Gramexin ahneus
Tähän asti Gramex on vaatinut Yleltä tekijänoikeuskorvauksia potentiaalisen katsojalukumäärän mukaan, ei todellisen. Koska potentiaalinen katsojalukumäärä on Suomessa hieman reilu 5 miljoonaa kuuntelijaa/katsojaa, on korvauksia peritty sen mukaan. Tämä tekee noin 5,4 miljoonaa euroa vuodessa.
Toisin sanoen, Gramex ei ainoastaan ole oikeutettu perimään tekijänoikeuskorvauksia sellaisten artistien tuotoksista, joita Gramex ei edusta, vaan Gramex on myös oikeutettu perimään tekijänoikeuskorvauksia Yleltä olemattomista katsojista ja kuuntelijoista. Toisin sanoen, jopa tekijänoikeuskorvauksellisesta näkökulmasta Gramex saa täysin ilmaista rahaa joka ei sille kaiken järjen mukaan pitäisi kuulua.
Äskettäin Yle päätti, että tämä pelleily saa riittää, että ei ole mitään järkeä maksaa tekijänoikeuskorvauksia sellaisesta katsojamäärästä, joka on moninkertainen todellisen katsojamäärään nähden, ja haastoi asian oikeuteen. Ylen vaatimus oli puolittaa maksut. Oikeus myönsi jonkinnäköisenä kompromissina maksujen tiputtamisen neljänneksellä. Tämä säästää Yleltä vähän reilu miljoona euroa vuodessa.
Gramexin edustajien mielestä Ylen vaatimus oli täysin kohtuuton, ja oikeuden määräämä neljänneksen tiputtaminenkin on "raskas isku". Mutta totta kai, miksi Gramex vapaaehtoisesti luopuisi yli miljoonan euron vuosituloista (joiden eteen heidän ei tarvitse tehdä yhtään mitään)? Ei sillä ole mitään väliä, vaikka ne tulevat olemattomista haamukatsojaluvuista.
Gramexin ahneus on kyllä järkyttävää luokkaa. Mutta täytyy myös muistaa että pitkällä tähtäimellä ahneella on aina paska loppu.
Tähän asti Gramex on vaatinut Yleltä tekijänoikeuskorvauksia potentiaalisen katsojalukumäärän mukaan, ei todellisen. Koska potentiaalinen katsojalukumäärä on Suomessa hieman reilu 5 miljoonaa kuuntelijaa/katsojaa, on korvauksia peritty sen mukaan. Tämä tekee noin 5,4 miljoonaa euroa vuodessa.
Toisin sanoen, Gramex ei ainoastaan ole oikeutettu perimään tekijänoikeuskorvauksia sellaisten artistien tuotoksista, joita Gramex ei edusta, vaan Gramex on myös oikeutettu perimään tekijänoikeuskorvauksia Yleltä olemattomista katsojista ja kuuntelijoista. Toisin sanoen, jopa tekijänoikeuskorvauksellisesta näkökulmasta Gramex saa täysin ilmaista rahaa joka ei sille kaiken järjen mukaan pitäisi kuulua.
Äskettäin Yle päätti, että tämä pelleily saa riittää, että ei ole mitään järkeä maksaa tekijänoikeuskorvauksia sellaisesta katsojamäärästä, joka on moninkertainen todellisen katsojamäärään nähden, ja haastoi asian oikeuteen. Ylen vaatimus oli puolittaa maksut. Oikeus myönsi jonkinnäköisenä kompromissina maksujen tiputtamisen neljänneksellä. Tämä säästää Yleltä vähän reilu miljoona euroa vuodessa.
Gramexin edustajien mielestä Ylen vaatimus oli täysin kohtuuton, ja oikeuden määräämä neljänneksen tiputtaminenkin on "raskas isku". Mutta totta kai, miksi Gramex vapaaehtoisesti luopuisi yli miljoonan euron vuosituloista (joiden eteen heidän ei tarvitse tehdä yhtään mitään)? Ei sillä ole mitään väliä, vaikka ne tulevat olemattomista haamukatsojaluvuista.
Gramexin ahneus on kyllä järkyttävää luokkaa. Mutta täytyy myös muistaa että pitkällä tähtäimellä ahneella on aina paska loppu.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minne ne kaikki Gramexin vääryydellä keräämät rahat menevät? Sillähän ei ole sillä tavalla omistajia kuten pörssiyhtiöillä jotka hyötyisivät "rahankeruusta" ja tuskin siinä kirjanpidossa niin suurta aukkoa on että kukaan (esim. Gramexin edustaja) niitä rahoja saa omiin taskuihinsa tunkea. Eli kyllä ne loppupelissä ihan artisteille ne rahat menee. Onko se sitten ahneutta jos tehdystä työstä saa korvauksen, sitä voi itse kukin miettiä.
