Kohta se on todellista. Meidän eromme.
Saat mieheni, mutta saat uskoa, että teen kaikkeni, ettet saa koskaan olla missään tekemisissä lasteni kanssa.
Mieheni on myös paljon köyhempi, kun saat hänet. Yhtään senttiä en jätä ottamatta, mikä minulle ja lapsilleni kuuluu.
Tunteet ovat kuolleet.
Sinä saat sen, mitä jäljelle jää. Pidä hyvänäsi.
Saat mieheni, mutta saat uskoa, että teen kaikkeni, ettet saa koskaan olla missään tekemisissä lasteni kanssa.
Mieheni on myös paljon köyhempi, kun saat hänet. Yhtään senttiä en jätä ottamatta, mikä minulle ja lapsilleni kuuluu.
Tunteet ovat kuolleet.
Sinä saat sen, mitä jäljelle jää. Pidä hyvänäsi.
Vastaukset 75
Vanhimmat
Yhden eroavan katkera tilitys...
Toivottavasti, et lapsien kautta ala kumminkaan kostamaan...
olette kakkosia.
Olisivatkin noin mustavalkoisia.....
Se ei vain aina katso kohdetta, mihin rakastuu. Vapaa vai varattu. Rakkaus on ikuista, kohde vain vaihtuu.
Kakkonen, kohta ykkönen, ei vaan saa kuulua lasteni elämään koskaan.
Teen kaikkeni, että tämä toteutuu.
Katkerako? En mieti hetkeäkään, kun vastaan:
KYLLÄ!
Kohde vaihtuu aina uudestaan kun rakkaus loppuu, mikä se sellainen ikuinen rakkaus on? Missä on vastuuntunto ja moraalinen selkäranka? Jos sinulle ikuinen rakkaus merkitsee tuota, on se vain itsekästä ja omaansa etsivää rakkautta joka tuhoaa ihmistä ja elämää. Elämä täällä maan päällä kun ei ole vain kevyt unelma!
Oikeasti tota mieltä???
Mitä luulet lastesi ajattelevan, käyttäytymisestäsi?
Eikö nyt olisi järkevintä ajatella lasten oloa. Eikä olla itsekäs....
Katkeruudellahan ei kumminkaan mitään aikaan saa, muuta kun erittäin pahan olon itsellesi, sekä tärkeimmillesi. Eli juuri lapsille.
Ei lapset ole mitään pelimerkkejä, joita käytetään likaisissa eroissa hyväkseen.
Mene itseesi, jos yhtään ymmärrät mitään.
Juuri nyt ymmärrän, miksi miehesi "valitsi" näin...
Olen oikeasti tätä mieltä.
En usko, että mieheni muuttaa toisen naisensa luo ihan vähään aikaan, mutta jos muuttaisikin, niin tapaamiset tapahtuvat kyllä sitten lasten kotona. Ja ilman sitä naista.
Hän ei minun kotiini tule. Koskaan.
Lapseni ymmärtävät kyllä, kunhan aikanaan kerron heille, miten tuo isin uusi naisystävä luikerteli elämäämme ja sai aikaan avioeromme.
Lasteni isä saa kyllä tavata lapsiaan niin usein, kun haluaa, mutta tapaamisoikeutta toiselle naiselle minun ei ole pakko antaa. Enkä anna.
Erostamme tulee jokatapauksessa riitaisa ja katkera, koska omaisuutemme menee jakoon pesänjakajan avustuksella.
En todellakaan aio miettiä kakkosnaisen tunteita koko prosessin aikana. Enkä sen jälkeen.
Kyllä minä ihan ymmärrän, että miksi et halua päästää kakkosta lastesi lähelle. En minäkään haluaisi.
Oletko itse tavannut kakkosta koskaan? Tunnistatko hänet, jos hän kadulla kävelee sinua ja lapsiasi vastaan? Ja oliko miehelläsi pitkä suhde ennen kuin päädyitte eroon?
Etpä helpota yhtään lasten suhtautumista isänsä uuteen puolisoon tuollaisella ajattelulla. Älä ikinä käytä lapsiasi koston välineenä. Sitähän tuo mitä suunnittelet juuri on. Ei sinun tarvitsekaan ajatella kakkosnaisen tunteita, mutta lapsiasi pitää säästää kaikelta aikuisten väliseltä paskalta. Eikö miehessäsi tai itsessäsi ole mitään vikaa, jos toinen pääsee "luikertelemaan" teidän väliin? Sekö on ainut syy avioeroon? Mietihän vielä. Tuollainen ajattelu ei pitemmän päälle helpota edes omaa oloasi.
"Etpä helpota yhtään lasten suhtautumista isänsä uuteen puolisoon tuollaisella ajattelulla."
En todellakaan!
Koska ei tule olemaan mitään lasteni suhtautumista isän uuteen puolisoon. He eivät tule tapaamaan.
Tunnistan ja tunnen kakkosen.
Miehelläni on ollut pitkä salasuhde hänen kanssaan. Useita vuosia.
