Tapasin elämäni rakkauden noin 3 kuukautta sitten.Minä rapuM hän kalatN Hän on eronnut 7 vuotta sitten lasten isästään,minulla ei lapsia.Minä 38 hän 40.Alku oli aivan ihanaa,näimme usein ja pidimme yhteyttä paljon,siis emme asu vielä yhdessä ja välimatkaa on n60km.Tahtoisin,että hän muuttaisi luokseni,mutta lasten takia se ei käy vielä pariin vuoteen.Hän harrastaa paljon järjestötoimintaa yms.Välillä tuntuu,että hänellä ei ole tarpeeksi aikaa minulle,saattaa mennä useampi päivä ettemme ole edes puhelimessa,ainoastaan muutama textari päivässä,näemme enää noin kerran viikossa.Rakastan häntä todella paljon ja tiedän että hänkin pitää minusta.Haluaisin pitää enemmän yhteyttä ja nähdä useammin...ikävöin häntä jatkuvasti Toki ymmärrän,että lapset ovat etusialla,mutta tahtoisin olla "listalla"seuraavana.Lisäksi olen vielä mustasukkainen,vaikka luotankin häneen...joskus vaan tuntuu;että häntä ei kiinnosta minun tekemiseni yms.Että olisin vaan silloin ajankohtainen,kun hän muilta asioliltaan joutaa....mitä teen?Pelkään menettäväni hänet painostamalla yms...Olen vaan niin huomion kipeä!
Vaadinko liikaa?
Rapu M
81336
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Liian nopeasti...
Meillä sama tilanne on päivastainen. Minä olen se yh-äiti ja mies lapseton.
Vaikka asumme lähekkäin, olemme yhdessä aika vähän. Syynä hänen kiireensä, työt,koulut, harrastukset yms. Suhteessa ollaan oltu jo n.1,5 v. mutta samanlaista tämä on ollut aina. Itelläni on ollut haaveena muuttaa yhteen, jakaa tämä arki ja elää tavallista perhe-elämää. Välillä mietin, tuleeko sitä päivää hänen kanssaan koskaan, mutta niin hyvämies hän on, että koitan jaksaa odottaa....
Tsemppiä sulle ja jaksamista! Kai se rakkaus kantaa.
Tietysti saattaahan siinä olla sekin,että alkuhuumassa oli kaikki niin ihanaa ja koen arjen tulleen liian aikaisin suhteeseemme.Väärin olisi tietysti huomauttaa toisen menoista ja rajoittaa niitä,mut silti pelottaa,että miten tässä käy...haluaisin vaan enemmän!
...ei ole vielä aika eikä mikään, kun puhutaan pitkästä parisuhteesta.
Et nyt oikein voi tehdä muuta kuin antaa naisystäväsi elää myös (ja lähinnä!) omaa elämäänsä. Hän joko pitää sinua tärkeänä tai ei, mutta jos painostat ja syyllistät häntä ajanpuutteesta, niin et varmasti saa haluamaasi; lapset ja pitkäaikaiset harrastukset ohittavat sinut vielä tässä vaiheessa (noin lyhyen tuttavuuden jälkeen) tärkeysjärjestyksessä ihan varmasti! Et luultavasti voi saada enempää juuri nyt, ja jos yrität, niin tuhoat vain suhteen tulevaisuuden.
Koita keksiä itsellesi muuta ajateltavaa ja tekemistä, ja antaa naisystäväsi tehdä enemmän aloitteita tapaamiseen ja yhdessäoloon. Sitten näet, miten juttu etenee, ja mitkä ovat hänen ajatuksensa ja toiveensa suhteenne kanssa. Vaikeaa ja turhauttavaa vain odotella mitä tuleman pitää, mutta ei tuossa tilanteessa oikein muutakaan voi tehdä.
Kirjoitit hyvin liiasta painostamisesta ja yhteisen ajan vaatimisesta. Itselleni kävi juuri näin, vaadin liikaa puoliskoltani yhteistä aikaa uudessa suhteessa. Hieman epävarmana(?) omista tunteistaan sekä "katsotaan nyt mitä tästä tulee" -tyyppisenä hän ei ollut valmis luopumaan omasta ajastaan, lukuisista ystävistään yms. sinkkuaikojensa asioista minun hyväkseni. Kehotan myös alkuperäistä kysyjää malttamaan ja antaa tilanteen rullata omalla painollaan suuntaan tai toiseen.. aika näyttää mihin suuntaan mutta älä ole liian painostava!
Jos kolme kuukautta vasta tuntenut ja mietit jo yhteenmuuttamista, niin huh huh.
Lasten kanssa illat menevät tosi nopeasti,
on ruuan laittoa, läksyjen kuulustelua, kaupassakäyntiä ym. Itse olen aina aika väsynyt tämän rumpan keskellä.
Itse olen tapaillut yhtä mukavaa miestä suunnilleen yhtä kauan. Kolme kertaa ollaan tavattu, tekstareita vaihdellaan illalla, en
todellakaan jaksaisi joka ilta roikkua puhelimessa hänen kanssaan. Välimatka on suunnilleen sama. Tutustutaan periaatteella, että annetaan ajan näyttää. En todellakaan tykkää jos miehellä olisi samanlaiset "vaatimukset" kuin sinulla. Olen
ollut 10 v sinkkuna ja tottunut itsenäiseen elämään. Minulle riittää tieto siitä, että on joku, jolle olen tosi tärkeä ja joka on minulle tärkeä.
Nytpä olen saanut sitä mitä olen tilannut,eli suhteemme on katkolla...nyt vasta ymmärrän antaa naiselleni omaa aikaa...odotan,että hän tekee aloitteet,enkä tiedä milloinka näemme seuraavaksi : (
ihan sama juttu nainen ilmoitti että ei ole valmis parisuhteeseen. olin ihan ällikällä lyöty... kesällä piti mennä naimisiin...
Ei koskaan riitaa yms. enkä painostanut mihinkään.