koetaan miesten taholta uhaksi?
Itse en tuota 'titteliä' ole itselleni
antanut, vaan se on tullut muilta.
Olen itsevarma, rento, iloinen, huumorintajuinen, ujostelematon, itsenäinen, epätavanomainen, tiedän mitä haluan, ulkonäöstäni ei ole tullut moitetta; ja kuitenkin nämä piirteeni heidän sanomansa mukaan, kukin tuoden omalla tavallansa esille, heille uhka.
En kuitenkaan polje toista jalkoihin, päinvastoin olen tukeva ja myönteinen.
Missä sitten klikkaa kiinni???
Itse en tuota 'titteliä' ole itselleni
antanut, vaan se on tullut muilta.
Olen itsevarma, rento, iloinen, huumorintajuinen, ujostelematon, itsenäinen, epätavanomainen, tiedän mitä haluan, ulkonäöstäni ei ole tullut moitetta; ja kuitenkin nämä piirteeni heidän sanomansa mukaan, kukin tuoden omalla tavallansa esille, heille uhka.
En kuitenkaan polje toista jalkoihin, päinvastoin olen tukeva ja myönteinen.
Missä sitten klikkaa kiinni???
Vastaukset 36
Vanhimmat
"erikoisina" pitävät ovat rasittavia persoonia. en tiedä miksi. jokainen on oma persoonansa, mutta ne jotka kokevat voimakkaasti oman "erikoisuutena" ovat monesti teennäisiä ja tuovat itseään julki oudosti. se on vivahteista usein kiinni, mutta jos ei tärppää, niin kyllä mä peiliä suosittelen. joko valitset vääriä tai sitten erikoisuutesi on juuri tuollaista luotaantyöntävää (eikä tarkoita edes että olisit kovin erikoinen, esim ulkonäöltäsi, voit olla hyvinkin tavis, mutta erikoisuushakuisuutesi tekee sinusta rasittavan).
Kirjoitin tarkalleen:"Itse en tuota 'titteliä' ole itselleni antanut, vaan se on tullut muilta."
Ja sen jälkeen laitoin luettelon mitä olen saanut kuulla ja senkin jälkeen maininnan, että
olen nuo kuullut miehiltä itseltään.
En siis itse tituleraa itseäni mitenkään erikoiseksi vaan se tekevät muut ja nimenomaan miehet.
Rasittavuudestani en varmuudella tiedä, sillä kovasti ovat miehet perääni, mutta sitten jossain vaiheessa alkavat kyselemään onko minulla muita 'ehdokkaita', parempia kenties tai
käynkö ulkona monenkin kanssa.
Kyselevät:ovatko he riittäviä?
Ja minä olen äimänkäkenä, kun en ole mitään
sen suuntaista sanonut, enkä käytökselläni osoittanut.
Sylvi hyvä, kyse ei ole sinusta vaan tapaamistasi miehistä.
Joillekin miehille mikä tahansa naiseen liittyvä pikkuasia voi olla suuri ihmettelyn aihe. Ei naisen tarvitse olla kuin hieman miehen aiemmin tapaamista naisista poikkeava ollakseen miehen mielestä erikoinen. Näitä miehiä nimittäisin hellästi sanalla 'urpo'.
Suoraan sanottuna en voi kuvitella sanovani ketään naista hyvällä erikoiseksi/poikkeavaksi. Voin pitää naista hyvällä tavalla omanlaisenaan, mutta en voisi käyttää sanaa erikoinen tai poikkeava, varsinkaan ääneen. Jos olisin treffeillä häiritsevän omituisen naisen kanssa, toteaisin hänelle treffien päätteeksi, että hän on "mmm... ehkä hieman liian erikoinen minulle".
