Olen nuorinainen, olen aviossa itseäni muutaman vuoden vanhemman miehen kanssa. Olemme olleet yhdessä noin 8 vuotta, siitä naimisissa noin 5 vuotta.
Joskus jo suhteemme alkuaikoina sovimme, että olemme toisillemme täysin rehellisiä. Sovimme, että jos jokin asia painaa mieltä tai on jotain kerrottavaa muuten vain, niin kerrotaan toisillemme. Yhdessä mietimme, että vain niin tulee suhteemme toimimaan.
Tuosta sopimuksesta ja keskustelusta ei mennyt vuottakaan, kun mieheni oli lainannut jollekin tutulleen ison summan (useita tuhansia markkoja) rahaa. Mutta mieheni ei kertonut siitä minulle mitään. Asuimme tuolloin siis jo avoliitossa. Sain tietää tuosta lainasta vasta paljon myöhemmin, kun mieheni tuttu oli maksamassa lainaansa takaisin. Ihmettelin tuolloin miehelleni, että eikö meidän pitänyt keskustella kaikista asioista avoimesti. Mielestäni tuollainen laina on asia, josta kerrotaan puolisolle. Mutta annoin asian sitten olla, kun ajattelin, että kyllä mieheni tästä eteenpäin on rehellinen...
Ei mennyt kovin kauaa, kun meillä alkoi olemaan ongelmia sänkykamarin puolella. Ongelmat olivat lähinnä miehelläni. Yritin kysellä asiasta ja kysyin mitä voisin tehdä toisin. Mutta mies totesi, että kyllä se siitä. Mutta vähän ajan kuluttua sain tietää, että hän oli katsellut pornoa ja yrittänyt tyydyttää siis itsensä sillä tavoin. Olin todella järkyttynyt!! Mutta hän vain perusteli asian jotenkin näin: "Minua niin hävetti, kun olin kykenemätön. Katselin pornoa vain, koska olin niin epävarma. Tein sen meidän takia." Minusta tuntui ja tuntuu edelleen ihan hemmetin pahalle. Tunsin ja tunnen edelleen itseni riittämättömäksi miehelleni. Tunnen itseni jotenkin kamalaksi ja vastenmieliseksi naiseksi. Mieheni vain kovasti väittää minulle, "että ei niissä pornofilmin naisissa mitään sen ihmeempää ollut" ja "että sinä olet ihana nainen". Mutta nuo sanat ovat minulle nyt aika tyhjiä...
Jotenkin sitten tuolloin kuitenkin selvittiin tuosta koettelemuksesta...
Ei mennyt kovin kauaa, kun mieheni halusi kertoa minulle, että hänen mielestään hänen työkaverinsa avovaimo on kaunis. Mieheni ei suunnilleen koskaan sano minua kauniiksi ja sitten se sanoo kauniiksi jotain toista naista!!! Muistan, että tuon jälkeen itkin varmaan pari tuntia yhteen menoon. Eikä miehelläni ollut mitään sanottavaa minulle... Hän vain oli tuppisuuna. Mieleeni palasi taas mm. hänen pornonkatselu... Tuntui ja tuntuu edelleen tosi pahalle!
Taas jotenkin päätin yrittää selvitä noista loukkauksista. Sillä mieheni on kuitenkin ihan kunnollinen ja ainakin joissain asioissa luotettava mies. Ja jostain hemmetin syystä rakastan häntä.
Päätimme hankkia lapsen ja tulinkin melko pian raskaaksi. Mieheni suhtautuminen raskauteeni oli todella laimeaa. Mutta ajattelin, että kyllä hän kuitenkin on innoissaan asiasta. Ja kun häneltä asiasta kysyin, niin kyllä hän sanoi olevansa onnellinen tulevasta lapsesta.
Pari kuukautta ennen laskettua aikaa mieheni päätti taas järjestää kunnon tempauksen: Hän meni hierojalle. En sen enempiä ajatellut. Ajattelin vain, että hän meni hoidattamaan kipeää selkäänsä. Kun yritin kysellä mieheltäni tarkemmin hieronnasta ja hierojasta, niin mieheni selvästi vältteli aihetta. Näin sitten mieheni papereiden seassa lapun, jossa luki hierojan nimi. Se oli nainen!! Kun kysyin mieheltäni, että miksi et ole kertonut minulle mitään enempää hierojasta, niin hän vain totesi, että "en viitsinyt pahoittaa sinun mieltäsi sillä, että hieroja onkin nainen". SIIS EI HELVETTI!! Tuo mieheni lausehan kertoo kaiken: mieheni mielestä hieroja oli niin kiva naikkonen, että parempi olla kertomatta vaimolle. Minua ei olisi juurikaan haitannut naishieroja, jos mieheni olisi minulle asiasta kertonut, eikä olisi vain vältellyt puheenaihetta.
Mieleeni palasi taas mm. pornonkatselu, työkaverin vaimon ulkonäön kehuminen ja kaikki muut pienet asiat, jotka mieheni minulle on jättänyt kertomatta.
