Heissulivei, Suomen ihanat urhot!
Auttakaa naista joka on korviaan myöten rakastunut mieheen,jota on satutettu, nöyryytetty ja jätetty.
Eli te miehet jotka olette joutuneet vaimon/elämänkumppanin hylkäämiksi, kertokaa miten voisin auttaa/lähestyä miestä, hän on pidättyväinen ja ujo, sekä todella kultainen.
Olen siis tosissani en tahdo satuttaa miestä enkä ole hetken huumassa, lisäksi olen ollut yksin kuusi vuotta joten kiirettä ei ole.
Miten lähestyisin ja kauanko uskoisitte että akuutista surusta toipumiseen menee, mitä pitäisi ehdottomasti välttää, miten murtaa suojamuuri?
Uskon että mies pitää myös minusta mutta koska on kokenut kovia kohtaan vastarintaa, miten pitäisi suhtautua, jättää rauhaan? Sydämeni itkee kun näen hänen kärsivän, mutta kärsin itsekin koska olen menettänyt sydämeni hänelle, jo kauan sitten mutta koska hän on ollut varattu en ole halunnut häiritä häntä, nyt olisin mielelläni "first on line". Ihanaa kesää kaikille!
Auttakaa naista joka on korviaan myöten rakastunut mieheen,jota on satutettu, nöyryytetty ja jätetty.
Eli te miehet jotka olette joutuneet vaimon/elämänkumppanin hylkäämiksi, kertokaa miten voisin auttaa/lähestyä miestä, hän on pidättyväinen ja ujo, sekä todella kultainen.
Olen siis tosissani en tahdo satuttaa miestä enkä ole hetken huumassa, lisäksi olen ollut yksin kuusi vuotta joten kiirettä ei ole.
Miten lähestyisin ja kauanko uskoisitte että akuutista surusta toipumiseen menee, mitä pitäisi ehdottomasti välttää, miten murtaa suojamuuri?
Uskon että mies pitää myös minusta mutta koska on kokenut kovia kohtaan vastarintaa, miten pitäisi suhtautua, jättää rauhaan? Sydämeni itkee kun näen hänen kärsivän, mutta kärsin itsekin koska olen menettänyt sydämeni hänelle, jo kauan sitten mutta koska hän on ollut varattu en ole halunnut häiritä häntä, nyt olisin mielelläni "first on line". Ihanaa kesää kaikille!
Vastaukset 35
Vanhimmat
...Menisit käymään ja kyselisit miten menee, kyllä se siitä lähtee sujumaan sitten kun hän on surrut tarpeeksi.
Älä käyttäydy "hyökkäävästi". Petetyn on vaikea luottaa keneenkään ja selkeä itsensä tykö tekeminen herättää takuulla vastarintaa. Sinulla kun ei kerran ole kiirettä, maltat varmaankin olla "vain" läsnä ja tavoitettavissa.
Kuuntele paljon ja kysele vähän. Ulkopuolelta ei muuria pysty murtamaan.
Järjestä tilanteita, joissa teille tulee yhteistä aikaa neutraalissa ilmapiirissä. Esimerkisi yhteinen harrastus, jossa on muitakin läsnä, olisi hyvä viitekehys.
Muuan hyvä keino on, jos voit osoitta tarvitsevasi ihastuksesi kohdetta. Jätetty tuntee olevansa hyödytön ja turha olio maan päällä ja itsetunto on nollassa tai pakkasen puolella. Kai sinulla on jotain sellaista pientä tekemistä, johon voisit pyytää heppua avuksi?Tietokone"ongelmia", auton huoltoa, korjattavaa kotona, käytävä ostamassa jotain, johon mies voisi lähteä mukaan asiantuntijaksi tai makutuomariksi.. Mihinkään isoon hankkeeseen surevasta ei ole, mutta tarjoamalla mahdollisuuksia pieniin onnistumisiin kanssasi, pääset askel kerrallaan lähemmäksi.
Jos lupaat jotain, pidä lupauksesi AINA. Satutettu on kutakuinkin hysteerisen herkkä sille, että lupaukset pidetään. Hän ei kykene ymmärtämään yhteensattumia tai esteitä, vaan on täysin vakuuttunut, että petosta siinä taas suunnitellaan.
Älä koskaan arvostele. Yksi surusta toipumisen vaihe on valtava tarve olla riippumaton ja saada tehdä juuri niinkuin itsestä sillä hetkellä tuntuu.
Siihen, kauanko toipumiseen menee, on mahdotonta sanoa mitään. Se on henkilöstä kiinni. Niinkuin sekin, mikä on paras tapa lähestyä. Tuo yllä oleva on muuan näkemys, miten voisi kannattaa toimia.
Hyvää kesää ja onnea yrityksellesi :)
Tukkijätkä on todellinen terapian asiantuntija. No, suomalaiset ovat aina tienneet, että metsissä piilee viisaus.
Kiitos Tukkijätkä viisaista sanoistasi!:)
On vain nyt kysyttävä lisää kun heitit ton hyökkäävyyden ja valitettavasti se on mun liki ainoa paheeni; eli en nalkuta, valehtele, petä, käytä olematonta valtaa ihmissuuhteesa, mutta voi surujen suru, olen toisinaan vähän liian päällekäyvä :(
Tämän kyseisen herrahenkilönkin puolustuslinjoja aloin murtamaan käypäälle meinigillä, ENNENKUIN tiesin että hänet on jätetty juuri (niinniin luulin että jo aikoja sitten koska hän oli näyttänyt mnulle vihreätä valoa jo muutaman kuukauden) pyysin kyllä heti anteeksi kun minua valistettiin ja kun huomasin itsekin että kaikki ei ole kunnossa. Mutta koska hän ei ole Suomen puheliaimpia miehiä ja hänellä on ammatistaan johtuva "suojaus" päällä hän vain sanoi; ettei hän huomannut minun tehneen tai sanoneen mitään loukkaavaa, vaikka varmasti oli karmeaa kun yritin suoraa toimintaa...
Olen sattumalta joutunut muutamaan kertaan samalle biitsille hänen kanssaan, mutta se ei oikein käy tutustumisareenaksi koska hänellä on pienet lapset mukanaan, ja luulen äidin lähdön olevan niin rankkaa lapsille että heidän aikanaan taitaa olla turhaa edes mennä juttelemaan vai mitä mieltä olette??
Tähän mennessä olemme vain moikanneet matkan päästä en ole uskaltanut edes mennä kyselemään vointeja, ja siksi sydän itkee kun näkee noiden surullisten hemmojen vaeltavan hiljaisena joukkona.
Mutta kiitos kovasti!
Ymmärsinkö oikein: mies jäi pienten lasten kanssa selviytymään, miten parhaiten taitaa ja lasten äiti vain yksinkertaisesti pakkasi laukkunsa ja häipyi?
Mikäli niin on, olet tosi haasteen edessä.
Tiedän ihan kokemuksesta, kun olen koettanut tehdä tuttavuutta yksinhuoltajien kanssa - tai tavannut omien lasteni läsnäollessa naispuolisia ystäviäni. Lapset ovat sellaisia tunnetutkia, että ei uskoisikaan, jos ei olisi nähnyt. He kyllä vaistoavat lähes sekunnin murto-osassa mahdolliset kaveruutta lämpimämmät tunteet ja yleensä siitä seuraa jonkin asteen mustasukkaisuuspuuska.
Juu ei kovin rohkaisevaa, mutta kun kerran kysyit. Tiedäthän; suomalaiselta mieheltä kannattaa kysyä vain sellaisia kysymyksiä, joihin saadun rehellisen vastauksen uskoo kestävänsä :)
Mene vain kysymään kuulumisia. Kai sinulla on kokemusta lapsista, että osaat olla luonteva "hyvänpäivän tuttu", joka sattumoisin osuu paikalle? Matkan päästä moikkaukset ovat sopiva pohjustuskin. Luultavasti lapset ovat jo kysyneet, kuka se moikkaja oli ja siitähän on sopiva askel pikaisesti vaihtaa muutama sananen.