Ootko sä nyt aivan tosissasi? Aikuinen ihminen? Lasten mielipidettä pitää myös kuulla. Käännäppä asia toisinpäin: Miten käy, jos löydät itsellesi uuden puolison? Estääkö ex-miehesi häntä tapaamasta lapsianne? Miltä sinusta silloin tuntuu? Siinäpä sitä on järjestelemistä... Itsekin eronneena en todellakaan ymmärrä suunnitelmiasi. Ymmärrän että olet katkera, mutta ehdoton ei pidä olla. Kompastut vielä omaan näppäryyteesi. Jos ex-miehesi jatkaa suhdetta tähän kakkoseen, niin pakosti lapsesi hänet tapaavat, et voi estää sitä mitenkään, se ei ole oikein lapsia kohtaan. Uusi puoliso on särkenyt teidän välinne, mutta lasten oikeuksiin kuuluu oikeus molempiin vanhempiin.
Järjestä useasti lasten tapaaminen isänsä kanssa teidän kotonanne, jos jäät entiseen yhteiseen kotiin, se on luonnollinen ja turvallinen paikka tavata. Sinä pääset myös silloin hengähtämään vapaalle. Vieras ihminen ei pääse tekemään sääntöjä lapsille, kun kiellät tulemasta kotiisi. Toivon mukaan saatte osituksen tehtyä sujuvast. Toisen naisen tunteille ei kannata uhrata edes ajatusta. Itse on soppansa keittänyt.
haluavan lapsesi? Lasten isän tapaamisia lasten lanssa voit tuskin estää, onneksi laki on olemassa.
Tarvii olla aika painavat perusteet, että saat vaadittua tapaamiset valvottuina, pelkkä kostonhalu ei siihen riitä.
Tarpeeksi kun riidellään, niin onhan olemassa lastensuojeluviranomainen, joka voi ottaa lapset huostaan, oletko ottanut tämän huomioon?
Säälin jo valmiiksi lapsianne.
ei ole tapaamisoikeutta silloin.
sun pitää tulla työntämään noita sairaita juttujasi. Ei sua jaksa, mee hoitoon.
"Lapseni ymmärtävät kyllä, kunhan aikanaan kerron heille, miten tuo isin uusi naisystävä luikerteli elämäämme ja sai aikaan avioeromme."
Kaksi asiaa tästä:
Ensinnäkin koetko oikeasti niin, että vain tämä toinen nainen on tilanteeseen yksin syypää ja miehesi on syytön ja peräti osaton tilanteeseen? Mieti tarkkaan uudelleen, kuka/mikä sai sen teidän eronne loppujenlopuksi aikaan - ihan oman itsesi ja tulevaisuutesi takia.
Toinen asia sitten on se, että aiotko oikeasti käyttää lapsia pelinappulona kostaaksesi exällesi ja/tai tämän uudelle puolisolle?
Jos äiti huolehtii lapsista hyvin, miksi siihen latastensuojeluviranomaiset puuttuisivat. Koti on hyvä paikka isälle tavata lapsiaan. Ei tarvitse pyöriä missään hotelleissa eikä luukuissa.
Tosin se voi ottaa koville uusperheelle, koska mies on pois esim. joka toinen viikonloppu. Muutama vuosi sitten lähipiirissäni oli vastaava tapaus. Mies oli ollut yrittäjä ja siksi omaisuus vaimon nimissä suojattuna avioehdolla. Mies löysi naisystävän ja ero tuli. Talo ja omaisuus jäi luonnollisesti vaimolle. Mies lähti ns reppu selässä. Lasten tapaamiset järjestettiin juuri noin, että isä tuli entiseen yhteiseen kotiin heidän luokseen lukuunottamatta joitakin matkoja huvipuistoihin. Kaikki meni muuten hyvin, mutta uusi puoliso ei kestänyt miehen kotoa poisoloa, joten he valitettavasti ovat nyt eroamassa. Tätä järjestelyä olisi pitänyt kestää vielä muutama vuosi.
mistään reppuselkäisestä asunnottomasta isästä, vaan kovasti katkeroituneesta äidistä.
miksi olet aina niin ilkeä ja äreä?
Voi sua onnetonta, taitaa ero ottaa vielä aika koville.
Ensinnäkin: kenelläkään isällä (tai äidillä) ei ole tapaamisoikeutta lapseensa. Se on toisinpäin, eli lapsella on tapaamisoikeus etävanhempaansa.
Toisekseen: pettäminen ei tee isästä (tai äidistä) yhtään huonompaa vanhempaa.
pettää ja valehdella puolisolleen ja läheisilleen.
Näin aion toimia ja luulen, että meillä käy samoin, kuin Sinun lähipiirissäsikin on käynyt...
Nykyään avioerossa ei enää haeta syyllistä. Avioeron saa, kunhan sitä vain haluaa.
On myöhäistä kaivella syitä silloin, kun ero on tosiasiaa.
Siksi en palaakaan niihin enää.
En aio kostaa ex:älleni mitään. Hän saa mielihyvin tavata lapsiaan niin paljon, kuin haluaa. Mutta ilman uutta naisystäväänsä.
Hän ei kuulu minun, eikä lasteni elämään.
Ei nyt, eikä koskaan.
