Samassa työpaikassa oli apumiehenä henkilö joka kuljetti ruuan eri paikkoihin. Kunnollinen sekä elämäntavoiltaan että työtehtävissä. Omaisuuttakin oli kokoontunut pankkitilille sievoisesti.
Iso omakotitalo hyvällä paikalla täysin viimeisen päälle remontoitu.
Ehkä hieman yksinkertainen kaikessa ettei aviopuolisoa ollut löytynyt. Kesällä -07 tavatessamme kertoi huolestuneena omaisuudestaan ja terveydentilastaan, koska kukaan hänestä ei huolehtinut eikä käynyt tervehtimässä.
Kuoli melko nopeaan 86v.
Nainhän siinä kävi, kun sielu taivaaseen vilahti niin piru piti perijöistä huolta. Nyt oli pappa niin tärkeä sukulaisille että perintöriidat olivat kovaa luokkaa.
Siinä nyt väännetään kättä kuka mitäkin saa, ehkä kuitenkin asianajaja nappaa päältä ja verottaja lisää.
Näinhän sitä usein käy, ihmisestä ei välitetä mutta omaisuudesta kyllä. Menettämisen surua ei kanneta mutta suru siitä ettei tule tarpeeksi perintö osuutta. Mieleeni tuli arvostetaanko ihmistä omaisuuden perusteella.
On liikuttavaa havaita omaisten surua läheisen menettämisen johdosta sillä aika on surussakin armollinen lohduttaja. On näitäkin joilla suru on perintöosan suuruudesta.
Iso omakotitalo hyvällä paikalla täysin viimeisen päälle remontoitu.
Ehkä hieman yksinkertainen kaikessa ettei aviopuolisoa ollut löytynyt. Kesällä -07 tavatessamme kertoi huolestuneena omaisuudestaan ja terveydentilastaan, koska kukaan hänestä ei huolehtinut eikä käynyt tervehtimässä.
Kuoli melko nopeaan 86v.
Nainhän siinä kävi, kun sielu taivaaseen vilahti niin piru piti perijöistä huolta. Nyt oli pappa niin tärkeä sukulaisille että perintöriidat olivat kovaa luokkaa.
Siinä nyt väännetään kättä kuka mitäkin saa, ehkä kuitenkin asianajaja nappaa päältä ja verottaja lisää.
Näinhän sitä usein käy, ihmisestä ei välitetä mutta omaisuudesta kyllä. Menettämisen surua ei kanneta mutta suru siitä ettei tule tarpeeksi perintö osuutta. Mieleeni tuli arvostetaanko ihmistä omaisuuden perusteella.
On liikuttavaa havaita omaisten surua läheisen menettämisen johdosta sillä aika on surussakin armollinen lohduttaja. On näitäkin joilla suru on perintöosan suuruudesta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Se on surullista, mutta totta. On ihmisiä, joille et ole mitään elossa ollessasi. Et ole mitään, koska sinulla ei ole perhettä, ei lapsia, ei sitä "normaalia" elämää. Vain rahasi ja kaikki apusi kelpaavat kaikille. Jo eläessäsi sinulta odotetaan aineellista apua, koska "sinun elämä kun on niin helppoa". Sinua ei hyväksytä, jos et anna aina jotain. Ei ole kakaroita eikä hankalaa aviopuolisoa huolehdittavana. Sitten kun aika jättää, niin revitään ja tapellaan kuin korpit haaskalla. Hirvittävää. Parempi, kun tekee niin aukottoman testamentin kuin vain mahdollista. Ja mieluummin jollekin ihan oikealla hyväntekeväisyysjärjestölle vaikka.
Toisaalta sillä ei ole väliä mihin se maallinen omaisuus katoaa, se on vaan rahaa tai rahaksi muutettavaa omaisuutta.
Olen miettinyt sitäkin ja jopa itsekkin syyllistynyt ajattelemaan niin, että miksei joku bongaa minut ja jätä pientä omaisuutta.Elämä on oravanpyörä haluat tai et, ilman rahaa kunnei pärjää.
