Mitä teet, jos näet anopin auton pihassa kun tulet kaupasta?
Mä ajoin ohi..
Mä ajoin ohi..
kysymys
miniöille
121443
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Siis omassa pihassaniko? Menen tietysti kotiin, turha antaa pakasteiden sulaa anopin visiitin takia. Purettuani tavarat kaappiin alan keitellä kahvikupposta meille molemmille. Minusta on hienoa olla välilöissä rakkaimman ihmiseni muiden läheisten kanssa.
Juuri noin sen pitää olla. Ei enää ole mitään vanhanaikaisia anoppi/miniä suhteita, vaan reilua ja luontevaa vuorovaikutusta. Olen 59v. ja minä pidän miniästäni hyvää huolta. Olen sanonut aina pojalleni, että naista pitää arvostaa. Ilmeisesti näin on hänenkin maailmassaan. Meillä on ihan hyvät välit, vaikka eri näkemyseroja on, mutta niin pitää ollakin. Olemmehan eri vuosikymmeniltä!
Anoppini kanssa, mutta meidän luonteet eivät vaan todellakaan kohtaa missäänmäärin, jossain vaiheessa on sota kuitenkin, siks olen päättänyt pitää ennemmin etäisyyttä ettei vaimoni tilanteesta kärsisi..
Kiertäsin teidän kotinne kaukaa.
käyttää varansa ja omaisuutensa omaan mukavuuteensa tai lahjoittaa vaikkapa hyväntekeväisyyteen. Joutuisit tavattoman vaikeaan tilanteeseen, jos joutuisit hänen kuolemansa jälkeen ottamaan vastaan sellaisen ihmisen elämäntyön tuloksia, jota et hänen eläessään pystynyt edes kohtaamaan silmästä silmään.
Miksi menisin kotiini silloin kun anoppi on siellä?
Jos hän kerran tulee poikaansa katsomaan, niin tiellähän minä vaan olen.
Keitelkööt kahvinsa ihan keskenään, vieras ja ulkopuolinen kun olen.Sen anoppi on jo tehnyt selväksi silloin,kun appi sairastui,enkä saanut mennä häntä sairaalaan katsomaan anopin ja mieheni kanssa,vai eikö se edes kuulu tapoihin?
Ja tiedoksi vaan,en kaipaa anopin rahoja.Pyyhkiköön niihin vaikka läpensä.
Rahojen vuoksiko teeskentelisin anopille pitäväni tästä? Ei käy,vai sitäkö itse toivoisit?
tervehtimään anoppiasi ja seurustelemaan hänen kanssaan niin kuin normaalit ihmiset ainakin.
Siitä sinun ei kannata kiukutella, ettet päässyt sairaalaan appeasi katsomaan. Sinne ilmeisesti päästettiin tai haluttiin vain lähiomaiset, tässä tapauksessa puoliso ja lapsi.
Luulisi sinulla olevan sen verran empatiaa, ettet vainoasi anoppiasi tuollaisesta asiasta, joka tapahtui hetkellä, joka oli hänelle erittäin stressaava.
Puhut rumasti anopistasi ja sitä paitsi pötyä. Olet takuulla valmis ottamaan vastaan hänen perintönsä kun hän kuolee, mikäli hän ei ole sitä testamentissaan estänyt.
En ehdota, että teeskentelisit rahojen takia pitäväsi anopistasi, mutta voisit opetella pitämään anopistasi. Siinä asiassa perintörahat voisivat toimia kaltaisellesi ihmiselle sopivana kannustimena.
Yritäpä päästä eroon katkeruudestasi, niin näet maailman ja myös anoppisi aivan uusin silmin. Eniten siitä on iloa itsellesi.
Nyt teitkin kaikille selväksi,ettei miniä kuulu anopin perheeseen, eikä siis anoppikaan ole mikään läheinen joten pysytään kaukana toisistamme.Siitähän täällä onkin joskus keskusteltu, että kuuluuko anoppi perheeseen...
Mieheni on aina ollut omalle äidilleni kuin oma poika,tervetullut kaikkiin juhliin ja yhdessä kävimme katsomassa isääni kappelissa kun tämä kuoli.Myös äitini miniät olivat mukana.
Onko vainoamista, jos kierrän anopin kaukaa?
Perillinenkään en ole joten ei anopin tarvitse tehdä testamenttia.Hänellä on vaan yksi poika.
Saan olla myös katkera siitä että anopillani on niin pieni sydän ettei yksi miniä hänen elämäänsä mahdu.
Ei tupata kun ei tykätä.
Eka fiilis olisi ei hitto, sen jälkeen parkkaisin auton sekvin tuntein ja hamstraisin kauppakassit syliin ja yrittäisin penkoa avainta samalla kun laskisin mielessäni mihin sotkuun se kämppä mahtoikaan jäädä, jäikö tiskit pöydälle, entä vaatteet pitkin ja pokin makuuhuonetta, onko pyykit kuivamassa, milloinkohan vessa on siivottu viimeksi. Pääsisin sisälle, purkaisin tavarat kiireellä ja kiiruhtaisin kämpän läpi yleissilmäyksellä samalla kuin korjailisin epäkohdat kuntoon mennessäni.
Että näin meillä.
että "no voi kiva,kämppä on kun pommin jäljiltä, muttei se omansakaan niin tiptop ole" ja menisin kahvinkeittoon.Tarjottavista anoppi jo tietää olevan krooninen pula. Eipä tuo riesaksi asti ole,melkein toisin päin;käskeä saa kylään. Välillä soittelen ja "konsultoin" anopin mielipidettä joistain asioista.
On kiva kuulla että on ymmärtäväisiä anoppeja. Ja jotka arvostavat nykyistä perhettä. Ehkä joskut jarrutan ja menen ne kahvit keittämään,mutta en vielä voi, sillä on minullakin oikeus olla luokkaantunut. En voi sille mitään.
Kaivaisin itseni ja kauppakassit autosta ja menisin sisälle, keittäisin kahvit ja kaivaisin pussista jotain tarjottavaa sen kanssa. Anoppi on ihminen siinä missä muutkin ja hyvin tullaan toimeen.