pienenä katsoin valokuvia ja näin että olin peikko. Muut pienet tytöt olivat kauniita ja suloisia keijukaisia, mutta mä olin ruma peikko.
Yläasteikäisenä muilla alkoi olla poikaystäviä, mutta mulla ei. Eihän kukaan voi rakastaa peikkoa. Yritin tehdä tuttavuutta tullakseni aina torjutuksi.
Lukiossa muista tytöistä kasvoi joutsenia, kauniita naisellisia naisia. Mä muutuin vain entistä rumemmaksi.
Nyt yliopisto opintojen viimeisenä vuonna, nuoruuteni vuosista käteen jää muistoksi vain kuiva tutkinto. Mutta mitä tällä teen kun mulla ei ole elämää? Ulkonäköni on pilanut lapsuuteni, nuoruuteni ja koko loppuelämäni.
Joka aamu kun herään ja katson peiliin näen kuvottavan nuoren naisen. Kasvot ovat kummalliset, rumat, vaikeat, epäsymmetriset, väsyneet, pelottavat. Jollain tavalla näytän vammaiselta vaikka en sitä ole. Vartalo on hoikka, mutta silti ruma. Sääret ovat suhteettoman lyhyet reisiin verrattuna. Selkä on ruman pitkä. Ylävartalo on hintelä ja pienet rumat rinnat kruunaavat kauheuden. Käsivarret ovat suhteettoman paksut verrattuna hintelään ylävartaloon. Iho on valkoinen kuin kuolema. Yläselässä on isoja finnejä muistutuksesti siitä, että olen kuvottava peikko.
Miksi olen näin saatanan ruma? Haluaisin vain ihan oikeasti kuolla pois.
Yläasteikäisenä muilla alkoi olla poikaystäviä, mutta mulla ei. Eihän kukaan voi rakastaa peikkoa. Yritin tehdä tuttavuutta tullakseni aina torjutuksi.
Lukiossa muista tytöistä kasvoi joutsenia, kauniita naisellisia naisia. Mä muutuin vain entistä rumemmaksi.
Nyt yliopisto opintojen viimeisenä vuonna, nuoruuteni vuosista käteen jää muistoksi vain kuiva tutkinto. Mutta mitä tällä teen kun mulla ei ole elämää? Ulkonäköni on pilanut lapsuuteni, nuoruuteni ja koko loppuelämäni.
Joka aamu kun herään ja katson peiliin näen kuvottavan nuoren naisen. Kasvot ovat kummalliset, rumat, vaikeat, epäsymmetriset, väsyneet, pelottavat. Jollain tavalla näytän vammaiselta vaikka en sitä ole. Vartalo on hoikka, mutta silti ruma. Sääret ovat suhteettoman lyhyet reisiin verrattuna. Selkä on ruman pitkä. Ylävartalo on hintelä ja pienet rumat rinnat kruunaavat kauheuden. Käsivarret ovat suhteettoman paksut verrattuna hintelään ylävartaloon. Iho on valkoinen kuin kuolema. Yläselässä on isoja finnejä muistutuksesti siitä, että olen kuvottava peikko.
Miksi olen näin saatanan ruma? Haluaisin vain ihan oikeasti kuolla pois.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Hassua. En ole tavannut kuvottavaa ihmistä. Takuulla sinusta löytyy persoonallisia piirteitä. Sellaisia piirteitä, jotka tekee sinusta kauniin toisen silmissä.
Enemmänkin kuullostaa siltä, että olet itse leimannut itsesi rumaksi. Itsetunto-ongelma, johon tarvitsit apua. Tarvitset ihmisen, joka auttaa peilaamaan näkemääsi vääristynytty kuvaa todenoloisemmaksi.
Tämä oli mielipiteeni, mutta kannattaa miettiä tätä.
Siis teetkö ulkonäkösi eteen mitään?? Varmasti sinusta saa kauniin, niin kuin muistakin. Meneppä kaupungille ja katso kuinka moni siellä kulkee ilman pakkelia?? ei kukaan. Mä pidän kauniin niitä jotka ovat oma itsensä, ilman naamaria.
