ongelma

Olkkis74 kirjoitti:

Oon nyt seurustellut ja asunut mieheni kanssa 2v. Ensimmäiset 4kk "anoppini" kohteli kuin ilmaa... Jos puhui mulle niin sanat olivat loukkaavia. Tuo johtui siitä että mieheni ex oli työhaluton loisija ja luuli mua samanlaiseksi koska olin silloin työtön. Sain sitten 4kk:n seurustelun jälkeen työpaikan ja kuin sormia napsauttamalla "anopin" asenne muuttui positiivisesti. Oltiin tekemisissä ja kaikki sujui hyvin kunnes 2kk sitten miehen sairastui vakavasti ja joutui makaamaan teholla kolme viikkoa. Nyt anoppi taas kohtelee samoin kuin suhteen alussa eli olen taas ihan kuin ilmaa hänelle. Mieheni täyttäessä äskettäin 40v, anoppi hyökkäsi yllätysvierailulle 300km päästä ja kun itse kotiuduin töistä niin tuli anopille kauhea kiire lähteä pois. Tuo nyt ei kovin pahalta vielä tunnu mutta perheessämme on myös edellisestä liitostani oleva tyttäreni jolla synttärit myös lähekkäin mieheni kanssa ja häntä eivät vaivautuneet onnittelemaan edes sanallisesti. Lahjaa en nyt odottanutkaan mutta jotain ystävällistä onnittelusanaa kuitenkin. Mä tässä mietin että miten voisin sanoa asiallisesti anopille että lopettais tuon lapsellisen käytöksen. En jaksais enää taistella. Vaikkei anoppi mua hyväksyisikään niin onko hänen pakko purkaa se myös tyttäreeni jolla ei ole osaa eikä arpaa tämän perhekuvion muodostumisessa. Mietin tässä vaan että kun mieheni on ainoa lapsi ja äitinsä silmäterä niin ei kai tää vain ole sitä "kuuluisaa" mustasukkaisuutta.... Muuten tää ei rassaa kun asutaan kuitenkin suht kaukana toisistamme mutta kun ollaan saman katon alla niin silloin mun on tosi paha olla. En halua kieltää mieheltäni omien vanhempiensa meille kutsumista mutta jotain tälle asialle olis tehtävä

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä