Oliskos mahdollista perustaa oma sinkkuvuodatuspalsta noin kolmekymppisille? Voisivat sitten ne 18-vuotiaat "ikisinkut" itkeä muualla? Minä en ainakaan jaksa seuloa näitä kirjoituksia, kun joka toisessa joku juuri ja juuri parikymppinen valittaa, ettei ole kumppania vaikka on "jo niin vanha". Ei silti, samanlaiseen ajatteluun syyllistyin itsekin tuossa iässä, enkä väheksy nuoria sinkkuja tai heidän tunteitaan. Haluaisin vain keskustella niiden kanssa, jotka todella olevat aikuisia sinkkuja ja jakavat samat fiilikset.Eli kun kaverit perustavat perheet ja katoavat. Tai kun koko yhteiskunta tuntuu pitävän outona kolmekymppistä, jolle ei paria ole löytynyt. Ja miltä tuntuu olla työpaikan ainoa sinkku, kun työkaverit jauhavat perhe-elämästään ja viikonloppusuunnitelmistaan? Tai kun kaikki olettavat, että on oikeutetumpaa, että sinkku jää tekemään ylityöt, "kun ei sillä kuitenkaan kukaan kotona odota". Toki eronneet ja lapsellisetkin saisivat keskusteluun osallistua, mutta toisaalta uskon, että lukijoita ja kirjoittajia löytyisi tarpeeksi myös niistäkin, jotka ovat ihan aikuisten oikeesti yksin.
Onnistuisiko?
Onnistuisiko?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Siellä voisivat keskustella myös ne jotka ovat päättäneet vastedes pysya sinkkuina koska ovat yrityksen ja erehdyksen kautta huomanneet ettei parisuhteet ole heitä varten.
Ja ehkä ei aina tarvis niin vuodattaa. Voisihan sitä keskustella muistakin asioista. Tulisi ehkä useammin käytyä kirjoittelemassa jos olisi vähän aikuisempaa porukkaa. Ei sillä että niin hirveän fiksu ja aikuinen olisin mutta todellakin näen elämän realiteetit hieman selvemmin kun kaksikymppisenä.
Tämä kuulostaa aivan järkevältä. Itselläni on ikää jo kohta 33 vuotta ja ongelmana melkoinen ujous naisasioissa. Tyypillistä on, että harvakseltaan ihastuu johonkin vähän yli parikymppiseen naiseen, mutta ei uskalla tehdä keskustelunavausta tai saa "onneksi" sivuteitse tietää "kohteen" olevan jo varattu.
Mitä diskoravintoloihin tulee, niissä on usein ongelmana kova meteli ja se, jos ei hae yhdenyönsuhteita. Yhdenyönsuhteet ja seksin haku liian vähällä luottamuksella tai toisen tuntemisella ovat minulle jonkinlainen moraalinen lukko, pidän sellaista pelottavana ja sopimattomana.
Lisäksi ongelmana on se, että jos seuraa hakisi yllä mainitun kaltaisista paikoista, on suuri riski, että näin tavattu nainen olisi aiemmin harjoittanut yhdenyönsuhteita ja sukupuolitautiriski myöhemmässä seurustelussakin olisi korkea.
Työpaikkaihastumisisten kanssa (niitä on ollut muutama, mukaanlukien tilanne, jossa TKK:lla assistenttina ollessani ihastuin erääseen laskuharjoitusryhmässä olleeseen fuksityttöön) on oltava kovin varovainen ja pidättyväinen. Esimerkiksi tuossa tilanteessa ei ollut mitään tehtävissä
(a) opettaja-oppilas-auktoriteetin takia
(b) koska sivukautta sain kuulla hänen olevan varattu
Voi olla hankala käytännössä toteuttaa, mutta ideana hyvä. Jotenkin muuten huvitti tuo kommentti että olet työpaikan ainoa sinkku.
Arvaa vaan mitkä on omat fiilikset, 39v naisena (miehille sinkkuushan on sallitumpaa jopa), muut lomailee nyt hiihtoloman kunniaksi. Itsestään selväähän on, että minun talvilomani ei ikinä osu koulujen hiihtolomaviikolle.... jne jne