Itse olen ala ja ylä asteella ruma, hoikka, mutta en minkään näköinen. En käyttänyt meikkiä kuin vasta ammattikoulussa, ja sille tielle jäin. Enää en voi lähteä minnekkään ellen ole istunut tuntia peilin edessä laittamassa hiuksia ja meikkaamassa. Nyt olen kuin barbi nukke, miehet kyllä katselee pitkää, mutta näkisipä minut ilman tuota kaikkea vaivannäköä.
Hyvä kampaaja osaa varmasi leikata hiuksesi kasvojen hyviä puolia korostaen, värjäyskin saa ihmeitä aikaan. Ulkonäköön pitää panostaa mikäli haluaa näyttää hyvältä, mutta ketä varten sen haluaa tehdä..
Ylläkirjoittajan mukaan, sellaista elliä tuskin on, joka ei tekisi ulkonäkönsä puolesta edes jotakin.
Leikkauta hiuksesi sopimaan pääsi muotoon, piristä ilmettä vaikka jollain värillä.
Akneen on olemassa lääkkeitä, vaikka ei ne kyllä kaikille tehoa, mutta yrittänyttä ei laiteta :)
Monet miehet pitävät pienistä tisseistä, se mikää universaali totuus ole, että niiden pitää olla suuret. Jokaisessa meissä on jotain "rumaa" (jos ei muiden niin ainakin omasta mielestämme), ja näkisitpä monet kauniit ellit kotona ilman pakkeleita :)
Kehon treenaamisella saa korostettua vartalon puolia, keskity vaikka peppusi treenaamiseen :)
Tai sitten: hyväksy itsesi sellaisena kuin olet.
Jos olet muuten kiva, humoristinen, herkkä, mukava ihminen, sulla on kavereita, olet fiksu ja osaat huolehtia elämästäsi jne, ei sulla ole tässä elämässä mitään hätää.
olentoa ei ole olemassa,etteikö siinä olisi jotain kaunista.
Kuaneuskin on katsojansa silmässä..miksi pitäisi olla joutsen jos ankkanakin kelpaa? Näin kysyi minun äitini usein,kun nuorempana pähkäilin rumaa ulkomuotoani.
Olin liian laiha ja kalpea. :(
Oikeesti olin ruma vain itsestäni,eikä monikaan muu nii asiasta ajatellut.
Usein sitä on itse niin mahdottoman kriittinen omasta itsestään.
Leuka ylös ja olet reippaasti itsesi,etkä vähättele itsees. :)
apua ja puhumaan ammatti-ihmisille eikä täältä. Ihan hyviä ja kannustavia viestejä sinulle on ihmiset täällä kirjoittaneet mutta tuntuu jotenkin että et varmaan niitäkään usko. Itse sain ainakin sellaisen kuvan että vika ei ole sinun ulkonäössäsi vaan ihan jossain muualla.
Kaikkea hyvää sinulle!
Ole iloinen siitä, että olet koulusi käynyt ja nyt voit vapaasti keskittyä vaikka muihin asioihin ja etsit miehen, jolla on samoja ulkonäköön liittyviä kokemuksia.
Silloin teillä on jotain mitä jakaa.
Hyvällä ulkonäöllä ei tee mitään, mikäli ei ole sisäistänyt kauniin tavan elää. Viisaus sun muut sisältyvät tähän.
Ulkonäkösi on onnenpotku. Itsekkin sain samanmoisen. Se suojaa pinnallisilta ihmisiltä, yhden illan seksikokemuksilta, ja siltä että ihmiset pyyhkivät jalkansa sinun selkänahkaasi.
Isot rinnat olisivat tiellä, ja houkuttaisivat pelkkiä herhiläisiä. Pienillä pärjää mitä mainioimmin. Minä en ainakaan viitsisi kanniskella monen kilon säkkejä vain miehiä miellyttääkseni.
Kyllä se tulee aikanaan vastaan se peikkopoika joka omissa silmissä näyttää tosi söpöltä omine hörökorvineen ja nenäkarvoineen. Niin tuli minullekkin.
Terveisin Toinen peikko.
Kun se oli niin kauniisti kirjoitettu! :) Saan sillä aikaan vielä monelle hyvän mielen :)
Kiitos kaikille jotka vastasitte mun viestiin, vaikkei teidän viesteistä mitään hyötyä ollut. Puhuminen ei nimittäin auta tässä ongelmassa. Tai sanotaanko, että kommunikointi. Ehkä kirjoitan tänne sen takia, että saan vaan purettua tätä valtavaa pahaaoloa jonnekin...