Olet oikeassa siinä, että lasten mielipidettä tulee myös kuunnella. Lapseni eivät ole enää mitään sylivauvoja ja ymmärtävät itsekin asioita.
En usko, että he haluavat itsekään tavata isän uutta naisystävää, kunhan kerron heille hänestä.
Olen samaa mieltä myös siitä, että lasten oikeuksiin kuuluu myös oikeus molempiin vanhempiinsa.
MUTTA: Missään ei puhuta, että lapsilla olisi myös oikeus vanhempiensa uusiin puolisoihin.
Tiedän varsin hyvin avioeromenettelyn, minkääntason syytä eroon ei tosiaan tarvita nykyään.
Kuitenkin syytät tätä miehesi uutta erostanne. Vikaa-vikaa siis ei ollut miehessäsi ollenkaan, ja vielä vähemmän teidän parisuhteessanne?
En syytä ketään. En edes mieheni uutta tyttöystävää.
Parisuhteemme on ohi ja silläselvä.
Silti en koe, että minulla olisi edes moraalista velvoitetta tehdä mieheni ja hänen uuden tyttöystävänsä elämästä jotenkin helpompaa maalailemalla lapsilleni ruusunpunaisia ajatuksia uudesta rakkaudesta ja siitä, miten isin ja äidin rakkaus vain loppui täydessä yhteisymmärryksessä.
Mitä helvettiä? Eihän niin käynyt, niin en aio niin kenellekään sanoakaan.
Minun ei ole pakko rakastaa, eikä edes hyväksyä mieheni uutta tyttöystävää. Enkä sitä tee.
Tunnut lankeavan siihen samaan ansaaan, kuin niin moni muukin aikuinen eron pyörteissä: unohtuu se tärkein eli lapsen etu.
Noissa tapaamisasioissa on kysymys _lapsen_ oikeudesta tavata etävanhempi.
En usko, että pystyt pelkästään katkeruutesi perusteella saamaan lapsenvalvojaa tekemään sellaista huoltajuussopimusta, jossa lapset eivät voisi tavata isäänsä tämän uudessa kodissa. Tapaamisoikeuden rajaaminen johonkin tiettyyn tilaan vaatii huomattavasti paljon enemmän kuin sen, että et nyt satu tykkäämään exäsi uudesta puolisosta.
Lapseni eivät halua tavata isän uutta puolisoa, kunhan olen kertonut heille kaikki hänestä.
Pakollahan lapsia ei voi kotoaan viedä pois? Vai mitä?
Isän on aivan hyvä tavata lapsiaan lasten kotona.
En aiokaan rajata tapaamisoikeutta mitenkään, huolehdin vain siitä, etteivät lapseni joudu tekemisiin isän uuden naisystävän kanssa.
määrätietoinen nainen. Lapsillasi ei tule oleman koskaan hätää.
Monta kertaa olen lukenut sellaistakin, että lapset ovat suorastaan vihanneet isäänsä tämän tempausten takia - lähinnä sillä perusteella mitä ovat äidiltänsä kuulleet.
Miltei yhtä monesti tilanne on kääntynyt täysin päinvastaiseksi, kun lapset ovat kuulleet myös isän version tapahtuneesta ja kokonaisuudesta.
Mieti nyt tarkkaan, että haluatko vain maksattaa katkeruuttaasi lapsilla....
mieheni ex teki kaikkensa kiusatakseen miestäni kuultuaan meidän yhteen muuttamisestamme.
Kuitenkin lasten käännytysyritykset isäänsä vastaan kääntyivät lopulta häntä itseään vastaan.
Nykyään lapset asuvat luonamme ja tapaavat äitiään vain satunnaisesti.
Meillä minä olen aina ollut se, joka on kotona lasten kanssa. Isä ei juurikaan lasten kanssa harrasta, eikä viihdy.
Lapsille on luontevaa keskustella kanssani, mutta isän kanssa keskustelu ei ole edes mahdollista usein, koska hän ei ole ollut kotona.
Isä voi kertoa oman versionsa tapahtumista milloin vain. Minusta ei löydy mitään pahaa kerrottavaa.
Jos isä yrittäisi valehdella minusta, mitä hän joutuu tekemään, jos aikoo saada minut näyttämään missäänsuhteessa "syylliseltä", niin en usko, että lapseni uskoisivat häntä.
Minun puolestani ei tarvitse edes kertoa kaikkea, mitä isä on puuhaillut uuden tyttöystävänsä kanssa, kun lapset tuskin haluavat tätä naikkosta nähdä.
Tottakai lapsille kerrotaan syy eroon, joka on isän uusi tyttöystävä.
Älä puhu paskaa! En ikinä usko, että parisuhteessanne on kaikki ollut kunnossa ennenkuin tämä uusi nainen on astunut mukaan kuvioon. Lapsille ei pidä kertoa asiaa niin, että tekee toisesta syyllisen. Siitä se viha syntyy, saattavatpa alkaa vihata pahimmassa tapauksessa sinua itseäsi. Lapset rakastaa molempia vanhempiaan ja heillä on siihen oikeus. Ei lapset tuomitse vanhempiaan ellei joku heitä siihen aivopese. Toimit todella törkeästi lapsiasi kohtaan jos aiot noin ehdottomana pysyä. Mielestäni et ajattele lastesi etua yhtään! Lastenvalvojan luona ei etsitä syyllistä eroon vaan siellä sovitaan lasten asioista niin, että eivät kärsi tilanteesta tarpeettomasti. Hitto että suututtaa, kun et ymmärrä, mitä meinaat tehdä lapsillesi! Aikuinen nainen. Vai oletko?
epäilen sinun olevan syynä isän uuden tyttöystävän hankkimiseen.