Toiseksi, tapaat miehiä, joilla ei ole lainkaan itsetuntoa ja identiteettikin on vahva kuin märkä paperi. He pitävät sinua jumalattarena ja siksi epäilevät riittämistään. Näitä miehiä nimitän hellästi sanalla 'nöösi' (alle 30v) tai 'tohvelisankari' (yli 30v). Nämä miehet ovat perusluonteeltaan tottelevaisia ja sopivat parhaiten määräämishaluisen ja voimakastahtoisen naisen kumppaniksi/perävaunuksi.
En lähde käsittelemään lainkaan heidän mahdollista huonoa itsetuntoaan, koska
sehän ei kellään täysin aukoton ole.
Mitä tulee mainitsemiisi 'urpo', 'nöösi' ja
'tohvelisankari', et voisi enempää väärässä
olla.
Heistä kukaan ei täytä noiden sanojen määritelmää.
En lähtisi tapailemaan noihin kategorioihin kuuluvia, tosin pidän ikävänä, että
ihmisiä pitää ylipäätänsäkään kategorioida tuolla tavoin:(
Puhumattakaan 'tottelevaisuudesta' *tässä kohtaa jo helähti nauru, ei millään pahalla*:D
Nimenomaan siksi olen ymmälläni, kun
ketkään heistä eivät olleet oletuksesi mukaisia.
Jos olisivat olleet, sehän olisi selittänyt paljon, eikö niin?
Hyvin koulutettuja, varsin korkeassa asemassa olevia, jonkun mittapuun ns. menestyneitä miehiä he ovat olleet, mikä ei ole minulla mikään kriteeri; sattumalla on ollut sormensa pelissä mukana, vaikka minähän tietysti valintani viimekädessä olenkin tehnyt.
Ja nämä tiedot heistä ovat olleet todennettuja.
En määräile tai muutenkaan 'hyppyytä' miehiä tai ketään muutakaan, sellainen ei istu minun luonteeseeni.
Kiitos sinulle, että olet jaksanut vaivautua
näinkin perusteellisesti miettimään mahdollisia vastauksia kysymykseeni:)
Naurun helähtäminen oli toki hyvä asia, kirjoitinhan kieli poskessa. Eivätkä ne kategoriat niin vakavia olleet. Kyse on vain siitä, että miehen _täytyy_ olla jollain tavalla persoonaton tai rääpäle, jos hän ryhtyy ääneen epäilemään riittämistään tapaamalleen naiselle. Siinä ei ole asemalla tai koulutuksella mitään merkitystä, sillä rääpäleitä on johtoasemissakin. "Rääpäle" :) on voinut potea koko elämänsä persoonattomuutta ja alemmuutta, ja juuri sen vuoksi hän on myös päätynyt asemaansa. Tittelit ja asemat saavuttaa suorittamalla, ja jotkut eivät löydä sisäistä vahvuutta kuin ulkoisen menestyksen kainalosauvoista. Ja senpä vuoksi nämä menestyjät ovat treffeillä hädissään kuin vastasyntyneet koiranpennut.
Totesit, ettet "lähtisi tapailemaan noihin kategorioihin kuuluvia", mutta tässä vain on se ongelma, että olet tehnyt juuri niin. Ehkäpä teet oletuksesi ihmisistä väärin perustein ja erehdyt pitämään epäoleellista oleellisena.
Joka tapauksessa olet tehnyt kyseisiin miehiin suuren vaikutuksen, Sylviseni, ja siitä voit hehkua tyytyväisenä arkisten askareiden lomassa.
hyvä tyyli:)
Viestität hyvin omaa vahvuttasi vahvoilla näkemyksisilläsi:)
Nuo sinun antamasi 'tittelit' miehille pistää naurattamaan, ne ovat koomisia:D
Sitä en ole valmis allekirjoittamaan, että korkeisiin asemiin 'pääsee' sellaiset ihmiset,
oli sitten nainen tai mies, joka olisi 'rääpäle'.
Kyllä siihen tarvitaan kykyjä ja pontentiaalia pystyäkseen hoitamaan vastuullisia tehtäviä.
Mahdollista on, ettei sosiaaliset kyvyt ole, näillä tapaamillani miehillä, kehittytteet samalla asteelle kuin ammatilliset.
