Tapasin upean miehen puoli vuotta sitten. Ihastuin heti ensi silmäyksellä, ja se ihastuminen on vain voimistunut ajan kanssa. Olemme tapailleet harvakseltaan, kaiken muun lisäksi (en rupea tässä nyt kertomaan niistä) suurin syy siihen on varmasti se, ettei mies uskalla "antautua tunteelle". Hänen luottamuksensa naisiin on kokenut kovia kolauksia useamman kerran. Aluksi hän osoitti aitoa kiinnostusta, sitten hän perääntyi. Laitoin jutun poikki koska en jaksanut sitä epävarmuutta ja odottelua. Mutta kaipasimme kumpikin toisiamme kovasti, ja tuli joka ei ollut kuitenkaan sammunut roihahti taas. Hän sanoi että häntä pelottaa että hän satuttaa minua taas, koska ei uskalla antautua. Häntä pelottaa aloittaa suhdetta, mutta hän puhui jotain hitaasti etenemisestä.. Hän on melko ujo ihminen kuten minäkin, joten voitte arvata vain miten vaikea on puhua suhteestamme.
Minulla pyörii miljoona kysymystä mielessäni, mutta en osaa pukea niitä sanoiksi.. Sen tiedän että tämän miehen vuoksi olen valmis yrittämään. En pysty ajattelemaan ketään muita, en ole koskaan tuntenut ketään kohtaan tälläistä tunnetta. Kun olen hänen kanssaan, unohdan koko muun maailman, hän saa minussa esiin parhaimmat puoleni, voisin seisoa vaikka alasti kadulla eikä hävettäisi, jos hän vain olisi siinä vierellä :)
Miten minun kannattaisi toimia? Odotella hänen aloitettaan vai kysyä rohkeasti, tuhlaanko vain aikaani odotellessani?
Minulla pyörii miljoona kysymystä mielessäni, mutta en osaa pukea niitä sanoiksi.. Sen tiedän että tämän miehen vuoksi olen valmis yrittämään. En pysty ajattelemaan ketään muita, en ole koskaan tuntenut ketään kohtaan tälläistä tunnetta. Kun olen hänen kanssaan, unohdan koko muun maailman, hän saa minussa esiin parhaimmat puoleni, voisin seisoa vaikka alasti kadulla eikä hävettäisi, jos hän vain olisi siinä vierellä :)
Miten minun kannattaisi toimia? Odotella hänen aloitettaan vai kysyä rohkeasti, tuhlaanko vain aikaani odotellessani?
Vastaukset 4
Vanhimmat
veneessä ollaan, tosin on vain nyt minulla niinpäin, että en tiedä kuinka suhtautuisin naiseeni johon olen ihastunut. -Late-
Älä nyt vaan ainakaan iskumielessä mene alasti sinne kadulle seisomaan. Siinä voisi sitä miestä ainakin hävettää, vaikka ei itseäsi.
Eikun oikeasti varmaan pehmeästi lähestymällä voisi olla paras lopputulos. Varsinkin kun sanoit, että on aika ujo ihminen. Vaikka eihän sitä aina tiedä kun ei tunne ihmistä. Voihan jonkun ujon kohdalla olla, että mukaansa tempaava reipaskin ote aloituksessa voisi toimia ihan niinkuin toisen ujouden poistajana ja unohtuisi se turha alkukankeus.
Anna hänen tunteilleen aikaa ja tilaa. Älä painosta. Ota iisisti. Ole hyvää seuraa. Älä vie keskusteluita aiheisiin, jotka hän voisi kokea painostavaksi. Älä yritä olla hänelle terapeutti, ellei hän itse ryhdy avautumaan asiasta. Älä esitä tyhmiä kysymyksiä kuten "rakastatko minua", "mitä ajattelet meistä" jne.
Jos ajan myötä mitään muutosta ei tapahdu, unohda koko jutu. Jotkut ihmiset voivat olla tietoisia kyvyttömyydestään antautua tunteella ja olla yhtä kyvyttömiä muuttamaan asiaa koko loppuelämänsä aikana.
Aika näyttää.
Itselläni oli sama tilanne. Tapasin mielettömän mukavan miehen, mutta mitään etenemistä suhteen eteen ei tapahtunut. Odottelin pari kuukautta, se oli mielestäni riittävä aika. Ei siinäkään tapahtunut mitään ja juuri niihin aikaisempiin kokemuksiin vedottiin. Itsellänikin on ollut erittäin vaikeita suhteita, mutta siitä huolimatta olen jaksanut yrittää. Jos en ole, en ole edes tapaillut ketään.
Mielestäni ap on yrittänyt jo ihan liikaakin. Ei tilanne tule muuttumaan, jotain olisi jo tapahtunut aikoja sitten. Usko ja sisäistä se, irrottaudu suhteesta vielä kun se käy kivutta ja mene elämässäsi eteenpäin. Ei ole sinun tehtäväsi parantaa toista.