Pakko myöntää että olen samaa mieltä. Ei aikuinen ihminen oikeesti voi noin ajatella. Ei näe metsää puilta, eikä itsessä mitään vikaa. Heräisi jo.
noin karkeaa kieltä. Tämä äitihän ei ole estämässä isän ja lasten tapaamisia. Hän haluaa sen vain tapahtuvan yhteisessä kodissa. Ja tottakai hän voi estää ei toivotun henkilön sinne tulon. Nyt isä, joka ei paljon ole lasten kanssa ollut, voi keskittyä heihin rauhassa ja harrastaa heidän kanssaan. Jos rakkaus on vahva uuden naisen kanssa, toki se kestää seuraavan kymmenen vuoden aikana joka toisen viikonlopun yksinolon. Hoitaahan äiti nyt yksin perhettä. Äidille tämä mahdollistaa aikuisten kanssa seurustelun ja kenties sen " uuden" löytämisen.
Siksi että heräisi! Elämä jatkuu, ei pidä kostaa pahaa pahalla.
Etsitä syyllistä?
Jos en halua, että lapseni ovat isän uuden naisystävän kanssa tekemisissä, niin en halua.
Tapaamisia en todellakaan halua estää, mutta ne tulevat tapahtumaan lasten omassa kodissa. Ilman uutta naisystävää.
En aio panetella lapsilleni sen kummemmin heidän isäänsä, enkä hänen ratkaisujaan, mutta lasteni on parempi olla luonani.
Ehkä sitten joskus, jos mieheni uudesta suhteesta tulee jotain vakavampaa (ts. he menevät naimisiin), niin saavumme lasteni kanssa häihin. Ken tietää.
Kirjoituksistasi päätellen olet suoraselkäinen nainen. Lastesi on varmasti parempi olla luonasi, omassa, tutussa kodissa. Mitä häihin menoon tulee, taisit murjaista vitsin. Sinä ylpeä nainen katsomassa, kun exää vihitään. HEHHEH.
Harvinaista, että joku ymmärtää täällä vitsin, vaikka sitä ei alleviivaa...:)
turhaan sun odottelevan kutsua :))))))))
Voiko ihan oikeesti tommosia ihmisiä olla olemassa?
Jos ap:n kommentti on totta,olet naurettava ämmä!! Mitä pahaa toinen nainen on sinulle tehnyt? Vai oikein "luikerteli" teidän elämään ja "vei" sulta ukon?! HÖPÖ HÖPÖ!! Kukaan ei voi luikerrella parisuhteen väliin jos suhteessa on kaikki ok ja miehen ja naisen välillä Rakkautta ja Kunnioitusta!!! Ei koskaan!!! Ymmärrä se ennenkuin alat lapsille kostamaan teidän välien rikkoutumisen! Etkö tajua ettet voi omistaa ketään?? Ja joskus on ilman muuta parempi kun erotaan,myös lapsille, kuin eletään tunneköyhää liittoa, se jos mikä on väärä kuva lapsillesi parisuhteesta ja avioliitosta!! Ole niin kuin aikuinen käyttäytyy,älä leiki hiekkalaatikko leikkiä tyyliin; et saa tikkaria kun et anna mun maistaa eka omaas! Sun käytös kuulostaa ja on juuri noin lapsellista!!! Jos miehesi ei sinua enää rakasta, ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa ettet antaisi lastesi tutustua tähän uuteen naiseen ja hyväksyä häntä!!! Te ette enää ole pari ja sillä siisti!!! Mene hakemaan itsellesi apua suhtautumiseesi! Kuulostaa todella pahalta! Jatka elämääsi nyt itsenäisenä,vapaana naisena ja anna miehesi elää omaa elämää! Lapset ovat yhteisiä ja heistä huolehtiminen ja hyvinvointi kuuluu edelleen teille kummallekin! Ei ole lastesi onnesta mitenkään pois jos tutustuvat tähän naiseen!
Eli tää kommentti - mitä toinen nainen on sinulle tehnyt - Oli eroon johtavat syyt sitten mitkä hyvänsä, niin se kakkonen on astunut kuvioihin silloin kun ykkönen ja mies olivat vielä pari.
SEN takia ap. on ilmeisesti vittuuntunut (?) vaikkakin pääluuseri on se mies.
Oli avioparin suhde ihan mikä tahansa, niin on RAUKKAMAISUUDEN huippu alkaa suhdesotkuihin ennen kuin on setvitty ja/tai selvitetty ero edellisestä kumppanista.
Tää on tietekin ikuisuuskysymys josta ei koskaan tule reilua (ero jossa on kolmas osapuoli), koska aina tulee olemaan heikkoja luusereita, jotka menee sieltä mistä aita on matalin.
