Eli miten ottaisitte huomioon kumppanin tunteita jätättäessä hänet?
Tässä minun näkemys:
Itse alkaisin puhua asiasta reilusti etukäteen, jotta asia ei tulisi toiselle yllätyksenä ja ehtis hieman tottua ajatukseen.
Jättäisin vain kasvoitusten ja tekisin sen hellästi ja olisin tukena hänelle läpi koko eroprosessin.
Mikäli hän haluaisi, olisin edelleen yhteydessä häneen eron jälkeen säännöllisesti, jotta hänestä ei tuntuisi siltä että hän olisi rakkaan lisäksi menettämässä parhaan ystävänsä myös.
Olisin hänelle henkinen tuki niin kauan kuin hän sitä tarvitsisi, kuitenkin kohtuuden rajoissa esim. pari kuukautta.
Tapaisin hänet mikäli hän haluaisi ystävän tai muuten vain jutella, sama menee soittamiseen, kunhan se ei tapahdu keskellä pe-, la-ilta tai yöllä.
En aktiivisesti hakisi uutta kumppania noin kuukauteen eron jälkeen ja välttäisin muuta toimintaa joka voisi satuttaa exää.
Tässä minun näkemys:
Itse alkaisin puhua asiasta reilusti etukäteen, jotta asia ei tulisi toiselle yllätyksenä ja ehtis hieman tottua ajatukseen.
Jättäisin vain kasvoitusten ja tekisin sen hellästi ja olisin tukena hänelle läpi koko eroprosessin.
Mikäli hän haluaisi, olisin edelleen yhteydessä häneen eron jälkeen säännöllisesti, jotta hänestä ei tuntuisi siltä että hän olisi rakkaan lisäksi menettämässä parhaan ystävänsä myös.
Olisin hänelle henkinen tuki niin kauan kuin hän sitä tarvitsisi, kuitenkin kohtuuden rajoissa esim. pari kuukautta.
Tapaisin hänet mikäli hän haluaisi ystävän tai muuten vain jutella, sama menee soittamiseen, kunhan se ei tapahdu keskellä pe-, la-ilta tai yöllä.
En aktiivisesti hakisi uutta kumppania noin kuukauteen eron jälkeen ja välttäisin muuta toimintaa joka voisi satuttaa exää.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kokeilin yhden kerran tehdä eron tuolla tavalla, sitä paskan ja katkeruuden määrää mikä kaadettiin niskaan ei voi mitata. Helpompaa on tehdä reilu ero eikä jäädä sen jälkeen enää pyörimään nurkkiin, se tekee vain erosta vaikeampaa.
pitkittäjä.
Se on kerrasta poikki, ja lyhyestä virsi kaunis.
Ei tollasta tukemista ja muuta harhakuvaa.
Toi tulkitaan vain soutamiseksi ja huopaamiseksi, ja tollai on moni päässyt hengestään.
Jos eroat niin eroa. jos et niin tue sitten.
Eron jälkeen ei enää olla YSTÄVIÄ.
Siis alkaisit puhua asiasta reilusti etukäteen? Että kuules nyt kulta, mä tossa suunnittelin et jätän sut kahden viikon päästä, alapas totutella ajatukseen et kohta ei olla enää yhdessä...
Ei niin vaan aletaan puhumaan niistä ongelmista esim. tunteiden kuolemisesta, jatkuvista erimielisyyksistä, riidoista tai mitä nyt onkaan eroaikomuksen syynä. Sitten yhdessä keskustellen etsitään syitä ongelmiin ja mahdollisuuksien mukaan yritetän ratkoa niitä. Näin mikäli asiaa ei saada ratkaistua ja ero joskus lähitulevaisuudessa tulee, on asiasta jo keskusteltu ja kumppani tietoinen ongelmista ja eron mahdollisuudesta.
Naiset aina yrittävät muuttaa miestä mieleisekseen. Ja tykkäävät että kaikki on neuvoteltavissa. Ei ole.
Ihmistä ei voi muuttaa, itseään voi. Jos haluaa.
Jos miehen ongelma on se, että joku toinen viehättää häntä enemmän kuin sinä, olisi mautonta alkaa muuttamaan sinua hänen kaltaisekseen. Fiksumpaa on vaihtaa suoraan.
vai jostain kuvitteellisesta visiosta tehdä ero nimenomaan itselleen vähemmän syyllisyyttä tuottavaksi?!
...niin siitä ei kuule saa aikaan mitään "pehmeää laskua" mitenkään. Asiallisesti voi ja pitäisi toimia, mutta ihan turha alkaa leikkimään mitään ymmärtäväistä psykologia.
Jos parisuhteessa on ongelmia, niistä on hyvä puhua, ja niitä kannattaa yrittää ratkaista molempia tyydyttävällä tavalla. Mutta mitä siinä on enää järkeä alkaa vetää jotain "keskustellaan asioista" -roolia, jos on päättänyt jo itse, että suhde on lopussa!?!
