...kirjoittaminenkin tuntuu olevan vaikeaa, vaikka "kypsän ja aikuisen" pitäisi osata ja tietää kaikkea. Näin ei mun kohdalla ole,en tiedä voi olla että muitakin kohtaloni omaavia maailma on pullollaan, olen vain yksi joukosta.
Eli olen perhellinen 4 ihanan muksun äiskä, yksinhuoltajaksi itseäni tituleeraan,sillä mies loistaa poissa olollaan työnsä/ muun puolesta.
Ja minulta loppuu jaksaminen olla aina yksin lasteni kanssa,olen tietty ns."huono äiti" varmaankin, kun en tunne jaksavani tätä rulettia pyörittää. Onko kellään samanlaisia tunemuksia, ja miten olette niistä selvinneet.
Itkuni itkeskelen lapsilta salaa,etteivät suotta
hätäänny.
Eli olen perhellinen 4 ihanan muksun äiskä, yksinhuoltajaksi itseäni tituleeraan,sillä mies loistaa poissa olollaan työnsä/ muun puolesta.
Ja minulta loppuu jaksaminen olla aina yksin lasteni kanssa,olen tietty ns."huono äiti" varmaankin, kun en tunne jaksavani tätä rulettia pyörittää. Onko kellään samanlaisia tunemuksia, ja miten olette niistä selvinneet.
Itkuni itkeskelen lapsilta salaa,etteivät suotta
hätäänny.
Vastaukset 2
Vanhimmat
sitä loppujen lopuksi usein on lastensa kanssa. Se mikä siinä eniten vie voimia on, että koko ajan pitää olla saatavilla, kun lapset on pieniä. Isommat pärjäävät jo esim tunnin verran keskenään, että saa rauhassa edes suihkussa käydä.
Luxusta sitten on se, että saa rauhassa käydä yksin kaupassa tai peräti muuten vaan kaupungilla.
Sekin auttais, jos olis joku aikuinen, jonka kanssa vois puhua jostakin muusta kuin lasten asioista. Ihan vaikka puoli tuntia viikossa.
Ei sinunkaan tarkoituksesi maan päällä ole vain jaksaa ja tuottaa! Koet sitä samaa mitä nykyään koetaan paljon työelämässäkin, mikään ei riitä!
Itse olen sairaslomalla loppuunpalamisen johdosta, en vain enää jaksanut tehdä työtäni hyvin ja oikein. Tulin hysteeriseksi ja tein töitä tauotta aamusta yöhön asti.
Kukaan ei tajunnut hillitä työhulluuttani, kunnes hajosin ja aloin höpistä ja parkua itsekseni! Ihminen ei ole kone, ihminen ei voi vain antaa ja antaa, pitää myös SAADA!