Ja jos on näin, voit olla hyvikin oikeassa siinä, että naisen kohdatessaan he hyvinkin tarvitsevat niitä mainitsemiasi 'henkisiä kainalosauvoja':)
Kerrottakoon, etten tapaan miehiä täältä netistä nopeasti vaan siihen menee aikaae, eikä heitä ole ollut kuin muutama.
Parilla kirjoitukseella en edes harkitse ja
jos tapaamisehdotus tulee heti ensimmäisissä viesteissä, on mies auttamattomasti poistossa.
Tuohon lauseeseesi "...erehdyt pitämään epäoleellista oleellisena...", kaipaisin vähän tarkempia perusteluja.
Eli mitä sinä pidät oleellisena ja mitä epäoleellisena?
Olisi mukava tietää olemmeko siinä samoilla linjoilla:)
;-D
=;)
Mä olen homannu aivan saman!
Miesten itsetunnosta se on kiinni. Entiset muijat on tavaroita kerätessään haukkunu miehensä ihan maan rakoon ja siitä on miehelle hetkeksi tullut totuus. Nyt ollaan tutustumassa uuteen naiseen ja mielenkiintoa riittää noin vartiksi, ennen kuin huonot muistot entisestä muijasta palaa mieleen. Paino sanalla entinen.
Äläkää miehet menettäkö itsetuntoanne ja kostako entisten muijienne pahoja tekoja meille ihanille naisille :D Itsevarma nainen on varmasti ihan yhtä mukava kuin kaikki muutkin :D
sinulle vastauksestasi:)
Olen kanssasi siinä samoilla linjoilla, ettei
kenenkään tulisi antaa huonojen kokemustensa vaikuttaa uusiin suhteisiin, mutta on perin
inhimmillistä, että niin usein kuitenkin tapahtuu.
Olisi kuin olisin lukenut itsestäni!
Olen lähes kaikilta miehiltä, joiden kanssa olen seurustellut, kuullut sen lauseen, että olen henkisesti vahva ja se pelottaa useimpia, vaikka toimin juuri hyvää tarkoittaen eikä heillä ole mitän järjellistä syytä kokea minua pelottavaksi.
Se on siis suoraan peilikuva siitä, että jos miehellä on heikko itsetunto, niin kokee naisessa juuri tuollaiset piirteet uhkavina.
se vaan tulee tuo itsetunto esille useimpien
vastauksissa:)
Voiko olla mahdollista, että suomessa miehet
noin yleisesti puhuen, olisivat huonon itsetunnon omaavia tässä mittakaavassa?
Periytyvät hyvin vahvasti ns. "harmaan massan" joukossa, oli kyseessä sitten mies tai nainen. Pieni osa osaa kyseenalaistaa ja miettiä mikä minusta tuntuu hyvälle. Se näkyy yleensä myös erittäin hyvänä itsetuntona kun tietää mitä haluaa. Ehkä tosiaan sitten mies marsista, nainen venuksesta -joukkoa edustava kokee moisen uhkaavana. Paha sanoa kun en moiseen joukkoon kuulu, enkä ole persoonallisuutta kovin pitkänä miinuksena miehelle pitänyt.
Että sinut koetaan juuri uhaksi? Sanoisin itse että omaperäinen ihminen ei vaan sovi tavalliselle. Tavallinen mies kokee ehkä juuri olevansa henkisesti altavastaaja erikoisen naisen kanssa ja toisin päin erikoinen mies yleensä kyllästyy ennemmin tai myöhemmin tavalliseen naiseen.
minun arvio tuo uhka, vaan heidän itsensä
esille tuoma tavalla tai toisella.
