Ihanaa olla naimisissa! Mieheni on upea: komea, persoonallinen, paras ystäväni, upea joka huoneessa, kunnianhimoinen, keskustelukykyinen, hyvä isä!
Upeaa huomata, että parisuhteessa tulee aikoja että asiat on huonommin ja sitten taas paremmin. Luottamuksella kuitenkin selvitään huonoista ajoista. Olemme olleet nuoresta asti yhdessä ja nyt olen sisäistänyt, että rakkaassani on ja saa olla myös huonoja puolia - niinhän meissä kaikissa on.
Parhainta jatkoa kaikille!
All you need is love, niin se on.
Upeaa huomata, että parisuhteessa tulee aikoja että asiat on huonommin ja sitten taas paremmin. Luottamuksella kuitenkin selvitään huonoista ajoista. Olemme olleet nuoresta asti yhdessä ja nyt olen sisäistänyt, että rakkaassani on ja saa olla myös huonoja puolia - niinhän meissä kaikissa on.
Parhainta jatkoa kaikille!
All you need is love, niin se on.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onnittelen sinua!
Itse olen sekavassa mielentilassa. Olen nuoresta asti ollut saman miehen kanssa ja tietoisesti ollut kiltti ja kärsivällinen, luullen että kiivas mieheni joskus muuttuisi lepsummaksi.
Mutta haukkumiset ja huutamiset vaan lisääntyvät, onneksi alkuaikojen väkivaltaisuus on haihtunut vaikka sen uhka välillä leijuu ilmassa kun sanon väärän sanan tai teen väärän liikkeen
- sillä kyllähän minun pitäisi tietää mikä hänet suututtaa, joten ihan tahallani kuulemma suututan hänet, olen riidanhaastaja.
Olen sekavassa mielentilassa. Itsemurhaa hautoneena, avioeropaperit lähettäneenä kaikkensa miehelle ja perheelle antaneena tyhjänä kuorena.
Mieheni ei ole hoitanut raha-asioita.(Hän on todennäköisesti peliriippuvainen) Jättänyt lainat maksamatta eikä ole osallistunut juuri juokseviin kuluihin vaan käyttänyt tilinsä yksin.
Ja kun yritän neuvotella kysellä rahojen perään
olen vainoharhainen, hullu...
Jos tätä jatkuu heinäkuuhun olen täydellisessä kusessa, jos enää hengissäkään.
Tuntuu että sekoan, en jaksa enää.
Hän ei ole vuosiin tullut nukkumaan kanssani. Hän tulee vasta aamuyöllä sohvalta sänkyyn, usein vähän ennen varhaista aamuherätystäni muutaman oluen juoneena.
Kärsin "yksinäisistä" öistäni kovasti mutta hän ei ymmärrä sitäkään, ihan kuin toiveeni olisi ihan outo?! Väittää etten halua häntä viereeni vaikka olen melkein polvillani sanonut että minä haluan ja kaipaan häntä vierelleni. Silti hän välillä sanoo itkien rakastavansa minua (mutta silti mikään ei muutu, mistään ei voi asiallisesti puhua) mikä saa minut vielä enemmän hämilleni, koska minulla on jotian tunteita häntä kohtaan vieläkin. Tai sitten se on vaan tottumusta tai riippuvuutta.
Mitä tarkoitat sanoessasi "heinäkuuhun asti"? Rakas ystävä, oletko suhteessa jota kannattaa jatkaa?
Suhteessa pitää olla tilaa itselle ja toiselle hengittää ja voida hyvin. Tämä on jokaisen oikeus!
Saanko kysyä, miksi jäät? Voihan hän uskoa itsekin rakastavansa mutta sinulla täytyy olla voima sanoa että et voi hyvin. Tuollainen mies löytää kyllä jonkun muun...
Saisit tulla hänen vaikutuspiiristään pois heti.