Joskus rakkaus ei vain riitä. Mutta miksi sitä pitää satuttaa kumppaniaan ja lastaan menemällä pettämään, toistuvasti? Poikamme alkaa olla murkkuikäinen ja ymmärtää mistä riidoissa on kyse. Mies ei halua eroa koska "haluaa olla isä lapselleen" eikä ymmärrä että poika vihaa jo tätä puolta hänessä. Olen sanonut, että erotaan, mutta siitä tulee hirveä sota.
Poika kysyi minulta yksi ilta miksi en eroa, että hän häpeää isäänsä ja vihaa sitä, kuinka onnettomia olemme. Yritä tässä nyt sitten selvitä kaiken tämän itkun ja surun keskellä, vuosia olen heittänyt hukkaan uskomalla parempaan ja satuttanut lastanikin uskomalla siihen, että pitää yrittää. Yrittää mitä? Kysyn vain??
Poika kysyi minulta yksi ilta miksi en eroa, että hän häpeää isäänsä ja vihaa sitä, kuinka onnettomia olemme. Yritä tässä nyt sitten selvitä kaiken tämän itkun ja surun keskellä, vuosia olen heittänyt hukkaan uskomalla parempaan ja satuttanut lastanikin uskomalla siihen, että pitää yrittää. Yrittää mitä? Kysyn vain??
Vastaukset 10
Vanhimmat
harmittaa näin itsekin miehenä, että tuonlaisia miehiä löytyy. Melkeinpä hävettää olla mies. En käsitä tuonlaista toimintaa. Ainoa lääke taitaa olla kuitenkin ero. Näin minä tein heti kun oma avokkini petti.
mallin.Ole mielissäsi ettei lapsestasi kasva samanlaista pettäjää.Ero on hyvä asia aina.
Joskus on karhunpalvelus lapsille yrittää yrittämisen takia. Niinkuin nyt tuntuu sinullakin olevan.
Minusta tuollaisessa liitossa ei kannata jatkaa, niin moni nyt tuntuu kärsivän tilanteesta. Miehesi voi olla -ja myös tulee olemaankin- isä lapsellensa, siihen ei tarvita teidän kahden välistä parisuhdetta.
Avioeroa voi hakea yksin tai yhdessä, ja jos siitä eron hakemisesta tulee sota niin anna tulla vaan.
perään itke.provo.
Onko joku kussut aamumuroihisi vai loppuiko silokoonisulhasesta patterit?
jos tarvitset semmoista.
käyttää lastaan hyväkseen sanomalla että haluaa olla isä lapselleen.Juuri siksi etteivät he huoli salarakastaan itselleen oikeasti.
Ehkä ei huoli tätä salarakastaan, mutta aina tulee uusia salarakkaita ja jonkun voi huoliakin...
Eli yleensä se ei auta, vaikka yhdestä salarakkaasta selviää, tulee kuitenkin seuraava.
Eli se ei siitä parane.
Pitää rakastua ennen kuin huolii.
Itse olen liitossani odottanut reilu 15 vuotta jotain parempaa käännettä. Että mies vihdoin nousisi jaloilleen ja edes yrittäisi saada sekavaa elämäänsä järjestykseen. Mutta ei.
Luin jostain hyvän neuvon "erotkaa enemmän, ihan turha kitkutella epätyydyttävässä suhteessa vuodesta toiseen."
Olet yrittänyt vuodesta toiseen uskotellen itsellesi, että se kannattaa. Minä olen vuosia odotellut parempaa. Niin se vain on, että jokainen on oman onnensa seppä. Jos vain yrittää sinnitellä vuodesta toiseen, tulee jonain päivänä totuuden hetki: Tämä ei enää vetele. Ja silloin ei ole enää mitään väliä sillä mitä mieltä kumppani on. Jos tuntuu siltä, että ero on parasta, niin se on.