Sinällään toit esille mielenkiintoisen näkökulman:
erikoinen vs. tavallinen, riippumatta kumpaa
sukupuolta edustaa:)
Luvassa kolmiodraama, minä, sinä ja Tiedän Mitä Haluan. Tiedän Mitä Haluan tuo aamiaisen sänkyyn, minulta saat viimeisen t-pussin ja vähemmän palanneen paahtoleivän. Tiedän Mitä Haluan yllättää viikonlopulla Milanossa, minä matkalla Teboilille tarkistamaan rengaspaineita ja Blumbergin suklaatehtaalla.
Muutaman selkäsaunan jälkeen alkaa pelottaa, molemmat posket mustelmilla ymmärtää kohdanneensa jotain voittamatonta.
kertonut koko totuutta itsestäsi? :o Jos todella olet sellainen kuten kerroit,niin ei varmasti ole ongelmia seuran löytämisessä. :>
missään vaiheessa, että minulla olisi vaikeuksia saada seuraa?
Mietin kysymyksessäni ääneen, miksi miehet kokevat minut uhaksi.
Jos lukisit hieman tarkemmin, vastauksiani myöten, niin säästyisit virhearvioinneilta:)
Varmaan ymmärsit mitä tarkoitin,mutta puhutaan sitten vaikka pysyvän seuran löytämisestä.. :>
Ehkä se stten vaan on niin, että jotkut miehet kokevat itsenäisen ja hyvällä itsetunnolla varustetun naisen uhaksi.Tästä aiheesta voisin kirjoittaa paljonkin omien kokemusten pohjalta,mutta jääköön osaltani tähän..
Mutta pohdit liikaa pieniä ääneen lausuttuja mietteitä miesten huulilta? Ne ovat vain omituisia höpötyksiä aika usein eivätkä vaadi liikaa pohdintaa.
Toinen juttu tuo itsevarmuus sitä on niin monenlaista laatua yleensäkin vaikka aina ihmiset sanovat, että heitä kiinnostaa itsevarmat ihmiset, niin loppumetreillä saattaa hyvinkin käydä niin, että juuri se itsevarmuus/tietoisuus on juuri se minkä vuoksi jää se todellinen tutustuminen puhumalla yms. suorittamatta vain siksi, että itsevarmuus voi joskus olla myös liiallista oletusta toisesta ei välttämättä todellista hankittua tietoa.
Eli sana itsevarmuus sinäällään on hyvinkin ruodittava piirre ihmisissä, itse koen hyvän itsetunnon siten, että samaan aikaan ollaan kiinnostuttu myös toisista ihmisistä kokonaisuutena. Monet ihmiset näkevät maailman vain omien tarpeiden kannalta omaten myös hyvän itsetunnon vaan hyvin toispuoleisen mahdollisesti.
Manipuloiva ihminen voi esim olla hyvän itsetunnon omaava vaan hän soveltuu vaan tietyntyylisten ihmisten seuraksi, ei sellaisten jotka haluavat pärjätä omia arvojaan noudattaen.
Ihminen rakastuu kun on heikoimmillaan ja ihminen, jossa ei ei heikkouksia ole, ei ole rakastettava. Särö se on joka puoleensa vetää. Säröt ovat niitä, jotka tekevät ihmisestä - ja oikeastaan kaikesta muustakin - kiinnostavan.
meillä jokaisella ole 'särönsä', mutta
kuinka hyvin kukin on osannut ne itsensä kanssa selvittää.
Kun niiden kanssa on sinut, eivät ne välttämättä näy toiselle.
Ahaa- sinua siis kiinnostaa haavoittuvalta tuntuva ihminen?
Mahdoinkohan ymmärtää sinut oikein?
Voin sinua lohduttaa, että takulla minulla on heikkouteni, mitkä ovat osa tiedostettuja ja osa varmasti tiedostamattomiakin.
En pidä itse itseäni vahvana, vaan paremminkin olen sitkeä ja kestävä, näissä elämän tuulissakin merissä:)
samoilla linjoilla, ettei kaikkea pitäisi laittaa itsetunnon tiliin.
Mutta kun se nyt aiheena on tullut esille.