Kun sitten ystäväni kuoli, olin auttamassa hänen lasten huoltajaa talonm tyhjentämisessä mm. Tavaraa oli enemmän kuin tarpeeksi. Enemmän kuin paljon meni roskiin. Toisen elämäntyö tavallaan. Mikään ei parantanut häntä eikä mikään tuionnut häntä takaisin. Sain minäkin osan tavaroista. Tuli hirmu huono omatunto tavallaan. Toisaalta uskon vainajan itsekkin halunneen että osa tulikin meille.
Jotenkin vain koin että olisi pitänyt auttaa saamatta mitään, en tiedä miksi.
Silloin harmittelin lasten puolesta ettei meillä ollut aikaa, voimia muuttaa kaikki mahdollisimman hyödyksi lapsille. Vaan suurin osa tavaroista tosiaankin meni eteenpäin.
Tämän kokemuksen jälkeen en halua millään tavalla hyötyä mistään auttamisesta.
Tavarat mitä sain ei ollut rahassa mitattuna kovinkaan suurta, mutta silti.
Itse jotenkin ajattelen että tulee päivä jolloin vastaan kaikesta mitä teen nyt. En halua kohdata hyvää ystävää ja katsoa häntä silmiin ja tunnustaa että tein häntä vastaan. Tosin näin ei ihan ollut tässä kyseisessä asiassa. Pärjään tai en pärjää omillani, jollei se riitä haluan ansaita omat rahani omalla tavallani, mieluummin niin että autan jotain toista samalla. Tässä oma ideani tulevaisuuttani ajatellen, ja silloin voin ainakin kohdata lapseni joskus joka voi olla minusta ylpeä.
Kohdallasi on totta, olet liian hyvätahtoinen ja hyväsydäminen henkilö tässä kovassa maailmassa. Maailma joka ei arvosta auttajia. Olen huomannut näissä yksinäisten elämässä, olemme tarpeellisia hoivaamisessa huoltamisessa olla kanssakulkija tukija toiselle henkilölle.
Ei sinun tarvitse huonoa omaatuntoa potea jos jonkin muistoesineen sait, eriasia on se tuoko esineet mieleesi yhteisestä matkastanne liiaksi muistoja.
-------
Usein on mieleeni tullut tuo sanonta "kun sielu taivaaseen vilahtaa piru pitää perijöistä huolta". Henkilö jota ei ole huomioitu eläessä, onkin kultakimpale kuoltuaan josta suru ja murhe on kaukana. Muistojuhla usein muistuttaa "hirvipeijaistunnelmaa". On ruuat ja juomat vielä vainajan laskuun sitten muuttuu tilanne kun hirven lihojen jakotilaisuudeksi.
Huomautan, mielipiteeni on yksinäisen henkilön maallisen matkan loppumisesta ja jäämistön jaosta. Myönnän myönteisempiäkin tapauksia on jossa asiat hoidetaan loppuun asianmukaisesti.
..koskaan omistanut mitään, tai on jonkun moottorisahan ja omat vaateet.
Hänellä ei ollut edes vakituista osoitetta, kuin vasta elämänsä viimeisinä vuosina vanhusten palvelutalossa. Hänen postinsa tuli meille tai johonkin muuhun kylän taloon missä hän oli hommissa. Mutta hänen muistotilaisuutensa oli lämmin ja sopivasti vaatimaton. Sellainen kuin enonikin.
Eno olikin sitä mieltä että, mammonan kerääminen on jotenkin turhauttavaa, riitää kunhan selviä.
Minäkään en aio kiusata sukulaisiani mammonalla.
paljoa ei ole mutta ne vähätkin haluan jakaa jo
eläessäni lasteni ja läheisteni kanssa.Se minun mielestäni on elämää.Mitä iloa on pelkästä rahasta
jota säästetty penniä venyyttäen.