Olen 24 vuotias sinkkumies. Olen seurustellut elämässäni vain yhden kerran, sekin yläasteikäisenä.
Muistan kuinka optimistinen olin vielä joskus lukioikäisenä. Uskoin olevani kiinnostava tyttöjen silmissä, erilainen. Muistan kuinka miltei pakahduin jo pelkästä elämän halusta. Kaikki oli niin uutta, raikasta ja vasta edessä päin.
Luulin olevani ns. viiden tähden poikaystävä. Huomaavainen, alkoholia kohtuudella käyttävä, menevä iloinen ja normaalia rikkaammalla tunne-elämällä varustettu nuorimies. Miten kummassa minulla muka voisi olla vaikeuksia löytää seurustelukumppani?
Sitten vuodet alkoivatkin vieriä ilman yhtäkään intiimiä kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Kuinka paljon tuskaa voikaan nuori ihminen kokea tämän asian takia? Kaikista koviten se sattui juuri nuorempana jonnekin 20. ikävuoden tienoille asti. Sen jälkeen aloin pikkuhiljaa menettää uskoni naissukupuoleen ja sen sijaan että olisin kadehtinut nuoria seurustelevia pareja, kadehdin enemmän ihmisiä jotka pystyvät ongelmitta elämään yksin. Mutta ei, minä satun vain olemaan luontainen romantikko, tunteilija ja kaiken kukkuraksi vielä erittäin seksuaalinen tapaus...elämä ilman läheisyyttä ja rakkautta ottaa koville.
En tiedä mikä minussa on niin luotaantyöntävää.
Myönnetään että olen hieman epäatleettinen ja pärstäni ei tosiaan ole muotilehden kannesta mutta en ole ylipainoinen, olen aina siisti, siististi pukeutunut, mukava, fiksu ja huumorintajuinen.
Olen alkanut huomata että naiset vain eivät pidä minusta. Miettiessäni taaksepäin ihan jo kouluaikoja pystyn erottamaan ikäisissäni naisissa samanlaista kylmää käyttäytymistä minua kohtaan. Olen naisille parhaimmillaankin vain huvittava kaveri jonka jutuille voi naurahtaa ohimennen. En tajua.
Hyvä esimerkki baarista pari kuukautta sitten: Täydessä baarissa pöytäämme ilmestyi pari nuorta naista kysyen ovatko paikat varattuja jne. No siinä illan edetessä jutustellaan niitä näitä ja vietetään iltaa. Jatkamme yöbaariin missä tyttöjen käytös muuttuu viileäksi ja huomaan pian olevani heille pelkkä tuoppiteline menivät he sitten vessaan, tupakalle tai tanssimaan. Kaiken keskustelun ylläpitäminen on kuin tekohengitystä, olen heille ilmaa. Päätän jättää tyttöjen drinkit pöydälle ja painua himaan itkemään itseni uneen.
Eipä tässä paljon enää huvita edes yrittää. Miksi ihmeessä nuoret naiset ovat niin julmia?
Olen jaksanut silti jotenkin nauttia elämästäni sillä kaikesta paskasta huolimatta elämä on kaunista. Ei ehkä ihmiselämä aina...mutta eihän kaikki pyörikään meidän ympärillämme. Taiteet ja kirjallisuus ovat omalta osaltaan pitäneet minut järjissäni ja onnellisenakin välillä.
Myös yksinäisyydestä on tullut tavallaan katkeran suloinen tunnetila josta voi löytää jopa jotain selittämätöntä lohtuakin. Surullista sellaista mutta kuitenkin.
Kyllähän joskus myös masentaa kun ajattelee, että halusin tyttöystävän jo 11-vuotiaana ja tällä hetkellä näyttää siltä että saan elää parhaat vuoteni yksin.
Kaikille ei jaeta tasa-arvoista kättä tässä turnauksessa...ihmettelen vain miten jotkut, joille annetaan kaikki jaksavat olla niin pinnallisia, muovisia ja itsekeskeisiä.
En tiedä miksi kirjoitin tämän tänne mutta kiitos kun jaksoit lukea. Ja kaikesta huolimatta, hyvää viikonloppua kaikille!