Nostin taas kerran kissan pöydälle: Kysyin, että mikä minussa on niin kamalaa, että minulle ei voi asioista puhua ja kertoa. Mikä minussa tai meidän suhteessa on niin vialla. Vaikka olimme sopineet moneen kertaan, että olemme avoimia ja täysin rehellisiä toisillemme, niin miksi mieheni ei ole toiminut sopimuksen mukaan.
Mieheni ei taaskaan osannut antaa mitään kunnollista vastausta. Hän totesi vain, että kyllä hän nyt on oppinut läksynsä ja että tästä eteenpäin on aina rehellinen ja kertoo kaiken.
Mutta minä en pysty luottamaan mieheeni joissain asioissa ollenkaan. Miehelleni tarjoutui vähän meidän lapsemme syntymän jälkeen tilaisuus lähteä Talliinaan "poikaporukalla". En halunnut päästää häntä sinne, koska epäilin, että hän menisi siellä kuitenkin vain huoriin. Toisaalta halusin, että mieheni menisi pitämään hauskaa, mutta pelkäsin, että hän menee siellä kuitenin vain huoriin... No, ei mieheni sinne ollut haluamassa kuulemma lähteäkään, kun oli pieni vauvakin ja kaikkkea...
Mutta minä en siis usko, että mieheni pitäisi minua enää haluttava naisena ja että hän haluaisi vain minua. Tunnen itseni todella rumaksi ja epäkiihottavaksi naiseksi. Minä en välillä pysty muuta ajattelmaankaan kuin vain sitä, että mieheni on katsellut muita naisia, kun seksi minun kanssani ei onnistunut!! Olen aivan murtunut, enkä pysty luottamaan enää itseeni, enkä etenkään mieheeni.
Suurin epäluottamus on siis siinä, että olenko kelvollinen nainen miehelleni. Lisäksi minua ihmetyttää, että olenko edes kelvollinen ihminen, kun mieheni ei ole voinut kertoa minulle mm. lainanneensa rahaa kaverilleen. Mielestäni tuollainen osoittaa todella suurta epäkunnioitusta puolisoa kohtaan.
Joskus olen miettinyt, että voisin jopa katsella mieheni kanssa yhdessä pornoa. Mutta en pysty siihen varmaan koskaan (en mieheni kanssa enkä ilmankaan), kun mieleeni tulee tuo kerta, kun mieheni on katsellut sitä minulta salaa, koska seksi kanssani ei onnistunut... Tulee vain taas mieleeni, että miksi olen miehelleni niin epäkelpo.
Tiedän, että tekstini saatta jostakusta vaikuttaa säälittävältä. Mutta tältä minusta tuntuu.
Olen monet kerrat miettinyt avioeroa, koska luottamus tuntuu kadonneen. Mutta sitten toisaalta taas joissain asioissa, mieheni on luotettavampi kuin kukaan muu.
En todellakaan tiedä, miten tästä voi jatkaa. Järki käskisi vain yrittää unohtaa miehen typeryydet. Mutta tunteet käskee minua lopettamaan koko pelleilyn ja ottamaan avioeron. Pelkään, että milloin mieheni jättää taas asian jos toisenkin minulle kertomatta... Ja kuinka paha olo siitä minulle taas tulee.
Joskus jo suhteemme alkuaikoina sovimme, että olemme toisillemme täysin rehellisiä. Sovimme, että jos jokin asia painaa mieltä tai on jotain kerrottavaa muuten vain, niin kerrotaan toisillemme. Yhdessä mietimme, että vain niin tulee suhteemme toimimaan.
Tuosta sopimuksesta ja keskustelusta ei mennyt vuottakaan, kun mieheni oli lainannut jollekin tutulleen ison summan (useita tuhansia markkoja) rahaa. Mutta mieheni ei kertonut siitä minulle mitään. Asuimme tuolloin siis jo avoliitossa. Sain tietää tuosta lainasta vasta paljon myöhemmin, kun mieheni tuttu oli maksamassa lainaansa takaisin. Ihmettelin tuolloin miehelleni, että eikö meidän pitänyt keskustella kaikista asioista avoimesti. Mielestäni tuollainen laina on asia, josta kerrotaan puolisolle. Mutta annoin asian sitten olla, kun ajattelin, että kyllä mieheni tästä eteenpäin on rehellinen...
Ei mennyt kovin kauaa, kun meillä alkoi olemaan ongelmia sänkykamarin puolella. Ongelmat olivat lähinnä miehelläni. Yritin kysellä asiasta ja kysyin mitä voisin tehdä toisin. Mutta mies totesi, että kyllä se siitä. Mutta vähän ajan kuluttua sain tietää, että hän oli katsellut pornoa ja yrittänyt tyydyttää siis itsensä sillä tavoin. Olin todella järkyttynyt!! Mutta hän vain perusteli asian jotenkin näin: "Minua niin hävetti, kun olin kykenemätön. Katselin pornoa vain, koska olin niin epävarma. Tein sen meidän takia." Minusta tuntui ja tuntuu edelleen ihan hemmetin pahalle. Tunsin ja tunnen edelleen itseni riittämättömäksi miehelleni. Tunnen itseni jotenkin kamalaksi ja vastenmieliseksi naiseksi. Mieheni vain kovasti väittää minulle, "että ei niissä pornofilmin naisissa mitään sen ihmeempää ollut" ja "että sinä olet ihana nainen". Mutta nuo sanat ovat minulle nyt aika tyhjiä...