Olen tullut huomanneeksi ihmisten kanssa puhuessa, että ujot ihmiset luokitellaan huono itsetuntoiseksi ikään kuin siinä olisi yhtäsuurimerkki välissä.
Mikä ei kokemuksieni mukaan useinkaan pidä paikkaansa.
Ja taas vastakohtaisesti, rennon vilkkaat leimataan hyvä itsetuntoiseksi, mikä ei myöskään
ole käsikädessä kulkeva jokaisen kohdalla.
Edelleen painotan sitä, ettei itsetunto ole kenelläkään aukoton.
Manipulointi on minusta aiheena jo ihan omansa, joten siihen en nyt ota kantaa.
Oli vielä pakko palata aiheeseen.Täällä kun saa lukea harvinaisen hyviä ajatuksia,kuten sinun, verrattuna normaaliin nettikeskusteluun.Tuosta itsetunnosta,olen samaa mieltä.Yleensä tehdään liian yksioikoisia päätelmiä toisen käyttäytymisen perusteella...
Joku mainitsi aikaisemmin "säröstä" ihmisessä joka herättää mielenkiinnon ja saa rakastumaan.Siinäkin olen samaa mieltä.Tarvitaan vain se yksi pieni juttu... :>
Ainakaan itseäni ei kiehdo itsekäs
itsetunto toisessa ihmisessä vaan se on hyvinkin luontaantyötävää enemmän tutustuttaessa. Esim poliittisella uralla ja muissa korkeissa asemissa on paljon näitä manipuloivan itsetunnon omaavia ihmisiä jotka ovat tottuneet useasti jättämään todellisen tutustumisen vähemmälle ja tekevät hätäisiä arviointeja toisista ihmisistä vaikka tavallaa olisi kapasiteettia tehdä parempiakin johtopäätöksiä toisista ihmisistä.
Yhtä kaikki itsetuntoa tai ei niin vähäisillä perusteilla tehdyt arviot toisista kuvastavat enintään omaa pienuutta ihmisenä. Aivan oikein jopa se huono itsetuntoinen tai vähemmän itseään esiintuova saattaa olla hyvinkin mielenkiintoinen ihmisenä eikä lainkaan vähäpätöinen ihmisenä. Mutta parisuhteessa saattaa kuitenkin pärjätä samanmoisen ihmisen kanssa paremmin ainakin tilanteessa jossa toisella on sana hallussa ja toinen ei omista mielipiteitä tjs...
Ja se rennon vilkkaat on aika hyvä määritelmä tai tai itse olen sellaisen luokituksen keksinyt myös vaikka ei millään pahalla ketään kohtaan, mutta on paljon hosuvia ihmisiä jotka kyllä saavat paljon aikaiseksi, mutta eivät ajattele asioita tuon taivaallista vaikka heille jotain joku mainitsisikin asioista äh kukaan ei saa suuttua jos käytän sanaa tyhmä, ehkä parempi olisi huomioimaton totuudelle. Tämä ryhmä saattaisi siis olla juuri se rennon vilkkaat, Mukavia ihmisiä joille on turha kenenkään antaa vinkkejä tai voi antaa, mutta puhe harvemmin menee perille ja on turhaa ja aiheuttaisi korkeintaan loukkaantuneen mielen.
Yhtä kaikki on kenties hyvä ajatella se niin, että jos toinen ihminen ei halua nähdä kokonaisuutta siinä poikkeavassakaan ihmisessä, niin hän tuskin kovin pitkälle tutustuu aitoihin ihmisiin? Kuitenkin ihmiskunnan rikkaus on sitä, että on paljon erinlaisia ihmisiä jotka yhdessä ovat hyvä tiimi. Ja erinlaisen ihmisen aliarviointi kertoo kenties ihmisestä joka mielellään pistäisi ihmiset samaan muottiin haluamatta kokea monipuolisuutta? Juuri sitä kautta kuitenkin se herkkyyskin huomataan kun on suvaitsevainen toisten erinlaisuuksille eikä pistä ihmisiä kategorioihinsa.
suvaitsevaisuuskin on hyvän itsetunnon työkalu, ettei arvioi toisia ihmisiä liian vähäisin perustein. Luin hyvän vitsin aiheesta eilen murteella anteeksi:
Kaikki pakka ai loppuje lopuks kaatuma siihe, et hölmöt o ai varmoi assiast, viissaat ei ol koska varmoi mistä.
