olen rakastunut! no, ei se mikään uutinen ole, mutta olen rakastunut toiseen, olen avoliitossa elänyt nykyisen kumppanin kansa n. 8vuotta. Suhteessa ei ole varsinaisesti mitään vikaa, kaikki liekki vaan on sammunu. Tämä uusi rakkauteni on herättänyt minut uuteen kevääseen. Stop! En ole pettäny tässä vielä ketään, mitään keskustelua kummempaa ei ole vielä tapahtunut enkä aiokkaan edetä uuden rakkauden kanssa pitemmälle, enne kuin homma selviää. Miten minä kerron nykyiselle kumppanille tämän, en haluaisi tuottaa tuskaa, mutta se liene mahdotonta, neuvokaa viisaammat minua, kiitos.
Kokeneet, neuvokaa
suunnannäyttäjä
121729
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Parasti mitä tuossa tilanteessa voit tehdä on se, että keskustelet puolisosi kanssa vakavasti HETI. Kerrot reilusti tilanteet ja pystytte yhdessä miettimään jatkoa; onko rakkautesi niin voimakasta, että haluat erota vai löytyisikö se kipinä sinun ja puolison välille vielä jostakin.
Itselleni selvisi reilu vuosi sitten, että miehelläni on toinen nainen. Olin ollut tosi sinisilmäinen eikä mitkään hälytyskellot soineet päässäni. Elin sitä äidin kiireistä arkea lasten kanssa enkä todellakaan voinut kuvitella miehen pettävän minua. Kun lopulta sain asian selville niin sehän oli "maailmanloppu". Mieheni kertoi myös, että kipinä meidän väliltämme on loppunut jo aikoja sitten ja hän on ollut jo pitkään kyllästynyt minuun ja perhe-elämään. Mutta eipä voinut sitä sanoa ennenkuin uusi suhde oli jo niin vakava ettei sitä voinut lopettaa. Helpompi oli jättää minut ja lapset ja muuttaa suoraan naisen luokse. Joten puhuminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa kannattaa!
...mitään vikaa. On aika tavallista, että jossain vaiheessa pitkässä parisuhteessa tulee kyllästymisen tunteita ja arkisempia kausia. Usein tuntuu (tuttavapiirin kokemusten perusteella), että se näyttää tulevan tuossa 7 - 8 vuoden yhdessä olon jälkeen (viimeistään ekan kerran). Oletko tosiaan varma, että tunnet uuteen mieheen rakkautta? Ehkä se on enemmän ihastumista ja jännitystä? Oletko valmis sen takia uhraamaan hyvän parisuhteen ja kestävän rakkauden? Koska arkihan tulee eteen tämän uudenkin kanssa - se on fakta. Ellet sitten vaihda uuteen taas parin vuoden päästä ja voit aina säilyttää sen rakastumisen huuman.
Olisiko nyt hetki puhua kumppanisi kanssa siitä, mitä te toivotte parisuhteelta ja tulevaisuudeltanne. Miten piristää sitä olemassa olevaa suhdetta. Ei kumppanisi voi ajatuksiasi lukea. Ja toisaalta sen ihastumisen tunteen voi siirtää sinne omaan suhteeseen - käyttää sitä kotona. Omaankin kumppaniin voi ja pitää ihastua/rakastua aina uudelleen. Joka tapauksessa älä tee omaa erotyötäsi selän takana tai varmistele uutta suhdetta ja sen sopivuutta, johon voit heti siirtyä, kun olet entisesi jättänyt. Se on epäreilua eikä kunnioita toista. Pitää olla selkärankaa tehdä valintoja ja kestää seuraukset.
Vaikea sanoa, kun en tiedä, mitä parisuhteelta haluat. Olen kuullut katuvia kertomuksia siitä, miten ikäkriisi tms. on aiheuttanut sen, että lähdetään etsimään "piristystä" muualta ja etsitään omasta parisuhteesta syytä oman pään sisäiseen kriisiin. Usein onkin sitten myöhäistä katua, kun jälkikäteen huomaa, miten hyvin asiat siinä omassa parisuhteessa olivat. Täydellistähän ei löydy mistään. Eikä toinen ihminen ole vastuussa sinun onnestasi - se on oma vastuusi. Ja kukaan muu ei voi sanoa, mikä sinulle on parasta. Sen tiedät vain sinä itse. Sanoit, että kaikki liekki on sammunut. En osaa sanoa, mitä sillä tarkoitat - seksiäkö, yhdessä tekemistä, rakkautta? Jos rakkaus on kuollut, se on pahempi asia. Muut liekit voi sytyttää uudelleen, jos molemmat haluavat. Eipä siis minusta apua. Haluan vain sano, että toimi avoimesti ja reilusti kumppaniasi kohtaan - hän on sen ansainnut.