Jotenkin sitten tuolloin kuitenkin selvittiin tuosta koettelemuksesta...
Ei mennyt kovin kauaa, kun mieheni halusi kertoa minulle, että hänen mielestään hänen työkaverinsa avovaimo on kaunis. Mieheni ei suunnilleen koskaan sano minua kauniiksi ja sitten se sanoo kauniiksi jotain toista naista!!! Muistan, että tuon jälkeen itkin varmaan pari tuntia yhteen menoon. Eikä miehelläni ollut mitään sanottavaa minulle... Hän vain oli tuppisuuna. Mieleeni palasi taas mm. hänen pornonkatselu... Tuntui ja tuntuu edelleen tosi pahalle!
Taas jotenkin päätin yrittää selvitä noista loukkauksista. Sillä mieheni on kuitenkin ihan kunnollinen ja ainakin joissain asioissa luotettava mies. Ja jostain hemmetin syystä rakastan häntä.
Päätimme hankkia lapsen ja tulinkin melko pian raskaaksi. Mieheni suhtautuminen raskauteeni oli todella laimeaa. Mutta ajattelin, että kyllä hän kuitenkin on innoissaan asiasta. Ja kun häneltä asiasta kysyin, niin kyllä hän sanoi olevansa onnellinen tulevasta lapsesta.
Pari kuukautta ennen laskettua aikaa mieheni päätti taas järjestää kunnon tempauksen: Hän meni hierojalle. En sen enempiä ajatellut. Ajattelin vain, että hän meni hoidattamaan kipeää selkäänsä. Kun yritin kysellä mieheltäni tarkemmin hieronnasta ja hierojasta, niin mieheni selvästi vältteli aihetta. Näin sitten mieheni papereiden seassa lapun, jossa luki hierojan nimi. Se oli nainen!! Kun kysyin mieheltäni, että miksi et ole kertonut minulle mitään enempää hierojasta, niin hän vain totesi, että "en viitsinyt pahoittaa sinun mieltäsi sillä, että hieroja onkin nainen". SIIS EI HELVETTI!! Tuo mieheni lausehan kertoo kaiken: mieheni mielestä hieroja oli niin kiva naikkonen, että parempi olla kertomatta vaimolle. Minua ei olisi juurikaan haitannut naishieroja, jos mieheni olisi minulle asiasta kertonut, eikä olisi vain vältellyt puheenaihetta.
Mieleeni palasi taas mm. pornonkatselu, työkaverin vaimon ulkonäön kehuminen ja kaikki muut pienet asiat, jotka mieheni minulle on jättänyt kertomatta.
Nostin taas kerran kissan pöydälle: Kysyin, että mikä minussa on niin kamalaa, että minulle ei voi asioista puhua ja kertoa. Mikä minussa tai meidän suhteessa on niin vialla. Vaikka olimme sopineet moneen kertaan, että olemme avoimia ja täysin rehellisiä toisillemme, niin miksi mieheni ei ole toiminut sopimuksen mukaan.
Mieheni ei taaskaan osannut antaa mitään kunnollista vastausta. Hän totesi vain, että kyllä hän nyt on oppinut läksynsä ja että tästä eteenpäin on aina rehellinen ja kertoo kaiken.
Mutta minä en pysty luottamaan mieheeni joissain asioissa ollenkaan. Miehelleni tarjoutui vähän meidän lapsemme syntymän jälkeen tilaisuus lähteä Talliinaan "poikaporukalla". En halunnut päästää häntä sinne, koska epäilin, että hän menisi siellä kuitenkin vain huoriin. Toisaalta halusin, että mieheni menisi pitämään hauskaa, mutta pelkäsin, että hän menee siellä kuitenin vain huoriin... No, ei mieheni sinne ollut haluamassa kuulemma lähteäkään, kun oli pieni vauvakin ja kaikkkea...
Mutta minä en siis usko, että mieheni pitäisi minua enää haluttava naisena ja että hän haluaisi vain minua. Tunnen itseni todella rumaksi ja epäkiihottavaksi naiseksi. Minä en välillä pysty muuta ajattelmaankaan kuin vain sitä, että mieheni on katsellut muita naisia, kun seksi minun kanssani ei onnistunut!! Olen aivan murtunut, enkä pysty luottamaan enää itseeni, enkä etenkään mieheeni.
