Hei!
Olen 24-vuotias nainen ja takana minulla on vain muutamia lyhyitä "vakavia" parisuhteita (maksimissaan 5kk). Yhdenillan juttuja ja seksisuhteita sitten sitäkin enemmän. Tällä haluan kertoa, että rakkaudessa ei tuo onni ole minua liiemmin potkinut.
Nyt olen seurustellut noin 1,5 kk minua hieman nuoremman miehen kanssa. Alussa kaikki oli hyvin. Poikaystäväni:
- jutteli paljon kanssani
- varasti salaisen hetken kanssani (pusuttelua) jos olimme yleisellä paikalla tai miehen kavereiden seurassa
- vaikutti hyvin tyytyväiseltä, että tulen hyvin toimeen hänen kavereidensa kanssa (ovat kaikki nykyään myös mun kavereita ja vietän heidän kanssaan aikaa myös ilman poikaystävääni)
- kehui, ettei koskaan ole löytänyt kaltaistani naista, olen ainutlaatuinen ja täytän hänen "ronkelit" vaatimuksensa
- käytti seksissä paljon aikaa ja vaivaa, tosin ei koskaan nuollut tai hyväillyt minua sormin (yhdyntä tosin on minun mielestä toldella hyvää hänen kanssaan)
Mikä tilanne sitten on nyt:
- Meillä ei tunnu olevan paljoakaan keskusteltavaa, poikaystäväni on jotenkin pidättyväinen ja "epäaito" seurassani
- julkisia hellyydenosoituksia ei ole, pöydässäkin istutaan eri puolilla kun ollaan paikassa, missä vietämme suurimman osan päivistämme kavereiden (poikaystäväni kavereiden) kanssa
- kahdenkeskinen aikamme rajoittuu pikaiseen seksiin
Silti haluaisin jaksaa uskoa, että tämä on vain väliaikaista ja poikaystäväni muuttuisi rakastavammaksi. Hän sanoi tarvitsevansa paljon ymmärrystä ja sitä olen valmis antamaankin. En vain TAAS kerran haluaisi taakseni yhtä uutta epäonnistunutta suhdetta. Jatkanko vai en?
Tai no, sanoittepa te mitä tahansa niin minähän teen päätökseni itse. Tuntui vain hyvältä jakaa tämä muiden kanssa. Jos nappaa ni kommentoi tilannettani ihmeessä.
Olen 24-vuotias nainen ja takana minulla on vain muutamia lyhyitä "vakavia" parisuhteita (maksimissaan 5kk). Yhdenillan juttuja ja seksisuhteita sitten sitäkin enemmän. Tällä haluan kertoa, että rakkaudessa ei tuo onni ole minua liiemmin potkinut.
Nyt olen seurustellut noin 1,5 kk minua hieman nuoremman miehen kanssa. Alussa kaikki oli hyvin. Poikaystäväni:
- jutteli paljon kanssani
- varasti salaisen hetken kanssani (pusuttelua) jos olimme yleisellä paikalla tai miehen kavereiden seurassa
- vaikutti hyvin tyytyväiseltä, että tulen hyvin toimeen hänen kavereidensa kanssa (ovat kaikki nykyään myös mun kavereita ja vietän heidän kanssaan aikaa myös ilman poikaystävääni)
- kehui, ettei koskaan ole löytänyt kaltaistani naista, olen ainutlaatuinen ja täytän hänen "ronkelit" vaatimuksensa
- käytti seksissä paljon aikaa ja vaivaa, tosin ei koskaan nuollut tai hyväillyt minua sormin (yhdyntä tosin on minun mielestä toldella hyvää hänen kanssaan)
Mikä tilanne sitten on nyt:
- Meillä ei tunnu olevan paljoakaan keskusteltavaa, poikaystäväni on jotenkin pidättyväinen ja "epäaito" seurassani
- julkisia hellyydenosoituksia ei ole, pöydässäkin istutaan eri puolilla kun ollaan paikassa, missä vietämme suurimman osan päivistämme kavereiden (poikaystäväni kavereiden) kanssa
- kahdenkeskinen aikamme rajoittuu pikaiseen seksiin
Silti haluaisin jaksaa uskoa, että tämä on vain väliaikaista ja poikaystäväni muuttuisi rakastavammaksi. Hän sanoi tarvitsevansa paljon ymmärrystä ja sitä olen valmis antamaankin. En vain TAAS kerran haluaisi taakseni yhtä uutta epäonnistunutta suhdetta. Jatkanko vai en?
Tai no, sanoittepa te mitä tahansa niin minähän teen päätökseni itse. Tuntui vain hyvältä jakaa tämä muiden kanssa. Jos nappaa ni kommentoi tilannettani ihmeessä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ei teidän suhde oo kunnolla edes alkanutkaan vielä. Ette tunne toisianne ollenkaan vielä.
enemmän. Ihmisillä on taipumus mennä sieltä, missä aita on matalin.
tuntenut hänet 1,5 kk, ja ootte jo harrastaneet seksiä?? Noh, ehkä mä olen ainoa "vanhanaikainen" tällä palstalla kun en oo suinpäin ponkaamassa sänkyyn ihmisen kanssa joita en tunne!