Olen 25 vuotias mies. Katselin tuolla alhaalla olevaa ketjua enkä sinne jaksanut jatkoksi laittaa, kun kerron miten minulla kävi.
En voi sanoa ,että olisin paras muistamaan merkkipäiviä, syntymäpäivän muistan ja sen, kun tapasimme. Olen aina tuonut kukkia tai koruja, mutta kerran pomppasi:
Olin aina ostanut hänelle lahjoja, olen hyvässä duunissa niin rahaa sellaiseen jonkinverran on jäänyt. Oli joulu ja hän sain muiden lahjojen ohella kalliin kaulakorun ja korvikset. Pari viikkoa uudenvuoden jälkeen oli meidän merkkipäivä. Ensimmäinen kerta 5 vuoteen , kun en työkiireiltäni muistanut päivää (olin laukkaamassa työn takia kiinassa ja unkarissa) ja se päivä tuli kuin yllättäen kotia mennessäni muistin kuitenkin mikä päivä oli, mutten jaksanut lähteä keskustaan ostamaan kukkia saatikka lahjaa. Palasin kotiin ja hän tuli vastaan ovella. Kerroin hänelle hyvää vuosipäivää ja sanoin häntä rakastavani. Pahoittelin lahjan puuttumista, niin silloin alkoi hirveä huuto ja mekastus. Hän kirjaimellisesti PAKOTTI minut ulos kämpästä. Kaikki sen takia , etten ostanut lahjaa, varmasti ihan ymmärettävistä syistä. Ensimmäistä kertaa.
Hänestä tuli minulle TODELLA materialistinen kuva. Menin kaverilleni yöksi ja hän sitten soittelikin ,että missä olen. Oli kuulemma vieläkin todella pettynyt eikä tiennyt voiko antaa anteeksi. Puhui minulle todella pahasti.
No pitkä tarina sitte lyhyesti, kuukausi sen jälkeen jätin hänet. Hän antoi anteeksi, etten muistanut lahjaa, mutta en voinut antaa hänelle anteeksi sitä mikä hän oli. Hänhän oli aivan täysi materialisti. Ei rakkautta voi mitata lahjoissa, ei rahassa, ei edes teoissa. Rakkaus on valuuttaa sinänsä, jota voi antaá ja saada, kaikki muu mateiaalinen on toisarvoista. Ainakin minulle. Hänen kuvastaan tuli minulle vastenmielinen jotenkin. Halpa.
Ps. Lisäisin tähän vielä, että hänkään ei muistanut minun synttäreitäni juuri sitä edeltävänä syksynä. Että näin.
En voi sanoa ,että olisin paras muistamaan merkkipäiviä, syntymäpäivän muistan ja sen, kun tapasimme. Olen aina tuonut kukkia tai koruja, mutta kerran pomppasi:
Olin aina ostanut hänelle lahjoja, olen hyvässä duunissa niin rahaa sellaiseen jonkinverran on jäänyt. Oli joulu ja hän sain muiden lahjojen ohella kalliin kaulakorun ja korvikset. Pari viikkoa uudenvuoden jälkeen oli meidän merkkipäivä. Ensimmäinen kerta 5 vuoteen , kun en työkiireiltäni muistanut päivää (olin laukkaamassa työn takia kiinassa ja unkarissa) ja se päivä tuli kuin yllättäen kotia mennessäni muistin kuitenkin mikä päivä oli, mutten jaksanut lähteä keskustaan ostamaan kukkia saatikka lahjaa. Palasin kotiin ja hän tuli vastaan ovella. Kerroin hänelle hyvää vuosipäivää ja sanoin häntä rakastavani. Pahoittelin lahjan puuttumista, niin silloin alkoi hirveä huuto ja mekastus. Hän kirjaimellisesti PAKOTTI minut ulos kämpästä. Kaikki sen takia , etten ostanut lahjaa, varmasti ihan ymmärettävistä syistä. Ensimmäistä kertaa.
Hänestä tuli minulle TODELLA materialistinen kuva. Menin kaverilleni yöksi ja hän sitten soittelikin ,että missä olen. Oli kuulemma vieläkin todella pettynyt eikä tiennyt voiko antaa anteeksi. Puhui minulle todella pahasti.
No pitkä tarina sitte lyhyesti, kuukausi sen jälkeen jätin hänet. Hän antoi anteeksi, etten muistanut lahjaa, mutta en voinut antaa hänelle anteeksi sitä mikä hän oli. Hänhän oli aivan täysi materialisti. Ei rakkautta voi mitata lahjoissa, ei rahassa, ei edes teoissa. Rakkaus on valuuttaa sinänsä, jota voi antaá ja saada, kaikki muu mateiaalinen on toisarvoista. Ainakin minulle. Hänen kuvastaan tuli minulle vastenmielinen jotenkin. Halpa.
Ps. Lisäisin tähän vielä, että hänkään ei muistanut minun synttäreitäni juuri sitä edeltävänä syksynä. Että näin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Huh, mitä kohtelua sait :(
Joku toinen nainen olisi valmistanut sinulle aterian ja lämmittänyt saunan tai laittanut lämpimän kylvyn valmiiksi.