Sitten voidaan aina visioida miten käy jos artistit eivät saa työstään korvausta -> kukaan ei ala ammattimuusikoksi.
Sinunlaisia sinisilmäisiä gramexiin uskovia ollaan pissitty silmään. Te kun uskotte että Gramex maksaisi kaikki kulunsa muusikoille... Paskanmarjat.
Esim. Teoston toimitusjohtajan vuositulot ovat yli 135.000 euroa ja menivätkö nekin musiikintekijöille?
Teoston ja Gramexin toiminta muistuttaa hyvin paljon sellaista graniittikalterista rakennusta tuolla Arkadianmäellä. Jossa pyrkyripoliitikot ollaan sinne valitty äänestämällä päättämään kansan asioista. Kun suurin osa kansasta elää köyhyysrajalla.
Samalla tavalla Gramex ja Teosto perustelevat oman ahneen rahankeruu toimintansa pitämällä tekijöiden oikeuksia. Eli maksetaan persaukisille muusikoille n. 105 EUR/vuosi teostokorvauksia ja kerätään sitten takseilta, yrityksiltä 5 miljoonaa euroa omaan liiviin ja näiden molempien musiikkimafioiden hallituksen jäsenien kokouspalkkiot pyörivät monissa tuhansissa. Eli pieni kettukopla korjaa rahat.
Pikemminkin oikeasti näiden musiikintekijöiden pitäisi sitä omaa etuaan ajaa eikä heittäytyä rahanahneen Teoston tai Gramexin kusetettavaksi ja ilmankos sitä onkin olemassa Elvis ry.
Se on vaan sillä tavalla että muusikkoja ja musiikintekijöitä on tänäpäivänä kusettamassa vaikka mitkä tahot jotka haluavat varastaa itselleen täyden taloudellisen hyödyn musiikintekijöiden kustannuksella ja tekijäinoikeuksia ollaan polkemassa kohta eduskunnassa vieläkin heikommiksi ja tästä uudistuksesta nauttii vain Teosto itse, mutta ei tekijät.
pitäisikö Gramexin jäsenten tehdä ilmaiseksi työtä? Ja kyllä minä oon ainakin saanut sekä Teosto- että Gramexkorvauksia enemmän kuin 105 euroa/vuosi, jos sinä et ole niin sille minä en voi mitään... Sitä paitsi molempiin tahoihin kuuluminen on ihan vapaaehtoista, eroa jos meininki ei kelpaa. Tai ala Gramexin johtajaksi.
Mites ois joutavan lässytyksen sijaan faktaa,
Gramexin vuosikertomuksesta osoitteesta http://www.gramex.fi/index.php?mid=625
"Gramex keräsi vuonna 2006 korvauksia 15,8 milj. €. Suurimmat korvauserät tulivat sähköisestä mediasta (6,9 milj. €) ja äänitemusiikin julkisesta esittämisestä (5,4 milj. €). Loppusumma (3,5 milj. €) kertyi kopiointi-, verkkokäyttö- ja ulkomaisista korvauksista sekä hyvitysmaksuista.
• Gramex jakoi korvauksia yhteensä 12,4 milj. €. Ne koostuivat pääasiassa vuonna 2005 kerätyistä korvauksista. Tästä kotimaiset artistit ja tuottajat saivat 9,9 milj. €. Loput korvaukset menivät ulkomaisille artisteille ja tuottajille. Suurin osa tuottajakorvauksista maksettiin edustussopimusten nojalla suomalaisille yhtiöille.
• Gramexin kustannustehokkuus on alan kansainvälistä kärkeä. Sen varsinaisen toiminnan kulut olivat 2,4 milj. € eli noin 15 % kerätyistä korvauksista. Tilinpäätöksen toimintakuluissa näkyvät tämän lisäksi myös ESEKin sekä Finnish Music Quarterlyn toimintakulut. "
Poptori Oy suurimpana suomalaisomisteisena tuotanto-oikeuksien omistajana YLE:n jälkeen valottaa yhtä kuvakulmaa totuudesta kotisivujensa uutiset osastolla. www.poptori.fi
Hyvää tahtoa suurempi voima on rahanahneus varsinkin silloin, kun rahavirtoihin pääsee itse vaikuttamaan.
Erkki Puumalainen
Eikös olekin huima liksa se päälle parisataa euroa per vuosi. Voisi heittäytyä taiteilijaksi nauttia Gramexin maksamia tekijänoikeuskorvauksia. Jolla voi sitten ostaa vähän kaupasta näkkileipää. Kun Gramexin toimitusjohtaja saa samoista rahoista yhden omistusasunnon verran vuodessa liksaa.
