Olen töissä noin 20 työntekijän kirjapainossa,perheyritys viimeisen päälle ja puolet työntekijöistä sukulaisia tai perhettä niissä ei päde samat säännöt kuin muualla elämässä.Jos luottamusmies ei ole työnantajan mieleen niin se on vaihdettava ja työterveyslääkärillä ei saa käydä käytännössä kun se maksaa,itse olin n 2 vuotta töissä ja kävin sinä aikana lääkärissä n, 4-5 kertaa enkä ollut edes sairaslomalla niin sanottiin että ota lopputili kun pitää jatkuvasti juosta lääkarissä.Pidettiin tunnin palaveri työnantaja luottamusmies ja minä,jälkeenpäin työnantaja kiistää ja luottamusmies ei muista eikä avannut suutaan koko palaverin aikana.Uskossa oleva mies olisko ollu vaikka syntiä.
Tarinoita Pohjois-Savosta
Töissä vielä
7653
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllähän se on pienissä paikoissa samanlaista arki,monta kertaa käy niin että siinä into häviää luottopojilta ja tytöiltä kun omat asiat on saatu neuvoteltua kuntoon.Sanotaan vaan että ammatinvalinta kysymys jos työ on raskasta ja palkka muka pieni ja vähän tuntuu että tätille seläntakana naurellaan että mistä se tuon taas keksi.Ehkä tulee valittua vähän liian fiksua porukkaa niihin hommiin.
Tuttava oli töissä merkkikorjaamossa joka huoltaa traktoreita ja työkoneita kolme osakasta ja kaveri palkollisena,eivät suostuneet pekkasiin sanoivat vaan että kun ovat pienyrittäjiä niin ei koske heitä.Kun työt loppuivat niin sanoin että kysäiseppäs metalliliitosta asiasta kun kuului metallin sopimuksen piiriin,alkoi toimitsijaa pyöriä nurkissa oli töissä kymmenkunta vuotta.Ei kuulemma paljon kahviteltu eikä halailtu lähtöpäivänä.
Ja tutun tuntuista,olisko sama paino.Töissähän näistä ei voi jutella, aina tauoilla joku perijä kuulovartiossa, vaikka pihalla kesällä istut niin kyllä siellä joku takavasemmalla kuuloetäisyydellä on tupakalla.Kaipa se vahtiminenkin voi mennä pakkomielteeksi, jos vessassa olisi kaksi pyttyä niin kyllä siellä joku varmasti kykkisi vieressä.On ruvennu vähän tuntumaan että noihin luottohommiin ei aina ole sopivin nuori ja velkainen, oma ekonomia pelottaa kun on silmät ja korvat velkaa täynnä niin se kummasti rauhoittaa eikä paljo kannanottoja kuule.
kilipailukyky kärsii, ja teitillä ei oo oikeeta asennetta. Nöyryyttä, nöyryyttä, nöyryyttä.
Pienyritykset ei uskalla mennä ulkomaille ne tyytyy kurittamaan kotimaisia duunareja,kyllähän täältä löytyy työntekijöitä mutta eivät vaan tahdo kelvata.Täytyis löytyä vaan sitä oikealla asenteella olevata sorttia joka ei tyhmiä kysele ja samat jutut naurattaa kuin johtajia,onhan se toisaalta ihan inhimillistä että sitä lipittaa joka palkan maksaa.
Joku työkaveri on muuten kuuromykkä mutta kyllä nuolee siitäkin edestä johtajia,niin että käy ihan sääliksi kun sivusta katsoo.
Olin ennen töissä 9-10 hengen yrityksessä,loppunut jo ajat sitten.Siellä oli 5-6 henkilöä omistajaporukkaa jotka oli vain työsuunnittelioita ja muita hengen nostattelioita eivät osallistuneet tuotantoon.Kyllä siellä sitten lopuille töitä riittää.Monessakohan isossa firmassa jos on tuhat henkeä töissä niin on 5-6 sataa työnjohtajaa.Tietysti sen pienen firman pitäisi elättää koko suku,siinä ei paljo tarvita luottamusmiehiä ja työsuojelua jaloissa pyörimässä.Olen nähnyt jälkeenpäin entisiä pomoja niin täytyy sanoa että kyllä on kuin eri henkilöitä tavallisina työntekijöinä.On kai huomanneet ettei se niin herkkua olekkaan.