Eletään hetkessä. No, myös hetkessäkin pitää elää, mutta se on siinä kun eletään vain ja ainoastaan tässä hetkessä. Jospa ajateltaisiin sekä tätä hetkeä että tulevaisuutta? Eli nautittaisiin elämästä ilman että oltaisiin täysin vastuuntunnottomia. Mikä siinä on niin vaikeata? Miksi ihmisten on vaikea omistautua toisilleen? Eivätkö ihmiset tajua, että he saavat tuollaisen pienen vaivannäön yleensä moninkertaisena takaisin? Jospa ajateltaisiin parisuhde-elämää kuukausia eteenpäin ja toimittaisiin nyt niin, että yhdessäolo kestäisi jatkossakin? Kuunneltaisiin toista, tuettaisiin toista, tehtäisiin kaikella tavoin toiselle selväksi se, että hän on tärkeä. Eikä niin, että sen verran kommunikoidaan kuin itseä huvittaa! Jos toinen osapuoli olisi valmis hyvälaatuiseen suhteeseen, ymmärrettäisiin, ettei hänen täydy olla mikään läheisriippuvainen ongelmatapaus.
Nykyään kaikenlainen riippuvuus lähimmäiseen katsotaan pahaksi asiaksi. Lapsistakin tehdään jo pikkuaikuisia. Eipä ole paljoa järkeä.
Nykyään kaikenlainen riippuvuus lähimmäiseen katsotaan pahaksi asiaksi. Lapsistakin tehdään jo pikkuaikuisia. Eipä ole paljoa järkeä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.