Kyllähän se Mikael Liliuskin on ansainnut jokaisen riistämänsä miljoonan sähköyhtiön toimitusjohtajana tienatessaan menneenä vuonna 11,3 milj. euroa ja muutamat 20 milliä siihen optioita päälle.
Ahneus vallitsee Teoston ja Gramexin sisällä ja näitä molempia rahanahneita salaliittomonopoleja suojelee valtio. Ja näitä järjestöjä pitää lobata useiden poliitikkojen ja TO-järjestöjen palkkaamien lobbaajien toimesta. Kun kyllä siinä sivussa persaukiset oikeat tekijätkin puolustelevat näiden järjestöjen olemassaoloa.
Mutta kun näiden molempien järjestöjen toiminta on aivan älytöntä ja epätasa-arvoista. Koska molemmat järjestöt keräävät rahaa täysin tyhjästä ja eivät maksa sitä heille joille se oikeasti kuuluu.
Eihän työttömyysturvakaan koostu kuin helvetin pienestä rahamäärästä jolla jokainen jopa maisteriksikin kouluttanut joutuu jopa yrittämään tulla toimeen. Kun miljardit eurot virtaavat samalla kaikenmaailman kusettajakonsulteille jotka pitävät huolen että työttömyys lisääntyy.
Teosto ja Gramex hyödyntävät samaa taktiikkaa mutta tätä ei monikaan tiedosta.
Musiikin oikeat tekijät ja nämä perseet auki olevat taiteilijat ollaan pakotettu näiden järjestöjen mielivaltaisen vallan alle. Eli jos teet biisin niin sinulla on tekijänoikeudet mutta sen kustannuksella TO-järjestö tekee miljoonien eurojen tilin ja maksaa sinulle sinulle kuuluvat 50 euroa vuodessa. Joten onko aihetta hymyyn.
Samalla kun TO-järjestöt pitävät huolen siitä että ketkään kilpailijat eivät pääse viihdebisneksen alalle. Kun viihdeteollisuuden kulisseissa määräävät ne samat naamat ja pieni piiri pyörii jossa iso raha lepää väliinpudonneiden tekijöiden jäädessä perseet auki.
Minä kyllä miellellään odottaisin sitä listaa mistä näkisin tarkalleen että kuinka paljon ollaan maksettu näille ns. "musiikin tekijöille". Koska Teoston ja Gramexin piirissä rehellisyys on täysin tuntematon termi tämän asian suhteen.
Kuitenkin valitettava tosiasia molempien TO-järjestöjen kohdalla on se että ahneella on aina paska loppu ja molemmat monopolit tulevat valitettavasti kaatumaan tulevaisuudessa. Koska ei tätä ns. raha nimistä maksuvälinettä tulla käyttämään ikuisuuteen asti. Koska oikeus ja kohtuus sekä rehellisuus ei perustu koskaan rahan ahneuteen ja epätasa-arvoon taiteellisen kilpailun nimissä.
Kvartaalikapitalistinen viihdeteollisuus kokee tulevina vuosina ahneen toimintansa johdosta myös oman paskan loppunsa jonka jälkeen toivottavasti kaikille musiikin ja muunkin taiteentekijöille tulee täysin tasa-arvoiset puitteet omien tuotostensa luomiseen ja jakeluun.
"Tekijänoikeuksilla siirtyy maista toisiin satoja miljardeja euroja, ilman että yhtään laivaa tarvitsee lastata. Näin harvinaista vientikauppaa ei toista ole. Omistaminen ja omistamisen suojaaminen olivat levytuottamista huomattavasti isompi intressi ja EU parlamentti uutena lainohjausfoorumina vastaavasti helppo nakki teräville lobbareille. Hankkeet naamioitiin kulttuurin ja pienen taiteilijan edunvalvonnaksi, joita yksikään poliitikko ei uskalla kyseenalaistaa."
Toi on aivan täyttä asiaa.
Missä pumpulissa sä olet kasvanut:
"Gramexin n.10 miljoonan euron vuotuisista tilityksistä lähes puolet jakaa neljä monikansallista yhtiötä."
lähde: http://www.poptori.fi/levybisnes/
Hurjat ovat korvaukset, jos ne todellakin perustuu potentiaaliseen katsojalukuun. Eihän tuossa ole mitään järkeä. Vähän sama kuin stadionin ulkopuolella käveleviltä sivullisilta ihmisiltä perittäisiin lipun hinta, koska he mahdollisesti kuulevat konserttimusiikin stadikan reunojen yli. Kauan eläköön musiikkibisneksen siivittämä ahneus! :D
Tai että veitsistä perittäisiin puukottamiskorvausmaksu mahdollista tapaturmaa varten.