Älä ole huolissasi kyllä me kaikki olemme täydellisiä ja omistamme omat särömme ne viisaat varsinkin kun eivät ole varmoja juuri mistään :)
Ei liian täydellisiä ihmisiä ole oikeasti olemassa on vain väärin ymmärrettyjä tai huomioituja korkeintaan :)
Eihän vastineessasi mitään sellaista ollut minkä tarkoituksena olisi ollut loukata, ei ainakaan minun silmille, jos oli niin ohi meni, että hilse pöllähti:D
Suvaisevaisuuden voi viedä vieläkin pitemmälle:
pyrkiä suvaitsemaan suvaitsemattomuutta;D
Siinä onkin jo työsarkaa:)
Mukavasti ironia heittelet täydellisyydestä, väärinymmärryksestä ja väärin huomioiduksi tulemisesta:DDD
Olkaamme siis täydellisiä koko porukka:)))
Mutta asiaa puhuen: turhan usein puhuja/kirjoittaja joutuessaan vastaamaan huutonsa, karkaakin vastuustansa heittäytymällä väärinymmärretyksi.
Viisaudesta en tässä keskustelussa puhuisi yhtikäs mitään, annan sille sanalle siksi suuren
arvon.
inhimmillisyydessämme tavalla tai toisella, eritoten ulkopuolisen silmin, itsekkäitä.
Sitä on jossain määrin myös oltavakin, muuten saa
olla kynnysmattona mennen tullen.
Kuka muu arkissa tapahtumissa oikeuksistamme huolen pitää kuin me itse?
Sen vaan ei tarvitse tapahtua toisen alas polkemisella.
Missä kulkee raja, mikä tekee jostain ihmisistä pieniä ja päinvastoin?
Kuka sen arvion tekee ja millä asteikoilla?
Arvelisin, että se on subjektiivista, jokaisen omasta arvomaailmasta kumpuavaa.
Eli mahtaneeko sille olla mitään yleistä kaiken kattavaa mittapuuta, jos nyt pysytään ns.tavallisissa ihmisissä, eikä puhuta edesmenneistä suuruksista.
Lyhyellä tapaamisella ihmisestä on vaikea nähdä kokonaisuutta, sillä me ihmiset yleisesti ottaen olemme paljon monitasoisempia mitä ensisyömisellä uskoisikaan.
Mutta, jos nyt pysytään nettedeittailussa, on
siinä tapaamisissa tehtävä välillä nopeitakin päätöksiä, sillä kenellä sitä riittää aikaa tutustua jokaiseen perinpohjin?
Tässä tulee vastaan virhearvioinnin maksimaalinen mahdollisuus, mutta sekin riski on
nähtävästi vain otettava.
Saattaa mennä montakin hyvää tyyppiä kuin lapsi pesuveden mukana, ollessaan hätäinen, mihin tunnustan takkia auki itsekin syyllistyneeni;D
alkoi mennä liiaksi filosofoinniksi :)
Ja silti päästään yleisesti siihen, että olit sitten tavanomainen tai poikkeava, niin aivan liian useat ihmiset lähtevät treffeille fiiliksellä jossa ei voi todellisesti tutustua ihmiseen. Jos fiilis sitä vastoin on avoin ja kiinnostunut se treffikumppaninkin olemus paljastuu myönteisemmin esille.
Eli riittää siis jos treffikamu on hätäinen, malttamaton "massadeittaaja" niin voit olla miltei varma epäonnistumisesta. Valitettavan usein näitä ovat juuri he jotka ovat suosituin listalla ykkösenä siis. Joille tulee joka tuutista viestiä, he ovat melkoisella varmuudella (en yleistä) juuri niitä hätäisiä ja myöskin sokeita. Jos ei heti tunnu mielettömät kemiat, niin eiku seuraavaan.