Tänään olen huomannut jotenkin selvemmin kuin koskaan aikaisemmin, että olen jotain niin turhaa maanpäällä. Täysin turhaa ja liian rumaa. Aivan sairaan rumaa. Pelle. Idiootti. Kuvottava noita-akka. Kasa jätteitä. Läski rumilus. Kummajaisen näköinen. vammainen paska.
Katselin tuossa päivällä kuvia joita on kertynyt näiltä opiskeluvuosilta..kuvia bileistä, kuvia illanistujaisista..Voi että..en saa edes kunnolla henkeä kun mietin. Jokaisessa kuvassa mä näytän niin tuhat kertaa rumemmalta kuin kukaan muu. Olen niin sairaan kuvottava oksennus. Käsivarret on kuin löysää velliä. Jotain niin oksettavaa. Naama on kuin pellen ja rumimman noita-akan yhdistelmä. Idiootin näköinen peikko, jonka haluaisin tappaa.
Kaikki nämä vuodet olen kuvitellut ja pitänyt hengissä pientä haavetta, että jospa sittenkin joku kaunis päivä voisin yhtäkkiä ollakin tarpeeksi kaunis, yhtä kaunis kuin muut. Voisin löytää jostain jonkun joka voisi kiinnostua musta. Mutta ei. Vittu että olen ollut idiootti. Voiko maailmassa olla tyhmempää ihmistä kuin mä!? Jos peilistä ja valokuvista tuijottaa tämänlainen kuvottava rumilus, niin mitä vittua mä tässä haaveilen????
Mun ainoat vaihtoehdot on se, että löydän jostain jonkun mielettömän taitavan kauneuskirurgin joka osaa muokata tästä kuvottavasta ruhosta naisen. Ja toinen vaihtoehto on se, että lopetan tämän monen vuoden itkemisen, otan itseäni niskasta kiinni ja lähden täältä lopullisesti. Jälkimmäinen on todennäköisempi, koska alan olla jo niin väsyny tähän kaikkeen...
Hae apua, kuten jo aiemmin joku ehdotti. Yksin et selviä tilanteesta. Sinulle itsemurhaan johtava ajatus on ulkonäkö, jollekulle toiselle joku toinen asia.
Kirurgi ei voi sinua auttaa, ennen kuin löydät omanarvontuntosi. Vaikka olisi leikelty maailman kauneimmaksi, silti pitää arvostaa itseään, että olo tuntuu mukavalta. Oletko miettinyt, että on olemassa paljon erilaisia tyylejä, pukeutumisella saa peitettyä käsivarret ja sääret, meikillä voi korostaa ja peittää piirteitä. Selkäänsä ei ole pakko näytellä (minulla se on täynnä katkenneita verisuonia, joiden takia en voi poistaa mustia karvoja sieltä). Esim. goottityyppinen pukeutuminen ja meikki peittää vartaloa ja ihon virheitä ja voi silti olla kaunista. Luonnonlapset pörrötukkineen ja pussittavine vaatteineen ovat kauniita hekin.
Huomaatko vastauksista, että olet tärkeä ihan tuntemattomillekin ihmisille! Olisi kiva, jos pistäytyisit joskus kertomassa, mitä kuuluu. Puhuminen auttaa ihan oikeasti. Terveyskeskuksesta saat lähetteen terapiaan tai voit asuinpaikkakunnastasi riippuen hakeutua erilaisiin vertaisryhmiin. Voimia kevääseen!
ei se puhuminen tähän auta. Kokeiltu on psykologia.. Mun vaihtoehdot on tasan noi kaksi. Olen niin katkera.
Kaikki muut nuoret on niin kauniita. Miksi mun pitää olla näin sairaan ruma, selluliittiläskiperse, finniselkä, maailman rumin epäsiisti huora, koukkunenä paska tihrusilmä idiootti, kusenväriset hiukset, joita ei saa edes parhaat kampaajat kauniiksi ja valkoisenharmaa luomia täynnä oleva iho... ei voi olla mitään näin rumaa. Oksettava ruho!!!! Ja vielä niin idiootti ja tyhmä etä on tähän asti kuvitellut että tästä voisi yhtäkkiä muuttua nätiksi ja että joku voisi rakastaa. Aivan saatanan tyhmä.