Muistan kuinka optimistinen olin vielä joskus lukioikäisenä. Uskoin olevani kiinnostava tyttöjen silmissä, erilainen. Muistan kuinka miltei pakahduin jo pelkästä elämän halusta. Kaikki oli niin uutta, raikasta ja vasta edessä päin.
Luulin olevani ns. viiden tähden poikaystävä. Huomaavainen, alkoholia kohtuudella käyttävä, menevä iloinen ja normaalia rikkaammalla tunne-elämällä varustettu nuorimies. Miten kummassa minulla muka voisi olla vaikeuksia löytää seurustelukumppani?
Sitten vuodet alkoivatkin vieriä ilman yhtäkään intiimiä kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Kuinka paljon tuskaa voikaan nuori ihminen kokea tämän asian takia? Kaikista koviten se sattui juuri nuorempana jonnekin 20. ikävuoden tienoille asti. Sen jälkeen aloin pikkuhiljaa menettää uskoni naissukupuoleen ja sen sijaan että olisin kadehtinut nuoria seurustelevia pareja, kadehdin enemmän ihmisiä jotka pystyvät ongelmitta elämään yksin. Mutta ei, minä satun vain olemaan luontainen romantikko, tunteilija ja kaiken kukkuraksi vielä erittäin seksuaalinen tapaus...elämä ilman läheisyyttä ja rakkautta ottaa koville.
En tiedä mikä minussa on niin luotaantyöntävää.
Myönnetään että olen hieman epäatleettinen ja pärstäni ei tosiaan ole muotilehden kannesta mutta en ole ylipainoinen, olen aina siisti, siististi pukeutunut, mukava, fiksu ja huumorintajuinen.
Olen alkanut huomata että naiset vain eivät pidä minusta. Miettiessäni taaksepäin ihan jo kouluaikoja pystyn erottamaan ikäisissäni naisissa samanlaista kylmää käyttäytymistä minua kohtaan. Olen naisille parhaimmillaankin vain huvittava kaveri jonka jutuille voi naurahtaa ohimennen. En tajua.
Hyvä esimerkki baarista pari kuukautta sitten: Täydessä baarissa pöytäämme ilmestyi pari nuorta naista kysyen ovatko paikat varattuja jne. No siinä illan edetessä jutustellaan niitä näitä ja vietetään iltaa. Jatkamme yöbaariin missä tyttöjen käytös muuttuu viileäksi ja huomaan pian olevani heille pelkkä tuoppiteline menivät he sitten vessaan, tupakalle tai tanssimaan. Kaiken keskustelun ylläpitäminen on kuin tekohengitystä, olen heille ilmaa. Päätän jättää tyttöjen drinkit pöydälle ja painua himaan itkemään itseni uneen.
Eipä tässä paljon enää huvita edes yrittää. Miksi ihmeessä nuoret naiset ovat niin julmia?
Olen jaksanut silti jotenkin nauttia elämästäni sillä kaikesta paskasta huolimatta elämä on kaunista. Ei ehkä ihmiselämä aina...mutta eihän kaikki pyörikään meidän ympärillämme. Taiteet ja kirjallisuus ovat omalta osaltaan pitäneet minut järjissäni ja onnellisenakin välillä.
Myös yksinäisyydestä on tullut tavallaan katkeran suloinen tunnetila josta voi löytää jopa jotain selittämätöntä lohtuakin. Surullista sellaista mutta kuitenkin.
Kyllähän joskus myös masentaa kun ajattelee, että halusin tyttöystävän jo 11-vuotiaana ja tällä hetkellä näyttää siltä että saan elää parhaat vuoteni yksin.
Kaikille ei jaeta tasa-arvoista kättä tässä turnauksessa...ihmettelen vain miten jotkut, joille annetaan kaikki jaksavat olla niin pinnallisia, muovisia ja itsekeskeisiä.
En tiedä miksi kirjoitin tämän tänne mutta kiitos kun jaksoit lukea. Ja kaikesta huolimatta, hyvää viikonloppua kaikille!
Vastaukset 16
Vanhimmat
ei muutakun pää täyteen vaan!
