Olenkohan jotenkin pinnallinen tai turhan huomionkipeä, kun mieltäni on välillä kaihertanut toteamus siitä, ettei kihlattuni ole vielä koskaan tämän parin vuoden aikana antanut minulle minkäänlaisia yllätyslahjoja?
Joululahjat olen saanut, nekin itse vinkkinä kerroin, joten mitään ihanaa yllätystä ei ole koskaan tullut. Ei edes kukkia.
Rahasta se ei ainakaan ole kiinni, hän kyllä tulee ihan hyvin toimeen taloudellisesti. Sitäpaitsi yllätyksen ei tarvitse välttämättä maksaa mitään.
Itsestäni on ihanaa antaa omalle kullalle ylläreitä silloin tällöin, ostaa vaatteita, herkkuja, pikku tavaroita....Läheisyyden yms. lisäksi.
Mitä olette muut mieltä? Onkohan hän vain pihi, ostaa siis vain itselleen, vai eikö hän vain tajua, miten pienellä vaivalla voi oman kullan tehdä onnelliseksi ja huomatuksi.
Tätä on ihan mahdottoman vaikea hänelle suoraan sanoakaan, vai kuka haluaisi oman kumppanin sanovan, että: "Voisitkos ostaa mulle vähän useammin lahjoja?"
Joululahjat olen saanut, nekin itse vinkkinä kerroin, joten mitään ihanaa yllätystä ei ole koskaan tullut. Ei edes kukkia.
Rahasta se ei ainakaan ole kiinni, hän kyllä tulee ihan hyvin toimeen taloudellisesti. Sitäpaitsi yllätyksen ei tarvitse välttämättä maksaa mitään.
Itsestäni on ihanaa antaa omalle kullalle ylläreitä silloin tällöin, ostaa vaatteita, herkkuja, pikku tavaroita....Läheisyyden yms. lisäksi.
Mitä olette muut mieltä? Onkohan hän vain pihi, ostaa siis vain itselleen, vai eikö hän vain tajua, miten pienellä vaivalla voi oman kullan tehdä onnelliseksi ja huomatuksi.
Tätä on ihan mahdottoman vaikea hänelle suoraan sanoakaan, vai kuka haluaisi oman kumppanin sanovan, että: "Voisitkos ostaa mulle vähän useammin lahjoja?"
Vastaukset 18
Vanhimmat
Itse elin vuosia kuvailemasi kaltaisessa suhteessa. Paitsi ettei exäni ostanut edes niitä joulu- ja synttärilahjoja. Viiden vuoden aikana ei ainuttakaan lahjaa, ei niin minkäänlaista.
Exä ei uskonut lahjoihin, niin oudolta kun kuulostaakin. Oli sitä mieltä, että jokaisen on ansaittava itse rahat, jolla tavaransa ostaa. Hän ei siis myöskään halunnut hälle osteltavan lahjoja. Kaikki johtunee siitä, että joutui muuttavan kovin nuorena pois kotoa ja elättämään itsensä. Oli tottunut siihen että omillaan on pärjättävä eikä muilta saa apuja.
Sain miehen jollain aikavälillä uskomaan, että itse nautin lahjojen antamisesta kun näin hänen innostuvan saamisistaan. Vaikka kiukuttelu lahjojen saamisesta vaihtui mielihyvään, periaate lahjojen tarpeettomuudesta ylipäätään säilyi.
Se alkaa syödä parisuhdetta, kun haluaa ostella toiselle näkemiänsä tavaroita ja tietää ettei tule koskaan itse saamaan mitään vastineeksi. Se ei tietenkään ole eikä ollut alunperinkään lahjojen antamisen tarkoitus, mutta silti. Meni niihin lahjoihin kuitenkin opiskelijabudjetissa mitattuna jonkin verran rahaakin. Tuli sellainen olo, ettei toinen välittänyt ilahduttaa oma-aloitteisesti. Vaikka eipä tuo silti ollut suhteen päättymisen syynäkään...
Kukaan miehistäni ei ole ikinä ostanut mulle lahjoja omasta halustaan. Sitten on pitänyt kateellisena kuunnella kun kavereitten kullat on ostellu ruusuja ja koruja, tai yllättäneet ravintolaillalla. Minun on pitänyt ns. opettaa miehille että naisesta on ihan mukavaa jos mies joskus merkkipäivänä muistaa jollain tavoin. Tässä pointtina on se, että mies ostaa naiselle jotain omasta vapaasta tahdostaan ja täydestä sydämestään, eikä se täyty jos nainen itse pyytää.