Suurin epäluottamus on siis siinä, että olenko kelvollinen nainen miehelleni. Lisäksi minua ihmetyttää, että olenko edes kelvollinen ihminen, kun mieheni ei ole voinut kertoa minulle mm. lainanneensa rahaa kaverilleen. Mielestäni tuollainen osoittaa todella suurta epäkunnioitusta puolisoa kohtaan.
Joskus olen miettinyt, että voisin jopa katsella mieheni kanssa yhdessä pornoa. Mutta en pysty siihen varmaan koskaan (en mieheni kanssa enkä ilmankaan), kun mieleeni tulee tuo kerta, kun mieheni on katsellut sitä minulta salaa, koska seksi kanssani ei onnistunut... Tulee vain taas mieleeni, että miksi olen miehelleni niin epäkelpo.
Tiedän, että tekstini saatta jostakusta vaikuttaa säälittävältä. Mutta tältä minusta tuntuu.
Olen monet kerrat miettinyt avioeroa, koska luottamus tuntuu kadonneen. Mutta sitten toisaalta taas joissain asioissa, mieheni on luotettavampi kuin kukaan muu.
En todellakaan tiedä, miten tästä voi jatkaa. Järki käskisi vain yrittää unohtaa miehen typeryydet. Mutta tunteet käskee minua lopettamaan koko pelleilyn ja ottamaan avioeron. Pelkään, että milloin mieheni jättää taas asian jos toisenkin minulle kertomatta... Ja kuinka paha olo siitä minulle taas tulee.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Jos minä joutuisin elämään noin vainoharhaisen naisen kanssa, en takuulla kertoisi aisioistani yhtään mitään....
Olihan tämä provo, olihan?
Ellei, hoida itsesi kuntoon...
Jos olisi kyseessä naisen käytös, tekstisi olisi aivan toisenlainen,,,,,syyttelevä halveksiva ym.
Älä tuomitse kun et todellakaan tiedä YHTÄÄN MITÄÄN:
Kuin alkuperäinen kirjoituksessaan paljasti....
"Muistan, että tuon jälkeen itkin varmaan pari tuntia yhteen menoon."
Tämän takia miehesi ei kerro sinulle kaikesta. Oletko herkkä pahoittamaan mielesi? Tekstisi perusteella sinulle ei ehkä ole ihan hirveän helppo puhua, etekään vaikeista asioista. Ehkäpä miehesi ajattelee varjelevansa sinua ja itseään kohtaukselta.
on sanoa paljoa. Sen minkä tekstisi perusteella voi arvioida, tuntuu että ehkä se isoin ongelma olet sinä. Tunnut kovin herkältä ja ehkä(?) teet asioista isompia mitä ne ovat. Kuten edellinen totesi, ehkäpä siksi miehelläsi on vaikea kertoa sinulle kaikkea.
Yritä miettiä omaa reagointiasi asioihin ja sitä, miltä tuntuisi jos miehesi reagoisi noin samankaltaisiin asioihin..
suunnatonta syntilistaa:
1. lainannut kaverilleen rahaa. (ilmeisesti vielä siten ettei siitä ole teille haittaa ollut, kun et ollut rahavajetta huomannut) Ollut siis todellinen ystävä.
2. Yrittänyt palauttaa erektio-ongelman takia kolhiintunutta itsetuntoaan katsomalla pornoa. Usko tai älä, jos sellaisia ongelmia esiintyy, on miehen itsetunto pohjalukemissa, ja ymmärrän hyvin että on halunnut ikään kuin varmistaa että fysiikka vielä pelaa.
3. Käynyt hierojalla. Tästä lienee tarpeeton sanoa muuta kuin että kuvailemasi reaktiot noihin edellisiin kohtiin selittävät 100% miksei erikseen maininnut hierojan olevan nainen.
4. Miettinyt Tallinnaan lähtöä kaveriporukalla.
Ai niin, ja kuvailihan se sika tosiaan työkaverin avokkia kauniiksi.
Joko tosiaan provoilet, tai sitten sinun kannattaisi etsiä peilistä syyllistä ongelmiin.
1. Siis suhteen alussa poikaystäväsi on vipannut kaverilleen tuhansia markkoja ja saanut rahat takaisin. Ihan ok tilanne ja kertoo, että raha-asiat on hallussa. Kaverin hetkellisistä talousvaikeuksista ei ole tapana tehdä numeroa.
2. Monet ihan kunnollisetkin miehet katsovat joskus pornoa eivätkä kerro asiasta. Ihan normaali juttu ilman erektiovaikeuksiakin.
3. Monet miehet pitävät muitakin ihmisiä kuin omaa puolisoaan kauniina. Kumppanisi oli liian rehellinen ja spontaani. Nyt hän varmaan osaa olla sanomatta mielipidettään kenenkään ulkonäöstä.
4. Hierojista suuri osa on naisia. Miehesi tajusi, että mielenterveytesi ei ole ihan ok ja yritti suojella sinua tiedolta.
