Ei vaiskaan. Sellaisten kysymys osoittaa että mies ei ole valmis oleen itsensä vaan että hän on sellainen alati venyvä ja muuttuva, ei löytänyt sitä olennaista.
Tiedän jo vastauksen kysymykseeni:
Tälläinen kuin minä olen. En toki kelpaa kaikille; tullut huomattua että rahakeskeiset naiset ei pidä minusta. Perheorientoituneet sitäkin enemmän, etenkin raittiit ja reippaat joilla tuo tiukkapipoilu ei ilmene.
Mut vielä mä kysyn että miksi naiset haluu jonkun rent.... HAHA! Eipäs menekään näin! En kysele! Ei naiset halua renttua. Mä tiedän että naiset haluaa sellaisen jossa on vähän rentun hyviä puolia: elämänläheisyys, joustavuus ja oma pää. Rentut tarttuu naiseen, sääli että niillä on ne varjopuolensa.
Miksei kiltti mies kelpaa? - Koska oikeasti, kiltti on skotlantilainen mekko jonka alla virallisesti ei ole alkkareita. Eihän naiset sellaista voi sietää paitsi erikoistapauksissa ja säkkipillin kera. Tota tota. Kilttien miesten perusvirhe on olla sellainen nyhverö joka pitäis taluttaa jokapaikkaan. Väitän että jos ylläluetelluista miestyypeistä pitäis valita niin hyvä perusnainen kelpuuttaisi juuri kiltin miehen ja koittais kouluttaa siihen vähän asennetta. Kiltissä miehessä kun on monia hyviä piirteitä... esim. se jatkuvuus ja sitten ihan oikea kunnollisuus, se että tää mies ei ainakaan ala mäiskiin nyrkillä. Perusturvallinen - joskaan ei sytyttävä.
Kukaan ei ole kieltänyt ottamasta yllämainituista parhaita ominaisuuksia ja tekemästä sen pohjalta ihan tavallista hyvää karvapersettä. Toisen kierroksen tarjokkaana minulla ei ole edes epäilyksiä siitä ettenkö kelpaisi naiselle vakavampaankin suhteeseen, eli tässä mielessä ei ole pelonaiheita. Lapseni todistaa puolestaan että se puoli mieskoneesta toimii erittäin hyvin.
Yksi kynnys on tietenkin se mitä "Timo tahtoo". Olen koittanut kyseenalaistaa tahtoani hyvännäköiseen naiseen. Ulkonäkö on kuitenkin sellainen juttu että se taitaa lopulta mennä meiltä kaikilta kuitenkin. Mutta ei onnistu. Olen pärstäorientoitunut. Onneksi tässä suhteessa mulle riittää että nainen on miellyttävän näköinen, sen ei tarvi tarkoittaa missikauneutta eikä eksoottista kauneutta. Sen tarvii vain tarkoittaa että ihminen on mun silmille kaunis ja mä olen ihastunutkin varsin arkisen näköisiin naisiin siinä missä kaunottariinkin.
Naisen tulis myös olla lapsirakas ja pystyä oleen hyvä tyyppi myös mun kersoille. Tämä on ehdoton kriteeri. Mä rakastan mun lapsia, olen etävanhempi.
Oon hyvin rauhallinen ihminen... useimmiten. Tosin tietyllä tapaa syvissä vesissä polskutteleva taiteilijatyyppi vaikkei sitä työstäni tai mistään muustakaan huomaa. Paitsi ehkä tästäkin tekstistä. Pidän myös rauhallisista - jopa hitaista - naisista. Mutta kuitenkin sellaisista joilla on pilkettä silmässä ja jotka eivät ole pysähtyneet henkisesti.
Olen myös valmis sietämään aikalailla kaikenlaisia asioita esim. historiassa ja vaikka nykyhetkessäkin. Kaikki riippuu niin monesta asiasta, en tuomitse useimpia ikäviään asioita suoralta kädeltä, kuuntelematta. Mutta jotkut rajat tietenkin on. Se mikä kääntyy mun onneani vastaan tavalla tai toisella on tietenkin ei-toivottavaa, vielä enemmän sellainen mikä uhkaa etenkin lapsiani.
Mutta muuten... tyylikseni olen valita olla nyt vapaa ja tutustua ihmisiin ja koittaa elää hyvin ja onnellisna sillä mitä on. Jos tilaisuuksia tuntuu tulevan niin tartun niihin - enkä vain naisten suhteen... Turha sitä on kuitenkaan peitellä että hyvät hetket oikenlaisen kumppanin kanssa tuntuu pirun hyvältä ja oikealta ja sinne kuitenkin toivoo aina pääsevänsä ja usein jopa mieluusti nopeammin kuin hitaammin.
Nyt vaan ongelma on löytää se nainen joka tajuaa ns. hyvän päälle ja tietää tahtovansa mun kaltaisen miehen ja osaa kertoa sen myös minulle suoraan tavalla tai toisella. Kai se routa ajaa minutkin kohta jonnekin etsimään naista... Onko siellä baareissa vielä täysin kyynistymättömiä naisihmisiä jotka ehkä vaan odottaa siiderilasinsa ääressä prinssi rohkeaa?
Tiedän jo vastauksen kysymykseeni:
Tälläinen kuin minä olen. En toki kelpaa kaikille; tullut huomattua että rahakeskeiset naiset ei pidä minusta. Perheorientoituneet sitäkin enemmän, etenkin raittiit ja reippaat joilla tuo tiukkapipoilu ei ilmene.
Mut vielä mä kysyn että miksi naiset haluu jonkun rent.... HAHA! Eipäs menekään näin! En kysele! Ei naiset halua renttua. Mä tiedän että naiset haluaa sellaisen jossa on vähän rentun hyviä puolia: elämänläheisyys, joustavuus ja oma pää. Rentut tarttuu naiseen, sääli että niillä on ne varjopuolensa.