Niin, no ehkä miehesi ei ole niin kiinni kaikessa krääsässä, se on kyllä siunaus pidemmän päälle.
Kuka kaipaa niitä vanhoja yllätyksiä muutaman vuoden päästä ? Vaikuttaa siltä että kyseessä on järkimies raha-asioissa.
Oma kultani kerjää lahjoja niin paljon etten enää pysy perässä. Mieli muuttuu vähän väliä ja kertoo kyllä napakasti että mitä voisi hänelle ylläriksi laittaa.
Siinä meneekin sitten jo itseltä halu antaa kun kokoajan kerjätään. Ei ole edes paljon rahaa käytettävissä mihinkään ylläreihin.
Antaisin mieluusti joskus jotain jos tietäisin että hän tyytyisi johonkin, mutkun tietää jo etukäteen et lahjaa ei välttämättä arvosteta niin ei edes viitsi vaivautua.
Kuulun niihin miehiin, jotka eivät osta kumppanilleen lahjoja. Ne pakolliset joulu- ja syntymäpäivälahjat ostan, mutta varsinkin syntymäpäivälahjat yleensä niin, että menemme yhdessä kauppaan valitsemaan lahjan. Syy yllätyslahjojen ostamattomuuteen on kai pääasiassa se, että en oikein tiedä, mitä järkevää ja mieluisaa voisin ostaa. En siis tiedä, mitä naiseni haluaa. Jos ostaisin vaikkapa korvakorut, niin todennäköisesti kävisi niin, että naiseni ei pitäisi niistä ollenkaan. Ja jotenkin tuntuu vastenmieliseltä ostaa turhaa tavaraa nurkkiin pyörimään. Myös itselleni ostan vain sellaista, mitä todella tarvitsen. Luultavasti olen saanut ei-materialistisen kotikasvatuksen. Silloin tällöin saa kuulla/lukea eri lähteistä, että naiset nimenomaan haluavat, että mies OSTAA heille jotain kaupasta. Kyllähän se itseänikin usein mietityttää, että pitäisikö ostaa, vaikka se ei omaan persoonaan sovikaan..
Kukaan ei oikeasti osaa arvata, mikä olisi toiselle mieluinen TARPEELLINEN hankinta.
Tavaroiden ostaminen pelkän ostamisen vuoksi on sairasta.
Itse en haluaisi lahjoja saada, ostanut en ole enää kun olen lopulta osannut ilmaista, kuinka halveksittavaa lahjonta on.
( Tosin osallistun kyllä esim. sukulaisten 70- vuotispäivälahjoihin tms. mutta en oma-aloitteisesti )
Miehet eivät pidä yllätyksistä.
Sinun mielestäsi tuo on pieni vaiva ilahduttaa, mutta onhan se ehkä sinulle, jos se tosiaan olisi noin helppoa...
Tekstisi oli kuin minun kirjoittama. Olen aina toivonut, että saisin lahjoja mieheltäni ihan odottamatta ja sellaisia mitä hän olisi valinnut aidosti sydämestään. Mutta ei - edelleen hän kysyy joululahjoistakin mitä tahdon ja hakee just sen eikä mitään ylimääräistä. Jos sanon, että osta mitä tahdot, niin tuskastuu ja valittaa, että ei osaa ostaa sopivaa eikä tahdo tuhlata rahaa turhiin ostoksiin, jos en pidäkään ylläriostoksesta. Joten yritän ymmärtää, että ei todellakaan ole mikään shoppailija. Niinpä sitten edelleen pyydän itse mitä tahdon ja toinen ostaa. Olen kyllä minäkin kateellisena kuunnellut miten ystävät saa mm. yllätyskukkia. Toisaalta empä juuri itsekään osta yllärilahjoja milloin vaan - juhlapäivinä saa toki lahjoja joista ei tiedä.
Itse en ainakaan halua ostaa toisille lahjoja, enkä myöskään halua saada niitä toisilta. Pätee myös jouluna ja syntymäpäivinäkin.
Minulle riittää, että rakkaus osoitetaan huomioimalla toista esimerkiksi: sanoin, hellyydellä, läheisyydellä, pienillä teoilla (vaikka jättää jotain omaa väliin auttaakseen rakastaan tms).
Muuta ei tarvita. Jotkut kuitenkin tarvitsevat jostain ihmeen syystä jotain ostettua, että rakkaus olisi heidän mielestään aitoa.