5. Moni mies on pohtinut Tallinnassa käymistä ilman että suunnitelmiassa olisi huoraaminen.
Summa summarum: Kertojalla on paha itsetunto-ongelma ja hänen olisi korkea aika hakea ammattiapua. Ensimmäisenä tietysti kysytään, millä tavalla vanhemmat kohtelivat häntä laimin lapsuusaikana.
Oikeassa olette, olen apua vailla... En vain haluaisi kai myöntää sitä itselleni.
Isäni hakkasi äitiäni, kun olin lapsi. Välillä myös itse sain turpaani. Äiti vain halusi jatkaa avioliittoa isän kanssa "lasten takia".
Olenkin miettinyt, että vika voi olla lapsuudessani.
Haluaisin mennä keskustelemaan asiasta jonkun ammatti-ihmisen kanssa, mutta en uskalla...
Mutta en minä silti ymmärrä, miksi mieheni pettää lupauksensa rehellisyydestä!!!!!!!!!!
En kyllä ymmärrä mitkä noista yllä mainituista asioista ovat niin ihmeellisiä ja pahoja?
Hieroja-juttu on kyllä totaalinen ylilyönti. Pornon katselussa ei mielestäni ole mitään ihmeellistä, ei sitä kaikkien tarvitse hyväksyä, mutta jos oma puoliso sitä haluaa vähän katsella, niin mikä ongelma. itse en kyllä osaisi siitä pahoittaa mieltäni, ellei nyt menisi riippuvuudeksi ja itse jäisi ilman miestä.
Ja mitä tulee toisen ulkonäön huomiointiin, niin jokainen kyllä katselee niitä toisia ihmisiä vaikka olisikin onnellisessa suhteessa eikä siinä ole mitään pahaa.Oman äijän kanssa monesti kommentoidaan ihmisten ulkonäköä ja mielestäni on ihan hauskaa katsella ihmisiä ilman mitään sen kummempaa.
Raha-asiat taas ovat jokaisen omia, ei vippaamisessa ole mitään ihmeellistä. Asia saattaisi olla eri, jos se vaikuttaisi teidän talouteenne ja siksi vaatisi yhteistä pohdintaa. Mutta on kyllä kumma jos jokaisesta menostaan pitäisi puolisolleen kirjaa pitää...
"Mutta en minä silti ymmärrä, miksi mieheni pettää lupauksensa rehellisyydestä!!!!!!!!!!"
Se näyttää valitettavasti olevan miehellesi se "pienimmän riesan tie". Harkitsisin minäkin kahdesti omaa rehellisyyttäni, jos työkaverin eukon kehumisesta tai naispuolisella hierojalla käymisestä seuraisi parin tunnin itkupotkuraivari.
Jotain tämmöistä minä arvelin. Nyt kun olet itse äiti, niin vanhat ahdistuksen aiheet nousevat pintaan. Alat elää äitisi roolia, vaikka sinulla on kiltti ja ymmärtävä mies.
Jos et tee asialle mitään, onnistut siirtämään ongelmasi myös lapselle. Olisiko ketjun katkaisemisesta sinulle motivaatioksi?
Vaikka rehellisyys/luottamus on kaiken a ja o niin voi olla että kaikkea ei tarvitse tietää -eikä udella. Jos tietää että toinen on esim. mustasukkainen vaikkei mitään syytä olisikaan.. niin sehän vain on suolan kaatamista haavoihin jos on rehellinen ja kertoo.
On sulla kuitenkin oikeus tietää se että miksi ukkosi toimii noin jos kerran olette sopineet olevanne rehellisiä toisillenne. Eihän mikään ongelma ratkea jos jätetään setvimättä..
sysäät miehesi syyksi kaikki nuo "ongelmat" jotka johtuvat etupäässä siitä, että podet pahaa alemmuudentunnetta ja itsearvostuksen puutetta.
Ei rehellisyys ole noin yksiselitteistä kuin esität.
Rehellisyys on sitä, että on rehellinen tunteilleen ja toiselle käytöksellään ja elämänvalinnoillaan.
Jokainen noista tapauksista viittaa ns valkoiseen valheeseen joita jokainen päästelee selvitäkseen helpommalla ja välttääkseen TURHIA tukalia tilanteita.
Toinen juttu on jos miehesi petkuttaisi sinua jossain oikeasti olennaisessa asiassa.
Mitä miehesi kohta uskaltaa sinulle edes sanoa jos joutuu joka hetki pelkäämään hysteeristä itkukohtausta?
Viittasit nuoreen ikääsi. Nuorena sitä on ehdoton ja mustavalkoinen ja vähemmän itsevarma.
Naisellinen itsetuntosi ei ole kohdallaan mikä aiheuttaa lievästi vainoharhaista suhtautumista ja kontrollikeskeisyyttä.
Et voi pakottaa miestäsi toisenlaiseksi kuin hän on, etkä voi vaatia häneltä käytöstä jonka sinä sanelet.
