Mulla menee mielenterveys

voisin mennä mullan alle mätänemään.

Kellekään kelpaamaton kirjoitti:

voisin mennä mullan alle mätänemään.

En voi täysin tietää miltä susta tuntuu, mutta välillä itsekin kärsin yksinäisyydestä niin että koskee syvälle sisimpään ja tuntuu kuin en jaksaisi elää tai hengittää enää. Kaikilla muilla tuntuu menevän paremmin ja minä rypeen vain itsesäälissä. No nyt kuitenkin vihdoin ja viimein päätin unohtaa kaikki surkuttelut ja bukata kalenteri niin täyteen, että eihän ole edes aikaa miettiä yksinäisyyttä. Ja nyt ensimmäisen kerran elämässäni voin vakavissani todeta että mulla ei ole edes nyt aikaa yhellekään kollille, vaan keskityn täysillä itseeni. Ei tää elämä saa pyöriä pelkästään parisuhteen haun ympärillä, tässä on niin paljon muutakin.

Ja olin lisäksi vuoden henkisesti todella rasittavassa suhteessa ja voin samalla vannoa että yksinäisyyskin voittaa sen. Päädyin tähän suhteeseen just sen takia kun olin niin heikko ja läheisyyden kaipuinen silloin, että kelpuutin viereeni ihan kenet vaan ja typeryyttäni tulin kärsimään henkisesti ihan älyttömän kolauksen.

Olen reilusti yli kaksikymppinen ja en ole edes koskaan ollut rakastunut yhteenkään mieheen, en edes osaa kuvitella miltä se aito rakkaus tuntuu. Mutta yritän olla optimistinen ja katson valoisasti tulevaisuuteen. Tiedän että varmasti tulee vielä näitä murheen murtamia iltoja, mutta sitten kun se prinssi saapuu viereeni niin kaikki odottelu on varmasti ollut sen arvoista.

Mutta jos susta oikeasti tuntuu että et kestä enää, niin mene rohkeasti puhumaan jollekin joka auttaa ja saat helpotusta tuskaasi. Yritä löytää itsellesi harrastuksia, jossa tapaat muita ihmisiä ja saat muuta ajateltavaa. Liikunnasta voisi olla suuri apu ja eihän sitä ikinä tiedä kuka voi törmätä suhun siellä lenkkipolulla ;D. Voimia sulle ja uskoa. Meitä on muitakin samassa tilanteessa olevia/olleita.

Yksinäinen myös kirjoitti:

En voi täysin tietää miltä susta tuntuu, mutta välillä itsekin kärsin yksinäisyydestä niin että koskee syvälle sisimpään ja tuntuu kuin en jaksaisi elää tai hengittää enää. Kaikilla muilla tuntuu menevän paremmin ja minä rypeen vain itsesäälissä. No nyt kuitenkin vihdoin ja viimein päätin unohtaa kaikki surkuttelut ja bukata kalenteri niin täyteen, että eihän ole edes aikaa miettiä yksinäisyyttä. Ja nyt ensimmäisen kerran elämässäni voin vakavissani todeta että mulla ei ole edes nyt aikaa yhellekään kollille, vaan keskityn täysillä itseeni. Ei tää elämä saa pyöriä pelkästään parisuhteen haun ympärillä, tässä on niin paljon muutakin.

Ja olin lisäksi vuoden henkisesti todella rasittavassa suhteessa ja voin samalla vannoa että yksinäisyyskin voittaa sen. Päädyin tähän suhteeseen just sen takia kun olin niin heikko ja läheisyyden kaipuinen silloin, että kelpuutin viereeni ihan kenet vaan ja typeryyttäni tulin kärsimään henkisesti ihan älyttömän kolauksen.

Olen reilusti yli kaksikymppinen ja en ole edes koskaan ollut rakastunut yhteenkään mieheen, en edes osaa kuvitella miltä se aito rakkaus tuntuu. Mutta yritän olla optimistinen ja katson valoisasti tulevaisuuteen. Tiedän että varmasti tulee vielä näitä murheen murtamia iltoja, mutta sitten kun se prinssi saapuu viereeni niin kaikki odottelu on varmasti ollut sen arvoista.

