eilen illalla tulin äidille abiristeilyltä. olin nauttinut koko matkan aikana vain lasin valkkaria ruoan yhteydessä ja yhden drinkin takaisinpäin tullessa. baareissa en juurikaan pyörinyt, liikaa melua ja humalaisia nuoria, enkä ole järin otettu kun humalaiset jätkät tulevat lähentelemään...
äidille päästyäni sain taas huomata tämän olevan pienessä pöhnässä. nukkumisesta ei tullut mitään kun pikkusiskot kavereineen sekä äiti pitivät meteliä eivätkä lopettaneet pyynnöistä huolimatta. sain tarpeekseni, otin ja lähdin kulkemaan pimeään yöhön. pikkusiskolle tokaisin lähteväni kotiin nukkumaan, matkaa kotiin olisi ollut yli 12 kilometriä. onneksi isä haki autolla kotiin.
matkalla ja kotona tuli yöllä viestiteltyä mm. seuraavaa: "kalja, se tekee mun elämästä yhtä helvettiä. jos sä rakastat mua tai muita sä jätät sen. en vihaa sua vaan sitä kaljaa" "rakastan sua äiti. haluan vaan et pidät meitä tärkeämpänä kuin sitä alkoholia. en halua mtn huostaanottoja, velkoja, sossuja tai iskää tähän" "inhottavaa kun kalja menee meidän edelle" "tulen joskus kun alkoholi on potkittu pihalle siitä taloudesta. jos valitset alkoholin, mua ei siellä näy. moi!" "kaljaa kaljaa kaljaa.. siinä päivän ohjelma. kaljan täytteistä päivää vaan, varo laskuhumalaa"
nyt aamulla sain kuulla että kissani oli pudonnut parvekkeelta. olen menossa katsomaan sitä. lähden viim. illalla pois, jos satun näkemään yhdenkin avaamattoman kaljatölkin tai -pullon, kokonaisesta mäyräkoirasta puhumattakaan!
miksi täytyy tapahtua jtn kamalaa, jonkun täytyy kuolla tai loukkaantua ennenkuin toinen tajuaa? olen kurkkuani myöten täynnä äitini juomista. ehkä tämän takia en itse juo usein,ja silloinkin kohtuudella. krapulaa tai pahaaoloa ei ole vielä koskaan ollut. jotenkin pidän juopuneita ihmisiä säälittävinä, tulee katsottua nenänvartta pitkin...
alkoholi.. ilmankin pärjäisi oikein hyvin :)
äidille päästyäni sain taas huomata tämän olevan pienessä pöhnässä. nukkumisesta ei tullut mitään kun pikkusiskot kavereineen sekä äiti pitivät meteliä eivätkä lopettaneet pyynnöistä huolimatta. sain tarpeekseni, otin ja lähdin kulkemaan pimeään yöhön. pikkusiskolle tokaisin lähteväni kotiin nukkumaan, matkaa kotiin olisi ollut yli 12 kilometriä. onneksi isä haki autolla kotiin.
matkalla ja kotona tuli yöllä viestiteltyä mm. seuraavaa: "kalja, se tekee mun elämästä yhtä helvettiä. jos sä rakastat mua tai muita sä jätät sen. en vihaa sua vaan sitä kaljaa" "rakastan sua äiti. haluan vaan et pidät meitä tärkeämpänä kuin sitä alkoholia. en halua mtn huostaanottoja, velkoja, sossuja tai iskää tähän" "inhottavaa kun kalja menee meidän edelle" "tulen joskus kun alkoholi on potkittu pihalle siitä taloudesta. jos valitset alkoholin, mua ei siellä näy. moi!" "kaljaa kaljaa kaljaa.. siinä päivän ohjelma. kaljan täytteistä päivää vaan, varo laskuhumalaa"
nyt aamulla sain kuulla että kissani oli pudonnut parvekkeelta. olen menossa katsomaan sitä. lähden viim. illalla pois, jos satun näkemään yhdenkin avaamattoman kaljatölkin tai -pullon, kokonaisesta mäyräkoirasta puhumattakaan!