Sinun pitää vahvistaa itseäsi ja oppia pitämään itsestäsi enemmän, hyväksyä miehesi tasapuolisena kumppanina, ei sinun narunukkenasi.
Ole suvaitsevainen häntä kohtaan ja ole sitä myös itsellesi.
elämästäni.. Tai minusta itsestäni.. :(
Jotenkin on helppo uskoa, että tuollaista voi oikeasti tapahtua tai, että jonkun elämä voi oikeasti olla ap:n kuvaamaa, koska itselläni se on suunnilleen samanlaista.
Että tiedän tunteesi ja sen, että elämä minun kanssani ei ole helppoa. Itse olen orjallisen rehellinen ihminen ja vaadin sitä kanssa ihmisiltä myös. Kai pitäisi mennä selvittämään päätä ammattilaisen kanssa..
Miehen tulisi olla kuitenkin rehellinen, jos on niin sovittu.
Ei nuo miehesi tekoset kovin pahoja ole. Mutta rehellinen se saisi kuitenkin olla, jos niin on kerran sovittu.
rehellinen make
mutta outoa kuitenkin ettei voi kertoa totuutta.. Yleensä jos ei ole salattavaa, voi olla rehellinen. Jollei voi olla rehellinen niin herää kysymys: miksi ei?
eipä toi suoranaiselta valehtelulta vaikuta. hänhän vain jättää kertomatta koska ei jaksa selittää asioita ja tietää että itsetuntosi on huono. parempi olla kertomatta, niin pääsee helpommalla. paskan puhuminen on ihan eri asia kuin kertomatta jättäminen, vaikka onhan sekin loukkaavaa. suhteessa on kaksi irrallista ihmistä, sitä ei pitäisi unohtaa. kummalakin pitää olla omat jutut!
Kertomatta jättäminen on periaatteessa sama asia kuin valehtelu ja pettäminen.
Miehesi pitäsi kertoa sinulle asioista, jos olette niin sopineet. Avioliitto on kahden henkilön keskeinen sopimus. Vaikka yksilöt on irrallisia, niin sopimus on sopimus.
Eikä ole mielestäni oikein katsella pornoa, jos sänkykammarissa on ongelmia, vaan ongelmista pitää puhua OMAN PUOLISONSA KANSSA.
tekniikka jota mies käyttelee on juuri väistely, itsekkin sitä rupesin käyttämään avioliitossani siinä vaiheessa kun rehellisyydestä vain sakotettiin.
Eli jos kerroin asioista rehellisesti sain aikaan vain riidan ja epäilyt päälle. Joka kerta vaikka asia olisi ollut kuinka vähäpätöinen tahansa.
Lopulta en jaksanut riidellä tyhjästä ja väistin vastaamista viimeiseen ja käytin valkoisia valheita, joista saattoi siltikin aiheutua riitaa.
Joskus oikeasti unohdin jonkun pienen jutun kertoa ukolleni, niin en sitä enää päivän päästä uskaltanut mainitakkaan, se sai siis jäädä unholaan jollei ollut mikään suuri juttu.
Nyt varmaan arvaatte että olen eronnut, toki itse lähdin siitä suhteesta koska noi raivarit oli sen verran kurjia ettei niitä kestänyt enää.
Lopeta ap-nainen miehesi epäily ja sen sijaan keskity elämään. Jokainen ihminen valehtelee elämässään ja paljon...emme tule sitä ehkä ajatelleeksi mut niin vaan on. Anna anteeksi ja hae itsellesi keskusteluapua jos kerta tunnistat olevasi sen tarpeessa. Moni asia selviää varmasti. Miehelle anna hiukan narua lisää ja älä utele kaikesta, vaan anna hänenkin olla ihminen.
Ps. seksiongelmista puhuminen ei ole kaikille helppoa, pornon katselu on helpompaa ja ei se niin pahaa se pornokaan ole loppupeleissä. Sieltä voi miehinen itsetunto löytyä äkkiä sinne sänkykamarinkin puolelle....;)
Iso kiitos sinulle kannustavasta tekstistä.
Yritän todella parantaa tapani, vaikka ei se ole helppoa, kun olen kokenut elämässäni aika kurjiakin juttuja... On vaikea luottaa keneenkään.
Mutta yritettävä on.
:)
Herraisä nainen, onko periaatteesi, että jos ei ole ongelmaa, kehitetän ongelma.
Mikset kuuntele ja kuule mitä miehesi sinulle sanoo? AIvan kauheita analyyseja ja oletuksia sinulla. Ehkä se oletkin sinä joka kärsit avoimuudesta, ainakin itseäsi kohtaan.
Olet niin täynnä itseäsi ja muka-ongelmiasi, ettet ole ollenkaan parisuhteessanne ajantasalla. Ehkä ero olisi järkevää, ainakin miehesi kannalta.
Mutta, jos mies on jättänyt asioita kertomatta, eli siis valehdellut, niin ei ole mikään ihme, jos naisen itsetunto laskee ja epäilykset herää.
