa rinnakkaissuhteet ovat sallittuja, kunhan vain löydät toisen samanlaisen kuin itse olet.
Kukaan ei ole silloin moralisoimassa. Mutta voi olla, että itse kestäkään kun kumppanisi nauttii "ihmisyydestään".
Eli kuten otsikossa sanoin. Olen mies täysin samassa tilanteessa kuin sinä. Mieleni tekee usein vierasta naista ja olen sitä myös saanut. Myös minäkään en tahdo missään tapauksessa menettää naistani. Sanon vaan että ymmärrän sua täydellisesti tuon asiasi kanssa. Minäkään en ole keksinyt ratkaisua asiaan.. Olisi mielenkiintoista jutella asiasta enemmänkin kanssasi.
.. juuri sinunlaisesi miehenalun kanssa haluaisinkin jutella.
TUnnetko rakasvasi naistasi? Jos vastaat kyllä, eikö mieltäsi paina tieto siitä kuinka suuren tuskan ja häpeän hänelle aiheutat kun tieto toimistasi tulee esiin?
Eikö olisi parempi kertoa hänelle, vai oletko vihjaillut avoimen suhteen mahdollisuudesta ja hän on sen tyrmännyt.
Ovatko naiset pidempiaikaisia suhteita/ihastuksia ja kuinka salaat toimintasi? Työmatkoilla?
asutteko saman katon alla?
Eirtäin plajon kiitos jos jaksat vastata minulle...
Elän tilanteessa joka on 'naisen vaiston' (heh heh) mukaan luisumassa juuri tuohon..
Mies ei alua erota mutta persauksissa tuntuu että hän silti hurvitelee muualla... =/
Kyllä tunnen rakastavani naistani. Toimin äärimmäisen varovasti ja varmistan aina selustani, joten riski on todella pieni että tieto toimistani tulisi koskaan esiin, joten mieltäni ei juuri paina se asia. En todellakaan voi mennä kertomaan tätä asiaa hänelle, saisin kenkää varmasti. Suhteemme oli aluksi avoin, joten siihen ei ole paluuta. Suhteet ovat olleet aika lyhytaikaisia, mutta pitempikin suhde kävisi. Naiseni tekee vuorotyötä joten toiminta onnistuu siten aika hyvin. Ja itselläni on vapaat työajat. Asumme yhdessä. Toivottavasti vastaukseni miellyttivät :). Missä päin muuten asut.. jos vaikka hurviteltaisiin yhdessä?
Oksettavaa.. SÄÄLITTÄVÄÄ!
Olet kuin yliseksuaalisuudesta kärsivä potilas, joka menee lekurille hoidattamaan vaivaansa ja kysyy heti ekaksi "pannaanko"?
kihlauksesi, kukaan tuskin voi saada sinusta uskollista puolisoa. Ihan outoa touhua ("kyllähän sitä on muutamaan otteeseen vieraaseen sänkyyn hypättykkin")!
Oletko ihastunut vai rakastunut nykyiseen poikaystävääsi haluatko että poikaystäväsi on aisankannattaja jos haluat tuskin rakastat häntä.
Voisit kyllä miettiä sitä kuinka itsekkäitä tekosi on jos haluaa käydä muissa sängyissä kannattaa pysyä sinkkuna ei ainakaan loukkaa ketään.