Maltatko sitten poistua sujuvasti ja sievästi paikalta ennen kuin lapset ehtivät kiinnittää liikaa huomiota sinuun? Surullisten hemmojen hiljainen joukko melko varmasti ilahtuu ystävällisestä "ohikulkijasta".
Että tällaisia arvailuja tälläerää..
Näin olen käsittänyt, että rouva lähti ja lapset jäi, eikä hirveitä apuja ole kai luvassa, lisäksi iskällä on sellainen duuni että joutuu olemaan esim öitä pois kotoa. Siksi varmaan ymmärrätkin miksi tahdon olla mahdollisimman varovainen mutta riittävän "nopea".
Niin onhan minulla kokemusta lapsista olen itse ollut kahden tenavan yh 5½ vuotta, nuorimmainen oli 4kk kun meijän isi päätti että ainoa oikea nainen on lapseton nainen. Joten pohjattomasta sydänsurustakin on kokemusta tosin meille naisille taitaa olla helpompi selviytyä näistä jutuista koska meillä on arki toisellatavalla hallussa eikä käytännön pikkuongelmat vaadi liikaa ponnisteluja.
Siksipä myös tiedän ettei auta hirvittävän rajuja syöksyjä tehdä lasten aikana, ettei erottuisi harmaasta massasta.
Onneksi olen hieman arka itsekin joten tuo sukkelaan poistuminen kuulumisten kysäisyn jälkeen luonnistuu helposti,jos en olisi arka ja epävarma en kai neuvoja tarvitsisikaan vaan olisin itsevarma ja kaikkitietävä.
Huvittavinta on että poikani on leikkinyt rannalla Hänen poikiensa kanssa...toivottavasti tulevat hyvin juttuun.
Mutta hiljaa hyvä tulee!
No kellä mitäkin.. Taitaa olla oikein villitys, että ukkoja ja akkoja lähtee enempi tai vähempi perustelluista syistä litomaan :(
Alun viidettä vuotta sitten meillä pakkasi rouva kapsäkit - lapset olisi saanut jäädä pakkaamatta siihen kuormaan. Nick "täti" tuolla jotain mainitsi terapian tuntemuksestani. Siitä minä vähät tiedän, mutta kun on siperia opettanut ja oikein kantapään kautta.
Pari kysymystä:
Mitenkäs se sopii yhteen, että sanot yhdessä viestissäsi olevasi "päällekäypä" ja toisessa arka ja epävarma? Jotain naisenlogiikkaako, vai toimintaa hetken tunteen johdattamana?
Miten niin naisilla on arki paremmin hallussa? Omien havaintojeni perusteella en olisi siitä kovinkaan vakuuttunut..
Kevyttä viihdettä asian välillä - hupaisan oikeaan osuvaa - eli pieni poiminta astrologisesta kartastani:
" Nouseva merkkisi on Neitsyt
Sinä se osaat katsella asioiden hyötynäkökohtia aina kun olet
innostumassa uusiin juttuihin. Mikäli vain on pienikin mahdollisuus parantaa
joko omia tai toisten olosuhteita jollakin tavalla niin sinä olet mukana
jokaisella solullasi. Olet valmis opiskelemaan ja tekemään töitä uuden
ideasi hyväksi, sillä mitään keskeneräistä et ole valmis päästämään
käsistäsi. Täydellisyyteen pyrkivänä tyyppinä vedät puoleesi ideaalisia ja
sinne tänne päättömästi uiskentelevia Kala tyyppejä, joiden päämäärättömyys
ja piittaamattomuus vetävät lopulta pinnasi kireälle."
Ymmärränpä hyvinkin kiireen tunteesi. Minulla meni loistava tilaisuus sivu suun, kun olin liian varovainen. Harmittaa. Jälkiviisautta, hyi, mutta olisihan se pitänyt arvata, miten siinä käy, kun asettuu sordiino päällä suupaltin savolaisen kanssa kosintakilpasille :)
Tuohan onkin loistava juttu, että muksut ovat tekemisissä keskenään. Siinähän on ihan pakko sitten olla aikuistenkin, vai mitä? Sopiva valttikortti sitä nopeutta silmälläpitäen.
Niin selvennöstä...olen aika outo tyyppi; arka ja päällekäypä, ujo ja esiintymisvarma, patalaiska ja superahkera, silti terveen kirjoissa, olen horoskoopissa kaksoset; tuo ikienerginen kaikkia rakastava tohottaja, nouseva merkkini on kauris tuo hidas, pidättyväinen epeli, valitettavasti juuri nämä ominaisuudet tekevät minusta niin "hölmön". Eli naisenlogiikkaa ja tunteiden johdattamaa toimintaa kaikkea tuutin täydeltä!
Ai eikö naisilla ole arki paremmin hallussa, luulin että näin olisi naiset kun tuntuvat selviävän erosta helpommin.Itse olen ainakin pärjännyt kivasti muuten paitsi huonouden leima on mullakin sydämessäni.
Ai joo olen unohtanut mainita, että tunteideni kohde tietää tunteistani, kerroin keväällä sekä sanoin että kirjeellä. Hän ei missään vaiheessa tyrmännyt minua eikä kertonut ettei ole mahiksia toivon tuon tuovan posiiivista latausta kuvioon sitten kun aika koittaa.
Ja liikuttavaa minusta oli kun hänen duunikaverinsa kertoi että minun kirjoittamani kirje on hänellä aina mukanaan,sitä hän lukee kuulemma työmatkoilla aina iltaisin.:)
Joo mullakin on vähän pelkoja että joku "justiina" tulee ja vie nenäni edestä miehen joka on itse aika hidas ja harvasanainen taluttaa alttarille ja sanoo pastorille; kyllä se tahtoo nääthän sä se räpytti silmäänsä"
Eli uskon että tämä hemmo voisi kelvata jollekulle muullekin, tosin kovin herkkä hän ei ole houkutuksille, töissäänkään hän ei silmiään kauniisiin naisiin kohdista vaikka toinen toistaan nuorempaa ja kauniimpaa ja laihempaa näkeekin, tosin vain kerran olen nähnyt yhden tytön yrittävän tosissaan iskeä häntä ja silloin toimin "pelastavana enkelinä" ja asetuin hänen ja ahdistelevan neitosen väliin kun mikään muu ei auttanut. (kaveri työskentelee mm ravintoloissa)
Ja sitten tässä seuraa että minä odotan taas seuraavat 20 vuotta, että josko jotain tapahtuisi, että edes vanhainkodissa päästäis samalle osastolle...
Miten muuten laskisitko plussaksi vai miinukseksi että olen täysin erilainen kuin hänen vaimonsa?
Olen lyhyempi, pulskempi, rumempi, kiltimpi, lyhyttukkaisempi etc...
Tämmöisiä mietteitä sitä piiloblondin päässä itää...
Aurinkoa ja iloa Sulle!! :D
Aika tutulla tavalla "outo". Samantapainen kahtiajakoisuus leimaa omaakin ajatteluani; opiskeluaikaan hirmuinen urheiluvimma vapaalla ja nyt taasen tykkään istuskella pohtimassa asioita, kun työssä tulee liikettä yhen kyllin ihan luontaisetuna. Arvaas, tekeekö hyvää olla kesälomalla ja patalaiskana tekemättä juuri mitään, kun on muutaman kuukauden sännännyt kahta duunia limittäin? Päivän pulma: lähteäkö kal(j)alle vaiko ajelemaan moottoripyörällä? :)
Kyllä varmaan monilla naisilla on arki hallussa ihan näppärästi. Monet miehet taasen ovat pulassa, kun on jäänyt kodinhoitoaskareet oppimatta. "Vetää puoleensa päämäärättömiä kala-tyyppejä...". Jutun juoni lienee siinä, että on sattunut paikalle niitä vähän vähemmän käytännöllisiä ihmisiä ja kokemansa perusteellahan jokainen varsin pitkälle mielipiteitään laatii.