Sitten on tietenkin just nää epätoivoiset jotka kympillä lähtee tällaiseen raukkamaiseen touhuun mukaan, kun ei ne muuten ketään saa.
AINA on lasten edusta pois jos vanhemmat eroaa. Lapsille on ykkösasia että vanhemmat ja perhe pysyy kasassa. Sulla ei taatusti ole lapsia, koska tollasia puhut.
tässä on naurettava? Lue omat tekstisi läpi ja asetu kerrankin vaimon asemaan, niin voisit vähän ymmärtää. Siis aivan oikeasti. Oikea petolinnunperse olisit sielläkin puolella juttujesi perusteella
Totta on, että toinen nainen ei ole vääryydellä ja viekkaudella vienyt minulta mitään, mutta onko se syy siihen, miksi minun pitäisi tehdä hänen elämästään helpompaa?
Minun mielestäni ei.
En aio kostaa lapsilleni, enkä lapsillani mitään, mutta se , että en hyväksy "äitipuolta", ei ole kostamista.
Lapseni ovat jo sen ikäisiä, että osaavat itsekin ajatella mikä yhteys isän uudellä tyttöystävällä ja avioerolla on.
Aion kertoa heille rehellisesti, etten halua olla isän uuden naisen kanssa missään tekemisissä, en pidä hänestä, enkä hyväksy häntä.
Lapseni voivat itse päättää, haluavatko olla isin kanssa kotona, vai kenties isin ja isin uuden tyttöystävän kanssa.
Lopullinen avioero on raaka paikka, siinä ei ole enää tunteille sijaa. Minä huolehdin omistani, eli lapsistani.
Entisen mieheni ja hänen tyttöystävänsä on turha odottaa minulta tunteilua minkään suhteen.
tekemään sopimusta, jolla lapsia voi tavata vain teillä kotona, ellei exäsi sitä hyväksy. "Pakollahan" lapset on vietävä isänsä luokse, ellei muuta ratkaisua aikaansaada. Pakolla on myös sovittava miten kaikki tapahtuu ja kuka maksaa matkat.
tekemistä nuorikkonsa kanssa.
En jaksa uskoa, että mieheni veisi omia lapsiaan pakolla mihinkään, jos he eivät itse halua lähteä.
Hän ei ole sellainen.
Hän kyllä suostuu tapaamaan lapsiaan vaikka lasten kotona ilman tyttöystäväänsä, jos lapset niin haluavat. Tiedän sen.
Meille tulee yhteishuoltajuus, jossa minä olen lähivanhempi. Tästä ei (luojankiitos) tarvitse edes riidellä.
On mietityttänyt minuakin...
Olen jo aikuinen ihminen, mutta edelleenkin tulee pala kurkkuun ja ahdistaa.
Äitini toimi aikoinaan samalla tavalla, kuin mitä tässä on nyt käymässä. Tämä katkeruus johti itsemurhayritykseen, isäni sen sijaan porskutti eteenpäin uuden puolisonsa kanssa.
Tällainen sota vahingoitti minua ja isäsuhdettani niin pahasti, että en tule siitä koskaan selviämään. Olen kyllä ns. normaalin kirjoissa, mutta kyllä sitä katkeruutta on minullakin. Ja se kohdistuu kyllä enemmän äitiini kuin isääni.
Kyllä se niin on, että lapsi on valmis hyväksymään vanhemmiltaan tosi paljon. Pahempaa lapselle on se, että äiti käyttäytyy väkivaltaisesti lasta kohtaan kuin että isä käy vieraissa.
Miettisin kyllä muutaman kerran ennen kuin alkaisin pilata lasteni elämää oman itsekkyyteni takia.
En katkeroidu, siitä olen varma.
Toki tämä eroprosessi on tuleva olemaan raskas.
Eikä vähiten siitä syystä, että mieheni joutuu luopumaan puolesta omaisuudestaan.
Miehenikin on sitämieltä, että minä olen parempi lähivanhempi lapsilleni, kuin hän, joten siitä ei tarvitse riidellä.
Kakkosen, pian tulevan ykkösen, luulen myös tietävän aika hyvin minun ajatukseni hänestä, joten hänelle tämä ei tule yllätyksenä.
Hän ei varmasti odota minulta mitään positiivista.
En usko, että se, että olen rehellinen lapsilleni aiheuttaisi heille sen enempää traumoja, kuin se, että valehtelisin heille olevani sitä mieltä, että isin uusi tyttöystävä on ihan kiva "äitipuoli"...
johtuen.
Mies joutuu luopumaan puolesta omaisuudestaan? Vaimo on siis lähtökohdiltaan perseaukinen?
Ap. on ollut lasten kanssa kotona? Työ kodin ulkopuolella ei ilmeisesti ole maistunut? Mutta puolet pitää saada miehen omaisuudesta ja tietty runsaat elatusmaksut lapsista... Meinaa vielä varmaan hakea itselleenkin elatusapua?
Vaikuttaa vähän siltä, että mies on ollut rahaa ansaitsemassa perheen käyttöön, kenties vaimo on saanut käyttää miehen tulojakin kuten omiaan?
