Anteeksi antaminen

on se joka tekee aloitteen sovinnosta/anteeksipyynöstä niin silloin se keskustelun aloitus pitäisi lähteä myös häneltä. Eli hänen tulisi puhua suoraan, käsitellä asiat kaikessa raakuudessaan sellaisena kuin ne ovat ja puhua asioista niiden oikeilla nimilä. Jos hän ei kykene pyytämään anteeksi suoraan selvällä suomen kielellä niin tuskin hän silloin mitään katuu tai edes anteeksiantoa kaipaa. On hyvä tehdä selväksi mikä sinua on loukannut hänen käyttäytymisessään ja miksi, sinun kannattaa kertoa avoimesti omat tuntemukset.

Sopiminen ja mahdollisesti jälleen ystävyyden jatkaminen ei todennäköisesti tule olemaan helppoa eikä sitä kannata kiirehtiä. Kummankaan ei tulisi olettaa että kun asiat on nyt puhuttu halki niin jatketaan siitä mihin jäädään. Tällaisen tilanteen jälkeen sinä määräät tahdin. Uskompa että selvittelyiden jälkeen on parasta ainakin yrittää aloittaa puhtaalta pöydältä. Varsinkin jos ystävyydessä on ollut pitkäkin tauko niin toinen on voinut muuttua ajan myötä.

Mietihän myös, riittääkö se anteeksi pyyntö sinulle? Usein sanotaan, että kun pyytäisi anteeksi, mutta sitten kun pyytää, huomataan, ettei se riitäkään. Loukattu ajattelee, että luuleeko se pääsevänsä kuin koira veräjästä, tai huomaakin, ettei yksi sana muuttanutkaan mitään. Anteeksi pyyntö sinällään ei auta, ellei sen jälkeen myös anna anteeksi. Ja mielestäni anteeksi voi antaa, vaikkei aina olisi pyydettykään. Koko ajanhan oikeastaan arjessa teemme niin, sillä eihän yhteiselostamme muutoin mitään tulisi. En vaadi sitä sinulta kuitenkaan, sillä enhän edes tiedä, mistä on kyse.