En laske ollenkaan. Ulkoisilla asioilla on niin marginaalinen merkitys aikuisen tasolle päässeitten suhteissa, että siinä tuskin on kummoistakaan roolia jollain hiusten pituudella tai muutamalla kilolla/sentillä. Se kun on vielä niin makuasiakin, että on ihan mahdoton ottaa kantaa, onko erilainen olemuksesi plussa vai miinus jonkun toisen silmissä. Leikkaajaliitä tuolta vähän alempaa: "Naisella on kaksi tärkeää asiaa mihin mies ihastuu; kiinteä äly ja isot mielipiteet. Rakastumiseen vaaditaan edellisten lisäksi kurvikas huumorintaju ja sporttinen mielikuvitus..".
Ai miten romanttista. Joku sentään vielä kirjoittaa ihan oikeita kirjeitäkin eikä vain postaa 160 merkin viestiä kalikkaan. Nämä sähköiset viestimet ovat käteviä, mutta ei näillä saa koskaan sellaista aitoutta mukaan kuin käsin kirjoitettuun kirjeeseen.
Kiitos niitä samanlaisia itsellesi! Muistathan myös positiivisen ajattelun: vanhainkodeissa on kuulema hyvät keinutuolit ja myös kahden istuttavia sellaisia :p)
Niin kirjeiden kirjoittamisesta vielä minusta 160 merkillä tai jos on 5/5 mahdollisuus niin jotain 700 ei itseä ilmaista siten että toinen yksiselitteisesti ymmärtää.
Toki mä tykkään kommunikoida asiallisten ihmisten kanssa foorumeilla ja meilatakin, mutta txt ei ole rakkautta, romantiikkaa tai edes oikeita asioita varten.
Ja kunnon breivi kirjoitetaan käsin että mielialat ja tunteet näkyvät.
Toi sporttisuus on kuulemma kovaa valuuttaa miesten silmissä, mikä on sinänsä hyvä, tosin itse kun olen varustettu bodarin hauiksilla ja reisilihaksilla jo työni johdosta, voidaan hämmästellä mitä mies tykkää kun mun lihakset on isommat, heheheh.;D
Mikähän siinä muuten on että kun itse on energinen ja aikaansaapa (vaikka joskus sitten ottasikin takaisin) niin oikeesti vetää tykö näitä "päämäärättömiä, avuttomia, laiskajaakkoja"?
Mulla oli edellisen suhteen päätyttyä juuri siksi meiniki että elän lopun elämääni yksin koska raahasin perässä vetelää epärehellistä miestä ja pääsin vielä rahoistakin eroon kun olin sinisilmäinen.
Nykyinen kiinnstuksen kohde on sitten toista maata ja siksi kai se niin vaikeata onkin, hövelit supliikkimiehet on usein niitä rukkasten heiluttajia.
Aijoo oletko just kesiksellä?? Jos olet niin huurteista ja kalaisaa lomaa! Lämmintä ainakin piisaa...jaa moottoripyörällä ajohan on ihan mukavaa kesällä???
Itse pidin loman kesäkuun pakkasilla ja nyt hikoilen duunissa, mutta onpahan tekemistä, ei tule makuuhaavoja tai känsiä!
Mutta täytyy sanoa että toi kiinteä äly ja kurvikas huumorintaju istuu mulle kuin push upit blondille!
Jep toi vanhainkoti on ihan jees mesta, mulla on jo työn puolesta sinne varaus, sit jossain vaiheessa mä siirryn vaan sängynlaitojen ulkopuolelta sisäpuolelle...ja alaln marista.
On se euroa kovempaa valuuttaa. Kais ne jotkut tykkäävät toisenkinlaisista naisista, mutta itse olen myyty mies, jos sportti brunetti osoittaa kiinnostusta. Kuten sanottua - makuasia. "Kurvikas huumorintaju" on minulle se päällimmäinen kriteeri, kun valitsen seuraani. Monenmoisen asian kanssa tulee toimeen, mutta ainakaan minä en selviydy tosikoitten joukkueessa. Lappilainen huumori nappaa ja ei moittimista savolaisessakaan. Kuka siitä soimaamaan, jos hyvällä tuurilla osaa silmän ilo ja mielen ilo samaan pakettiin. Nyt on niin hyvää aikaa valikoidakin sitä "pakettia", kun on jo nähty sinkkuelämä, lapseton avoliitto ja perhe-elämä. Kamala klisee sanoa, että parempi yksin kuin huonossa suhteessa, mutta kun se on ihan totta - sittenkin.
Luulen, että avuttomat hakeutuvat toimeliaiden seuraan täydentääkseen itseään ja toisaalta niin, että jotenkin tuuliajolla oleva tyyppi viehättää meikäläisiä. Kohtuullisissa rajoissa jos pysytään, niin vastakohdat voivat hyvinkin täydentää toisiaan. Kahden hyvin itsenäisen ja selviytyvän suhteessa on suuri riski käydä niin kuin minulle ja exälleni; toinen käy "tarpeettomaksi". Mitä tulee siitä, jos kaksi kykenemätöntä käy yhteen?
Taas miettii.. ja on kai tämäkin sanottava. Varo sitä, että et nyt sorru ylilyöntiin etsiessäsi vastakohtaista ihmistä exällesi. Ei kai vaan ole kyse negaation peilauksesta? Itselläni on siitä huonoja kokemuksia. Tuli niin jatkoksi sille, kun kerroit olevasi jokseenkin päinvastainen tyyppi kuin ihastuksesi entinen ja sama toisinkin päin.
Tuohon viestimiseen minulla ei ole juurikaan lisättävää eikä pois otettavaa. Olen niin samaa mieltä.
Kesikselläpä hyvinkin. Valitsin muuten sitten kaikki kolme ja päivän pulma ratkesi siinä. Poikkesin pienellä maisema-ajelulla kaksipyöräisellä päristimellä (on se kivaa, kokeile vaikka!) ja tulin kotiin systeemipuulaakin kautta. Olusien jäähtymistä odotellessa istuin näppiksen äärelle ja kohta lähden rantasaunalle. Sen lämpiämistä odotellessa onkin sopivasti saumaa käydä uistelemassa ja kokemassa katiska. Tikkuahvenia tulee varmasti - ei haittaisi ensinkään, jos nappaa uunikalalla - haukia tuossa lätäkössä on, jos vaan saa napattua talteen.
Työn iloa! Mitä iloisempi olet, sitä vähemmän asiakkaasi saavat makuuhaavoja.. Olikos teillä siellä niitä parikeinuja, vai joudutko tilaamaan mittatilaustyönä sitten pikkusen ennen kun vaihdat sinne marinapuolelle?
No ei sitä mentykään duuniin vaan esikoisen kanssa Yliopistollisen Sairaalan lastenpäivystykseen, kuumetta 40 eikä alas millään, ja kouristusriski. No hyvin siitä selvittiin mutta hoivatyötä riittää kotonakin.
Tuo iloinen luonne ja hymy on mun mielestäni Suomalaisen kaunistus, ei pitkät sääret, pitkät hiukset (oma heikkouteni miehissä), ei sixpack mikään toimi täydellä ilman hymyä joka valaisee koko maailman. Ei sitä nyt aina tarvitse naama leveenä olla mutta kun edes toisinan näkee hymyjä...kurvikas huumorintaju on arjessa ns must koska elämä heittää niin paljon ankaraa vastoinkäymistä eteen että totisella on kyllä itsarivaara paljon isompi kuin huumorihenkilöllä.
Ja tuo yksin parempi kuin huonossa suhteessa on kyllä niin tosi kuin olla voi, mutta ainahan sitä voi toivoa että päätyisi hyvään ihmissuhteeseen hyvän ihmisen kanssa kuluisi se aika rattoisasti.
Kaksipyöräisen kyydissä olen ollut viimeksi kauan sitten ja kivaa oli, nykyisin vaikka tuttavapiirissäni on monta motoristiä en ole kyytiin päässyt.:(
No ehkä ei tuo haavemieheni ole ihan ihan vastakohta exälle, koska niin ahkera poika kuin onkin ei itseään "rehellisellä" työllä elätä.