Kivempihan se on saada toinen merkkipäiväksi ja muutenkin kotiin kuin että olisi ulkomailla.
Merkkipäivät tulee muistaa molemminpuolisesti. Joko niin, että suunnitellaan yhdessä tai sitten jotain pientä kivaa vastikkeetta, että ei voi vaatia vastalahjaa, kun oman huomionosoituksen rakkaudesta haluaa antaa. Ja sen ei tarvi olla materiaa. Yhteinen aikakin on hyvä lahja.
Mielestäni et tehnyt väärin ja teit oikein, jos tosiaan se vei suhteelta pohjaa pois...
Parempi ero nyt kuin myöhemmin.
Onnea onnellisempaan elämään :D
T: nainen
Olet mielestäni tehnyt todella viisaan ratkaisun, kun jätit moisen materialistin. Aivan varmasti kohtaat vielä naisen, joka antaa arvoa sinulle itsellesi, teidän suhteellenne ja yhteiselle ajallenne. Sääli, että exäsi kaltaisia ihmisiä on kuitenkin paljon, jotka mittaavat suhdetta sen mukaan, paljonko toinen osapuoli antaa lahjoja, kantaa kukkapuskia tai esim. kustantaa ravintolailtoja, lomamatkoja tai erilaisia kulttuuririentoja.
Oman kultani kanssa olemme molemmat sitä mieltä, että parasta, mitä voimme toisillemme antaa, on yhteinen aika. Se, että saan vastarakkautta rakastamaltani mieheltä, on lahjoista suurin, enkä todellakaan kaipaa tai tarvitse mitään tavaraa siitä todisteeksi.
Tsemppiä sinulle jatkoon ja toivon todella, että löydät rinnallesi aidon ihmisen, jolla on arvot kohdallaan.
Vähän vastaavia tilanteita olen kokenut. Mies on "unohtanut" jonkin merkkipäivän. Eihän sitä voi kieltää, etteikö se harmittaisi, mutta erehdys ja unohdus on kuitenkin inhimillinen. Ei siitä voi suuttua tuolla tavalla. Kyllä se sitten myöhemmin aina korvataan :)
Etenkin kun olet ollut työmatkalla, niin luulisi sinun kotiinpaluusi olevan tärkeämpää kuin lahjan. Jos se lahja oli naisellesi niin tärkeä, niin hän olisi varmasti voinut odottaa sitä lahjaa vaikka seuraavaan päivään, että olisit ehtinyt sen hankkia.
En minäkään haluaisi olla tuollaisen ihmisen kanssa.
Upea selkärangan osoitus.
Noh... Kyllä, naisesi ylireagoi lahjan puuttumiseen. Varsinkin jos olit hoitanut lahja-asiat aiemmin. Hän olisi saanut minulta muutaman symppispisteen jos et olisi ikinä muistanut häntä merkkipäivinä. Mutta... Ylireagoitko sinäkin? Jätitkö hänet todella vain tuon tapahtuman takia? Vakuuttiko tuo huutaminen sinut lopullisesti siitä, että naisesi on pelkkä materialisti ja "halpa"? Toivottavasti sinulla oli muitakin perusteita. Eiköhän tuosta nyt olisi voinut keskustella niin kuin ihmiset.
Olen hieman samoilla linjoilla edellisen viestin kirjoittajan kanssa; jos yhden lahjan unohtamisesta syntynyt tapaus sai sinut jättämään rakkaasi, on sinullakin miettimisen paikka. Jos siis kumppanisi reaktio lahjan unohtamiseen on ainoa syy, miksi hänet jätit.
Naisena voin sanoa, että merkkipäivien muistaminen ON tärkeää. Itse en kaipaisi suuria lahjoja ja tekoja; pieni lappunen, jossa lukee "Rakastan sinua, ihanaa että olemme taas olleet yhdessä kuukauden lisää" on täysin riittävä - se kertoo, että suhde merkitsee paljon molemmille. Ei aina tarvitse antaa mitään.
Muista, että et voi täysin tietää, millaiseen taustaan kumppanisi reaktio perustui - hän ei välttämättä suuttunut pelkästään siitä ilmiselvyydestä. Parisuhteiden aikana kaikki vanhat haavat tulevat esille monen monta kertaa ja ne repityvät rikki. Nykyinen exäsi on saattanut muistaa (asiaa tiedostamattaan) menneisyydestään jotakin, joka aiheutti reaktion voimakkaampana kuin mitä olisi pitänyt. Myös se, että jos aina aiemmin olet tehnyt päivästä ison numeron, ja yht'äkkiä ei mitään, niin totta kai kumppani pettyy - aiemmat kokemukset ovat saaneet hänet iloisen odottavalle mielelle jo valmiiksi. Toki hän voi olla myös juuri sellainen materialisti, joksi häntä kuvailit.
Mutta koska en tunne sinua tai exääsi tai historiaanne, toivon vain, että uskallat silti laittaa itsesi likoon ja helliä täysillä uutta/tulevaa kumppaniasi kuin et olisi koskaan särkenyt sydäntäsi tai pettynyt rakkaudessa. Uusi kumppanisi on syytön exiesi synteihin, joten älä syytä häntä niistä.