ajatelleet kuinka paljon oma ryyppäämisenne ja rellestämisenne vaikuttaa meihin naisiin ja parisuhteeseen tuhoavasti? Liitto juomarin kanssa on aina tuhoon tuomittu!
Oletteko miehet
pullo menee edelle
71150
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jeesus Kristus Rulaa Amen Halleluja!
Yksiselitteisesti EIVÄT OLE.
Olen alkoholistin tytär ja sisar. Kumppanini on viikonloppujuoppo, joka on tosin astetta perheeni miehiä kehittyneempi, sillä hän ei horju sammaltaen huoritteluita ja räkä poskella kotiin. Siitä huolimatta en hyväksy joka viikonloppuista juomista. Mutta ei, pitää vaan vetää kaksinkäsin "rentoutuakseen" (sillähän ne sitä selittää).
Kuka väärinkäyttää säännöllisesti alkoholia? Kuka pakenee humalaan? Epävarma, hukassa oleva ja vääristyneen minäkuvan omaava. He siis ensin juovat ollakseen suvaitsevampia itsensä ja elämänsä kanssa ja sitten pian ei enää riippuvuudelta fyysisesti edes kykene lopettamaan, vaikka kuinka olisi "paha" olo.
"Elämän"kumppania voi sahata linssiin niin paljon kuin lystää, sillä manipulointipuoli on hyvin hallinnassa. Millä paremmin voi kiristää kuin tunteilla? "Selvinpäin se on niin mahtava". Tosiasiassa myisi vaikka oman äitinsä pullollisesta virolaista vodkaa.
Jos sitä siis itsestään tekee miehen ja pakenee helpompaan oloon niin mitä siinä muiden ruikutus vaikuttaa? Huono itsetunto on alkoholistin tai huumeriippuvaisen tapauksessa kiistatta sairasta itsekeskeisyytta.
Miksiköhän me miehet juomme..?Miten paljon se vaikuttaa teihin naisiin..?*Voi helvata* Me juodaan juuri sen takia,että tuollaisia tiukkapipoja ei jaksa muuten kuunnella,kuin päissään.
näpit irti parisuhteista, senkin lalli.
Juo niin paljon että henki lähtee, mutta älä vahingossakaan lähesty ketään. Kärsi yksin.
Kuules, kyllä naisiakin löytyy jotka tykkää ottaa ja kapakoida! Ja ihan parisuhteenkin aikana. Turha jäädä meidän ottavien (ja elämästä nauttivien) miesten tiukkapipojen armoille.
On parempi, että te tiukkapipot sanotte myös miesehdokkaalle heti ennen suhdetta sen että ette sitten siedä miehen alkon käyttöä. Turha on hämätä ketään muuttamaan kanssanne ensin yhteen ja esittää suvaitsevaa mukamas "parin romanttisen viinilasillisen" merkeissä ja sitten tuomita mm. miehen viikonlopun ottamiset, kapakkakäynnit jne.
Itse olen juopotellut yhden illan silloin tällöin, yleensä kerran-kaksi-max kolme kertaa vuodessa. Käynyt silloin pubeissa ja muissa ravinteleissa. Avovaimo aina kärttyisenä käynneistäni, vaikka olen tullut n. puolen yön aikoihin kotiin. Sanoo ettei voi sietää sellaista, koska oma isänsä ja äitinsä olivat juoppoja, sellaisia joka viikonloppu suuresti juovia. Pitkään tässä mentiinkin kuitenkin sovussa, vaimo leppyi pian. Nyt on ollut hailakkaa kautta vuoden verran, seksielämä on hiipunut tasapaksuksi suorittamiseksi, vaimo ei siinäkään tee koskaan aloitetta. Olen tässä alkanut nyt katselemaan omaa asuntoa, aion kevään aikana muuttaa omilleni.
On nimittäin niin että itse ihmisen pitää ratkaista mikä sopii hänelle. Minulle ei sovi enää kuollut suhde eikä oma vapauden menetys kapakkailtojeni osalta, se on oma asiani (osaan hoitaa muut asiani, ja työni). Toisaalta en halua myöskään toimellani tuottaa enää tuskaa vaimolle, vaan on parempi molemmille että lähden.
Olipa syy mikä tahansa, ei kannata jäädä roikkumaan suhteeseen jos se on henkisesti kuollut (ei rakkautta, ei syvää tunnetta), pelkkä turvallisuuden tunne tai mukavuusseikat eivät ole syy roikkua!
Pakko kirjottaa koska minun (nais)näkökantani asiaan on että hyvässä suhteessa sallitaan toiselle myös vapautta.Jokaisella on tarve olla myös itsenäinen,vaikka olisi parisuhteessa.Jos takertuu pelkästään kumppaniin eikä harrasta omia juttuja ja näe omia kavereita niin mielestäni se on riippuvuussuhde.Jos ei salli toiselle näitä asioita,kumppani ahdistuu,"tukehtuu" pikkuhiljaa.Mielestäni olet mennyt todella vähän vuoden aikana..jos tuo määrä harmittaa kumppaniasi,on hän mielestäni liian sitova ja vallankäyttäjä suhteessa.Onko hänellä omia menoja ollenkaan,vai salliiko hän ne vain itselleen?Jos on kumppaninsa kanssa kahdestaan kokoajan niin ei ole mikään ihme jos kyllästyttää.Pieni irtiotto sillointällöin piristää ja tekee oikein hyvää,kunhan ei lähde pettämään..huono omatunto ei piristä ketään. Muutin omaan asuntoon kk.sitten enkä ole katunut kertaakaan.Tilanteeni oli kyllä päinvastainen.Avokkini alkoholisoitui pikkuhiljaa niin pahasti että piti juoda ennen töihinlähtöäkin.Hän oli baareissa joskus monta kertaa viikossa ja kun tuli kotiin alkoi melkein aina mesoaminen.Aamulla ei tietenkään muistanut mitään.Kalja ja kaverit menivät aina edelleni 6-0.En saanut nukutuksi öisin kun pelkäsin missä kunnossa hän tulee kotiin,usein vielä juuri silloin kun oli aikainen aamuvuoro edessä.Poissaoloja töistä tuli hänen ryyppäämisen takia.Kun puhuin poismuuttamisesta,hän ihmetteli miksi..Kun selitin kaiken niin sama kysymys toistui myöhemmin uudestaan ja hän alkoi väittää humalassa että minulla on toinen.Hänessä itsessään siis ei ollut mitään vikaa tai kännissä tuli sama asetelma:nii sähän oot niin vitun enkeli ja mä täys paska!Okei,kyllä minäkin juhlin ja juon välillä mutta en kutsuisi itseäni edes suurkuluttajaksi,saatikka alkoholistiksi. Loppuvaiheessa sain kuunnella semmosta tekstiä että huhhuh:tunteeton lutka,läski,äpärä,vitun ämmä ym..Että sellasta,vähän perspektiiviä sulle..Juttua tästä suhteesta riitäisi loputtomiin.En uskalla kertoa hänelle suoraan että haluan erota kokonaan,on ennenkin uhkaillut itsarilla.Tiedä mitä keksii kännissä mun päänmenoksi..