Muuten mikä siinä on että miehet kyllä "lirkuttelee" blondille mutta mitään kummempaa ei tahdo syntyä? Itse sukelsin väripyttyyn ja tummennuin muutaman asteen saadakseni katu-uskottavuutta, heheheh ;D
Mutta tiedätkö mikä on blondin "unelmapuoliso"?
Ja sen keinustuolin tilaan tehtaalta jotta saan mieleiseni, kun vielä olen sen verran järjissäni.
Koska meillä on vaan sellaisia tuoleja joiss on pöytä edessä, ettei pääse karkuun.
Hyvä, että on jo nuoriso toipumaan päin! Lapset ovat onneksi hyviä sietämään kuumetta, mutta rajansa heilläkin. Löytyikö joku selvä syy sille kuumeen nousulle; virus, allerginen reaktio, bakteeritulehdus..? Kesällä kun voi napata vaikka mitä "öttiäisiä" kimppuun. Nythän on aika paha myyrävuosi ja myyräkuumettakin on aika yleisesti.
Heh.. minä taidan kanssa sukeltaa väripyttyyn. Juur tulin kotia erään ystäväpariskunnan mökiltä ja siellä jo laadimme sotasuunnitelman, miten karkoittaa sinkkuuteni. Kaijalla oli sopiva neitokainenkin luvussa, mutta kun hänelle kun pitäisi olla tumma mies. Blondeillehan vain flirttaillaan.. Siispä hennaa auringon haalistamiin hiuksiin ja tummentavia piilolinssejä hankkimaan, että saa jemmattua vaalean viikingin jäänsinisen katseen. Siitä hyvä, että näin hellejakson jäljiltä armoitettuna auringonpalvojana en tarvitse solariumia. Talvi saa sitten ratkaista kalkkilaivan kapteeni -ongelman ajallaan ja tavallaan. Pitäisiköhän kulmatkin värjätä, vai menisikö kajaalikynällä läpi?
Blondin ihannepuoliso.. BMW, GSM ja HIV ???
Pahus, kun menin pätkäisemään upean luonnontaipuisan polkkatukkani lyhyeksi käytännön syistä: liikaa risuja, havunneulasia ja paarmanraatoja takertuneena työpäivän jäljiltä :(
Joskus joutuu antautumaan arkirealismille. Harmi sinällään, sillä olen laittanut merkille, että seuraani hakeutuvien naisten älykkyysosamäärä on suoraan verrannollinen hiusteni pituuteen.
Kumpi katoaa nopeammin horisonttiin - 2-vuotias muksu vai dementoitunut mummo?
Kylläpä oli hikiset ajat, tenavan sairaus ei selvinnyt koska mitään kuumetta aiheuttavaa ei löytynnä, mutta hyvä kun toipuu.Oli kurjaa kun korkea kuume ei millään laskenut ja oli jo kuumekouristus vaara, huh!
Niin siis väripyttyyn ja piilarikauppaan?
Aivan hiukset jollain turvallisella syvällä ruskealla, värilliset piilarit, tumma ruskea aiheuttaa suurelle osalle leidejä sydämentykytyksiä ja sitten se talven pelastus; itsestään ruskettavat tökötit!! Niitä hipiään kerran viikossa niin vaalea viikingin ihonkin näyttää välimerelliseltä, ja suksee on taattu! Ja nykyisin myydään kätevää kulmakarvageeliä jolla hoituu kulmien väri- ja muotoiluongelma yhdellä tuotteella.
Tosin en voi yleistää mutta itse mieluummin katselen jäänsinisiin silmiin kuin ruskeisiin mutta olen aina uskonut siihen että kyllä Suomalainen mies on kaikkein komein ja pohjoismaalainen väritys sopii niin mukavasti meidän valaistukseen, ympäristöön, sisustukseen ja reilusti ihan kaikkeen.
Blondin ihannepuoliso (siis feminiinin ainakin) on tietty tuo vitsimaailman toinen "suuri" nimittäin basisti, nuo kaksi kun toilailevat niin ei ainakaan vitsinikkareilta duunia puutu.
Ja noiden kahden älykkyyskin asettuu usein samalle linjalle.
Tutun basistin lausumaa; "Basso on niin tyhmä soitin että sitä oppii soittaan kuka vaan" Johon totesin "Joo niin minäkin siis blondi"
No tässä nyt taas mentiin vähän liian pitkälle rasismissa...
Muuten olen huomannut tuon saman tukanpituus korreloi seuralaisten ÄOään, nyt on hieman pitenevä suunta, joten maailmassa voi olla vielä ihmeitä tarjolla. Tosin lyhyttukkaisen on hieman hankalampi saada suosiota naisena koska pitkät hiukset on naisella must, viis siitä vaikka niitä karvoja olisi viisiristissä niinkuin monilla naisilla on. Upea lyhyt kuontalo mielletään vissiin usein epänaiselliseksi siis olen paraskin pitkäntukan puolestapuhuja lyhyine kutreineni.
Jouduin muuten tänään todistamaan kummaa episodia kaupasta lähteissäni;
ihastukseni "vaimo" tuli autolla vastaan ja oli värjännyt tukkansa samanväriseksi kuin mulla ja lisäksi tuo ihminen ihan kuin irvisti minulle mennessään ohi. Siis me emme tunne toisiamme ainakaan ei pitäisi, tunsin vain auton jolla hän liikkui...merkillistä.
Mutta jos multa kysytään niin kyllähän se on mummo joka on menossa humpalle jota on ainakin hankalampi pysäyttää, jalkojen nopeudessa ei kovin suurta eroa ole, nimittäin kun on sopivassa dementianvaiheessa ei säryt piinaa ja liikket ovat liukkaat kuin mäntysuopapala kesäisellä mattopyykillä!
Ja mummoa ei saa huhuiltua piilosta esiin jätskillä ja karkilla.
Tämmösiä tälläkertaa, voidaan hyvin ja rusketutaan!
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Mitäköhän nyt oikein on liikkeellä, kun noita selittämättömiä kuumeita on ollut täällä meilläkin päin? Onneksi kukaan ei sentään ole kupsahtanut, mutta kova tauti näkyy olevan.
Jospa kuitenkin jätän väliin ne tökötit ja muut viritykset. Hauska ajatusleikkinä, mutta ei tosiaankaan ole minun tyyliäni. Jos en kelpaa tällaisena, niin sitten saan olla kelpaamatta.
Luin tuolta alempaa kirjoituksiasi ja jäin sanattomaksi. Mitä voi sanoa ihmiselle, joka on sydänjuuriaan myöten rakastunut ja rakkauden kohde tuntuu olevan tavoittamattomissa? En minä tiedä. Tuntuu jotenkin kornilta, että tässä vain vitsaillaan basisteista ja mummoista, vaikka tiedän ajatustesi olevan ihan muualla.
Mummotehtävän kyllä ratkaisit ihan oikein.. arvatenkin kokemuksen tuomalla tietämyksellä :)
"...Varret yhteen kiedottiin,
hiekka tarttui varpaisiin,
meren kiihkeän rytmiin kun vaivuttiin.
Pientä huulta heitit kai,
suoraan suusta suuhun vain,
näistä aikuiset puhuu kuiskuttain..."
Voidaan hyvin ja rusketutaan!
Tänään tuntui niin messevältä kun tulin aamulla duunista kotiin, ajattelin etten mene nukkumnaan nautin auringosta ja alkavista Kukkaisviikoista,
no hyvä päivä tästä muotoutui, ainoa että kun tuolla kaupungilla oli niin paljon romanttisia pariskuntia käsikädessä, niin sitä oikein mietti,mikä saa vakan valitsemaan kantensa, miksi mua ja monia muita elämä on kurittanut ankaralla kädellä? Että kantemme lojuu jossain ihan muualla ehkä käyttämättömänä ehkä jonkun rikkomana. Ja meitä on armaassa Suomessamme paljon jotka itkemme kaipaustamme joko tunnettuun tai tuntemattomaan kuitenkin odottaen, toivoen ja luottaen siihen että paistaa se päivä risukasaankin...