Myös miehesi olisi syytä katsoa peiliin ja pohtia, miksi on rikkonut teidän sopimusta.
Mutta tietenkin sinunkin pitäisi antaa miehellesi mahdollisuus rehellisyyteen, jos hän sitä oikeasti yrittää ja haluaa.
Ole siis nyt itse rehellinen! Näytä tämä viestisi miehellesi ja lukekaa vastaukset yhdessä. Sitten on keskustelun aika!
Kiitos, olet ihan oikeassa. Olen yrittänytkin kysyä mieheltäni rehellisiä vastauksia - jo vuosia. Mutta hän tuntuu välttelevät aihetta. Hän ilmeisesti pelkää niin paljon reaktiotani, että ei suostu puhumaan, vaikka nostaisin "kissan pöydälle".
Eilen sain jo vähän puhuttua avoimesti tunteistani, ilman mitään suurempia tunteenpurkauksia. Miehenikin sanoi ymmärtävänsä minua ja sanoi olevansa jatkossa rehellinen, vaikka saattaisikin sillä loukata minua. Ja minä lupasin yrittää niellä "loukkauksen", jos se ei ole kovin paha asia. Tosi pahat asiat on sitten eri homma...
Jos tästä ei nyt mitään tule, niin menemme yhdessä hankkimaan ammattiapua jostain.
Mutta en aio kyllä näitä viestejä miehelleni näyttää. Osa vastauksista on tosi asiallisia, mutta osa on vähän vähemmän asiallisia...
Kiitos kuitenkin kaikille.
Vastaukset, jotka eivät vahvista ja tue omaa näkemystäsi, ovat tietenkin " asiattomia "
Aloitustekstisi sai karvani pystyyn kun vain ajattelinkin miehesi tilannetta. Toisaalta sitten tuli mieleen sellainenkin seikka, että oletko kotona 24/7 ja et koskaan lähde ystävien kanssa viettämään naisten keskeistä aikaa... Vaikka olen elänyt parisuhteessa yli 20 vuotta, niin minäkin olen tehnyt omia Tallinnan reissuja ilman miestä ja se ei ole tarkoittanut sitä, että sieltä haetaan mitään sen kummempaa.
Monissa saamissasi kommenteissa kehotetaan hakemaan apua ja olen ihan samaa mieltä. Kaikki ei ole hyvin. Elämässä kun pitää pyrkiä suuntaamaan eteenpäin eikä takertua uudelleen ja uudelleen vanhoihin juttuihin. Tunnut pahoittavan mielesi ihan melkein mistä vaan ja se on saanut miehesi varuilleen. Älä jankuta rehellisyydestä, elä rehellisesti äläkä koko ajan epäile toista. "Hulluksihan" tuollainen tekee..
"Eilen sain jo vähän puhuttua avoimesti tunteistani, ilman mitään suurempia tunteenpurkauksia. Miehenikin sanoi ymmärtävänsä minua ja sanoi olevansa jatkossa rehellinen, vaikka saattaisikin sillä loukata minua."
Jatkakaa tällä linjalla. Kerro miehellesi mitä tunnet. Parisuhteessa tuetaan toisia.
Jos olisin miehesi, en myös uskaltaisi kertoa sinulle enää mitään. Reaktiosi vaikuttavat pelottavilta! Minusta näytät menevät pois puikoiltasi tosi pienistä, lisäksi kannat kaunaa. Rakastatko yleensä koko miestä vai haluatko vain kotieläimen, joka täyttää perheessä paikan "aviomies, isä", on sinun säädeltävissä ja sinun käytössä. Oletko miettinyt yhtään sitä toista ihmistä, mitkä ovat hänen tunteensa, tarpeensa ja heikkoutensa, ja välitätkö niistä sillä tavalla että sitä voisi rakkaudeksi kutsua? Pystytkö rakastamaan toista, kun vaikutat olevan niin kaukana itsestäsikin, epävarma kaikesta, pelkäävän kaikkea. Miehelläsi ehkä on sisälläsi oma hätänsä, mutta kyllä sinullakin on selvästi iso hätä sisälläsi, vanhempi kuin parisuhteenne.
Ulkopuolinen apu lienee välttämätöntä.
voi olla eri mieltä, mutta se ei ole syyttävä, hulluksi akaksi leimaava tms. Eri mieltähän saa olla ja näkökulmia on monia, mutta asia pitää osata esittää rakentavasti. Yleensä vastakkaiset asiallisesti esitetyt ja perustellut vastaukset avartavat ajatusmaailmaa itse kenelläkin.. Haukkuminen, syyllistys ja mollaaminen ovat sitten asia erikseen.
Että oliko sinun mielestäsi vastaukseni syyllistävä ja solvaava vai asiallinen?
En ainakaan tarkoittanut olla solvaava. Hätähän on hätä. Enkä edes ajattele että ap:n tunne olisi jotenkin väärä: tunnehan nyt ei voi väärä olla. Mutta mikä sen tunteen aiheuttaa - mikä kaikki - sitä voidaan kyllä pohtia.