Kokeiltu on... Paremmin toimii jos vetää pään vaan puolilleen, ei pääse se itsesäälivaihe iskemään niin helposti.
Juuh, minuakin ahdistaa oma yksinäisyys. Ala-asteikäisestä asti olen miettinyt, että missäköhän on se minun tuleva mieheni ja mitä hän tällä hetkellä tekee. Olen kuitenkin päätynyt siihen, että sellasita miestä ei ole olemassakaan. Tällä hetkellä olen päälle 20-vuotias.
On todella raskasta olla yksinäinen, varsinkin kun on paatunut romantikko, lähsisyydestä pitävä ja erittäin seksuaalinen. Ja koska en alennu mihinkään yhden yön juttuihin, joudun olemaan toaalisesti ilman.
kohtalotoveri.
Muakaan ei yhden yön jutut juuri kiinnosta...haluan koko paketin.
Älä kuitenkaan luovu toivosta. Tiedän, että se tuntuu joskus vaikealta mutta eihän meillä muutakaan ole.
Uskoa ja toivoa on ripaus jäljellä. Löytyisi vain se rakkaus vielä.
Luinpa tekstisi ja tuli tunne, että on pakko kommentoida.
Ensinnäkin, naisissa on eroa. Kaikki eivät ole kuin yhdestä muotista tehtyjä. Osa naisista on sellaisia, jotka 13-vuotiaana kirjoittavat pitkiä runoja "tulevalle aviomiehelleen" ja oleilevat koulupäivän jälkeen kiltisti kotona, kun taas osa on sellaisia, jotka samassa iässä harrastavat jo yhdenillanjuttuja, polttavat, ja dokaavat. On kiltit tytöt ja "pissikset" (lapsellinen luokittelu?).
No, jos sinäkin olet vastaavasti kiltti oman sukupuolesi edustaja, mitä sinä niitä baarinaisia yrittämään ja vieläpä heidän tyypillisen käytöksensä itseesi ottamaan! Kannattaa miettiä, KUKA on mitäkin sanonut. Ala-aste ja yläasteiässä lapset/nuoret ovat vielä sen verran kehittymättömiä, että sanovat mitä sylki suuhun tuo. Heidän kommenteillaan sinä et voi punnita kelpaavuuttasi. Ja jos baareissa käyt paljon, niin johan käsityksesi naisista on huonolla pohjalla. Baareihin tullaan vain juomaan ja bimboilemaan. Mitä sieltä kukaan mitään kumppania etsii. Älä yritä saada naisystävää mahdottomista paikoista!
Mutta hei, kuulostat mukavalta ja sivistyneeltä mieheltä, jolla luultavasti olisi paljon vientiä, jos vain näyttäytyisi oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Esim. Suomi24-treffipalstakin on paljon lupaavampi paikka löytää kumppani kuin mikään yökerho.
Itselläni on melkolailla samanlaisia kokemuksia. 13-15v nuorenapoikana kaveri piirini oli suuri ja olin jokapäivä menossa kavereiden kanssa milloin mihinkäkin viettämään aikaa ja viikonloppusin tietysti nautittiin alkoholia ja opeteltiin polttamaan tupakkaa ym. Melko typerää toimintaa näin jälkeenpäin ajatellen, mutta varmaan melko tyypillistä tuossa iässä. Sitten tietysti kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen heräsi ja viatonta säpinää tyttöjen kanssa olikin, mutta ei mitään vakavempaa.
Noh, sitten tuli muutto toiselle paikkakunnalle ja masennuin, koska tunsin, että minut oli revitty juurilta ja varmaan osittain tämän masennuksen takia en päässyt enään uudella paikkakunnalla ns. "piireihin" vaan vietin paljon aikaa yksinäni. Nyt olen 23 ja minulla ei ole yhtään suhdetta takana.
En ole suinkaan erakko, vaikka yksin asunkin vaan kavereita/tuttuja kyllä on ja töissäkin käyn. Toimin kaiken lisäksi asiakaspalvelu tehtävissä missä ollaan paljon ihmisten kanssa tekemisissä, joten ulosannissa ei pitäisi olla vikaa. Kaikista pelottavinta tässä on, että olen tottunut elämään yksin ja hoitamaan kaikki asiat itsenäisesti, joten luulen, että jos tämä vielä monta vuotta jatkuu, en edes osaisi elää suhteessa jos sellainen ihme tapahtuisi.