Hei Tukkijätkä mun piti kysyä että oletko ihan oikeesti metsien mies?
Ja tosin luonnollisena mies on parhaimmillaan, ei väripytyt tuo onnea ellei se ole tullakseen, mutta ei niin pahaa paikkaa olekaan ettei vitsi ja huumori maittaisi siitä lähdetään!
Ja toisaalta on ihanaa kun on elämässä muutakin kuin märehtiä omaa surkeuttaan.
Ja basistivitsejä väännän kunnes toisin päätän, ne ovat terapiaa...
No kaikesta huolimatta aurinko nousee aamulla ja niinkauan kuin saan elää tälläisessäkin toivossa jaksan ihan kivasti, täytyy kyllä myöntää että koville ottaa kun tietää ettei helppoa ratkaisua olekaan.
Lämpimiä ajtuksia ja auringon syleilyä!!
Päivä paistaa.. tavallaan. Toisaalta on hauska katsella onnellisen näköisiä pariskuntia, mutta samalla se tuo mieleen haikeuden ja kaipuun. Oma kanteni lojuu väärän vakan parina, mutta hän ei näytä tajuavan sitä itse :(
En voi elää tai tehdä päätöksiä toisen puolesta, joten kovin vähän on tehtävissään. En oikeastaan edes usko "ainoaan oikeaan". Enemmän uskon siihen, että kaksi sopivasti toisiaan täydentävää voi yhdessä rakentaa kestävän onnen niin halutessaan. Niitä sopivasti täydentäviä vain ei kävele vastaan ihan joka kadunkulmassa.
Kukin tavallaan; yksi vääntää basistivitsejä ja toinen suunnittelee hiustensa värjäämistä. Märehtiminen kun ei asioita edistä, on parasta keskittyä hetkeen ja iloita siitä, mitä on.
Olenhan minä ihan oikeasti metsien mies. Eikös se nyt näy jo jutuista, että jätkä mikä jätkä? Olen joskus saattanut selailla muutakin kuin iltapäivälehtiä ja aku ankkaa, mutta mitä noita vanhoja muistelemaan. Filttihattu, ruutupaita ja repusta pilkottava kirvesvarsi pukevat minua. Saatan joskus sopivassa seurassa intoutua keskustelemaan ajan mahdollisesti spiraalimaisesta olemuksesta, kosmisen energian vaikutuksista kasveihin, magneettiventtiilien kytkentäkaavioista tai vaikkapa Thunderfeltin värikoodein luokitelluista näkemyksistä ihmisen luonnetyyppeihin, mutta enimmäkseen pysyttelen arkisen käytännönläheisissä aiheissa. Tunteet, ihmissuhteet, harrastukset ja politiikka ovat erinomaisia aiheita, sillä niissä riittää keskusteltavaa loputtomiin.
"Yö työntää varjonsa pois,
valo maailman
kylmän kalpea on.
Sua turhaan vierellein hain,
käsissäin pelkkää tyhjyyttä vain.
En kuule ääntäsi sun,
et sanaakaan kuiskaa
korvaani mun.
Vain hauras hiljaisuus tää
on ympärilläin
ja äärillein jää."
Ja aurinko nousee aamulla.. niinkuin mekin.. valon lapset tekevät niin :)
Ajatuksin
-Valo hiipii varjojen takaa
Vie pimeän mennessään pois
-Aurinko taivaalla makaa
Kuin maljan kanssain jois
-Kyyneleet silmiini hiipii
Kun vaellan metsään päin
-Pian tuuli lehdet riipii
Vie kesämme muistoihin päin
-Vaan turha ei ollut tuska tään
Kuulen lintujen laulun suloisen
-Mä kaukana kesän toisen nään
Heitän pois mä mieleni alakuloisen
-Jo uskon kesään kauniiseen uuteen
Kun ystävä vierelläin kulkee
-Matkani pitkä vie tulevaisuuteen
Ja onni meidät syliinsä sulkee
Oikeesti ruutupaitamies!!
Mä olen aika sanaton, kyllähän sitä jutista toisen aistii, mutta mulle kun tuo "ruutupaitajareppu" kulttuuri on miltei
öööö, älä nyt ymmärrä väärin,
Jumalasta seuraava-aste.
No en ole koskaan väheksynyt jätkän kykyä viisaaseen ja asialliseen keskusteluun, mutta kyllä se sydäntä lämmittä että tänä konejamuovi-maailman aikana vielä on OIKEA ihminenkin liikkeellä.
Tosin blondiraasu ei nyt paljoa tuosta Thunderfeltistä ymmärtänyt mutta hyvä homma!
Mä kirjoittelen huomenissa lisää nyt nukkumaan (vihdoin, olen siis herännyt toissapäivänä aamulla):)
Rattoisaa lauantaita ja rantasaunaa(?)!!
Niin siis olin eilen umpiväsynyt, mutta mulla oli hieman asiaa;
Tukkijätkä, mun on pakko lausua suule vilpitön ja lämmin KIITOS!
Nimittäin mulla on vähän ns luotettavia ystäviä joille voi yleensäkään mistään puhua saati sitten voihkia onnetonta rakkautta mieheen (jonka henkilöllisyyttä EN hänen työnsä/ammattinsa vuoksi voi kenellekään juorualttiille paljasataa lisäksi jos 30 parasta kaveria tietäisi että hän on vapautunut hän saisi riesakseen "yrittäjänaisia" juuri duuninsa takia) joka on jäänyt yksin.
Olen siis ollut aivan yksin asiani kanssa ja nyt varsinkin kun en näe edes tuota hemmoa vähään aikaan olen ollut hieman tuskainen, niin fiksu ja järkevä nainen kuin muuten olenkin.
Ja kuinka vaikeaa kuulemma miehen on keskustella naisen kanssa, olet kyllä aarre.
Mulla on joku sellainen "pahakarma" joka karkoittaa kivat miehet pois vaikka mä olen kiltti nainen no tietysti olen kyllä sun kanssa samaa mieltä että "oikeaa" on turhaa hakea mutta ei toimi "järkiliittokaan" mulla on kokemus juuri exäni kanssa sellaisesta toiminnasta, en koskaan rakastanut häntä "sillee" hän oli vanha ystäväni mukava kaveri...sinänsä jutussa ei ollut mitään pahaa mutta enpähän tiennyt yhteen mennessämme taipumustaan juosta vieraissa (ei johtunut minusta vaan hän on pettänyt jokaista naistaan) ja ottaa toisten omaisuutta haltuunsa. ;)
Silti uskon edelleenkin siihen että vaikka Mr/Ms Right ei kohdalle osuisikaan hyvän suhteen voi luoda kunnon ihmisen kanssa.
Itse olen nyt niin "sekaisin" että on vaikea nähdä itseään onnellisena suhteessa mutta sulle Tukkijätkä olen kiitollinen ystävällisyydestä ja tuesta!
Jatketaan? :D
Moi taasen,
Ei nyt ainakaan vielä ole iskenyt deletaatio tai muu viestintähäiriö, niin jatketaan vain. Anonyyminä kun täällä kirjoittelemme, ei haitanne mitään, vaikka toisetkin lukevat viestimme. Ehkäpä keskustelullamme on jotain annettavaa myös jollekin sellaiselle, jolla on samoja tunteita ja mietteitä.
Tultiin äsken muksujen kanssa saunalta ja läträttiinkin oikein antaumuksella, kun on vesi lämmintä. Meni siinä jokunen pätkä kabanossiakin ja hinkki marjamehua (oman puutarhan kotikeittoista). Nyt voi sitten vaikka kirjoitella, kun nuoriso asetteli itsensä yöpuilleen. Vanhempi tenava valitsi iltalukemisekseen koiranhoito-oppaan ja nuorempi sarjakuvalehtiä (yleensä päinvastoin). Netti-muovi-tekniika-ajan koti vaikka minullakin on, ei se tarkoita sitä, että tarvitsisi olla sen orja; kirjat, keskustelut ja luonnonläheisyys rakentavat nuorelle ihmiselle näkemystä elämään kaiken tämän moderniuden ja hektisen elämänrytmin keskellä. Tukkijätkän lapset saakoot perinnökseen hiukan erilaisen tavan tarkastella ympäristöään. Onko se hyvä vai paha, sen nään sitten, kun olen siellä marinapuolella. Toivottavasti ymmärrän näkemäni vielä silloin.