Lisäksi henkilö, joka jättää toisen ei voi tukea tätä jättämäänsä henkilöä. Se on vähän kuin löisit toista nyrkillä naamaan, ja sitten silittäisit päätä, putsailisit, paikkailisit ja olisit tukena. Ilkeä ei tietenkään jättäessä tarvitse olla, ja sen voi tehdä asiallisesti, mutta se sattuu kuitenkin yhtä paljon. Et voi jäädä eksäsi bestikseksi eron jälkeen, vaan tuki on saatava siinä tilanteessa muualta.
Ja vielä huomio: Jos ero tapahtuu asiallisesti ja mahdollisimman "pehmeästi", niin se ei ole mikään ilmoitusluontoinen "nyt mä jätän sut" -juttu. Pehmein mahdollinen ero on sellainen, että parisuhteen molemmat osapuolet ovat koko ajan tietoisia suhteen tilanteesta.
Sitä on ihan turha alkaa tukemaan jos oma päätös on varma. Ero on ero ja aina yhtä kivulias jos tulee jätetyksi.
Aikanaan eksä ilmoitti, että ei suhde ole sellainen kun haluaisi, elettiin syksyä. Koitin parhaani tilanteen korjaamiseksi.Keväällä oli menossa vielä naimisiin. Kun tuli talvi hän ilmoitti, että haluaa eron! Kun tyhmänä kysyin muista puheista, niin oli kuulemma jo vuoden miettinyt eroa ja se syksyinen puhe oli vain varoitus mitä tuleman piti. Sekö on sitä vastuuta toisesta eron tullessa!
Eikö ole olemassa kultaista keskitietä? Vaikka kuukauden tai jotain, mutta ei missään nimessä vuoden :o
...toinen ilmoittaa itsekseen miettineensä eroa jo vaikka kuinka kauan (oli se sitten kuukausi tai vuosi) satuttaa vielä enemmän. Miksi ylipäätään edes alkaa pohtimaan yksinään jotain, joka kaiken järjen mukaan pitäisi olla yhteinen asia?! Minusta se on toisen luottamuksen pettämistä pahimmalla mahdollisella tavalla.
Et taida olla koskaan seurustellut etkä myöskään jättänyt ketään vakavasta suhteesta? Lohdutuksen sanana voin kertoa, että elämää ei voi suunnitella tuolla tavalla! Tottakai hyvä olisi,että on jättäessä empaattinen ja näin, mut elämä ei mene aina noin!Koska erot ja parisuhteet ja niiden historia on aina erilaisia!
>Miksi ylipäätään edes alkaa pohtimaan yksinään jotain, joka kaiken järjen mukaan pitäisi olla yhteinen asia?! Minusta se on toisen luottamuksen pettämistä pahimmalla mahdollisella tavalla.
olen samaa mieltä.
muuten aiheeseen, että nopea ja lopullinen, hyvin selkeä ero ja tarvittaessa pehmeä jälkihoito: empatiaa ja jämäkkyyttä olla erossa :)
samaa mieltä ettei ex:ää jäädä lohduttelemaan ja yritetä leikkiä "ystäviä". Ero kun tulee niin varmasti jätetyllä on jo niitä ystäviä jotka tukevat ja nostavat hänet takaisin jaloilleen. Jättäjän ei pidä siihen hommaan ryhtyä. Jätetyllä usein on paljon tunteita jäljellä niin jos haluaa todella toista auttaa pääsemään yli on parempi laittaa kerralla poikki ja vetäytyä syrjään ja antaa toisen rauhassa parantua. Kaverina esittämisen saattaa se jätetty tulkita ettet ehkä olekkaan varma erosta ja saa siitä vaan lisää toivoa eikä tule pääsemään yli sinusta. Tuosta uuden hakemisesta niin riippuu aika paljon omista tunteista kuinka nopeasti jatkaisin eteenpäin, itselläni on mennyt suhteiden välissä aikaa yleensä useampia kuukausia. Halunnut viettää sinkkuelämää ja nollata itseni täysin ettei uuteen suhteeseen tule mukaan mitään vanhasta..
ystäväkin voi yrittää olla. Voi yrittää puhua järkeä, kaikkea voi yrittää, mutta jos toinen on ottanut kannan, vihaan sinua tästä lähtien koko elämäni ajan, niin se on siinä.
No, itse en lähde eron jälkeen uuteen suhteeseen helpolla. Nyt on erosta 7kk, eikä vieläkään tunnu et olisin valmis uuteen suhteeseen. Tosin vanha on jo läpi käyty ajat sitten, mutta luottamus puuttuu miehiin ja se on syy sinkkuuteeni.
Minun "hellästi" jättäminen oli sitä, et kun sen sanoin "hellästi" miesystävälleni, niin jouduin lähtemään omasta kodistani karkuun, kun alkoi kauhea riehuminen. Niin "hellästi" se tapahtui:)