miksi täytyy tapahtua jtn kamalaa, jonkun täytyy kuolla tai loukkaantua ennenkuin toinen tajuaa? olen kurkkuani myöten täynnä äitini juomista. ehkä tämän takia en itse juo usein,ja silloinkin kohtuudella. krapulaa tai pahaaoloa ei ole vielä koskaan ollut. jotenkin pidän juopuneita ihmisiä säälittävinä, tulee katsottua nenänvartta pitkin...
alkoholi.. ilmankin pärjäisi oikein hyvin :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen pahoillani kokemasi johdosta ja voin vain todeta että kokemuksesta tiedän mistä puhut. Kirjoitin sinulle äsken pitkää vastausta, mutta jonkun onneksi tai onnettomuudeksi, tuli kummallinen häiriö ja se teksti meni taivaan tuuliin. En itsekkään ole sortunut juomaan, ja sitä peliä on rankkaa katsella selvin päin. Olenkin saanut kärsiä siitä koko ikäni olin syyllinen tai en. Nyt olen kaikenlaisten sattumien vuoksi suljettu perheen ulkopuolelle. Mutta olen kokenut sen vahvistavaksi, voin käyttää energiani tarpeellisempaan ja itsenäistyä lopulta. Välistä se tekee kipeää, mutta se vahvistaa mikkä ei tapa. Olen kuitenkin tyytyväinen valinnastasi pysyä kohtuuden rajoissa ja ajattelet niin kuin teet. Noista eväistä minua on kiitelty, vaikka "raiskattu" itsetuntoni sitä ei tahdokkaan ottaa vastaan. Minulle huudettiin: "Isä juo minun takia. Jos minua ei olisi, vanhempani ei riitelisi ja heidän elämänsä olisi niin auvoinen." Tuosta taakasta olen kärsinyt ikäni ja kavahdan pienintäkin riitaa. Alkoholismilla on taipumus tavalla tai toisella syyllistää toisia ja vääristää todellisuuden kuvaa. Toivon sydämmestäni sinulle voimia saattaa koulusi päätökseen. Ja ottaa rohkeita askeleita sairastumatta alkoholismiin. VOIMIA SINULLE!
[email protected]
ymmärrän tuskasi. oli kuin olisin lukenut oman lapseni tekstin. minä alkoholisoiduin ja lapsi asui vielä kotona. ja siksi ymmärrän sinua. olen ollut vuosia täysin absolutisti, mutta sen alkoholin käytön aikana tarvittiin paljon pahaa, ennen kuin tajusin, että tuhoan itseäni ja perheeni. sen verran voin sinulle sanoa, että raitistuminen on vaikeaa ja sen täytyy lähteä itsestä. vain itsestä. kukaan ei voi sanoa alkoholistille, että lopeta. tai tietysti voi, mutta siitä ei ole mitään hyötyä.
minä tajusin vasta sitten, kun lukemattomien uhkauksien jälkeen lapsi oikeasti lähti. hän kirjoitti minulle viestin, että olen tukenasi kun haluat raitistua, siihen asti elä omaa elämää ilman minua. lapsen lähtö siinä oli taas yksi syy juoda. puolivuotta siinä sitten meni, kunnes tajusin tilanteeni. alkoholi vei minua en enää hallinnut sitä. tuen avulla raitistuin ja tänään olen siitä tosi onnellinen. lapseni on todella onnellinen myös vaikka luottamuksen takaisin rakentamiseen meni aikaa.
olet tehnyt oikein, kun olet kertonut äidille miltä sinusta tuntuu ja kerro niin usein kun haluat. on hienoa, että et ole sortunut alkoholiin edes suurkuluttajana. muista se aina. alkoholismi on jossain määrin periytyvä sairaus, mutta sen pystyy itse kontrolloimaan jos tahtoa riittää.
todella mukavaa kevään odotusta sinulle