Onko avioliitto ns "nimileikki", että joo meillä on nyt sama sukunimi niin ollaan nyt "avioliitossa". Sitten erotaan ja nimiä taas muutellaan ja sit taas naimisiin ja taas muutellaan nimiä. Naiivi nimileikki.
Eli nimeä ei ole pakko muuttaa vaikka menisitte avioliittoon!
Eli nimeä ei ole pakko muuttaa vaikka menisitte avioliittoon!
Vastaukset 11
Vanhimmat
muuttaa, se on vain keino jolla naisia rahastetaan tässä yhteiskunnassa. Passin uusiminen, ja ajokortin uusiminen kun ei ole ilmaista.
En minä ainakaan nimeäni muuttanut. Eikä siitä syntynyt mitään kitkaa.
Jos teillä mies haluaa että otatte miehen nimen, kai hän maksaa nämä uusimisest aiheutuvat kustannukset kanssa?
Jossain tilanteissa uusi nimi on käytännöllisempi kuin entinen ja silloin on ihan järkevää vaihtaa nimeään. Jos sukunimesi on esim. Virtanen ja samassa työpaikkassa on useita saman etu- ja sukunimen omaavia ihmisiä, niin totta kai kannattaa vaihtaa vähän harvinaisempaan nimeen, niin ei tule enää niin paljon sekaannuksia.
Joskus liian harvinainen nimikin voi olla ikävä, koska ihmiset muistavat joskus nimesi ahdistavan hyvin tilanteissa, joissa haluaisit pysyä samalla lailla anonyyminä kuin muutkin. Minulla oli tällainen tilanne ennen naimisiinmenoani. Minulla oli vain kolme täyskaimaa suomessa. Naimiin mentyäni halusin ottaa mieheni sukunimen, jota on vain n. 60 henkilöllä suomessa), eikä minulla ole enää yhtään kaimaa, joten sikäli tilanne vain paheni... Toisaalta sain kymmenen kertaa kauniimman nimen, entiseni oli jokseenkin ruma:)
Minusta yhteinen nimi lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tekee joidenkin asioiden hoitamisesta helpompaa. Esim. jos tekee varauksen ravintolaan, kauppaan tms. toisen nimellä, niin ei joudu sitten mittimään kumman nimellä asiaa on hoidettu, jos toinen soittaakin sinne uudestaan samasta asiasta. Samoin virallisia asioita on helpompi hoitaa samalla nimellä. Esim. jos hoitaa jotain asioita terveyskeskuksen kanssa miehen tai lapsen puolesta, niin ei tarvitse sielläkään selitellä niin paljon kuka on, vaikka ei eri sukunimen oikeasti pitäisi vaikuttaa noissa kuvioissa. Jos mennään yhdessä johonkin tilaisuuteen, jossa meidät esitellään uusille ihmisille, suhteemme laatu tulee myös heti selväksi, kun meillä on sama sukunimi. Entä sitten jolukortit? Minkälaiset nimirotlat sukulaisparat joutuvat kirjoittamaan niihin, jos joka perheenjäsenellä on eri sukunimi:O
Kyllä samasta nimestä on minusta ollut pelkästään hyötyä sen jälkeen kun selvisin siitä parin kuukauden korttirumbasta. Kortteja vaihtaessani tein myös korttien yhdistämisiä eli nyt on henkkari ja kela-kortti samassa ja visa plussakortti.
Jos tyttönimeni on Rajala ja ensimmäisen liiton kautta saan nimen Tampio, teen pari lasta, eroan ja menen uudelleen naimisiin Koistisen kanssa, voisi nimiviidakko näyttää tältä
nainen Rajala-Koistinen
Mies Koistinen
Lapset Tampio
ja jos uusioperheeseen lapsia tekisi heille voisi nimeksi antaa Rajala vain jotta posteljoonilla olisi hauskaa ;)
Jos vanhemmilla on yhteinen nimi (tässä siis Koistinen), on se annettava lapsillekin. Samoin samojen ihmisten lapsille on annettava sama sukunimi (sanon vain, vaikka sinä sen varmaan tiesitkin), että ei voi niinkään tehdä, että nimeää ensimmäisen äidille ja toisen isälle tai toisin päin.
eikös näin sitten:
nainen Rajala (pitää tyttönimen)
Mies Koistinen
miehen lapset Virtanen
(edellisestä liitosta äidin sukunimellä)
naisen Lapset Tampio
yhteinen lapsi on Rajala-Koistinen
mut toisaalta kaikki voi ottaa myös yhteisen sukunimen, jos toisilla huoltajilla (tai lapsilla) ei ole mitään sitä vastaan.
kaikesta sitä joku kehtaa juttua vääntää, ja ilmeisesti vielä tosissaan!
pönttöviini taas mietiskelee syntyjä syviä.on sulla ongelmat.!
Nimiä ei ole pakko muuttaa. Jotkut vain muuttavat. Jotkut muuttavat kerran, vaikkeivät mene naimisiinkaan ja jotkut muuttivat kerran nimensä avioon astuessaan, ja sitä käyttävät eron jälkeenkin. Onko se niin paha, että ihmisillä on valinnan mahdollisuus??
kun siittää lapsen velipojan muijalle. Voi olla samanaikaisesti isä ja setä lapselle. Kätevää, eikö totta? Kiinni tosin ei kannata jäädä.
Minä menin naimisiin kauan kauan sitten ja eipä siihen aikaan juuri valinnan varaa ollut. Miehen sukunimi oli otettava ja sillä sipuli. Erottiin 30 vuoden avioliiton jälkeen mutta en minä enää nimeäni rupea muuttamaan. Olen ollut suurimman osan elämästäni tällä nimellä ja se on osa minun identiteettiä. Juuri täksi ihmiseksi olen kasvanut tällä sukunimellä joten miksi ottaa käyttöön mulle täysin vieras sukunimi (entinen tyttönimi) jota käytin vain vajaan 20 vuotta.
Tuntui se minustakin oudolta, kun elin nelikymppiseksi samalla sukunimellä ja sitten pätkäisin naimisiin ja vaihdoin sukunimeni. Siinä oli harkinnan paikka, että viitsiikö enää tämän ikäisenä vaihtaa nimeään, kun tuohon vanhaan oli niin juurtunut, mutta siihen vaan päädyin, että halusin kaikin tavoin sitoa itseni aviomieheeni.