En tiedä mitä pitäisi tehdä kun vaimoni kanssa riitelemme jatkuvasti.
Mentiin naimisiin marraskuussa ja siitä saakka tuntunut kaikki menevän päin mäntyä.
Vaimoni on ihanin suloisin ja kaikin puolin täydellisin nainen mitä eläessäni olen tavannut mutta ongelmana on hänen puhumattomuutensa.
Monet asiat saan selville hänen lapsiltaan tai sukulaisiltaan ennen kun hän kertoisi ne minulle.
Toisaalta luotan häneen mutta toisaalta en koska hän on niin monissa asioissa vaitonainen. Jos kysyy jotain suhteeseemme liittyviä asioita hän usein vaikenee. Muista miehistä hän ei puhu vahingossakaan mutta saa jatkuvia iskuyrityksiä ollessaan kassalla töissä. Yleensä hän mainitsee että mopopojat jutteli töissä taas sitä ja papat tätä ja naiset tuota. Jos kysyn onko sitä miestä nyt näkyny ostoksilla hän vaikenee useinmiten. Ikä 20-50 miehet jätetään mainitsematta. Outoa.
Pahinta tässä on pelko siitä pettääkö hän. Niinkuin joka suhteessa minulla aikaisemminkin on käynyt.
Toinen asia riitoihimme on aina sukulaiset. Hän on jostain saanut päähänsä että ei halua olla missään tekemisissä minun sukulaisten ja kavereiden kanssa. Syy ettei kuulemma tunne heitä. Eikä ilmeisesti halua edes oppia tuntemaan.
Minulla on hyvät välit hänen ystäviin ja sukulaisiin anoppia lukuunottamatta:) Surullista tässäkin se että hän ei edes halua tutustua minuun ja oppia tuntemaan minua. Ollaan taidettu yksi kokonainen lause vaihtaa keskenämme sinä aikana kun olemme seurustelleet vaimoni kanssa.
Vaimoni on minua yhdeksän vuotta vanhempi että ikäeroko rassaa anoppia tai mikälie.
Se vaan surettaa kun kaikki se huuma mikä alussa oli. Halaukset, suukottelut, hymyt, koskettelut ja kaikki on jäänyt vaimoni osalta pois.
Tuntuu että olen ainoa joka tässä enään rakastaa.
Jos tämä on tätä jatkuvasti niin ei se kauaa voi jatkua mutta tiedä kulta rakas se että minä rakastan sinua yli kaiken enkä luopuisi mistään hinnasta. Olet minun elämäni nainen. Toivottavasti minäkin merkitsisin sinulle edes jotain.
Mentiin naimisiin marraskuussa ja siitä saakka tuntunut kaikki menevän päin mäntyä.
Vaimoni on ihanin suloisin ja kaikin puolin täydellisin nainen mitä eläessäni olen tavannut mutta ongelmana on hänen puhumattomuutensa.
Monet asiat saan selville hänen lapsiltaan tai sukulaisiltaan ennen kun hän kertoisi ne minulle.
Toisaalta luotan häneen mutta toisaalta en koska hän on niin monissa asioissa vaitonainen. Jos kysyy jotain suhteeseemme liittyviä asioita hän usein vaikenee. Muista miehistä hän ei puhu vahingossakaan mutta saa jatkuvia iskuyrityksiä ollessaan kassalla töissä. Yleensä hän mainitsee että mopopojat jutteli töissä taas sitä ja papat tätä ja naiset tuota. Jos kysyn onko sitä miestä nyt näkyny ostoksilla hän vaikenee useinmiten. Ikä 20-50 miehet jätetään mainitsematta. Outoa.
Pahinta tässä on pelko siitä pettääkö hän. Niinkuin joka suhteessa minulla aikaisemminkin on käynyt.
Toinen asia riitoihimme on aina sukulaiset. Hän on jostain saanut päähänsä että ei halua olla missään tekemisissä minun sukulaisten ja kavereiden kanssa. Syy ettei kuulemma tunne heitä. Eikä ilmeisesti halua edes oppia tuntemaan.
Minulla on hyvät välit hänen ystäviin ja sukulaisiin anoppia lukuunottamatta:) Surullista tässäkin se että hän ei edes halua tutustua minuun ja oppia tuntemaan minua. Ollaan taidettu yksi kokonainen lause vaihtaa keskenämme sinä aikana kun olemme seurustelleet vaimoni kanssa.
Vaimoni on minua yhdeksän vuotta vanhempi että ikäeroko rassaa anoppia tai mikälie.
Se vaan surettaa kun kaikki se huuma mikä alussa oli. Halaukset, suukottelut, hymyt, koskettelut ja kaikki on jäänyt vaimoni osalta pois.
Tuntuu että olen ainoa joka tässä enään rakastaa.
Jos tämä on tätä jatkuvasti niin ei se kauaa voi jatkua mutta tiedä kulta rakas se että minä rakastan sinua yli kaiken enkä luopuisi mistään hinnasta. Olet minun elämäni nainen. Toivottavasti minäkin merkitsisin sinulle edes jotain.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.