Mielestäni emme ole liian huomionkipeitä, jos tahdomme yllätyksiä silloin tällöin. Itse en tahdo mitään kaupasta, minulle riittää saada jotain, MIKÄ ANTAA YMMÄRTÄÄ ETTÄ HÄN ON AJATELLUT JUURI MINUA JA NÄHNYT EHKÄ VÄHÄN VAIVAA. Persoonallisuus on parasta.
Mitä mieltä olen siitä, että miehesi ei ole roudannut sinulle kukkasia ym? Oli hän sitten joko hyvin ujo ja uskaltamaton tai "turhaa touhua kaikki akkojen jutut"-miesten mies, hän on ennenkaikkea tietämätön koko asian tärkeydestä sinulle. Jos vihjailu ei auta niin sano suoraan. Eihän se nyt niin paha asia ole. Ilman asiaan puuttumista jäät taatusti ilman ylläreitä.
...että "minulle riittää saada jotain, MIKÄ ANTAA YMMÄRTÄÄ ETTÄ HÄN ON AJATELLUT JUURI MINUA JA NÄHNYT EHKÄ VÄHÄN VAIVAA." Ja juuri tuota asiaa miesten on jostain syystä vaikea tajuta.
Itse seurustelen miehen kanssa, jonka mielestä lahjojen ostelu naiselle on täysin ylivoimainen suoritus. 'Kun emmä kuitenkaan tiedä, mitä haluat, tai sit ostan jotain mielestäsi kamalaa'... Ei pidä paikkaansa. Ja jos on täysin tumpelo, niin lahjakortti on pelastus moneen pulmaan.
Nainen ilahtuu pienistäkin jutuista, kunhan huomaa, että HÄNTÄ on ajateltu ja haluttu ilahduttaa. Miehille vinkkinä; kuka tahansa osaa päätellä kumppaninsa tyylistä ja olemuksesta tiettyjä asioita, mikä sopii ja mikä ei. Kukkia ostaessa ei tarvi rahdata mitään mieletöntä puskaa, joskus yksikin kukka kertoo paljon.
Eikä lahjojen ostelu ole mikään velvollisuus. Itse ostan miehelleni vaatteita, tuoksuja, tai jotain hyvää syötävää ihan sen takia, että näen hänen ilahtuvan. Mutta se, että en saa vastineeksi mitään, alkaa näin parin vuoden jälkeen tuntumaan turhauttavalta, ja ukko onkin (tosin ei pelkästään tästä syystä) kohta menneen talven lumia. Pinnallistako? Ei, vaan ihan periaate. Tee toiselle se, mitä haluaisit itsellesi tehtävän. Mikä helvetti siinä on niin vaikeata...
On vaan niin, että osa miehistä on itsekeskeisiä juntteja... Kuulin kerran yhden tuttuni kertovan kuinka hänen miehensä ei välitä yhtään joulusta ja hän joutuu tekemään kaikki itse. Perheessä kolme lasta. Minä laittaisin tuollaisen miehen kiertoon. Miksi hyväksyä tuollaista kohtelua? Mieluummin yksin kuin huomiota anelevassa suhteessa.
Itse ostin, niin kukkia kuin koruja aviliitossani
Mutta joka kerta ne oli vääriä tai vääränlaisia.
Jos aloitisin uuden suhteen niin en tiedä ostaisinko enää, senverran pahasti on tyytymättömyys palanut takaraivoon
moikka...
älä nyt sillä päätäsi vaivaa. miltein jokainen suomalainen mies on tuollainen.
Minulla yksi avioliitto takana, joka kesti 6 vuotta ja yhtään lahjaa en saanut koskaan. Joululahjaksi kerran dildon...heh.
nyt liitossa ihan ja romanttisen miehen kanssa jo pidempään ja joululahjat ovat juuri niitä, joitatietää että olen joskus maininnut. ei koskaan mitään ylläreitä muulloinkaan.
siihen pitää vaan tottua suomalsiten miesten kanssa, eikä ne sillä mitään pahaa tarkoita, tai ole mitenkään itsekeskeisiä.
jos pahasti vaivaa, niin haeppa ulkolainen mies..saat lahjoja ja varmaan vielä jotain muutakin...heh.
Ex-mieheni sanoi joskus, kun kysyin tätä asiaa kanssa, että lahjat pitää ansaita???? Koskien myös joulu- ja syntymäpäivälahjoja. Kun erään kerran kerroin mitä toivoisin lahjaksi, niin hän lupasi antaa osan rahana ja ehdotti, että maksan lopun itse. En koskaan enää pyytänyt mitään.