Mutta jos susta oikeasti tuntuu että et kestä enää, niin mene rohkeasti puhumaan jollekin joka auttaa ja saat helpotusta tuskaasi. Yritä löytää itsellesi harrastuksia, jossa tapaat muita ihmisiä ja saat muuta ajateltavaa. Liikunnasta voisi olla suuri apu ja eihän sitä ikinä tiedä kuka voi törmätä suhun siellä lenkkipolulla ;D. Voimia sulle ja uskoa. Meitä on muitakin samassa tilanteessa olevia/olleita.

mun elämässä tapahtuu niin paljon, että päätä huimaa! On jopa koti ja työ, yeah great. Varmaan jos kuolisin tänne niin mätänisin täällä kunnes rappuun tulisi haju ja sitten löytäisivät.

Hahaa on mennyt jo aikoja sitten. Ei tällä tilanteelle voi kuin nauraa. Miten voi onnistua niin monessa asiassa ja silti epäonnistua yhdessä näin täydellisesti? Pakko oli alkaa boikotoimaan suku ja kaverijuhlia kun ei helvetti viitsi vuodesta toiseen ilmestyä yksin paikalle.

Koko maailmalta ja elämältä on mennyt pohja ja tarkoitus pois kun millään hyvillä teoilla ja ominaisuuksilla ei ole mitään merkitystä. Yksin olet sinä makaava ja itkevä sängyssäsi. Kunnianhanhimokin on täysin sammunut kun tietää, että onnellisuus ei lisäänny sen uuden tutkinnon tai paremman työpaikan kautta tipan tippaa.

Syytkin sinkkuuteen on selvillä, on vaan niin kaukainen ajatuskin ajatella, että joku voisi minusta kiinnostua. Enhän minä itsekkään(enää) arvosta ja kunnioita itseäni tipan tippaa. Tämän takia ei jaksa edes enää yrittää. Paljon mukavampaa on lojua omassa surkeudessa.

vaan jos ei ole mahdollisuutta paljoa lähteä ulos tapaamaan ihmisiä, kun asuu jossain syvällä maaseudulla jonne muutti miehen kanssa joka sitten päätti lähteä entisensä matkaan pari viikkoa ennen häitä.työt loppui joten joutui myymään auton eikä pääse oikein mihinkään enää, eikä viitsi yksin lähteäkkään..ja kaikki kaverit on jäänyt muuton vuoksi monien satojen kilsojen päähän.joten tilanteita on monenlaisia,ei aina pysty nousemaan..kaupungissa ehkä onnistuu, mutta ei jos ainoat naapurit kymmenien kilsojen säteellä on vanhoja maajusseja vaimoineen.joten todellisessa umpikujassa olevia löytyy!siksipä täällä keskellä yötä kirjoittelen, kun ei muuta elämää ole..

ssssssssssss kirjoitti:

vaan jos ei ole mahdollisuutta paljoa lähteä ulos tapaamaan ihmisiä, kun asuu jossain syvällä maaseudulla jonne muutti miehen kanssa joka sitten päätti lähteä entisensä matkaan pari viikkoa ennen häitä.työt loppui joten joutui myymään auton eikä pääse oikein mihinkään enää, eikä viitsi yksin lähteäkkään..ja kaikki kaverit on jäänyt muuton vuoksi monien satojen kilsojen päähän.joten tilanteita on monenlaisia,ei aina pysty nousemaan..kaupungissa ehkä onnistuu, mutta ei jos ainoat naapurit kymmenien kilsojen säteellä on vanhoja maajusseja vaimoineen.joten todellisessa umpikujassa olevia löytyy!siksipä täällä keskellä yötä kirjoittelen, kun ei muuta elämää ole..

Tuollainen tilanne on kyllä hankala, myönnän sen. En mäkään missään isossa kaupungissa asu. Täälläkin toiminta on ainakin mun mielestä ikäisilleni aika kuollutta, jos ei pidä baareissa istumisesta. Kyllä täällä joku yrittikin saada ikäisilleni jotain toimintaa, mutta se kuihtui osanottajapulaan.

Just kävi yksi kaveri kylässä, joka oli illalla lähdössä baariin. Mä viihdyn mielummin kotona kirjan, ja tv:n seurassa, kuin baarissa. Toki, jos täältä löytyis kiva ryhmä sinkkuja, niin vois yrittäkin jotain toimintaa. Mutta kun sitä yritettiin jo kaksi kertaa kuukauden sisään laihoin tuloksin, niin siitä voi jo päätellä, että ihmiset kyllä valittavat yksinäisyyttään, mutta viihtyvät mielummin omissa oloisssan. Elämä tuntuu välillä aika turhalta.