Kun sanoit, että baarissa juttelet naisille ja he lähteävt mitään sanomatta tanssilattialle ja olet vain ilmaa heille, NIIN oletko kiinnittänyt huomiota siihen mitä selität näille naisille? Useimmiten miehet, jotka selittävät itsestään tyyliin: "tein äsken sitä ja tätä,omistan sitä ja tätä,olen sitä ja tätä", niin saavat minut kohtelemaan heitä kuin ilmaa. En jaksa kiinnostua tyhjän lässyttäjistä. Jos saat naiset tuntemaan itsensä viehättäväksi, kiinnostaviksi, niin saat seuraa takuuvarmasti. Juttelet siis siitä mitä naiset haluavat kuulla, ei kummiskaa mitää hirveetä imelää nuoleskelua, vaan hyviä kohteliaisuuksia sinne tänne.
Sitten se, että kun selität naisille jotain, niin kuinka kauan selität heille jotain tekemättä seuraavaa liikettä? Jos vain selität naiselle jostain(tai kehut häntä tai mitä tahansa), niin liika on aina liikaa ilman seuraavaa askelta. Se seuraava askel voi oll vaikka tanssimaan pyytäminen, kolmas askel lähemmäs tanssiminen ja niin edespäin. Näin saat itsestäsi kiinnostavan, kun teet itsestäsi haluttavan ja annat naisen tuntea hänen olevan tavoittelemisen arvoinen.
Miten aloitat keskustelun naisten kanssa? Jos vain selität tylsän passiivisella äänellä: "Nimeni on Pekka,asun rivitalossa,olen palomies,harrastan lenkkeilyä", niin se tappaa kaikki halut. Kun vaihdat sanasi hieman kiinnostavammin, niin se tietää tulosta. Ja jos et itse keksi itsessäsi mitään vikaa miksi sinulla ei ole naista niin rehellisen vastauksen saat joltain ehkäpä kaverinaiselta tai ehkä joltain mieheltä. Annat heidän kertoa rehellisen mielipiteen sille miksi mahdollisesti olet yksin.
Niin ja itseäni ärsyttää kaikista eniten miehet, jotka eivät osoita katseellansa mitään kiinnostusta. Jos katsoo vain passiivisesti silmiin ja vilkuilee muualle, niin hohhoijjaa. Miehen tulee katsoa tiiviisti silmiin, kuitenkaan olematta liian tyrkky. Sano vaikka jotain kiinnostavan kuuloista jolleen naiselle, kiinnostavan näköinen katse ja sitten herätät naisen kiinnostusta.
Ja älä valita vaivoistasi. Ei vaikka olisi mikä leikkaus tiedossa niin ole valittamatta. Äläkä kerro vitsejä ellet oikeasti ole varma, että se tehoaa. Äläkä hymyile liikaa, se on pelottavaa.
Lue vaikka pelimiesten oppaita josta saat itsevarmuutta ja oikeanlaista tyyliä siihen miten isket naisen.
Ja ehkä kannattaa tarkistaa vielä se vaatekaappi kertaalleen, vaikka väitit olevasi tyylitajuinen. Monilla miehillä on vääristynyt kuva tyylistään. Uudista se joka tapauksessa(kuitenkin itsesi näköiseksi).
Innostuin kirjottamaan, mutta johtunee ainoastaan siitä, että eilen kohtasin miehen, joka todella osasi jutella minulle,hymyillä oikealla tavalla,katsoa silmiin ihanasti,oli kiinnostava... kaikkea.
Tsemppiä naisrintamalle;)
Kyllä olen (omasta mielestäni) kiinnittänyt huomiota myös siihen mitä jutustelen. Olen keskustelutaitoinen enkä tosiaankaan jaarittele omista tekemisistäni liikoja tai jätä naista huomiotta. Pyrin olemaan vain aito ja luonnollinen. Helposti vaan törmää sellaiseen ilmiöön ihan täällä netissäkin että naiset eivät lähde mukaan keskusteluun. On melko vaikeata ylläpitää keskustelua jossa toinen osapuoli vastaa vain joo tai ei. Turhaa ylpeyttäkö vai ujoutta? En tiedä.