Miksei kiltti mies kelpaa? - Koska oikeasti, kiltti on skotlantilainen mekko jonka alla virallisesti ei ole alkkareita. Eihän naiset sellaista voi sietää paitsi erikoistapauksissa ja säkkipillin kera. Tota tota. Kilttien miesten perusvirhe on olla sellainen nyhverö joka pitäis taluttaa jokapaikkaan. Väitän että jos ylläluetelluista miestyypeistä pitäis valita niin hyvä perusnainen kelpuuttaisi juuri kiltin miehen ja koittais kouluttaa siihen vähän asennetta. Kiltissä miehessä kun on monia hyviä piirteitä... esim. se jatkuvuus ja sitten ihan oikea kunnollisuus, se että tää mies ei ainakaan ala mäiskiin nyrkillä. Perusturvallinen - joskaan ei sytyttävä.
Kukaan ei ole kieltänyt ottamasta yllämainituista parhaita ominaisuuksia ja tekemästä sen pohjalta ihan tavallista hyvää karvapersettä. Toisen kierroksen tarjokkaana minulla ei ole edes epäilyksiä siitä ettenkö kelpaisi naiselle vakavampaankin suhteeseen, eli tässä mielessä ei ole pelonaiheita. Lapseni todistaa puolestaan että se puoli mieskoneesta toimii erittäin hyvin.
Yksi kynnys on tietenkin se mitä "Timo tahtoo". Olen koittanut kyseenalaistaa tahtoani hyvännäköiseen naiseen. Ulkonäkö on kuitenkin sellainen juttu että se taitaa lopulta mennä meiltä kaikilta kuitenkin. Mutta ei onnistu. Olen pärstäorientoitunut. Onneksi tässä suhteessa mulle riittää että nainen on miellyttävän näköinen, sen ei tarvi tarkoittaa missikauneutta eikä eksoottista kauneutta. Sen tarvii vain tarkoittaa että ihminen on mun silmille kaunis ja mä olen ihastunutkin varsin arkisen näköisiin naisiin siinä missä kaunottariinkin.
Naisen tulis myös olla lapsirakas ja pystyä oleen hyvä tyyppi myös mun kersoille. Tämä on ehdoton kriteeri. Mä rakastan mun lapsia, olen etävanhempi.
Oon hyvin rauhallinen ihminen... useimmiten. Tosin tietyllä tapaa syvissä vesissä polskutteleva taiteilijatyyppi vaikkei sitä työstäni tai mistään muustakaan huomaa. Paitsi ehkä tästäkin tekstistä. Pidän myös rauhallisista - jopa hitaista - naisista. Mutta kuitenkin sellaisista joilla on pilkettä silmässä ja jotka eivät ole pysähtyneet henkisesti.
Olen myös valmis sietämään aikalailla kaikenlaisia asioita esim. historiassa ja vaikka nykyhetkessäkin. Kaikki riippuu niin monesta asiasta, en tuomitse useimpia ikäviään asioita suoralta kädeltä, kuuntelematta. Mutta jotkut rajat tietenkin on. Se mikä kääntyy mun onneani vastaan tavalla tai toisella on tietenkin ei-toivottavaa, vielä enemmän sellainen mikä uhkaa etenkin lapsiani.
Mutta muuten... tyylikseni olen valita olla nyt vapaa ja tutustua ihmisiin ja koittaa elää hyvin ja onnellisna sillä mitä on. Jos tilaisuuksia tuntuu tulevan niin tartun niihin - enkä vain naisten suhteen... Turha sitä on kuitenkaan peitellä että hyvät hetket oikenlaisen kumppanin kanssa tuntuu pirun hyvältä ja oikealta ja sinne kuitenkin toivoo aina pääsevänsä ja usein jopa mieluusti nopeammin kuin hitaammin.
Nyt vaan ongelma on löytää se nainen joka tajuaa ns. hyvän päälle ja tietää tahtovansa mun kaltaisen miehen ja osaa kertoa sen myös minulle suoraan tavalla tai toisella. Kai se routa ajaa minutkin kohta jonnekin etsimään naista... Onko siellä baareissa vielä täysin kyynistymättömiä naisihmisiä jotka ehkä vaan odottaa siiderilasinsa ääressä prinssi rohkeaa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
sellanen, joka on peter franzenin näköinen ja jolla on hieno auto ja helvetisti rahaa.
sellaiset kelpaa.
On baarissa niitäkin, jotka eivät vielä ole kyynistyneet. Tänäkin iltana ainakin yksi sellainen. Joten silmät auki.
Iski vastuu päälle...
Mutta kuinkas on, jos nainen onkin baarissa sievässä hutikassa ja mies tulee haastamaan juttua selvin päin niin käykö nolottamaan vai onko helpompaa kuin selvin päin? :)
Arvostaisin miestä joka tulisi baarissa selvinpäin haastelemaan. Itse kun olen aina selvinpäin ;)
Baareissa en tosin ole käynyt ikuisuuksiin, kun en jaksa niitä örveltäjiä. Toisaalta vapaa-aikana on niin paljon muutakin tekemistä, ettei baareihin edes huvita lähteä. Eläimet ja lapsi täyttävät päivät ja mieluumin lähden koiran kanssa hyvin levänneenä kolmen tunnin mettälenkille kuin kapakkaan.
Minä ainakin olen menettänyt uskoni baareissa solmittuihin tuttavuuksiin. Jos se minun eläin-ja lapsirakas prinssini ei tule tuolla mettässä vastaan koiransa kanssa kurassa korvia myöten, niin olkoot sitten tulemati ;)