Niin se on, että 7-8 vuoden yhdessäolon jälkeen parisuhde-elämä tasaantuu. Siinä vaiheessa voi sitten etsiä uuden ja lähteä hänen matkaansa. 7 vuoden päästä voi taas vaihtaa partneria. Jne.
Onnea elämääsi vaan...
Niinhän minä viestissäni juuri sanoinkin, että arki tulee kyllä vastaan kaikissa suhteissa.Ja kehoitin miettimään sitä nykyisen parisuhteen pelastamista. Ja jos ainaista huumaa haluaa, pitää vaihtaa parin vuoden välein. En väittänyt, että se on paras tai oikea tapa toimia tai että itse toimisin niin. Itse asiassa minusta se tasaisen mukava arki on loppujen lopuksi parasta. Exästäni ei, sillä piti sivusuhdetta vuositolkulla. Eli en oikein ymmärrä, miten viestiäni luit ja miksi toivotit "Onnea vaan elämääsi..."
No ei tuohon oikein voi mitään yleispäteviä neuvoja antaa, koska jokaisen
suhde on erilainen ja jokainen päättää itse omasta elämästään.
Paras neuvo on varmaan se, että älä hätäile. Ajattele ajan kanssa,
äläkä vain ihastuksissasi ryntää tekemään jotain, joka parin kuukauden
päästä kaduttaa.
Kehottaisin siis ajattelemaan asiaa oikein ajan kanssa ja järkeilemään tilannetta,
vaikka nyt tietysti tekisikin mieli jättää kaikki vanha ja rynnätä
heti uuden ihastuksen kainaloon. Kyllä se uusi ihastus ehtii odottamaan,
jos teistä jotain oikeasti tulevaisuudessa tulisi. Muutama pointti:
1. Jokaisessa suhteessa tulee jonkinlainen tasankovaihe alkuihastuksen
jälkeen. Mikään suhde ei ole sitä samaa ihanuutta vuosi toisensa
jälkeen.
2. Myös sen uuden rakkaan kanssa on edessä arki. Muistele alkuaikaa
nykyisen puolisosi kanssa. Kai silloin oli liekkiä vaikka muille jakaa?
3. Oletko oikeasti rakastunut, vai kaipaatko vain pois nykyisestä
arjestasi, jossa ei ole enää sitä samaa kipinää? Kaipaatko enemmän sitä
tunnetta, kuin varsinaisesti sitä uutta ihastusta? Miksi alunperin päädyit
yhteen nykyisen puolisosi kanssa? mitä hänessä rakastit? Etkä enää rakasta
niitä piirteitä hänessä? Mitä jäisit hänessä kaipaamaan? Onko siinä
uudessa ihastuksessa ihan oikeasti muka niin paljon enemmän hyviä puolia?
4. Vaikka sinä olisitkin varma että elämä uuden kanssa olisi unelmiesi
täyttymys, toinen ei välttämättä ole samaa mieltä. Voi olla että
parin kuukauden päästä olet ihan yksin. Ilman nykyistä, ilman uutta.
5. Oletko aivan varma, ettei nykyistä suhdetta voi enää pelastaa?
Oletko edes keskustellut puolisosi kanssa suhteestanne ja siitä
ettet ole enää onnellinen? Eihän suhde voi kestää, jos ette edes puhu
siitä? Ole rehellinen puolisollesi. Kerro mitä tunnet ja mitä kaipaat.
Ehkä selvitätte asiat, ehkä ette. Mitä voit menettää keskustelemisella,
jos kerran muutenkin olet suunnittelemassa eroa?
Aikaa ja harkintaa nyt peliin. Tuossa tilanteessa on helposti niin
tunteiden vietävissä, ettei järki ehdi mukaan. Se voi jälkeenpäin
käydä kovasti harmittamaan.
Vieraaseen mieheen.!Oletko varma et hän on rakastunu sinuun.Voi nääs vedättää.?Tunnetko hyvin rakkautes kohteen.Entäpä kun uus kyllästyy sinuun ja viskaa pihalle!.?Ottaako entinen takas.?Älä ole niin naivi et lähet toimivasta suhteesta et olet RAKASTUNU.!!UNOHDA"RAKKAUTES" ja ole kuin aikuinen eikä niin kuin TEINITYTTÖ.!Kiitä onneas et sulla on toimiva suhde.! Toisilla ei ole sitäkään.!
mutta älä ole loukkaava. Joskus tulee vain sellainen tilanne, että on aika mennä, ei sille mitään voi. Meistä kukaan ei taatusti halua olla se hylätty, eikä etenkään heppoisin perusteisin, mutta joskus sille ei vain voi mitään, että ero on se oikea teko. Joskus se on toinen ihminen joka herättää meidät, joskus oma pahoinvointimme.