Tämä on sinänsä ihan ulkopuolinen kommentti, mutta kuulostaa hieman samalta kuin eräs erittäin riitaisa ero pesänjakajalla ja käräjillä menossa tuttavapiirissä. Vaimo ollut muutaman vuoden päivät vapaalla kotona jossa käytetty kodinhoitopalveluja lasten ollessa tarhassa, mies erittäin vaativassa johtavassa asemassa ja hyvätuloinen, tulot ja niillä saatava hyvä on kyllä kelvannut vaimolle isoine taloineen, autoineen, runsaine ulkomaanmatkoineen jne.
Mies kyllästyi siihen, kun tili oli aina tyhjä, riippumatta sadoista tuhansista euroista jotka vaimon käyttöön menivät (tiliotteet on nähty, joita onkin ihmetelty). Nyt sitten vaimo vaatii puolta kaikesta miehen JÄLJELLÄ OLEVASTA omaisuudesta, pöyristyttäviä elatusapuja itselleen ja yksinhuoltajuutta eikä anna miehen tavata lapsia. Reipasta. Varoittava esimerkki miehille.
Ymmärrrän täysin tyhjennettyjä miehiä, jotka saavat kertalaakista tällaisista naisista tarpeekseen.
Kirjoitin epäselvästi, anteeksi.
Mies toki joutuu luopumaan puolesta omaisuudestaan, kuten minäkin.
Ilman avioehtoahan kaikki menee lopulta tasan.
Mieheni ei vain olisi halukas luopumaan mistään avioliiton aikana hankituista eduista, jota kaksi palkansaajaa toki kerkeää hankkia enemmän, kuin yksi.
Siis käyn palkkatyössä kodin ulkopuolella. Ja vaikka en kävisikään, niin sama laki meitä eron tullessa koskisi kuitenkin.
Itselleni en hae elatusapua, sitä en tarvitse, mutta lapsillehan elatusapu tietenkin kuuluu, kun olen tulevaisuudessa se lähivanhempi.
Mieheni ei edes halua olla itse lähivanhempi, enkä sitä haluaisi minäkään.
Pääsemme hyvin alkuun, kunhan ositus saadaan suoritettua. Saan ostettua itselleni ja lapsilleni talon ja jää myös rahaa säästöön.
Et voi tietenkään estää lapsiasi tapaamasta heidän isänsä uutta naista,vaikka tekisit kaikkesi estääksesi sen. Todennäköisesti lapsesi näkevät vain katkeruutesi ja tapaavat selkäsi takana,kun alkavat ymmärtää omasta näkökulmastaan asioita,onko niin parempi?
Noin että mies on "köyhempi" myös,voihan uudella naisella olla omaisuutta paljonkin.
Voi kun katkeruudessasi näkisit pitemmälle. Sinustakin voi tulla vielä onnellinen nainen.
Ja tiedän, että hänellä ei ole omaisuutta. Ollenkaan.
Minusta se, että aion olla lapsilleni rehellinen ei ole katkeruutta. Tuntisin katkeruutta jos valehtelisin lapsilleni.
Erostamme tulee pitkä ja riitaisa ja välit pian ex-mieheeni katkeavat varmasti lopullisesti.
Uskon silti, että saamme lasten asiat sovittua jotenkin.
Mieheni ei ymmärrä, että ero on todellakin ero. Hänen on vaikea käsittää, että en aio olla hänen kanssaan enää sen jälkeen missään tekemisissä, kuin pakollisissa lapsia koskevissa asioissa.
Tottakai lapseni saavat tutustua isän uuteen tyttöystävään, jos haluavat. En vain usko, että haluavat.
Eivät lapset ole hölmöjä. He kyllä itsekin älyävät, mistä vanhempien ero johtui. Ja omien vanhempiensa eroahan harva lapsi haluaa.
"He kyllä itsekin älyävät, mistä vanhempien ero johtui."
No, mistä se johtui?
Että isä ei enää rakasta äitiä, vaan uutta tyttöystäväänsä.
Syy eroon on varmasti tuo.
En kyllä näe mitään syytä, miksi tuon syyn perusteella lapset eivät haluasi olla isänsä kanssa tekemisissä.
Vaikuttaa siltä, että et itse ole kokenut avioeroa lapsen näkökulmasta?
Lapset haluavat VARMASTI olla tekemisissä isänsä kanssa, mutta epäilen heidän haluaan hyväksyä isän uutta tyttöystävää. Ja siitähän tässä olikin kysymys.
Ja siitä, että minä en aio tilannetta varmasti helpottaa. Se ei enää kuulu minulle.
En ole kokenut avioeroa lapsen näkökulmasta. Olen kuitenkin antanut itseni ymmärtää, että lapsen kokemus syntyy pitkälti siltä pohjalta, miten hänen vanhempansa eron kokonaisuudessaan käsittelevät.
Jos lastesi isä nyt rakastaa uutta naista, niin miten ihmeessä se lapsiin vaikuttaisi niin, että he eivät voisi isän uutta tyttöystävää hyväksyä?