Mutta siis loukata en tarkoittanut sillä että ajattelen ammattiavun olevan tarpeellista. Ajattelen vilpittömästi niin.
Niin ja tämän ketjun kirjoittajat syyttelevät aloittajaa. Vaihtakaa kasettia ja lukekaa ensin mitä muut ovat kirjoittaneet. Väliaikatiedotus. Empatiaa.
Juu...kyllä ihmiset käyttävät aistejaan moniin tarkoituksiin. KUKAAN EI VOI TIETÄÄ KAIKKIA AJATUKSIA EIKÄ VIEDÄ TOINEN TOISTEMME AATOKSIA, MUISTOJA. Ketään ei voi omistaa.
Tarvitset kumppaniksesi koiran et ihmistä. Mielummin täytetyn koiran koska ne eivät kykene tuntemaan tuskaa. Päästä se onneton miesparka jo vapaaksi ja ota ero. Se kiittää sinua vielä monta kertaa.
Ihan erikseen on todettava, että vuodatuksesi kertoo sen kaliberin kirjoittajasta, että täytyy oikein kädet kyynärpäitä myöten laittaa ristiin etten ole kaltaisesi kanssa naimisiin erehtynyt. Huh! Tässäkin päivässä on syytä kiitollisuudelle.
omasta liitostani, paitsi että lasta en ole lähtenyt tämän miehen kanssa tekemään juuri epävarmuuden takia.
Suurin ongelma on oma epävarmuuteni, kuten sinullakin, ja oletkin sen jo itse tiedostanut. Sun kannattaisi käydä juttelemassa jonkun psykologin tms. kanssa, joka valaisi suhun rohkeutta. Itse olen avioeron partaalla.
Useimmissa suhteissa on niin, että mies rakastaa naistaan, mutta ei se mitään suurta intohimoa ole. Jos on itsestään epävarma, niin tämmöinen tylsä ja rationaalinen suhtautuminen rakkauteen kuten miehelläsi on, voi tuntua loukkaavalta.
Jos itse kirjoitat A4:sia n-kappaletta niin en ihmettele että miehesi puhuu pelkkää paskaa.
Paskan voi aina suoltaa pönttöön, mutta paskakirjoittelua ei.
Olet varmaan Pertti Perusinsinööri!!! N-kappaleita... Ehe, ehe!!!
totuushan nyt vaan on niin että, kun ihminen saa/löytää jotain uutta esim uuden parisuhteen,auton,vaatteen jne.... niin tottakai se on aluks hienoo,mutta jonkun ajan kuluttua se uutudenviehätys vaan katoaa,eihän sitä jokapäivä jaksa samaa ruokaakaan syödä.Itsellä parisuhteessa käynnyt näin kumpikaan ei osata enää puhua mitään ja toisen olemus tökkii pahemman kerran,vaikkakin miestäni suunnattomati rakastankin,mutta kun sitä joka päivä yhdessä on niin se vaan turruttaa tunteet,mikä siinä sit avuksi.siitä olen samaa mieltä,että rehellisyys maan perii,valehtelu pilaa kyllä aivan kaiken.Ei sitä enää takas saa mikä on kerran menny kuten luottamus ja siitä se noidan kehä voikin alkaa.
Minäkin miehenä en mene kuin naishierojalle koska en ole homo ja sen verran on homofobiaa että hierojan pitää olla nainen kosa se on kivaa kun naisen vahvat kädet ja sormet hirovat kipeitä lihaksiaj aja niin edelleen.
Suurin ongelmistasi tuntuu olevan porno. Ei siinä ole mitään ihmeellistä jos aikuinen mies joskus katsoo pornoa ja itsetyydytyskään ei pitäisi olla mitään sairas asia. Sinun ajatusmaailmasi on vain kieroutunut ja seksi on muodostunut ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi. Mitä ilmeisemmin seksielämänne on ollut vähän kuivaa ja miehesi ei ole saanut suutaan aukin kun vaikutat vaikealle ihmiselle. Jos ihmistä esimerkiksi haittaa hierojien sukupuoli tai kaverien vaimot se kertoo sitä että olet sairaanloisen mustasukkainen. Miksi et itse piristänyt seksielämäänne mitenkään vaan rupesit heti mieheltä panttaamaan tietoa mitä hän haluaisi tehdä, niin ei itse tarvi vahingossakaan keksitä tai tehdä mitään oma-aloitteisesti.
Vaikka mies on miten aviossa, onnellisessa tai onnetomassa, hän tsekkaa automaattisesti jokaisen vastaantulevan naaraan vaistomaisesti.
Katselee pornoa, puhuu naisista kavereiden kesken, varsinkin muutaman kaljan jälkeen.yms.
Se on miehen elämää se, eikä muuksi mmuta vaikka ikää tulee ja jos tätä yhtälöä naiset luulevat voivansa muuttaa tuloksena on vain ylläolevia tuskaisia purkauksia.
Turhuuksien turhuus.