Vai että pahakarmaa? Taidan tunnistaa tunteen. Tympäsee toisinaan, kun ihmiset ovat niin kylmäkiskoisia ja kykenemättömiä ystävällisyyteen. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.. Kyllä minustakin äkkiä saa kolean vaikutelman, jos alkaa keskustelun tympeä ilme naamalla ja heittää muutaman ivan ja vittuilun rajamaillaan horjuvan kommentin. Se on niin pienestä kiinni; lappilaisen huumorin ystävänä pääsen itsekin äkkiä epäsuosioon. Voisiko olla niin, että sinulla on samoja kompeita? Meinaan, että kaikki kun eivät kestä leikinlaskua, vaan vetävät herneet nekkuun heti eikä hetken päästä. Siitä tulee "pahakarmaa". On aika paljon kokemusta siitä, miten kivat ihmiset lakkaavat olemasta kivoja ihan vain sen takia, että huumori ei nappaa yksiin. Sydänsurujaan basistijutuin hoitava voipi olla aika outo lintu monen mielestä :) Huomasit kai, että minullakin meni hiukan sormi suuhun ennen kuin suomensit ajatuksiasi?
Miten niin vaikeaa miehen ja naisen keskustella? Mitäs vaikeaa siinä on? Väitän, että vaikeus tulee vastaan silloin, jos henkilöllä on ongelmia hallita suoronsa tai pimperonsa - mikäli ajatus juoksee vyötäröä korkeammalla, ei mitään pulmaa ole olemassa. Mitä mieltä sinä olet?
Juu ei toimi järkiliitto. Jos toimisi, en olisi sinkku minäkään. Järjellä ajatellen exäni on kutakuinkin täydellinen ihminen. Ihminen nyt vaan on tunne-eläin ja siinä ei kylmän kyljen kanssa pitkille sinnitellä, jos intohimo ja halu puuttuvat. Olisi löydettävä kumppanikseen sopivasti arkinatsaava ja samalla himottava ihminen. Mission impossible? Voi olla.
Sinä kun kerran tykkäät ruutupaitaromantiikasta, laitanpa vielä pienen poiminnan päiväkirjastani. No eikun pöytälaatikostani - tai se nyt taitaa olla jotain siltä väliltä:
"Yöpakkasen jäljeltä pihalla on huurretta ja juuri nousseen auringon säteet loihtivat ruohon korsille pieniä timantteja. Kun katson akkunasta, aurinko häikäisee ja tarhassaan liikkuva hevonen näkyy tummana siluettina.
Eilen haravoin pihaa ja västäräkki keikkui pirteänä apulaisena. Se poimi ruohikosta esiin tulleita ötököitä. Pitkän muuttomatkan jälkeen varmaan olikin jo hiuko. Västäräkistä vähäsen... kertoo ikivanha loru. Tuntuu hyvältä aistia kesän läheisyys ja nähdä, miten kevätaurinko herättää luonnon talviunestaan
Metsän laidalla olevilta halkopinoilta nousee höyryä. Haihtuva vesi näkyy hauskoina kiehkuroina matalalta valaisevan aamuauringon kajossa. On auringon vuoro tehdä työnsä - minä tein osuuteni pyryssä ja pakkasessa ja pimeässä
Hevosen tarhan vierellä näkyy vielä rekan renkaiden painallukset ja tukeista varissutta roskaa. Maanantaina on tilipäivä.
Vappu lähestyy. Jos nyt katsoisin peiliin, näkisin kasvoillani ivallisen hymyn. Työläisten juhla. Suorittajien muistopäivä, josta moni ei muista mitään muuta kuin kammottavan päänsäryn seuraavana aamuna. Taidanpa lämmittää rantasaunan ja heittää talven rasitukset harteiltani hyiseen avantoon.
Pian alkaa uusi projekti: kymmeniä tuhansia puun taimia odottaa maan sulamista ja sitä, että asetan ne tarkalleen niihin kohtiin, joissa ne voivat kasvaa tukeviksi rungoiksi.
Nyt on minun hetkeni nauttia elämästä."
Valoa matkallesi huomiseen :)
Heips!
Ekaksi; kiitos siitä että raotat pöytälaatikkoasi ja päästät siellä olevia kirjotuksia ulos. Olet mahtava kirjoittaja.
Itsekin tykkään kirjoittaa ja luen paljon, tosin nyt on tunnustettava että olen perso musiikille ja laulujen sanoituksille/sanoittamiselle.
Tosin tykkään myös hoilottaa ja soittaa (niin sitä nelikielistä soitinta) ja näillä keinoin olenkin yrittänyt kasata ulos liikoja "ahistuksia"
Tosin kyllä ihminen jolle kirjoittaa on aina paras vaihtoehto...vaikka anonyymistikin.
Olipa tänään suht kiva päivä, kävin juoksemassa pikku lenkin ja sitten vein tenavat uimaan.
No arvattavasti rannalle ilmaantui myös sydämentykytysiä aiheuttava pitkätukka meinasin kyllä niellä purkkani niin huvittava olen menen siis aivan sekaisin.
Ja uskalsin sitten käydä kysäisemässä kuulumisia!
Pari pientä sanaa ja sitten eteenpäin, täytyy myöntää olin aivan kauhusta jäykkänä, vaikka toisessa ympäristössä juttelen hänen kanssaan ihan luontevasti. Toivottavasti en ihan ääliöltä vaikuttanut. No tästä on hyvä jatkaa jonain toisena päivänä kunhan taas tapaan hänet. Harmittaa toki että kun olen antanut hänelle kännynumeroni niin ei hänellä ole koskaan mulle mitään asiaa mutta taidan olla sellainen että löydän suht haastellisia yksilöitä. Tässä kaverissa lisämausteena vielä todellakin ammatin mukanatuoma "lisäsuojamuuri" joka aiheuttaa sen että hän kulkee "laputsilmillä" (tiedät varmaan nuo ravureiden lisävarusteet) ja varmasti on hankalasti pehmitettävä vaikka -noin ajatusleikkinä- olisi minuun rakastunutkin...
No en ole hätäinen, enkä kärsimätön jaksan odottaa ja hillitä itseni vaikka työlästä onkin.
Muuten pakko kysyä; kun mies on saanut "ihmissuhdemarkkinoilla" takkiin laskeeko itsetunto niin ettei esim omaa "arvoaan" tajua? ääää siis tarkoitan että jos mies on esim hmmm,
komea, tavoiteltu, jumalainen, tyhmä kysymys en osannut muotoilla tätä oikein, pysyykö se "päällä" vai häviääkö mitä luulet?
Itse olen aina ollut varustettu huonolla itsetunnolla esim ulkonäköni suhteen niin se ei jätettynä paljoa laskenut, ei sillä että ulkonäkö mitään merkitsisi mutta utelias olen...
Luonnosta ja ympäristöstä; mulla on etuoikeus asua metsän keskellä kaupungin rajalla ja liikun paljon maalla ja olen sitä mieltä että se on tehnyt lapsille todella hyvää meillä puuttuvat monet kotkotukset joita normaalissa perheessä käydään joka päivä ja katson että se johtuu siitä että vaikka muovia ja teknologiaa on, silti metsä ja järvi puhuvat ja vaikuttavat meihin elämme ihan eri maailmassa. En väitä etteikö ongelmia olisi mutta ne ovat erilaisia kuin city perheellä, meillä ei 11vee käy yksin kartsalla tai Hesellä pussailemassa kuten luokkatoverit, mä tykkään että lapset saavat olla lapsia niinkauan kuin tarvitsee, vaikka se multa vapautta viekin.