Ja ne hätäisimmät eivät esim usein noteeraa välttämättä juuri sitä ujoa ja ei niin itsevarmaa ihmistä, kun hänen kanssa ei heti tunnu mahtavalta. Yleensä itse olen oppinut tenttaamaan nämä hätäiset pois seurastani ihan yksinkertaisella kyssällä, että käytkö kuinka usein treffeillä. Jos ei monia ole viikossa, niin sitten saatan tutustua lähemmin. Edellisellä oli keskiviikkona sovittu 5.t treffit loppuviikoksi ja kuvaili sujuvasti mitenkä livistää niistä jos eivät ole miellyttäviä. Meille ei treffejä tullut. Minä en ole niin täydellinen ihminen en vaivaudu pärjäämään niin vauhdikkaassa seurassa, kun ennalta-arvattavissa on lopputulos. Saatan olla tyly, mutta liian itseriittoiset kumppaniehdokkaat saavat jäädä tutustumatta.
Mielummin sellaisille treffeille kun kumppani hakee vähän vakavemmin seuraa eikä ole niin itsevarma suosiostaan.
Paras treffini ikinä oli mies jonka etuhampaat sojottivat sinne sun tänne niihin kiinnittyi huomio heh, hänen aito valloittava kiinnostunut hymynsä valloitti hetkessä, mutta jäin kakkoseksi, sillä edellinen treffi oli onnistunut, sen yli en ole ikinä päässyt :(
Mielummin siis itsekin lähtee harvoin mutta sitäkin enemmän oikealla asenteella treffailemaan, sillä oma asennehan siinä tärkein on, ei se, että vastaako kumppanin olemus tai tavat omassa pitkässä luettelossa olevia asioita.
Eli mielummin harvoin treffeille ja silloin aina perinpohjin liikkeelle jos ei natsannut, niin ainakin kahdella ihmisellä oli mukavat ja onnistuneet treffit kaikinpuolin ja sitä itsevarmuutta lähteä seuraaville :)
onnea vaan sulle treffailuihin, minä jatkan tätä rauhallista linjaani :)
Siitä, että kun tulee vääränlaisia vastauksia, moni jättää vastaamatta, mutta saattaisi olla joskus sellainen syy, että ei viitsi nähdä vaivaa takoa päätään seinään ainakaan turhan takia. Ja on vain ilmaissut oman mielipiteensä, eikä jatka arvioimalla vastaajan logiikkaa, se vainen on joskus niin turhaa ja kuluttavaa puuhaa.
ja suvaitsemalla suvaitsemattomia (oli vaikea kirjoittaa) on se samalla nöyryyttä, mikä ei ole laisinkaan huono taito ihmisellä. Aina aika-ajoin siinä jopa onnistuneena. Vaikka harvoin, mutta sitä suurempi on mielihyvä siitä, että oli osannut hillitä itsensä ja antaa toisen ensin purkaa tuntonsa loppuun. Lopputulos usein on niinkin yllättävä, mutta suvaitsematon alkaa suvaitsemaan ja jopa arvostamaan ihmistä joka ei heti lyönyt luuta kurkkuun :))
Miksi ylipäätänsäkään lähdin tästä aiheesta herättämään keskustelua oli se, että
halusin kuulla onko muilla samantyylisiä kokemuksia kuin minulla.