Usko tai älä niin kyllä se tuska ja katumus sinuunkin iskee joku päivä, mutta siitä selviää jos on aikanaan harkinnut huolella onko ero parempi kuin jatko. Jos nyt eroon päädyt niin toivottavasti oikeista syistä, se auttaa uutta suhdetta kantamaan pidemmälle. Avokkisi tuskin ilahtuu, joten vaikeaa tulee olemaan ja joudut olemaan varma päätöksestäsi. Kun on varma on myös helpompaa olla kohtelias vaikka toinen raivoaisi. Koita vain kestää ja järjestä itsesi ulos mahdollisimman pian yhteisestä kämpästä, yhdessä asuminen ero ilmoituksesi jälkeen on helvettiä.
Olet täällä vain kerran. Olet antanut nykyiseen (lue = menneeseen) suhteeseesi itsesi jo. Ja se on finito. Elät vain kerran. Elä se arvoisellasi tavalla. Eroa ystävänä, hyvässä hengessä ja nauti elämästä, ihmisestä, suhteesta. Hyvä olo vahvistaa ihmistä, sinua. Saat energiaa tulevasta. Elä tulevaisuuteen. Muistot on mukavia, mutta ne eivät lämmitä.
J. Bond
hyvä ettet ole päästänyt tilannetta pidemmälle..mutta vaikket ole pettänyt niin henkisesti olet jo käsitykseni perusteella aloittamassa uutta elämää uuden rakkauden kanssa..tilanne on vaikea..oletko ennen epäillyt suhteenne toimivuutta? vai onko kenties tässä uudessa rakkaudessa sellaisia tunteita joita et ole ikinä kokenut? jos vastaat näihin kyllä niin silloin kannattaisi ehkä erota..kerro nykyiselle kumppanillesi että haluat elämältäsi jotain muuta..ehkä ei kannata kertoa rakkaudestasi, jos hän vaikka vain herätti sinut henkiin..tsemppiä!
Ex- akka koki saman. Hän voi neuvoa sinua miten toimia. Mutta tässä lyhyt oppimäärä. Lapset, asuntovelat ja kaikki ukon hoitoon, pikaero ja surutta kohti uutta elämän kevättä... Ei selityksiä eikä vastuuta. Rakkaus on ruma sana!
En oikein tiedä kannattaako ihastumisia ja rakastumisia ottaa vakavasti. Itse erosin juuri miehen alkoholinkäytön vuoksi 20 vuotta pitkästä liitosta. Kahdesti ehdin tuon liiton aikana rakastua ulkopuoliseen. En jaksa niistä kertoa enempää, mutta fyysisesti en pettänyt. Halusin jopa erota, mutta exä painosti tai suorastaan pakotti minut jatkamaan, ja kiltti kun olin, en halunnut pahoittaa toisen mieltä. En ole suhteen pahis, myös miehellä oli viritelmää, eikä mies alkanut juomaan minun ihastumisteni seurauksena.
Haluan vain kertoa, että kun en sitten ollut missään tekemisissä noiden miesten kanssa, nuo miehet unohtuivat parin vuoden sisällä, vaikka alkuun olin kaivannut heitä epätoivoisesti. Myöhemmin olin kuitenkin sitoutunut mieheeni, enkä ajatellut enää muita, nuo miehet eivät olisi enää kiinnostaneet. Olisin ollut valmis olemaan suhteessamme täysillä. Mutta miehen juomisen vuoksi en enää jaksanut jatkaa. Taisi hän humalapäissään olla uskotonkin. Nyt olen eronnut, mutta kumpaakaan noista ihastuksista en enää ottaisi, ihastuminen on ollutta ja mennyttä.
Seuraan myös erästä ystävääni. Hänellä on näitä suuria rakkauksia useampia peräjälkeen. Ensin ollaan varmoja että tuo on juuri se oikea, mutta se ei kestä kauan. Eli syvätkin ihastumiset saattavat lopahtaa.
Enpä tiedä miten sitten uskallan itse alkaa suhteeseen kun sen aika on...
jäitä hattuun jos ei ole väkivaltaa eikä henkistä painostusta!ei se ruoho ole juuri kummosempaa siellä aidan takana.