Nyt on mentävä mutta toiste lisää...
aijoo, mitä mieltä olet onko lyhyttukkainen nainen yhtä seksikäs ja sievä kuin pikätukkainen? kysyy nimim. perjantaina tukka lyhyeksi olosuhteiden pakosta.
Mutta metsän tuoksua ja laineiden liplatusta sinne!
Kirjoituksesi oli kuin suoraan minun elämästäni. Tuntuu, että näitä kirjoituksia tuleekin tänne aika ajoin. Olemmeko me naiset tosiaan niin julmia, että saamme toisen ihmisen noin rikki... Mutta itse neuvoisin antamaan aikaa. Se ei ole helppoa, kun pitäisi esittää kaveria ja haluaisi paljon enemmän! Tsemiä!
Eikö olekin kaameaa, mitä ihminen toiselle tekee, itse olen jäänyt tosiaan yksin jo aikoja sitten, vaikka se oli kammoittavaa (siis tapa jolla exäni jätti minut), ei sitä voi verrata siihen mitä moni mies joutuu kokemaan,miehelle kun nää jutut on varmasti vaikeampia kuin meille naislle, tosin minuun on kyllä jäänyt ikuisesti sellainen huonouden tunne kytemään, eihän hyvää puolisoa hylätä?
Noo älä ny ainakaan jätä liikaa rauhaan.
Pidät vaan sopivasti asiat "vireillä" just esim menemällä välil jutteleen jne. ja yleisesti vaan ilmaisemalla että pidät miehestä.
Mut jos mies on tosiaan pidättyväinen&ujo ni kyl sun tarvii tehä jonkinlaisia aloitteita, ainakin sen verran et se varmasti tajuu et sua kiinnostaa.
Muuten voipi olla et ootat vaik kuin kauan,eikä se silti uskalla tehä mitään vaik haluiski. Siit voipi hyvin tuntuu et helpompi vaan antaa olla, eikä ottaa mitään riskiä.
Mikset kysy vaikka syömään joskus?Ilman muksui ehkä parempi ni helpompi puhuu asioist ku ei älämölyy yms. Ja eiköhän jokainen YH kaipaa joskus vähä vapaata arjesta.
Muksut varmaan mustasukkasii,mut tuskin liikaa kannatta reaktioita pelätä, tuleehan ne kumminki joskus jos on tullakseen.
Mut joo must pääasia et jotain yrität ni ei sit tarvi katuu ettet ees yrittäny, tuskin se ny karkuun juoksee kuha et ihan liian hyökkäävä oo.
Luultavasti vaan ilonen et huomioit.
Keskustelkaa mahollisimman paljon kaikest,eiköhän se siitä lähe eteneen omalla painolla jos on lähteekseen.
Joo no en ny oo kyl petetty enkä jätetty ja ikääkin vast 26v mut noin aattelisin et itel vois tos tilantees olla.
Onnea yritykselle :) ja hyvää kesää :)
Noo älä ny ainakaan jätä liikaa rauhaan.
Pidät vaan sopivasti asiat "vireillä" just esim menemällä välil jutteleen jne. ja yleisesti vaan ilmaisemalla että pidät miehestä.
Mut jos mies on tosiaan pidättyväinen&ujo ni kyl sun tarvii tehä jonkinlaisia aloitteita, ainakin sen verran et se varmasti tajuu et sua kiinnostaa.
Muuten voipi olla et ootat vaik kuin kauan,eikä se silti uskalla tehä mitään vaik haluiski. Siit voipi hyvin tuntuu et helpompi vaan antaa olla, eikä ottaa mitään riskiä.
Mikset kysy vaikka syömään joskus?Ilman muksui ehkä parempi ni helpompi puhuu asioist ku ei älämölyy yms. Ja eiköhän jokainen YH kaipaa joskus vähä vapaata arjesta.
Muksut varmaan mustasukkasii,mut tuskin liikaa kannatta reaktioita pelätä, tuleehan ne kumminki joskus jos on tullakseen.
Mut joo must pääasia et jotain yrität ni ei sit tarvi katuu ettet ees yrittäny, tuskin se ny karkuun juoksee kuha et ihan liian hyökkäävä oo.
Luultavasti vaan ilonen et huomioit.
Keskustelkaa mahollisimman paljon kaikest,eiköhän se siitä lähe eteneen omalla painolla jos on lähteekseen.
Joo no en ny oo kyl petetty enkä jätetty ja ikääkin vast 26v mut noin aattelisin et itel vois tos tilantees olla.
Onnea yritykselle :) ja hyvää kesää :)
No woe rähmä tuli ainakin tuplana.
Eka tilttas jotai eikä tullu näkyvii, mut sit olki 2.
Sä tervit aikaa. Ei oo muuta lääkettä. Itsekin kovia kokeneena ja kerran tosi kovasti oon tullu tosi epäileväksi naisten suhteen. Mä en halua enää sellasta mitä oli joten ootan ainakin puol vuotta että tuleeko tästä jutusta mitään vai ei. Alkuhuuma kun tuntuu kestävän tasan 2 viikkoa ja sitten juttu lopahtaa. Joskus olis kiva tavata oikeasti semmonen nainen joka ymmärtää että kun mä sanon että anna mulle aikaa, niin se antaisi. Muuten voidaan olla yhdessä mutta en mä heti haluu antaa kaikkee, pikkuhiljaa voi alkaa rakentaan luottamusta sen rakkaudentunteen lisäksi.
Miten voi toisen sanat koskettaa syvältä!
Aikaa...mä olen valmis siihenkin, sanoin, "vuosi, kaksi, kymmenen...kolmekymmentä..."
Hyväähän ei tässä maailmassa tunnetusti koskaan odota liian kauaa.
Meillä naisilla kun on jotenkin aina hirveä hätä saada se oikea nielemään koukku ja kohokin, vaikka särkynyt sydän ja haavoittunut sielu paranevat vain ajan kanssa ja vaativat kärsivällistä ja ymmärtävää asennetta!
Luottamus on kahden ihmisen välisen suhteen perustan kulmakivi, ilman sitä suurinkin rakkauden huuma on tuomittu epäonnistumaan, haihtumaan savuna ilmaan.
Eikä toiselta, kovia kokeeneelta, voi vaatia heti että luovuttaa itsensä kokonaan toiselle. Hetki hetkeltä, päivä päivältä matkaa taivalletaan varovasti edeten kunnes se ihanin aarre paljastuu silmieni edessä;
olen voittanut rakkaan ihmisen luottamuksen, hyväksynnän ja rakkauden.
En muuta enää toivo!
Nyt tuli täälläkin jo tippa linssiin. Mä olen niin samassa tilanteessa. Koko ajan seurannut tätäkin keskustelua sydän väärällään. Se vain on niin, että kun tekee mieli suklaata, niin salmiakki ei kelpaa! Ei voi unohtaa. Vaikka se olisi pääni kannalta ehkä parasta...
Terve, Kiia!
Ei silloin kelpaa salmiakki kun on suklaata mieli, eikä sitä ihmistä joka on sekoittanut pään ja vienyt sydämen sitä ei voi siirtää mielestä pois...
Ja sitä ikävää joka piinaa kun kuluu päiviä ja sitten viikkoja kunnes toisen edes näkee,
niin lähellä mutta silti valovuosien päässä.
Ja se suru jota tuntee toisen kärsimyksestä on yllättävän raskas, avuttomana vaan katsot vierestä ja odotat, että aika parantaa.
Ehkä sitten nuo ihanat silmät hymyilevät ilman
surun pilkahdusta...
Kun en muuta ikävääni keksi, niin sanon Sinulle
-Hyvää Yötä :), sinne satojen kilometrien päähän!
Täällä puurran duunissa ja ajattelen Sinua.
Toivon, että tänään Sinulla olisi hyvä olla, että kauniit silmäsi hymyilisivät.