Tässä on nimittäin se vaara, että lapset joutuvat tahtomattaan pahaan valintatilanteeseen eli valitsemaan puolensa: he eivät voi hyväksyä uutta tyttöystävää jotteivat toimisi sinua vastaan. Pelikenttä kun helposti on tässä sellainen, että jos et ole puolellani niin olet minua vastaan.
Minä olen kokenut. Juuri sen ikäisenä, kun yksi lapsistani on nyt.
Minun vanhempani hoitivat avioeron esimerkillisesti. Kummallakaan ei ollut uutta puolisoa jo katsottuna avioliiton aikana, eikä siihen tarvinnut siis lastenkaan törmätä heti eron jälkeen.
Itse en lapsena olisi VARMASTI hyväksynyt kummaltakaan vanhemmaltani uutta puolisoa heti eron jälkeen. En, ennenkuin ero oli käsitelty ja tilanne eron jälkeen arkipäiväistynyt. Toisinsanoen n. vuosi eron jälkeen.
Jos mieheni ja hänen uusi tyttöystävänsä ovat yhtään ajattelevia olentoja, he eivät YHDESSÄ tuppaannu lasteni elämään heti eron jälkeen.
Jos he kuvittelevat niin tekevänsä ja huomaan lasteni yhtään ahdistuvan ajatuksesta, niin nousen sotajalalle varmasti!
"Jos lastesi isä nyt rakastaa uutta naista, niin miten ihmeessä se lapsiin vaikuttaisi niin, että he eivät voisi isän uutta tyttöystävää hyväksyä? "
Tämä kommenttisi sai niskakarvani pystyyn. Muistan niin elävästi sen ajan, kun vanhempani erosivat.
Ajattelin usein, että jos jommallakummalla olisi uusi "ystävä", niin repisin siltä silmät päästä. Siis siltä "ystävältä".
Tässäkin meidän tapauksessamme asia olisi aivan toinen, jos mieheni olisi ENSIN hoitanut avioeron, ennenkuin päätyi suhteeseen sen ulkopuolella.
Naurettavaa, jos hän ajattelee eron tarkoittvan sitä, että hän pääsee "leikkimään" uutta kotia samantien. Lennosta.
"Ajattelin usein, että jos jommallakummalla olisi uusi "ystävä", niin repisin siltä silmät päästä. Siis siltä "ystävältä". "
Miksi?
Koska ajattelin, että hän olisi se syyllinen vanhempieni eroon.
Olisin tehnyt mitä tahansa, jotta vanhempani olisivat jatkaneet yhdessä. Lapsen näkökulmasta heillä ei ollut mitään syytä olla jatkamatta yhdessä.
Toki aikuisena olen saanut tietää, miksi he aikoinaan erosivat, mutta lapsena se näytti aivan järjettömältä toiminnalta.
Olisi ollut helpompaa, jos jommallakummalla olisi ollut uusi "ystävä", jota olisi voinut syyttää erosta. Kaikkein hankalinta oli, kun omasta mielestään vanhemmat erosivat turhan takia.
En usko, että olin ja olen ainutlaatuinen tälläisissä tapauksissa, kun lasten näkökulmasta vanhempien välillä ei ole mitään suurempia riitoja ja arki rullaa mainiosti.
Voin uskoa, miten tieto isän uudesta ystävästä järkyttää lapsiani. He eivät vielä tiedä.
No sittenhän on hyvä, että näin aikuisella iällä ymmärrät oman eron syyksi sen, että miehesi ei enää rakastanut sinua.
Nyt hän rakastaa jotakuta toista. Olisiko asia siedettävämpi, jos miehesi ei olisi "siirtänyt" rakkauttaan sinusta siihen toiseen naiseen, vaan on ensin lakannut rakastamasta sinua ja sitten vasta rakastunut johokuhun muuhun?
(nyt joku tulee sitten sanomaan, että ei olisi pitänyt lammastella vaan erota ensin... niinpä, niin olisi minustakin pitänyt. Minunkin olisi pitänyt erota ensin, se on totta. Tämä maailma vaan ei ole täydellinen.)
Tottakai asia olisi ollut siedettävämpi, jos mieheni olisi ensin eronnut minusta ja sitten vasta etsinyt uuden rakkauden!
Se olisi ollut kaikille, myös lapsillemme helpompaa. Uskon vahvasti niin.
Lapsemmehan eivät vielä tiedä, että isällä on jo uusi suhde, mutta pelkään sitä päivää, kun se tulee ilmi.
Itse olen jo sinut asian kanssa. Olen päättänyt, etten aio olla misään tekemisissä ex-mieheni uuden kumppanin kanssa. Olen siirtänyt hänet mappiin Ö ja elän elämääni, niinkuin häntä ei olisikaan.
Varmasti asia olisi helpompi teille kaikille, jos uutta elämää lähdettäisiin rakentamaan vasta kun vanha on hoidettu alta pois.
Tarkoitin kuitenkin sitä, että vaikka nyt miehesi on aloittanut uuden elämän vielä kun on elänyt vanhaa elämäänsä, että hän on jossain vaiheessa lakannut rakastamasta sinua. Ehkä tätä vaihetta on kestänyt muutama kuukausi, ehkä muutama vuosi. Ja vasta sitten rakastunut johonkuhun muuhun. Toisinsanoen hän ei ole sinänsä vaihtanut sinua johonkin toiseen -ei ole siis "siirtänyt" rakkauttaan sinusta toiseen naiseen...