Mitä sitten tulee pelimiehiin ja heidän tapoihinsa toimia, en ole varma haluanko oppiakaan sellaiseksi. Ainakaan jos se tarkoittaa, että minun tulisi esittää ja teeskennellä jotain mitä en ole.
että kiltteilemällä et pääse mihinkään naisrintamalla. Ellet pysty alkaa töykeäksi naisia kohtaan, ns. "cool guy"ksi niin juuei, ei neitokaisia kiinnosta. Välinpitämättömyys ja salaperäisyys yms. ovat naisille herkkua.
Kun aloitin itse uudessa työpaikassa, olin hiljainen ja ujo. No siinähän nuorilla naisilla kiinnostus heti heräsi, kyttäilivät ja sipisivät keskenään. Kiinnostus säilyi niin kauan kunnes tulin ns. tuttavallisemmaksi näiden neitojen kanssa ja todellinen karvani paljastui. Olenkin ihan tavis mies taviksine juttuineni, eipä kiinnosta enää. Se siitä.
Eli naiset suorastaan rakastaa tällasta "zorroilua", pöksyt kastuu kun outo ja hiljainen naamiomies tulee auttamaan ja heittelee lyhyitä ja ytimekkäitä sanoja. Naamio lähtee pois ja repliikit pitenee, kiinnostus katoaa.
Voiko olla mitään niin naurettavaa ja säälittävää, kuin tuon pari(pano)suhdepelin pelaaminen. On todella huvittavaa, miten niin moni mies on täysin naisten armoilla. Parisuhteessa iso osa miehistä on taas sitten täysin tossun alla, eikä ihme, kun koko nuoruus on mennyt naisten perässä epätoivoisesti juoksemalla.
Itse en ole naisten kanssa tekemisissä, enkä ikinä flirttaa tai tee mitään muutakaan idioottimaista. Saan todella paljon kiksejä siitä, että mulle KAIKKI naiset on pelkkää merkityksetöntä ilmaa. Nykyajan "pelaaminen" on niin kuvottavaa roskaa, että en missään tapauksessa halua olla missään tekemisissä ihmisten kanssa, jotka alistuvat tuollaiseen elämäntyyliin.
Itsekin vierastan koko ajatusta ns. pelailusta.
En yleensä juokse naisten perässä mutta huomaan, että heti jos siihen ryhtyy niin tulee kyllä kylmää vettä niskaan ja tuntee itsensä idiootiksi.
Ja miksi juuri miehen on aina laitettava päänsä pölkylle?
Taidan ruveta erakoksi.
Voi elämä, että oli huono ohje. Naisena voin sanoa, että tuollainen töykeys ei minussa ainakaan herätä minkäälaista mielenkiintoa. "Välinpitämättömyys ja salaperäisyys yms. ovat naisille herkkua." Ne ovat kyllä kaksi eri asiaa. Välinpitämättömyys tappaa kyllä sen mahdollisen mielenkiinnon jossain vaiheessa. Salaperäinen voi olla olematta töykeä. Kyllä minuun tehdään vaikutus ennenakaikkea hymyllä, siistillä olemuksella ja keskustelutaidoilla.
jokin muu vaikutuksen, ei tarkoita että se pätisi muihinkin naisiin. Vai väitätkö siis, että kaikki naiset onkin samanlaisia?
Olen naisille se "hei voisitsä vahtia mun juomaa kun käyn tuolla (vokottelemassa seksikkäämpiä miehiä)?". Mikään ei voi perkele olla vittumaisempaa.
joudut kun olet liian kiltti. Minä ainakin lähtisin heti lätkimään jos huomaisin tämmöstä peliä. Voisit jopa muuttua kiinnostavaksi jos sanoisit ettet vahdi mitään juomia ja lähtisit pois. Niin pitkään kun vahdit juomia sinä olet naisille pelkkä juomavahti. Sullahan menee oma ilta pilalle kun joudut vahtimaan toisten juomia, jos niin haluat niin sehän on sinun oma asiasi.