En tiedä koska sinut näen mutta muista mä jaksan odottaa Sinua, olenhan odottanut jo kauan!
-Pääni varmaan alkaa seota tästä helteestä,
mutta kuitenkin:
"...Where did You came from angel?
How did You know I´ll be the one?
Did You know You´re everything I prayed for?
Did You know every night and day for?..."
-ei voi auttaa, näin vaan on, **HALI**
Nonii.. nyt se viestintähäiriö sitten tuli: "viestiketjulla liian syvä hierarkia, klikkaa tästä.." no minä klikkasin ja alkaa uusi ketju. Vajaa parikymmentä viestiä sitten taas mahtuu peräjälkeen.
Vai soittaa blondi nelikielistä. Pitäisköhän itsekin kokeilla, kun harmonikassa oli liikaa liikkuvia osia minulle :p
Töihin piti lähteä, mutta vettä putoo kuin esterin koko perheestä ja 24 astetta lämmintä. Liian trooppiset olosuhteet valkoiselle miehelle. Taidan jättää sen metsän tuoksun väliin tänään ja ottaa vara-ammatin käyttöön: on tilattuna ovi ja ikkuna savusaunaa varten ja minä hipsin tuonne verstaalle tekemään ne. Osa-aikayrittäjyydestä on etunsa, kun voi valikoida hommiaan vähän kelin ja mielialan mukaan. Parasta on se, että saa olla kellosta riippumaton. Nyttenkin aamupäivän tehnyt kotihommia ja iltaseen voi sitten tehdä "rahatöitä".
Menee siinä oma aikansa toipua, jos oikein pahasti tulee turpiin. Se on kanssa niitä yksilökohtaisia juttuja. Itse synkistelin pari vuotta eron jälkeen. Siinä tosin meni samassa rytäkässä elinkeinokin (oli yhteinen yritys), joten oli tupla-annos synkisteltävää. Vuoden verran sitä useimmat taitavat suruaikaa ja itsetuntokriisiä pidellä. Itse kun en ole komea-tavoiteltu janiinedelleen... niin on vaikea arvioida, miten sellainen ihminen reagoi.
Mikähän siinä onkin, että aika helposti menee pasmat sekaisin sydämentykytyksiä aiheuttavan lähellä? Ihan hölmöä. Sen nyt ymmärtää, jos teininä oli epävarma ja avuton, mutta että aikuinen ihminen. Kai se on jonkinlaista "ramppikuumetta": hirveet paineet, ettei nyt vaan hölmöile ja sitten sitä suunnilleen kompastuu kengännauhoihinsa ja nielaisee kielensä. Hauskaa se silti on. Vanhakin nyt nuortuu ja koukkuselkä suortuu... Kunhan pääsen irti näistä kengännauhoista ja löydän puhelimeni, niin.. :)
Voi ollakin yhtä sievä. Joillekin sopii lyhyet hiukset jopa paremmin kuin pitkät. Minun mielestäni kokonaisuus ja henkilökohtainen tyyli määräävät sitä, kummatko sopivat paremmin. Hiusten laatu on myös oleellinen tekijä. Sportti- ja jakkupukutyypeille käy lyhyet hiukset ja lady-like olemukseen pitkät. Periaatteessa. Ohuesta "hiirenhännästä" ei minun mielestäni kannata pitkiä hiuksia yrittää ja oikein vahvoista hiuksista taas tulee äkkiä tönkön näköinen kypärä päähän, jos ne leikataan lyhyeksi. Eniten on kuitenkin kyse katsojan silmästä ja minä näen sen noin. Hmmm.. on sitten vielä eräs henkilöriippuvainen pointti, joka määrittelee sitä, miten tärkeänä mies pitää pitkiä hiuksia naisella, eikä sillä ole mitään tekemistä ulkonäön kanssa. Aika monelle miehelle hiukset ovat fetissi, vaikka he eivät itse sitä tiedosta tai ainakaan suostu myöntämään.
Moro!
Ai että harmonikassa liikaa liikkuvia osia, mun vanhempi lapsi on soittanut kurttua nyt 5vuotta ja mä en ymmärrä mokomasta mittään, mutta basso soi mukavasti vaikka aika tuore harrastus onkin, mulle sopiva.
Nyt otan tässä semmosen vakavan elkeen kun noi hierarkiat kumminkin taas tulee täyteen; tartu siihen sitten jos sulle tärppää joku seuraavista ;
a) henkilöllisyyden salassa pitävä e-maili, kuten mulla
b) oot vähän turhan rohkee
c) tai uskot että mä olen luotettava
siis jos nappaa kirjoita mulle pöytälaatikosta tarinoita ja ajatuksia ruutupaitamiehen päästä, nimittäin mä tarvitsisin ystävää, mulla on oikeesti vähän huonoo...
siis mä en nyt tarkoita sitä että mä russuttaisin sulle surkeuttani vaan ihan vaihdettais ajatuksia ja kuulumisia.
Nimittäin jos tarttet ja kestät nettiystävää joka itsekin nilkuttaa onnettoman ihmissuhteen toivossa.
niin email osoite jonne viestiä voi paiskata:
[email protected]
Niin tuo onnettomuus kaivannee taas selitystä:
Tänään kun pitkätukan rannalta poistuessani näin, hän ei katsonut päin ei moikannut. Ehkä laput silmillä estivät väripyttyyn sukeltanutta exblondi/punatukkaa huomaamasta, mutta mietin että olenko täysin järjetön idiootti, vaikka siis tiedän että aikaa tarvitaan ei aina itsetunto kestä horjumatta, kun kuvittelen että ilkeyttään ei tervehdi:(
Järki sanoo ettei sitä ole kysymys.
Mutta jos tuntuu siltä niin kirjoita yksityisesti, muuten jatketaan vanhaan malliin.
Iloisia työhetkiä ja mukavaa vapaa-aikaa!
Toivoopi nykyisin brunetti(ja pitkään)lenkkeilevä lihapulla.
Löytyy a.
Sorrun ajoittain b.
Kunnes toisin todistetaan c.
Sitä kun korvessa asuu, kaveripiiristä ei oikein löydy tyyppejä, joiden kanssa jutella muusta kuin arkisista toimista ja todelliset ystävät ovat jumalattomassa matkassaan, tartun täkyyn. Nettiystävälle on tilausta.
Pitäkööt hierarkiansa ja johan tässä juttua tulikin kaiken kansan katseltavaksi. Palailen linjoille vaikka joskus iltaseen. Nyt on ihan pakko lähteä rannoille pitämään vastoin alkuperäistä suunnitelmaa jatkunutta lomaa.. Silläkin uhalla, että aurinko haalistaa entisestäänkin blondit hiukset aina vaan vaaleammaksi.. On siitä se hyvä puoli, että harmaat ei sitten niin erotu :D
Kesää ja kärpäsiä toivottelee ruutupaitamies !
Heihei!
Tänään illalla duuni taas kutsuu vaikka voimakkaammin kutsuu tänään ihan toinen mesta...
Onneksi joudun ottamaan töiden puolesta välimatkaa henkilöön jonka näkeminen aiheuttaa
tuskia.
Tosin olisi kyllä vänkää olla illalla kuumassa ja ahtaassa pubissa lemppari (bändiä) musaa kuuntelemassa ja tanssimassa (porukassa, yksin tietty), selvinpäin kyllä, meiltä kotoa kun on matkaa jokapaikkaan niin ettei aamulla taksilla kotiuduta, enkä muutenkaan ole kovin viinaanmenevä, kymmenen vuoden aikana olen juonut vajaa x1/vuosi.
Ja nyt oltuani tuulettumassa (eka kerran ilman lapsia) Tukholman Maraton risteilyllä päätin etten ihan vähään aikaan juo, sen verran se maistui tosin en kyllä käyttäytynyt huonosti. Mitä nyt kävin lässyttämässä seuruuessani olleelle pitkätukalle pehmeitä, jotka olisivat saaneet jäädä sanomatta.
Mutta kirjoitellaan, nyt aurinkoa ottamaan. :)