Olen tässä miettinyt monta vuotta, monta päivää ja monta viikkoa:) Tähän kun saisin järkevän vastauksen olisin onnellinen ja puolta viisaampi!
Minulla on sisko joka on minua 5,5v. nuorempi. Meidän sisar suhde on aika läheinen, mutta joskus liian ahdistava. Eli!!! Puhutaanpa tästä hetkestä. Siskoni on muuttamassa. Olen paljon auttanut häntä tavaroiden kyytsäämisessä ja olen niin hyvä ihminen että en kehtaa pyytää edes polttoainekuluja.... olen ollu 3-4 kertaa viikossa häntä jelppimässä. Ja kun tänään en sitten ehtinyt niin alko syyllistäminen että' saa kaikki tehdä yksin että apua ei saa mihinkään. Että sun miehesikin on aina töissä. Pakkohan miehen on töissä käydä kun itse olen pienillä äippärahoilla kotona. Tätä tämä on ollu vuodesta toiseen, meillä on ollu kauheita riitoja miehen kanssa kun kuulemma välitän siskostani enemmän kun meidän perheestä. Mutta jos en ole mieliksi siskolleni niin sitten syyllistetään, uhkaillaan ja haukutaan. Tulee kamalia tekstiviestejä että olen itserakas ja paska ihminen etten välitä kun itsestäni.
Nyt alkaa oleen sellanen olo että en jaksa kädet tärisee ja olo on niin karmea. Tuntuu vaan niin kamalalta, ei niinkuin enään jaksaisi. Sanokaapa mitä tälläsen ihmisen kanssa voi tehdä. Tietty rakastan siskoani mutta on jotenkin niin vaikeeta.!!!!
Minulla on sisko joka on minua 5,5v. nuorempi. Meidän sisar suhde on aika läheinen, mutta joskus liian ahdistava. Eli!!! Puhutaanpa tästä hetkestä. Siskoni on muuttamassa. Olen paljon auttanut häntä tavaroiden kyytsäämisessä ja olen niin hyvä ihminen että en kehtaa pyytää edes polttoainekuluja.... olen ollu 3-4 kertaa viikossa häntä jelppimässä. Ja kun tänään en sitten ehtinyt niin alko syyllistäminen että' saa kaikki tehdä yksin että apua ei saa mihinkään. Että sun miehesikin on aina töissä. Pakkohan miehen on töissä käydä kun itse olen pienillä äippärahoilla kotona. Tätä tämä on ollu vuodesta toiseen, meillä on ollu kauheita riitoja miehen kanssa kun kuulemma välitän siskostani enemmän kun meidän perheestä. Mutta jos en ole mieliksi siskolleni niin sitten syyllistetään, uhkaillaan ja haukutaan. Tulee kamalia tekstiviestejä että olen itserakas ja paska ihminen etten välitä kun itsestäni.
Nyt alkaa oleen sellanen olo että en jaksa kädet tärisee ja olo on niin karmea. Tuntuu vaan niin kamalalta, ei niinkuin enään jaksaisi. Sanokaapa mitä tälläsen ihmisen kanssa voi tehdä. Tietty rakastan siskoani mutta on jotenkin niin vaikeeta.!!!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
ja perheesi on kaikista tärkein.
Itse kärsin vuosia vanhemman siskoni "rerrorismista",mutta nyt loppu.Jopa ex-mieheni sanoi aviossa ollessamme siitä että se häiritsee.
Olin tyhmä ja nyt yksin eläessä taas se yrittää "terrorisoida",mutta en vastaa sen soittoihin enkä pidä yhetyttä,kauhea uhkailija ja luulee saavansa tehdä mitä vaan,mutta minun elämääni ei enää puutu.
normaalia,kaikki samat kokemukset muillakin.
Kun on liian läheiset välit,siitä se johtuu,ota etäisyyttä.
Koska sisko tietää kaikki asiat,niihin on helppo ikseä heikon paikan tulle ja siitä syntyy tappelu herkemmin kun vieraamman ihmisen kanssa.
enempi sun siskoa ja ala anna siskos puuttua elämäänne.
Läheiset välit on hieno asia siskosten välillä. Mutta kun toinen alkaa käyttämään toista hyväkseen se ei ole enää kivaa. Sitähän tämä on. Olet se kiltimpi osapuoli, joka ei osaa sanoa ei. Et halua riitaa välillenne ja siksi suostut kaikkeen. Siskosi tietää sen ja käyttää sinua häpeilemättä omiin tarkoituksiinsa. Syyllistäminen, uhkailu ja kiristys on vain tapa hallita sinua. Eikä se lopu koskaan ellet itse tee stoppia sille.
Miehesi kiukunpurkaukset ovat aivan oikeutettuja. Perheen pitää olla sinulle se ykkönen. Nyt vain otat tiukan linjan ja autat siskoasi vain ja ainoastaan silloin kun se sopii teidän perheelle. Siskosi suuttuu ja haukkuu sinut ihan varmasti kun sanot ei, mutta on hänenkin aika oppia tulemaan toimeen omillaan ja itsenäisesti. Pienen ajan päästä uskon, että siskosi tajuaa ja välinne palaavat normaaleiksi.
ala pyytää siskoasia aina kaikkiin mahdollisiin "talkoisiin" mukaan, kun äitinä et oikein tahdo ehtiä tehdä mitään kunnolla. Siis pyykinpesusta alkaen, mikäli vaan sattuu sillä etäisyydellä asumaan. Jos ei tule, valita, miten itsekäs hän on kun ei sen vertaa voi edes siskoaan auttaa jne... Eli pure takaisin, jos ei tajua, niin sano suoraan, että sinulla on oma elämä, etkä elä häntä varten passataksesi koko ajan. Tsemppiä!
