Eli olen reilusti yli kakskymppinen nainen. Vaikka on kehuttu kauniiksi ja mukavaksi naiseksi, niin silti olen tuomittu olemaan yksin. En ole ikinä kokenut sitä rakkauden huumaa joka vie jalat alta. Aina ihastunut vääriin miehiin, jotka ovat tavalla tai toisella osoittautuneet joko idiooteiksi tai varatuiksi.
Etenkin nyt itsenäisyyspäivän lähestyessä tuntuu kuin kuihtuisin ja kuolisin sisältä ja tunnen olevani todella surkea tapaus. Tietysti syytän tavalla tai toisella itseäni tästä huonosta onnesta.
Kai mä sitten todellisuudessa antsaitsen tämän kurjan kohtalon. Aijon nyt keskittyä vain ainoastaan itseeni ja unohtaa kaikki muu. Jos ei ole tullakseen niin onhan kohtalo pakko hyväksyä.
Etenkin nyt itsenäisyyspäivän lähestyessä tuntuu kuin kuihtuisin ja kuolisin sisältä ja tunnen olevani todella surkea tapaus. Tietysti syytän tavalla tai toisella itseäni tästä huonosta onnesta.
Kai mä sitten todellisuudessa antsaitsen tämän kurjan kohtalon. Aijon nyt keskittyä vain ainoastaan itseeni ja unohtaa kaikki muu. Jos ei ole tullakseen niin onhan kohtalo pakko hyväksyä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Etenkin nyt itsenäisyyspäivän lähestyessä..." Lienee postattu joskus ennenkin.
ystävänpäivän sijasta vahingossa itsenäisyyspäivä... :)
Niin taisin todella kirjoittaa itsenäisyyspäivän ystävänpäivän sijaan :D.
Veikkaan, että olet jostain päiväntasaajan-Afrikan valtiosta, joka viettää itsenäisyyspäiväänsä. Jep, vaikeaa se on sielläkin löytää oikeaa rakkautta.
Tiedän tasan tarkkaan mistä puhut. Olen yrittänyt suhtautua asiaan positiivisesti, mutta ei se näytä onnistuvan. Olen aina toivonut, että minullakin olisi joku. Viime aikoina olen yrittänyt olla toivomatta niin kovasti, ettei se vaikuttaisi mielialaani niin paljon, tai että en vaikuttaisi niin epätoivoiselta. Tiedän, että en ulkoisesti vaikutakaan - päinvastoin. Itse kyllä tiedän, miten pahalta tuntuu...