Toisinpäin kääntäen: jos tämä suhde miehesi ja hänen tyttöystävänsä välillä päättyisi syystä tai toisesta, niin palaisiko mies luoksesi vai eläisikö mielummin sinkkuna kuin liitossa ihmisen kanssa, johon tunteet ovat kuolleet jo aikaa sitten?
En minä tiedä miten juuri teidän tapauksessanne on, mutta asioita kannattaa aina katsella monesta eri näkövinkkelistä.
Tiedän, että hänen uusi suhteensa ei tule kestämään. Ja tiedän senkin, että hän palaa vielä luokseni. Otanko hänet vastaan?
Empä usko.
Mistä voin tietää? Olemme olleet yhdessä niin kauan, että vain tiedän. Harmi, kun tästä asiasta ei voi lyödä vetoa.
En jää murehtimaan mieheni perään. Toisaalta odotan sitä aikaa, kun voin alkaa etsiä itselleni uutta kumppania. Mieleeni ei olisi tullut aloittaa ennen, kuin avioeromme on selvä.
Tilanteen tekee hankalaksi myös miehelleni se, että hänkään ei ole lakannut rakastamasta minua kokonaan. Hän on sen sanonutkin. Joten tunteet eivät ole kokonaan kuolleet.
Aika huono lähtökohta uudelle suhteelle...
Usko pois, olen ajatellut suhdettamme monelta eri kantilta. Nyt tiedän ensikerran mitä teen.
Ja se tuntuu hyvältä.
Kaikkea hyvää sinulle uuteen elämääsi. Toivottavasti saatte aloitettua elämänne uudelleen.
Tiedätkö, ei se mies sitä onnea tee. Onni tulee sisältä päin. Hoida nyt itseäsi.
Hyvää kevättä !
Sinunlaisisasi pitäisi olla enemmän. Tiedät , mitä tahdot. Ja ryhdikkääasti olet asiasi takana. Olen varma huolimatta yllä olevista herjoista ja pelotteluista huolimatta, että lapsesi pärjäävät hyvin ja juuri pärjäävätkin tuollaisen suoraselkäisen äidin takia, sinussa on jotakin Niskavuoren Hetaa, hyvässä mielessä. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja Ystävän päivää.
Että suomalaiset, myöskin eronneet jasamat tunteet kokeneet naiset haukkuvat sua ja toimintatapaasi. Tämä voi tapahtua vain Suomessa.
Ymmärrän sinua hyvin, ja sinun tuskasi ja vihasi. Sulla on täysi oikeus kertoa lapsille kaiken, mustaanmaalamatta (en usko että itsekin suunnittelit näin) isää. Itse kerroin tyttärelleni kaiken hänen ollessaan 6 vuotias. Hänen reaktio oli ihmeellinen, hän halasi minua ja sanoi että jatketaan me kahdestaan. Nyt kun tyttäreni on jo aikuinen hän piti tämän toimintatavan oikeana. Mies tiesi siinä vaiheessa, kun löysi tyttöystävän että hänellä on vastuu. Että hänellä on Perhe. Hän itse ei arvostanut sitä. Hän itse, omasta tahdostaan rikkonut sen. Silloin hän ei välittänyt mitä tulee tapahtumaan, hän ei ole ajatellutkaan lapsia silloin! Itse halusin lapselleni vain parasta, enkä voinut kertoa että ihminen joka minua satutti on jotenkin hyvä ja hänellä on oikeuksia "elää ja rakastaa", ihminen joka halusi tämän lapsen, mutta oli niin itsekäs, että tietäen miten käy, kuitenkin teki sen. Miten kukaan voi luottaa ihmiseen, joka joskus pettii jonkun? Mitä minäkin täällä kerron... sinä varmaan itsekin tunnet samoin... Ja tiedoksi muille: SUHDE VOI OLLA HYVÄ JA JOPA ERINOMAINEN, mutta toinen pettää salaa, hän vain "elää" omasta mielestään! Sitten hän kauheasti haluaa takaisiin, kun häntä jätetään, koska huomaa, että vaimo ei olekaan itsestään sevyys. Nm.kokemustaon
Joten tsemppiä Sinulle! Toivon onnea Sinulle ja lapsillesi! Ja olet täysin oikeudettu kertomaan lapsillesi miltä sinusta tuntuu, lapsesi tuskin haluavat tapaa sitä ihmistä joka rikkoi heidän parheen! Kun lapset näkevät sinun tuskasi, saat heiltä tukea ja ymmärrystä eikä heistä ainakaan pettäjiä kasva.
Oli mukava lukea viestisi ja huomata, ettei ole ajatuksineen yksin.
vituttaa. Kahdenkeskinen kuhertelu loppuu siihen paikkaan.
tavata lapsiasi enää ja pilata heidän elämäänsä yhtään enempää.
Yksinhuoltajana pärjää erittäin hyvin kenellä sellainen luonne on.