Voi kiitoksia kivoista vinkeistä. Kyllä tässä alkaa pinna kiristyyn kovalla linjalla. Eli nyt laitan asiat tärkeysjärjestykseen, eli:
1. Lapset ja mies eli perhe
2. Oma hyvinvointi ja omat tarpeet jne.
3. Omat harrastukset ja hömpötykset.
4. Sisko jos aikaa jää.... :-)
Ikävän tuttu tilanne. Varmaan olet jo itsekin tajunnut, että siskosi käyttää hyväntahtoisuuttasi hyväkseen. Vaikka uhraisit kaiken aikasi hänen passaamiseensa, hän keksisi jotain ilkeää sanottavaa sinulle kuitenkin, eikö totta? Tunnet huonoa omatuntoa jos et ole aina saatavilla, mutta sinulla on pahamieli senkin jälkeen, kun olet auttanut, sillä siskosi ei silti tunnu olevan aidosti kiitollinen avustasi?
Jos suututat siskosi (eli kun et kykene täyttämään hänen kohtuuttomia vaatimuksiaan), niin kiukkuaako hän sinulle yksin, vai saako hän jonkun muun sukulaisen päivittelemään itsekkyyttäsi? Ole onnellinen, jos se on vain siskosi, joka kohtelee sinua noin. Minulla on sellainen tilanne, että äitini on niin kuin siskosi, ja hän kääntää myös siskoni minua vastaan silloin, kun en ole onnistunut miellyttämään tarpeeksi. Myös muulle suvulle on kostoksi kerrottu minusta uskomattomia juttuja.
Äitini oli aina pyytämässä minulta rahaa. Minun oli pakko antaa sitä vaikka varaakaan ei olisi ollut, sillä muuten äitini kävi haukkumaan minua itsekkääksi ja julmaksi ihmiseksi, jolle raha on tärkeämpää kuin ihmissuhteet. Myös siskoni aina soitti, haukkui ja kertoi kuinka äitini kärsi takiani. Kylään en saanut heitä ellen antanut bensarahaa. Jos he itse ehdottivat tapaamista, tiesin, että jossakin vaiheessa rahantarve tulisi puheeksi. Vaikka toivoin, että minut huolittaisiin sisäpiiriin mukaan, rupesin pelkäämään heidän yhteydenottojaan, kun en halunnut antaa rahaa, mutta en myöskään tahtonut aiheuttaa riitaa kieltäytymällä rahan antamisesta.
Tilanne eteni niin pitkälle, että rupesin saamaan paniikkikohtauksia ja fyysisiä oireita ristiriitaisen tilanteen johdosta. Onneksi eräs ystäväni jaksoi tukea minua, ja sain tehtyä ratkaisun, jonka jälkeen minun on ollut paljon parempi olla. Pidin puoliani, enkä enää antanut rahaa millään verukkeella. Ilmaisin olevani äitinikin tukena kaikin muin tavoin, mutta rahaa en enää antaisi. Kerroin, että minulla oli hyväksikäytetty olo, ja halusin sen loppuvan. Olin ystävällinen, mutta minustahan tehtiin hirviö. Kestin sen, vaikka salaa itkinkin monet itkut.
Eipä ole äidistäni ja siskostani kuulunut enää mitään. Ei minulla ollut heille muuta arvoa kuin se, että minulta sai tarvittaessa rahaa. Mitä minä sellaisilla ihmissuhteilla teen, vaikka he sukulaisia ovatkin!? En mitään. Sairastutin vain itseäni olemalla vapaaehtoisena kynnysmattona. Niin teet sinäkin, ja ilmeisesti myös perheesi kärsii tilanteesta. Ja tilannehan ei muuksi muutu, ellet sinä tee aloitetta.
Sinun kannattaisi tehdä siskollesi ystävällisesti mutta jämäkästi selväksi, että vaikka hän onkin sinulle rakas, et voi olla aina hänen käytettävissään. Sinulla on omakin perhe, joka tarvitsee sinua, ja sinun pitää antaa aikaa myös itsellesi. Siskosi varmasti möksähtää ensin, mutta hyvällä tuurilla tajuaa joskus, että sinä olit oikeassa. On myös se riski, että hän katkaisee välit sinuun kokonaan, niin kuin minulle kävi. Se tuntuu ensin musertavalta, mutta luulen, että pidemmänpäälle se on ainoa oikea ratkaisu sinun mielenterveyttäsi ja itsetuntoasi ajatellen. Sinä et todella menetä siinä mitään, jos riisto loppuu. Siskosi on se, joka menettää paljon.
Voimia sinulle. Tiedän, että elät rankkaa vaihetta. Mutta olet jo oikeilla jäljillä, kun olet tajunnut, että kaikki ei ole nyt aivan niin kuin pitäisi.
"Haista paska". Niin minäkin tein, kun sain tarpeekseni.