Mikähän minulla on kun en ymmärrä alkuunkaan tätä lahjahössötystä..
"Onko hän pihi?"
Mutta totesithan itsekin ettei yllätyksen tarvitse mitään maksaa?
"Pienellä vaivalla voi oman kullan tehdä onnelliseksi ja huomatuksi"
Ikävää ettet saa huomiota tai ole onnellinen.. :/
Mitä jos kultasi tulisi kirjastosta kotiin mukanaan jokin sinulle mieleinen kirja, ottaisi sinut kainaloonsa sohvalle ja lukisi sinulle ääneen? Vai haluaisitko mieluummin kultakäädyn?
Kuten sanoin, ei huomion osoitusten tarvitse maksaa mitään. Eli vaikka kirjastosta tuotu kirja minulle, kainaloon nappaaminen ja yhteinen lukutuokio kuulostaa tosi suloiselta.
Ehkä tässä onkin pohjalla huomion kaipuu ylipäänsä, ei niinkään tavaran kaipuu.
Yksi helpoimpia lahjoja, ja edullista vielä on suklaa, siis jos nainen siitä tykkää.
Mieheni tietää, että rakastan suklaata, ja tietää ihan merkit ja muut, vaan eipä ole ikinä tuonut tullessaan suklaata, paitsi yhteiseksi. No, onhan sekin jotain :-)
Ja kukkia voi aina tuoda. En tiedä yhtään naista maailmassa, joka ei ilahtuisi kukista. Joku nätti valmis kimppu tai vain yksi pitkävartinen ruusu on aina ihana ylläri! Siihen vielä se suklaa lisäksi, niin WOW!
Minä leivon ja kokkaan hänelle, joten kaipa hän voisi sitten ilahduttaa minua vastaavasti muilla tavoin.
Moni mies näyttää valittavan, että ei keksi lahjaa naiselleen. No tässä pari vinkkiä, jotka ainakin toimisivat mulla, (jos saisin)
- itsepoimitut kukat (vaikka sitten leskenlehtiä tms..)
- Jos toinen lähtenyt aikaisin aamulla-> Lappu pöydällä, jossa jotain romanttista löpinää.
- suklaa
- valmiiksi keityt kahvit ja itse leivotut/ ostetut hyvät pullat
- hieronta
- vie syömään ulos/ tekee itse hyvää ruokaa
- mies järjestää yhteistä aikaa. (Hommaa lapsenvahdin, jos tarvetta) ja keksii joitain yhteistä kivaa
- tekee jotain mun hyväksi, ihan pyyteettömästi, esim: pesee auton, että mun olisi kiva mennä sen kanssa töihin, sanoo mulle, että hoitaa lapsia huomenna, että saan mennä kaupoille/ystävien luo/harrastamaan/viettää omaa laatuaikaa....siis lista on loputon.
- antaa mulle sydämen muotoisen kiven, perunan, piparin....
- ruusulähetys töihin
Ei sen aina tarvii, mun mielestä olla jokin kaupasta ostettu tavara. Vaan jokin, mikä on tunteella ajateltu ja annettu.
Ja saman pitäisi siis toimia myös toisin päin. Myös naisen olisi hyvä osata antaa/ ilmaista tunteitaan.
>Mieheni tietää, että rakastan suklaata, ja tietää ihan merkit ja muut, vaan eipä ole ikinä tuonut tullessaan suklaata, paitsi yhteiseksi. No, onhan sekin jotain :-)
huh huh, eikö tuossa olisi romanttista juuri se, että se on teille molemmille yhteistä suklaansyöntiaikaa :D
>Ja kukkia voi aina tuoda. En tiedä yhtään naista maailmassa, joka ei ilahtuisi kukista.
minä en kertakaikkiaan ilahdu kukista. meitäkin on :) pidän pihalla kasvavista kukista, mutta säälittää leikkokukat, jotka tuodaan sisälle maljakkoon kuolemaan. ei ilahduta sitten yhtään...
sitten vinkki erityisesti miehille. naiset kaipaa tämänkin palstan mukaan huomioimista. helppo keino on näpsäistä kamerakännykällä joku kiva kuva, liittyen sinuun, työpäivääsi, naisen kiinnostuksen kohteisiin, ym. ja tekstinä lähinnä "olet taas mielessäni" tai vielä henkilökohtaisempaa. nykyaikaa ja iloinen yllätys :)
... tämän jälkeen naiset huomaavat kuka miehistä lukee tätä palstaa ;D