Saan sinusta sellaisen fiiliksen että kärsit mielestäsi enemmän kuin ulkonäöstäsi. Menepä lekurille kertomaan itsetuhoiset ajatuksesi ja kokeilemalla löytyy varmasti sopiva mieliala lääkitys ja pääset vihdoinkin aloittamaan normaalin elämän. Lopuksi, heitä ne peilit vittuun ja unohda miltä näytät. Vietin vuoden kertaakaan katsomatta peiliin tai näyteikkunaan nähdäkseni miltä näytin. Se oli elämäni paras vuosi. Ajattele kuinka paljon rumempia ja oikeasti vammaisia kädettömiä ja jalattomia ihmisiä on maailmassa. Kerran itkin yksinäni uimarannalla (illalla) rumuuttani ja lihavuuttani. Kaukaa alkoi lähestyä hoikka ja hento olento. Ajattelin häntä täynnä katkeraa vihaa ja inhoa hänen hoikkuutensa takia. Lähelle tullessaan totesin että hän oli kädetön nainen, vain olkapäät. Häpesin turhamaisuuttani niin että melkein kaivoin itseni hiekkaan. Peilit ovat saatanan keksintö. Tee jotain asialle jo tänään. Perkele!!!
se on mukava kun sulta löytyy helppo ja yksinkertainen ratkaisu ongelmaan kuin ongelmaan. Lääkkeitä vaan kaikille, niillähän se ulkonäkö ja koko elämä muuttuu päivänpaisteeksi! Olet niin vitun viisas. Käyttäisinkö sitten lääkkeitä koko lopun elämääni? Olisin lääketokkurassa? Koska eihän se ulkonäkö miksikään muutu niillä lääkkeillä idootti?
Mitäpä jos ongelma ei olekaan se miltä mielestäni näytän, vaan ihan oikeasti se miten muut mut näkevät ja se miltä oikeasti näytän? Kauniit saavat parempaa palvelua kaupoissa. Kauniit saavat alennuksia. Kauniit saavat ystävällisiä katseita ja sanoja. Kauniit saavat helpommin rakkautta. Kauniit pääsevät jonon ohi. Kauniit ovat hyviä ihmisiä. Kauniit voivat elää elämänsä onnellisena ilman huolia (jos eivät niitä itse kehittele). Kauniit voivat sanoa: "pyh kauneusleikkaukset, ihan turhia, ei se ulkonäkö ole se pääasia!" Eihän se vesikään ole elän tärkein asia jos vettä on yllin kyllin...
Puhun kokoemuksesta, olen tähän astisen elämäni seurannut kavereideni ja siskoni elämää. Siskoni on kaunotar ja minä olen hirviö. Olemme kuin yö ja päivä. Ja olen saanut kuulla koko elämäni huomautuksia ja hämmästelyitä aiheesta. "voi kuinka te olette eri näköisiä!" Kuinka te voitte olla noin eri näköisiä?" "vähän sun siskos on kaunis! Miten te voitte olla noin erinäköisiä?"...
Ulkonäöllä on merkitystä ja paljon. Jos näytät kummajaiselta on elämäsi paljon vaikeampaa. piste.
Lakkaa pyörimästä itsesäälistä siellä ja ala elämään. Tiedän montakin naisjohtajaa, jotka eivät ole kauniita eli kyllä elämässä eteenpäin pääsee ilman kauneuttakin. Kaikki on sinusta kiinni.
Todella surullista luettavaa nämä vuodatuksesi. Olet jonkinlaisen harhan vallassa. Sinun suurin ongelmasi ei ole ulkonäössäsi vaan mielessäsi. Sikiset inhoa ja vihaa.
Jos näkisit toisen ihmisen, joka on ulkoisesti keskimääräistä rumempi, ajattelisitko hänestä samalla tavoin kuin itsestäsi? On vastaus sitten kieltävä tai myöntävä, molempien vastausten pitäisi herättää sinut käsittämään, millaisen harhan vallassa olet.