Olen saanut hyvin monipuolisia, mielenkiintoisia ja varteenotettavia näkemyksiä:)
Keskustelu on pysynyt positiivisena, kannustavana ja mukavasti rönsyilevänä suuntaa jos toiseen vastaajasta riippuen:)
Jonkun kohdalla olisi voinut suoda laaja-alaisempaa keskittymistä itse aiheeseen kuin, että hanakasti tartuttiin yksittäisiin sanoihini, tehden niistä olettamuksia tavastani toimia; kun itse kirjoittaja peräänkuulutti kokonaisuuteen katsomista, mutta kuitenkin itse pyrki tekemään minusta yksipuolisia johtopäätelmiä…mutta sekin suotakoon, kukin tavallansa:D
Toivottelen kaikille mukavasti yllätyksellisiä nettitreffailuja ja onnea etsimisen iloon oikean kumppanin löytymiseen:DDD
...Minullakin. Sen takia "vammasi" tunnistinkin.
Toisin kuin kuvittelit en ole heikkouksien perään, sen enempää kuin kuka tahansa muukaan ihminen. Ajatus ei edes ole itseltäni vaan Francesco Alberonilta teoksesta "Rakastuminen". Et ole itseriittoisuudessasi itse altis rakastumaan, ja miehet vaistoavat tämän.
Ja jos nyt vielä sitä vänkäät, niin mieti: Kuka muu kuin itseRIITTOINEN ihminen saa itsestään aikaan lähes 40 viestin ketjun?
ps. Ja olen muuten nainen.
Piti lukea vastineesi useampaa kertaan varmistuakseni, että edes jotain ymmärsin:)
Aliarvoit rankalla kädellä muita kirjoittajia siinä, että minulla olisi valtaa heihin siten, että saan heidät, tuntemattomat ihmiset, kirjoittamaan.
Aivan kuin vapaus ja valinta kirjoittaa ei olisikaan heillä itsellään.
On sinällään melkoista heikoilla jäillä olemista, kun lähtee siteeraamaan jonkun toisen ajatuksia (viittaan mainitsemaasi kirjaan missä on, kertomasi mukaan, kirjoitettu rakastumisesta), mitkä eivät olleet aloitukseni aiheena.
En voi varmuudella tietää mikä on vastineesi todellinen motiivi, mutta jos koet (huomio ettei tämä ole väite vaan oletus), että olen sinua jotenkin tahtomattani loukannut, pahoittelen sitä.
varmaan kielioppi menee hienosti, mutta ei noissa sun jutuissa ole mitää ideaa, sori.
Haluan hiukan valaista epäilyäni, mutta tämä toinen vastaajasi tähän viestiin saattaa olla hyvinkin eräs omituinen narsistinainen josta on tuolla aiemmin juttua parin sivun takana. Hän on sellainen, että vastailee omiin viesteihinsä saadakseen vastauksia lisää, nettihörhö ilmeisesti. "haluaa auttaa" ihmisiä näkemään hänen totuutensa elämästä, mutta ei kunnioita ihmistä itsenään. Se pieni asia jolla on niin helppo herkemmän ihmisen päivä pilata tuottanee hänelle nautintoa :)
Minusta myös siis ihan hyvä keskustelun aihe, sillä usein jää jommallekummalle kumppanille epäselväksi toisen hylkääminen. Ja niitä syitä voi pohtia yllättävän paljonkin, että mikä meni oikeasti pieleen. Ihan vain siksikin, että seuraavalla kerralla osaisi itsensä ilmaista selkeämmin jos se on mahdollista. Eihän sitä kukaan halua takoa päätään seinään kerta toisen jälkeen samalla tavoin jos mahdollista :)
Luin valikoiden yllä olevaa ketjua eli en tiedä mitä kaikkea olet kommentoinut.
Minä myöskin olen saman kaltainen vahva henkilö, jonka kuvailit aloituksesssasi.
Mun mielestä vahvojen henkilöiden pitäisi etsiä "sitä oikeaa" sielunkumppanuuden kautta, vaikka ulkonäöllä saisi kenet tahansa. Kannattaa siis keskittyä luonteeseen eli etsiä sellainen henkilö, joka arvostaa vahvuuttasi. Se voi olla, että näitä henkilöitä löytyy paremmin vähän vanhemmasta ikäluokasta.
* vahvuudella tarkoitan kypsää luonnetta, enkä mitään asfalttijyrää.