kysymyksiä

Tässä vastauksia henkilökohtaisen elämänkokemukseni ja pohdintojeni pohjalta:

"Jos kuuntelee heviä niin onko samantien kova jätkä?"
Ei. Voi olla myös poser, sunnuntaihevari, menneeseen juurtunut kalkkis tai trendien perässä juokseva teini. Metallin kuuntelijalla tulee olla "kova" asenne musiikkiin - intohimo - mutta sen ei ole pakko näkyä ulospäin apinamaisena käytöksenä.

"Miksi täytyy kuunnella heviä? Onko se jotain kapinaa?"
Ehkä jollekin murrosikäiselle se voi olla, jos vanhemmat eivät satu 'hevistä' pitämään. Samoin voi olla kapinaa punkin, teknon tai hip hopin kuuntelu. Pääasiassa kuuntelun syy on siinä, että se liikuttaa jotain omassa sisimmässä. Kenties auttaa näkemään omaa elämäänsä laajemmasta perspektiivistä.

"Ja liittyykö heviin aina Jumalanvastaisuus?"
Niin. Perinteisesti ns. rankempaan rockiin on liitetty tietynlainen demonisuus, josta haetaan voimaa musiikkiin sekä tosissaan että kliseillä leikitellen. Usein latteasti säikytellen, joskus ajatuksia herättäen ja huimaavia näköaloja avaten. Auktoriteetteja kyseenalaistetaan, siinä samalla myös yksiselitteistä "hyvää" uskonnollisuutta. On toki runsaasti white metal -yhtyeitä, jotka rymistelevät jonkin uskonnollisen sanoman nimissä.

Että sellaista.

on imetty melkein äidimaidosta kun vanhemmat serkut kuuntelivat Kissiä,Waspia,Venomia ym.
Ja ei sitä hohtoa ole löytynyt muista musiikkityyleistä.

Ja kun muutenkin kiinnostaa kaikki outo mystiikasta aina murhamiesten sielunelämään,niin näkisin tässä tietynlaisen luontaisen jatkuman.

Ja tuolla kovuudella ei ole mitään tekemistä metallin kuuntelun kanssa.
Se kovuuden vaikutelma välittyy ehkä enemmän stereotyyppisen metallistipukeutumisen kautta.

Näyttäähän kukkakärpänenkin ampparilta muttei kuitenkaan pistä :)

Mä olen ainakin helkkarin kova jätkä, paitsi naispuoleinen ja kolmen lapsen äiti :)

Kuuntelen heviä/metallia siitä yksinkertaisesta syystä, että siinä musiikissa on sielua niin paljon, että elämässä ei paljon muuta tarvitsisikaan jos niikseen tulee. Kapinoida mun ei tarvitse ketään vastaan. Toisaalta on se ihan jees tässä iässä ja elämäntilanteessa kuunnella jotain muuta kuin Lauri Tähkää tai Ari Klemiä.

En ole Jumalan vastainen, koska en edes usko Jumalaan. Tosin en ole ateistikaan, olen ainoastaan realisti joka uskoo asiat vasta kun faktat on pöydässä. Näin ollen en ole myöskään mikään satanisti, tosin olen suosiolla tuon pimeimmän metallin jättänyt muille.

Aina kun mulla on liikaa energiaa, eli noin kerran pari vuoteen, otan kitaran käteen ja rummut jalkaan ja vetäsen painkillerin nih johan lähtee taju.

Kovan jätkän näin viimeksi vuonna -97 Möysän Essolla. Ei paljon puhunu, veti vaan norttia ja turpaan. En tiiä oliko hiivari.