Myönnän, että minun olisi vaikeaa rakastaa naista, josta voisi aistia tuollaisen määrän inhoa ja vihaa. Sen sijaan voisin helpostikin rakastaa naista, jolla on "finniselkä", "selluliittiläskiperse", "valkoisenharmaa luomia täynnä oleva iho" jne.
Surullista, niin surullista. Olen todella pahoillani siitä, että ajattelet itsestäsi tuolla tavalla. En osaa sanoa mitään rakentavaa juuri nyt, niin pahalta tuntuu. Ei sinun tarvitse vihata ja inhota itseäsi. Ihan oikeasti ei tarvitse, ei ole syytä. Sinun täytyy löytää sisimmästäsi voimaa ja rohkeutta katsoa asioita tyynesti ja hyväksyä ne. Sitä kautta syntyy selkeys, joka sytyttää sydämeesi rakkauden.
Timantit syntyvät kovassa paineessa ja puristuksessa. Samoin syntyy kaunis ihminen, kun hän kohottautuu tappioidensa, piinansa, kärsimyksensä ja menetyksensä yläpuolelle.
Sinun tulisi ymmärtää, että voit nousta kaiken kurjuutesi yläpuolelle. Vain sinä itse pidät itsesi kurjuuteen kahlittuna.
ihan muualla kuin ulkonäössä. Minä olen myös erittäin ruma, mutta on jäänyt käteen muutakin kuin yliopisto tutkinto. Ei ole minustakaan koskaan ollut kukaan miespuolinen kiinnostunut, mutta en ole edes ajatellut sitä enää vuosiin... Sun ulkonäkö ei ole pilannut sun elämää vaan sinä itse - koska olet pelkuri! (tiedän, koska niin olin minäkin aivan liian monta vuotta!(ja jos joku niin olisi sanonut, olisin väittänyt vastaan, koska en itsekään tajunnut sitä!)) Tuo on erittäin hyvä tekosyy piilotella elämältä ja syyttää kaikkea siitä, kun on niin ruma.
Suomi on sikäli huono paikka elää, että täällä ihmiset on niin ulkonäkökeskeisiä, minulle vaihtovuosi oli alku parempaan elämään, koska ensimmäisen kerran minua kohdeltiin kuin ihmistä! Sen jälkeen olen yrittänyt keskittyä hyviin puoliini ja unohtaa ne huonot!
Ja miehet aiheuttaa kuitenkin vain surua, joten älä edes mieti sitä!
Hae ammattiapua ja lakkaa valehtelemasta itsellesi!
tekstisi on varsin surullista. Kenenkään ihmisen ei pitäisi tuntea moista surua.
Neuvoni olisi hakea sitä ammattiapua, mutta näköjään olet sitä jo kokeillut.
Haluaisin kuitenkin auttaa sinua. En ihmisenä voi katsoa vierestä kun toinen puhuu itsemurhasta, joten teen nyt jotain, mitä en oikeastaan voi olla tekemättä. Minä yritän.
Annan sinulle tilapäisen sähköpostiosoitteen, jotta saat minuun yhteyttä: [email protected]
Miksikö?
No katsos, minä olen yksi niistä ihmisistä joille sillä ulkonäöllä ei oikeasti ole yhtään mitään merkitystä. Tarjoan sinulle sinulle siis mahdollisuuden vuorovaikutukseen ilman, että kyseinen seikka olisi tiellä. Olen hyvin kohtelias ja mukava ihminen, joten kohtelusi tulisi olemaan hyvää.
En tietenkänä nyt tarjoa mitään rakkautta tai mitään semmoista, sillä enhän edes tunne sinua, mutta voisin tarjota sinulle hieman ihmisarvoa.
Sinun pitää oppia pitämään itsestäsi riippumatta siitä miltä näytät ja minusta se onnistuu parhaiten jos ympäristösi tukee sinua siinä. Omasta mielestäni voin auttaa sinua tässä asiassa tai ainakin yrittää.
Tämä varmaan kuullostaa hullulta, mutta kysyppäs itseltäsi seuraavaa: jos olet valmis tekemään itsemurhan, niin mitä sinulla oikeastaan on enään hävittävänä?
Kuten sanoin, en voinnut olla yrittämättä. Nyt on kiinni sinusta otatko avun vastaan.